On perjantai-ilta, istun olohuoneen matolla, juon viime vuotista mausta päätellen vanhentunutta Loimua ja tuijotan tuoksukynttilän lepattavaa liekkiä. Takki on tyhjä.
Joskus sitä pysähtyy miettimään asioita tarkemmin. Mitä osaa, mihin pystyy, mistä haaveilee. Onko siellä missä pitäisi, olisiko muualla enemmän annettavaa.
Jatkuvasti ympäröivä negatiivinen energia ajaa helposti luovuttamaan, tyytymättömyydestä tulee normi. Toinen ääni sanoo, että jos ei itse usko itseensä, niin ei usko kukaan mukaan.
Päätin uskoa vaikka väkisin, olla oman elämäni luova johtaja. Haaveilla yhä enemmän ja ehkä tehdäkin asialle jotain.
On meillä uusi coffee table -kirjakin (en suostu käyttämään pölhöä käännöstä kahvipöytäkirja). Maailman hienoin Luikkarin tiiliskivi, The Birth of Modern Luxury, rakkaalta ihmiseltä häälahjaksi.
Samanmuotoisia ajatuksia pyörittelen minäkin, nykyään useammin ja useammin. Tuota oman elämän luovaa johtajuutta tavoittelen myös. Arjen pyörteisiin ei saa jäädä hukkumaan vaan pitää tehdä itsensä hyväksi juttuja.
Kiva että kirjoitit tästä ja rentouttavaa viikkistä! :)
Tietenkin sä taas ymmärrät. :) Juuri niin. On vaarallista, jos antaa päivien loputtomasti vaan ajelehtia, eikä koskaan pysähdy ajattelemaan asioita tarkemmin. Jokaisella kun on vain yksi elämä. Kiitos ja samoin sinne, pus!
On kyllä kaunein kirja ever. Ja tosiaan, ihmisen on tehtävä sitä, mikä oikealta tuntuu. Ei voi elää kenellekään muulle eikä voi antaa niiden, joilla ei ole mitään annettavaa, vaan viedä. Viikonloppuhali! <3
Kiitos! Näin on. Tiedän, että valitettavasti tiedät liiankin hyvin tämän porukan, joka vain ottaa eikä anna. Onneksi elämällä on paljon muutakin annettavaa, ne asiat on vain itse löydettävä. Hali takaisin!
Tuttuja ajatuksia :-) Pikkuhiljaa alan oikeasti ymmärtämään, että teet niin tai näin, niin mielipiteitä löytyy puolesta ja vastaan. Miksei siis toimisi niin kuin itsestään parhaalta tuntuu? Useimmiten se vaatii vaan rohkeutta poistua (nykyiseltä) mukavuusalueelta, mutta on niin palkitsevaa huomata löytävänsä uusia juttuja ja laajentavansa sitä omaa mukavuusaluettaan. Ja tuo kirja, ulkonäkö on kyllä wau ja en epäile, etteikö sisältökin olisi samaa luokkaa…;-)
Kiitos kokemuksista, Emppu! Tuntuu, että näitä asioita pohtii moni, varsinkin me naiset. Ja hyvä niin. Pahimpana pidän sitä, että antaa mennä vaan päivästä toiseen ilman, että saa toteuttaa itseään, kokeilla rajojaan ja saada onnistumisen kokemuksia. Se lamauttaa ainakin luovan ihmisen. Tekee niin tai näin, kaikkia ei voi koskaan miellyttää – sanoit muuten juuri niin kuin asia on. Riittävää pitäisikin olla, että tekee parhaansa. Tsemppiä sinne. :)
Täällä on viime viikkoina pyöritelty samanlaisia ajatuksia, ihan otsarypyiksi asti. Olet lahjakas kirjoittamaan, taitava kuvaamaan ja sinulla on silmää sisustamiselle. Juttujesi perusteella voisin sanoa, että olet näppärä ja sitkeä tapaus ja pystyt mihin tahansa. :)
Kiitos maailman kultaisimmasta kommentista, et uskokaan miten se piristi! Olen sitkeä tapaus ja haluankin olla, ja siksi havahdun heti, jos huomaan, että nyt alkaa olla lamaantuminen ja luovuttaminen lähellä. Ei hyvä. Positiiviset vibat ja itseensä uskominen on taas pakko hakea jostain. Uskon, että näitä asioita pohtii nykymaailmassa moni, varsinkin tosiaan me naiset, ja juuri kuten sanoit, välillä otsarypyiksi asti. ;) Sinulla on upea blogi. Kiva kun kommentoit, niin muistin taas sen olemassaolon. Rentouttavaa sunnuntaita toiselle pohdiskelijalle!
