Toissaviikonloppuna iski taas kova siivousvimma: koti tyhjeni lukuisalla roska-, UFF- ja kirppissäkillä. Päätin luopua kaikesta turhasta tavarasta, jota en enää käytä tai joka ahdistaa enemmän kuin tuottaa iloa.
Sisustamisessa olen lukenut läksyni, sillä en muista, koska olisin sortunut kotitavaroihin, jotka eivät ole tarpeellisia tai joita en palavasti rakasta. Sen sijaan vaatekaappiin olen tehnyt edelleen ihan kivoja, siis täysin turhanpäiväisiä hankintoja, jotka vievät tilaa ja ärsyttävät. Mieluummin vähemmän ja parempaa.
Matkalla elegantiksi wannabe-pariisittareksi sain kimmokkeen lukea tyylikirjoja: Nina Garcian The One Hundred, Lauren Conradin Style ja Rachel Zoen Style A to Z. Seuraavaksi on ehkä hommattava Ines de la Fressangen Parisian Chic. Onko muita suosituksia klassisen pukeutujan kirjastoon?
Tästä lähtien noudatan harkittua ostoslistaa, vaikka täysin en tietenkään voi sulkea pois henkeäsalpaavia heräteostoksia. Olen myös edelleen vannoutunut alennusmyyntien kannattaja. Se ei ole alejen vika, vaan shoppailijan, jos niissä karkeloissa sortuu huonoihin päätöksiin. Alennukset, koodit ja edut taitavat muutenkin olla päivän sana. Bongasin taas yhden etuja tarjoavan sivuston osoitteesta Alennussankari.fi.
Shoppailu, niin kuin sisustaminen, on taitolaji, jossa kehittyy koko ajan. Pikkuhiljaa sitä oppii, mihin kannattaa panostaa ja missä pihistää, ja milloin kyseessä on oikeasti loistava alelöytö, milloin typerä alehairahdus.
Erinomainen esimerkki alelöydöstä on uusi, naulakossa roikkuva COS-merkin ajaton musta mekko, materiaaliltaan täyttä puuvillaa ja hintalapussa merkintä -70 %. Se näyttää hyvältä toivottavasti myös päälläni, mutta ainakin juuri siivotussa, puhtaassa, värijärjestyksessä olevassa vaatekaapissa.
Mulla on menossa sisustuksen ja kodintavaroiden osalta karsiminen ja ”kaiken mahdollisen” pois heittäminen. Mikä lie ähky/uusiutuminen meneillään ;)
Ai sielläkin! Jotain uudistumista ja tarvetta puhdistautua lienee tosiaan ilmassa. :)
Vaikka tavaroiden läpikäyminen voi ainakin itsellä mennä joskus vähän neuroottiseksi (köhöm), pidän sitä yleisesti ottaen hyvin terveenä, että me emme ole aikaisempien tavoin hamstraajasukupolvi, joka ei raaskisi luopua mistään. Ainakaan omalla kohdalla se ei mene niin, että kun jostain luopuu, ostaisi heti jotain tilalle. Mitä vähemmän kaapeissa on roinaa, sitä helpompi on hengittää. Ja niitä tavaroita, jotka jäävät, osaa arvostaa aikaisempaa huomattavasti enemmän.
Tutun kuuloista, olen vannoutunut stick to the list -tyyppi. Alennusmyynneistä mulla on aika huonoja kokemuksia, mutta alekoodit kyllä kelpaavat. Oikeastaan alekoodeista on tullut verkkokauppojen myötä niin arkipäiväisiä, että tuntuu hölmöltä ostaa mitään täysihintaisena. Parisian Chic näytti olevan sellainen opus, jonka voisi omaankin hyllyyn hankkia, kiitos vinkistä.
Moi Lisbet!
