Moni on ottanut kantaa keskusteluun sisustusbloggaajien elämästä: todellisuudesta ja kulisseista. En jatka aihetta sen enempää kuin sanomalla, että samat kalsarit meillä roikkuu pyykkitelineessä ja nakit pilaantuu jääkaapissa kuin kaikilla muillakin. En silti aio laittaa niitä blogiin, koska jokaiselle toivottavasti riittää katsella arjen sirkusta omassa kodissaan.
Vaikka keskustelua on käyty pitkään, tuntuu, että edelleen monen on vaikea ymmärtää, että osa ihmisistä on realisminkin keskellä visuaalisia – aidosti, luonnostaan ja täysin omasta tahdosta.
Jos katan pöydän kauniisti, se tulkitaan niin, että olen varmasti stressannut sen eteen viikkoja. Jos jätän rumat kuvat jakamatta Pinterestissä, se tulkitaan niin, että en kerää kuvia omaksi ilokseni vaan yritän vakavissani vakuuttaa muut. Jos järjestän juhlat ja haluan niiden olevan kauniit, se tulkitaan niin, että teen sen hampaat irvessä ja otan järjestämisestä väistämättä paineita.
Joskus otankin, ei siinä mitään, mutta silloinkin taustalla on aina aito sisäänrakennettu taipumus valita kahdesta vaihtoehdosta kauniimpi.
Estetiikka on nautinto, elämäntapa ja intohimo. Se on sitä siinä, missä penkkiurheilu tai kitaransoittaminen. Mutta miksi kieliä rämpyttävä muusikko näyttäytyy muille intohimoisena sankarina ja esteetikko pieruja pidättelevänä tiukkapipona?
Estetiikka on kaltaisilleni tärkein tapa toteuttaa itseä. Anteeksi, etten osaa nuotteja, vaan asettaa kauniisti lautasliinat ja valkoiset leikkokukat.
En ole estetiikan orja, olen sen herra.
Kaunista sunnuntaita!
Just näin. En voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi.
Ja koska mun pimeä puoleni nauraa pieruvitseille, niin tyydynpä toteamaan tuosta tekstisi kohdasta ”mutta miksi kieliä rämpyttävä muusikko näyttäytyy muille intohimoisena sankarina ja esteetikko pieruja pidättelevänä tiukkapipona”, että pieruthan ei näy valokuvissa. (Ja ymmärrän maailman parhaiten, jos tämä läppä naurattaa vain itseäni. :D)
Ihanaa ja rentoa sunnuntaita sinne! <3
I know you know! <3 Buahhahhhaa! Odotan, että tekniikan kehittyessä saadaan blogeihin haju- ja ääniefektit. :D Ihanaa viikonloppua, näin viikko myöhässä. Pus!
Ihan totta, ajattelen ihan samalla tavoin! Ja hei, Norpan vitsi nauratti muakin ;) Rentoa sunnuntaita! :)
Tiedän, että meitä on onneksi monia muitakin! Jes, nyt vain haju- ja ääniefektit mukaan blogeihin. :D Rentouttavaa viikonloppua!
Jokaisella meillä on vahvuutemme. Sinulla se on esteettisyys. Uskon, että luonnostaan.
Niinpä! Sitä on alkanut vasta vuosien varrella miettiä tarkemmin, että mistä asioista nauttii kaikista eniten ja mitkä kokee luontaisesti omiksi vahvuuksikseen. Onneksi näin vanhemmiten ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä, mutta keskustelen silti mielelläni eri näkökulmista. Viikonlopputerkut!
Hyvä kirjoitus Laura ja itsellä sama homma! Vaikka maailma romahtaisi ympärillä, saatan asetella ne romahtamisen palikat kauniisti ympärilleni. Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. :)
Kiitos! Näin on. Tiedän, että vaikka kaikki eivät ajattele samalla lailla, tämä asiaa yhdistää monia meikäläisiä. Just niin, ajattelepa käsitellä surua, stressiä, mitä vain epäviihtyisässä sotkuisessa ympäristössä. Kyllä vaan siitä entistä enemmän mieleni pahottaisin. Ja kääntäen, sielu lepää aina astetta paremmin kauniissa ympäristössä. :)
Samaa mieltä. Meillä kolmen lapsen koira-ja kaniperhe ja allekirjoitan joka sanan! Ilman arjen estetiikkaa en tätä sirkusta jaksaisi pyörittää :)
Aivan! Arvaan, että sulle on ihan samanlainen henkireikä ja niin tärkeä asia, ettei edes osaa kuvitella elämää ilman. Terkkuja karvattomille ja karvaisille lapsille! :)
Loistava kirjoitus! Ajattelen estetiikan olevan voimavara ja harrastus siinä missä vaikkapa juuri penkkiurheilu.
Kaunista sunnuntaita! <3
Kiitos, Elle-Marie! Meitä on moneksi. Onneksi teistä löytyy myös monia sielunsiskoja, joille estetiikka on juuri voimavara. Samoin, kaunista viikonloppua!
Hyvä kirjoitus! Itse en jaksa piittaa muiden ajatuksista asiasta, sillä kyllähän jokaisen pitäisi tajuta, että blogi on vain murto-osa bloggaajan elämästä. Olen aivan varma, että suurin osa seuraa blogeja nähdäkseen kauniita kuvia kauniista kodeista/vaatteista tai mistä lie, eikä kukaan ole kiinnostunut koirankarvaisista nurkista, kuraisista saappaista eteisessä ja yli äyräiden tulvivasta pyykkikorista – meillä on myös nuo kaikki, en usko, että kuvat niistä lisäisi tippaakaan blogini mielenkiintoisuutta ;)
Kiitos! En minäkään piittaa tai anna muiden ajatusten sen koomin häiritä itseäni. Lähinnä haluan herättää keskustelua ja perustella asiat omasta näkökulmastani. No toivottavasti ei halua! Mieti nyt – ”Toivopostaus: kalsarit pyykkinarulla”. :D Kivaa viikonloppua sinne!
