Kahden aikuisen taloudessa ei juuri tule joulukuusia osteltua pientä huonekuusta lukuun ottamatta. Kai se tuntuu turhalta ja käsittelen edelleen traumoja, joita pystyyn kuivunut puu muutama vuosi sitten aiheutti, kun kaksi pöljää kaupunkilaista raahasi varisevaa kuusta pitkin kerrostalon rappukäytäviä ja neulasia löytyi vielä juhannuksenakin.
Ostoslistalla onkin kuusipussi, joka kietaistaan kuusen ympärille ennen ulos kuljetusta. Huikatkaa, jos teillä on vinkkejä, mistä näitä nerokkaita keksintöjä saa ja nimenomaan jokavuotisena, ei kertakäyttöisenä versiona.
Vaikka kuusta ei tänä vuonna pitänyt tulla, ehdin jo viikonloppuna alkaa haikailla sen perään. Ehkä tieto kantautui suuremmille voimille, koska saimme sattumalta tuliaisiksi ison joulukuuseksi kelpaavan havupuun, sypressin.
Sypressi on kaunis pelkillä valoilla, mutta en sitten kuitenkaan malttanut mieltäni, vaan kaivoin tinkelitankelit esiin. Muutaman valkoisen joulupallon ja keramiikkataiteilija Henna Nivarpää-Ampujan posliinitähdet, tämän vuoden myyjäislöytö. Kuusenmattona toimii valkoinen lampaantalja.
Joulukoristefilosofiani on kerätä koristeita pikkuhiljaa ja mieluummin jostain muualta kuin krääsähalleista. Esimerkiksi Stokkan Argoshallin muovinen made in China -kimallus suorastaan järkytti. Sitä harmittelen edelleen, miksi en tuonut Budapestista ja Lontoosta yhtäkään matkamuistokoristetta, kun vietimme joulut siellä. Tänä vuonna korjaan asian Tukholman osalta.
Kahden aikuisen taloudessa puu saa olla pieni lahjojenkin puolesta: paketit joulukuusen alla voi laskea yhden käden sormin. Sitäkin kauniimpi on erityisesti mustavalkoinen paperikassi, taitaa antaja tuntea kummityttönsä.
Vaikka nurkkaus oli jäädä kokonaan toteuttamatta, myönnän nyt, että vasta se toi joulun kotiin. Siinä se jouluidyllin rakentaminen sitten olikin, joulusiivouksesta en kehtaa sanoa sanaakaan. Mitään muuta en odota kuin ruokaa ja rauhaa ja Mad Menin seitsemättä ja viimeistä tuotantokautta. Joulupukista viis, kunhan Don Draper poikkeaa aattoiltana kylään.
Vastaa