Muistan hyvin kirjoituksesi uudesta näkökulmasta aleshoppailuun. Se oli oivaltava ja siinä oli paljon perää. Jos jotain takkia/paitaa/hametta/mitä vain, on alerekissä pitkä pätkä, tuotteessa täytyy olla jotain kyseenalaista joko materiaalin tai istuvuuden puolesta. Myös yksittäisiä hirvityksiä riittää: en huolisi ryppyistä rikkinäistä tekokuiturättiä alarekin perältä edes ilmaiseksi. Mutta jos nauttii kiertelystä ja aarteenetsinnästä niin kuin minä, sitä voi tehdä välillä aivan poskettoman hyviä löytöjä. Tänä kesänä olen pitänyt kyllästymiseen asti valkoista merkkijakkua, josta maksoin Stokkan Outletissa pari kymppiä ja jonka ovh. oli kolmisen sataa. Näitä juttuja tämä Jorma Tarjoushaukka rakastaa. ;)
Niinpä! Esimerkiksi lehti tuntuisi mahdottomalta ajatukselta tilata normaalihintaisena, kun tarjouksia satelee koko ajan. Ja mielellään hyödynnän myös kaikki ilmaiset postikulut ja alekoodit, jos niitä kerran tarjotaan. Pihiä penninpyörittäjää tästä esteetikosta ei silti saa tekemälläkään. En esimerkiksi koskaan uskaltaisi jättää unelmien vaatetta rekkiin odottamaan, josko se mahdollisesti päätyisi aleihin, jos normaalihinta olisi mitenkään budjetissa.
Naulan kantaan, yet again. Less is more! Mullakin on puuhissa ollut kamojen karsiminen ja siitä tulee oikeesti tosi hyvä mieli! Eipä olisi uskonut silloin kun kaikkea sitä kamaa on ollut ostamassa ;)
Eka kuva on ihan tajuton. Fanitin jo instagramissa. Waaau!
Se on uskomatonta, miten paljon turhaa tavaraa kotoa löytyy, kun käy kaiken tarkasti läpi. Enkä silti myönnä olevani mikään hamstraaja, mutta jostain sitä vaan kertyy. Sen jälkeinen fiilis on kyllä mahtava ja puhdistava – vain toinen sisustus- ja järjestelyfriikki voi sen ymmärtää. ;) Kiitos kuvakehuista, ihana sinä, ja samat sanat! Mä vasta fanitankin sun asetelmia.
Lauraa, pöllin ihan törkeästi pari kuvaa blogistasi tätä postausta varten: http://charandthecity.indiedays.com/2013/08/03/10-sisustusblogia-osa-1/ Toivottavasti oli ok? :)
Se oli enemmän kuin ok, kiitos kunniasta. <3 Tästä lähtien tottelen vain nimeä Pinterest-kuningatar. :D
Ihania ja niin tunnelmallsia kuvia, tykkäsin kovasti!
Ja voi kun saisin samanlaisen siivous- ja järjestelyvimman!
Meillä olis vaikka kuinka paljon pois annettavaa/heitettävää tavaraa.
Kaikki on vaan kaapeissa ja komeroissa piilossa, ja sinnehän ne
kummasti tuppaa unohtumaan ; )
Kiitos paljon Päivi! Kyllä se vimma sieltä tulee kun on tullakseen. Se ei välttämättä ole huono asia, että käyttää viikonloppunsa jotenkin muuten kuin kaappeja läpikäymällä. Varsinkin kesällä, ihan hullun hommaa. ;)
I absolutely ADORE your blog! Gorgeous!!
Thank you so much Tina, what a lovely thing to hear! I have noticed people visit my blog also from other countries. Maybe I should start writing a few sentences in English too to tranlate the text.
Hei. Wau, mikä blogi. :) vasta nyt tänne tieni löysin.. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. ;) mistä nuo upeat hopeiset koukut ovat?
Moi Maria ja kiitos paljon kivasta kommentista! Todellakin parempi myöhään kun ei milloinkaan. ;) Koukut ovat Riviera Maisonin, ostettu Helsingin liikkeestä joskus viime vuoden puolella.