Tietysti blogeissa näytetään se kauniimpi puoli arjesta, mutta se ei tee sitä vähemmän totta.
Olen itse myös luontainen esteetikko, jolle on tärkeää miltä vaikka tiskiainepullo näyttää, vaikken mitään blogia pidäkkään. Minä vaan yksinkertaisesti pidän kauniista asioista. Toisaalta samaan tapaan minun on joskus vaikea ymmärtää ihmisiä, joille visuaaliset asiat tuntuvat olevan yhdentekeviä. Saatan esimerkiksi miettiä näyttääkö joku asia heidän mielestään hyvältä vai eivätkö he vain välitä. Ihan siis mielenkiinnosta, en kritisoiden, ääneen tai pahalla. Ei yksi tapa ole parempi kuin toinen, meillä on vaan kaikilla omat erityispiirteemme ja hyvä niin. Minun juttuni nyt vaan sattuu oleman harmonia ja kauneus, niin arjessa kuin juhlassa.
Aivan, kiitos ajatuksista! Ja siis sillä ei tietysti ole mitään tekemistä keskenään, että jokainen bloggaaja olisi esteetikko tai että jokainen esteetikko olisi bloggaaja. Juuri näin: todellakin tiskiainepullo valitaan tarkkaan ja välillä on vaikea ymmärtää, että osa ottaa sen, minkä ensimmäiseksi hyllyllä näkee miettimättä yhtään. Ehkä ennen jaksoin enemmän taivastella näin toimia ihmisiä, nykyään ajattelen, että kaikki tyylillään. Yritän ymmärtää heitä ja toivon, että hekin yrittävät ymmärtää meitä. ;) Onni todellakin on, että kaikki meistä ei tässä maailmassa ole visuaalisesti tarkkoja, vaan osa selvästi huolettomampia.
Kiitos loistavasta kirjoituksesta – täysin samaa mieltä!
Kiitos, Tuuli! Kiva kuulla, että pidit ja että olet hengenheimolainen.
Hyvä Laura, ihanaa kun kirjoitit tämän ❤️ Olen ollut viimeiset pari kuukautta ihan huono bloggaaja, kommentoija ja kaikkea muuuta, elämässä kun ylimääräiset energiat tuppaa menemään ihan muualle. Mutta vaikka hetkittäistä matalapainetta elänkin, niin arvaa mitä, keittiön pöydällä olevat paperipinot, muistilaput ja kukat on silti aseteltu kauniiksi ryhmäksi. Ja ihan luonnostaan, ilman yrittämistä, estetiikan kaipuu vain on niin ”sisälle rakennettu”.
Visuaalista viikon jatkoa! ?
Kiitos! Arvasin, että moni sielunsisko komppaa. <3 Täällä ilmoittautuu myös todella huono bloggaaja! Hädin tuskin olen ehtinyt päivittää omaani, saatikka lukea ja kommentoida muiden. Onkin ikävä teidän kaikkien juttujen ja kuvien luo. Tsemppiä arjen pöyritykseen ja kaunista viikonloppua, Päiviseni!
Mä aina ihmettelen, kun blogeja kritisoidaan epäaitoudesta sillä verukkeella, että niissä on aina niin kaunista ja täydellistä. Mä olen aika kova likka siivoilemaan, koska saan oikeasti voimaa ja hyvää fiilistä kauniista kodista. Rätti ja moppi heiluu suurinpiirtein joka päivä, ja sen ansiosta kotona on kyllä melko usein moitteettoman siistiä. Mietin vaan, että miten tää tekisi mun elämästäni jotenkin vähemmän aitoa kuin sotkuinen koti? :D Ei mua muiden kotien sotkuisuus pänni, mutta omani tykkään pitää sen näköisenä, että visuaalinen silmäni saa rauhan. En tiedä mikä osa tuosta sitten on sitä epäaitoutta… En piilottele mitään ruumiita vaatekomerossani tai yritä feikata yhtään mitään, mä vaan tykkään siitä koti on siisti.
No aivan, terveisiä vaan kaapin luurangoille ja ruumiille! :D Yleisin ajatus tuntuu olevan, että jos siivoaa, siivoaa muita varten ja vastoin omaa tahtoaan. Mutta sunkin tapauksessa siisteys tulee selvästi niin luonnostaan, että asiasta ole kahta puhetta. Meillä ei aina todellakaan ole tiptop-puhdasta, mutta en myöskään esteetikkona pysty kovin kauaa elämään pahassa kaaoksessa. Vähintään on vietävä tavarat paikoilleen, vaikkei jaksaisi jokaista pölypalleroa siltä istumalta imuroida. Vähintään on oltava illuusio siisteydestä. ;)
Hei, olisin kysynyt teidän puulattian tietoja? Todella kaunis sellainen..
Moi Anneli! Meillä ei itse asiassa ole puulattia eli parketti, vaan laminaatti. Mutta omasta mielestänikin sen verran kaunis ja laadukas versio, että lattian ulkonäkö ja tuntu on hyvin lähellä aitoa. Voin siis lämpimästi suositella! Kyseessä on Pergon laminaatti kovalla kulutusluokalla sävyssä saarni. Kiitos, kiva jos pidät!