Ajatuksesi ovat kuin omasta päästäni. Tosin itse en ole vielä saanut mieltä taipumaan tuohon, että olisin ”oman elämän luova johtaja”. Yritystä täytyisi olla enemmän, valitusta vähemmän.
Kuvasi ovat aina todella kauniita ja yksityiskohtaisia. Monesti vain selailen kuviasi ihastellen niiden inspiroivia kuvakulmia sekä mielenkiintoisia sisustusratkaisuja. Mikä kamera sinulla on käytössäsi?
Mukavaa viikonloppua!
Ihana, kun sinäkin jaoit kokemuksesi! Nämä aiheet taitavat olla monella pinnalla. Enemmän yritystä, vähemmän valitusta – siitä on ainakin hyvä lähteä liikkeelle. Välillä oma suunta voi kirkastua kuin varkain, jos elää avoimin ja vastaanottavaisin mielin, mutta paras on tietysti yrittää tehdä asialle aktiivisesti jotain. Itse voisin ainakin avata suuni tietyistä asioista vähän useammin, kukaan kun ei ole ajatustenlukija eikä kukaan tule hakemaan kotoa. ;)
Kiitos paljon! Kuvaan Canonin halvimmalla perusjärkkärillä, malli 1100D. En siis ole välineiden enkä säätöjenkään puolesta mikään pro, visio jos joku on vahvuuteni. Kuvaan vain valoisalla ja toivon parasta. :D
Kiitos, samoin sinne!
Tuttuakin tutumpia on nuo fiilikset. Onneksi ne vain käväisee mielessä ja sitten tajuaa, että hei, vihaajat vihaa ja täältä tullaan. Unelmia pitää olla ja niitä kohden täytyy mennä. Me eletään täällä vain kerran.
Sä jos kuka pääset tasan sinne minne haluat! <3
Mutta ennen sitä, nauti hetkistä.
Olet raksu, mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa. :)
PS. Toi kirja, OMG!
Näinhän se on, onneksi yleensä ohimenevää. Välillä vaan on hyvä kelailla asioita ja senhän mä osaan ihan riesaksi asti. ;) Haaveilu on tosi tärkeää ja ajatus kaikista mahdollisuuksista, mitä elämällä voi olla tarjottavanaan, pitää mielen virkeänä niinä vähän huonompinakin hetkinä. Mahassa pitää olla sellainen kiva kutina, että mitä vaan voi tapahtua, kun on avoin asioille ja kun kulkee oikeaan suuntaan. Sulla on aina mahtis asenne, mahtis nainen oot muutenkii. <3
PS. I knooow!
Viisaita sanoja Laura. <3 Ihminen imee energiat ympäristöstää ja jos ne on negatiivisia, niin on hirveän vaikea olla yksin positiivinen. Silloin kannattaa miettiä, että olisiko viisaimpaa vaihtaa seuraa. "Tyyneyttä hyväksyä asiat joihin ei voi vaikuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voi, ja viisautta pitää nämä erillään" sanoi joskus joku viisas mies. Be brave!
Kiitos Sanna. <3 Toi on ihana, osuva sitaatti. Totuuden nimissä en voi leuhkiä sillä, että olisin itsekään aina ja joka tilanteessa maailman positiisivin, mutta rakentava ja ratkaisukeskeinen pyrin olemaan poikkeuksetta, usein toki myös optimistinen. Ja muistamaan käytöstavat. Tämän olen viimeistään tässä iässä opetellut pitämään aina mielessä: "Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan". Se, että itse esittää asiat optimistisesti, ystävällisesti ja rakentavasti, johtaa aina parempaan lopputulokseen. Toivottavasti voit jo paremmin!