Balmuirin matkassa -juttusarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa kerron, mitä tuntemuksia Maison & Objet yleisesti herätti – ja herättihän se. Olin henkisesti valmistautunut, että kyseessä on isot ja vaikutusvaltaiset sisustusmessut, mutta silti tapahtuma teki odotettua suuremman vaikutuksen. Niin suuren, että tammikuusta 2015 tuli jonkinlainen vedenjakaja. Tästä lähtien ajattelen ajanlaskuani sisustajana ennen ja jälkeen Maison & Objetin.
Pariisilaismessut pidetään kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja syyskuussa, Nord Villepinte -messukeskuksessa lähellä Charles de Gaulle -lentokenttää. Maison & Objet on Milanon huonekalumessujen ohella Euroopan merkittävimpiä sisustustapahtumia, ja kävijäluvut nousevat kymmeniintuhansiin. Messukeskuksessa itseään voi ruokkia esimerkiksi Laduréen herkuilla.
Se, että yritysten on vaikea saada messuilta osasto, todella näkyy käytännössä. Jokaiseen messuosastoon oli panostettu, kaikilla oli kauniit esillepanot ja viimeistelty brändi-identiteetti. Osastoilla ei näkynyt merkitöntä Aasia-krääsää, eikä Habitaren tapaan Jyskin Eames-kopioita.
Pitkän linjan messukävijän mukaan Maison & Objetissa näkyy tällä hetkellä heikko taloudellinen tilanne, mutta ensikertalaisen on vaikea ymmärtää, mitä tekemistä laskusuhdanteella ja yli tuhannen neliömetrin hulppeilla messuosastoilla on keskenään.
Ylenpalttisimmat messuosastot olivat kuin kuninkaallisia asuntoja kristallikruunuineen, täytettyine leijonineen, paksuine silkkiverhoineen ja lukuisine huoneineen. Oli harpunsoittajaa ja kukkasista tehtyjä jättipupuja. Kuvat eivät missään määrin tee meiningille oikeutta. Seisoipa luksusosastojen edessä portsareitakin, Fendi Casan nyt ainakin.
Vaikka hulppeudella ei ole mitään tekemistä oman sisustamisen kanssa, koin sen kaikista kiinnostavimpina. Mitä överimpi, sitä parempi. Peruskamaa näkee kotonakin, mutta Pariisissa halusin käyttää ainutlaatuisen mahdollisuuden huimien toteutusten ällistelyyn.
Kahdeksaan halliin mahtui kaikkea maan ja taivaan väliltä, tietysti myös pienen pieniä osastoja. Ranskalaismessuilla kun oltiin, tyylillisesti pääroolia näytteli perinteinen klassisuus, sivuroolia skandinaaveille tuttu moderni keveys.
Oli inspiroivaa pitkästä aikaa ruokkia nimenomaan oman modernin klassisen sisustustyylin klassista puolta. Kova graafisuus alkoi tuntua vieraalta ja kierrellessä muistin, miten paljon pidänkään Pariisi kohtaa Manhattanin -tyylisestä klassisuudesta.
Erityisesti yhdestä asiasta messut avasivat silmät: nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan blogikodilla. En ole ennen ajattelut, että kotimme ovat samasta puusta veistettyjä, mutta maailman mittakaavassa, ovathan ne. Messujen valikoima konkretisoi sen, miten paljon markkinoilla on yksilöllisiä sisustustuotteita ja silti me pyörittelemme samoja Hayn sohvapöytiä ja IKEAn raitamattoja – minä mukaan lukien.
Messuilla iski siis identiteettikriisi. Tarve tehdä kodista jatkossa vielä persoonallisempi ja kerroksellisempi. Metsästää joukkoon aarteita, joita kellään muulla ei ole. Löytää entistä vahvemmin oma, erottuva tyyli.
Ilokseni törmäsin messuilla tuttuun ystävään, Iittalaan. Iittalalla oli kauniin raikas osasto heti kolmannen cook+design -hallin sisääntulossa. Harmikseni en mitenkään ehtinyt perimmäiseen kahdeksanteen now! design à vivre -halliin, jossa Suomea edustivat Johanna Gullichsen, Woodnotes ja Secto Design. Maison & Objet -kävijän onkin siinä mielessä alistuttava kohtaloonsa, että kaikkea ei vain mitenkään ehdi kerralla nähdä.
Kysyttekö seuraavaksi, mikä on messujen mukaan seuraava sisustustrendi? Jos joku pystyy antamaan valtavasta kokonaisuudesta yhteenvedon, kyse on jo yliluonnollisista kyvyistä. Toki voisin itsekin viisastella, että ”messuilla näkyi pastelleja ja metalleja”, mutta se ei ole trendiennustus, vaan jo olemassa olevan toteamus, ja vain murto-osa totuutta. Voisin yhtä lailla sanoa, että jos messuihin on uskominen, nyt tulee siirtomaatyyli.
Valtava kiitos vielä Balmuirille, että sain nähdä heidän matkassaan jokaisen sisustajan unelman, Maison & Objetin, ja iso kiitos teille, kun olette tykänneet lukea messukertomuksia. Juttusarjan ensimmäinen ja toinen osa on luettavissa erillisinä blogipostauksina.
What a fun exhibit to visit. So many amazing vendors I would have loved to check it out as well. It looks like a really great collection of sellers. Thank you for sharing these shots.
It was truly amazing to see one of the top professional interior and furniture fairs in Europe. Something I will remember for the rest of my life. You’re welcome, I’m happy you liked them!
Messukeskus on minulle kovin tuttu lukuisilta Premiere Vision-messuilta, viimeiseltä kotiuduin eilen.
Maison & Objectissa olisi joskus kiva päästä käymään, mutta taitaa jäädä haaveeksi ainakin lähitulevaisuudessa.
Trendejä on lukuisia, jokainen poimii oman näkemyksensä ja ”käsialansa” niiden toteuttamiseen. Siirtomaatyylillä voisi tosiaan olla seuraavaksi näyttävämpi vuoronsa viileän vaalean skandityylin vastapainoksi.
Oih! Premiere Vision kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta myös. Toivottavasti oli antoisa reissu ja pääsisit joskus Maison & Objetiinkin. Trendejä on tosiaan lukuisia. Kokovalkoiselle kai povataankin laskusuhdannetta. Ehkä siirtomaatyylistä tuttu murrettujen ja tummempien värien runsas käyttö tekee tuloaan.
Moikka, laahaan kaiken kanssa perässä täällä sairaspedissä (vol 123456….), joten ehdin vasta kllikkailla tämän auki. Tiedätkö, tismalleen samat fiilikset mulla! Varsinkin kun kierteilin ennen joulua Berliinin sisustuskauppoja ja tein sieltä jotain pieniä ostoksia tuli sellainen olo, että vähän voisi jo alkaa miettimään, mikä näyttää ei anoastaan visuaalisesti kivalta (ainahan se on tärkeää) mutta myös kodilta. Tiedätkö sellaiselta, että kukaan muu ei varmaan tätä pöytää ostaisi mutta se tuntuu niin omalta? Pyrin siihen tämän uuden kanssa, peruspalikat on varmaan haettava Ikeasta ja ihan oikeasti haluaisin sen Beni Ouarain -maton hankkia, mutta muuten yritän katsoa ympärilleni kriittisellä silmällä. Ja mieluummin sitten olla ostamatta, jollei vaikka Suomesta saa tai rahat ei riitä ihan heti. Btw mun mielestä teillä ei lainkaan ole perus blogikoti, vaan tunnelmallinen ja omannäköinen keidas :)
Voi että! Berliinissä mahtaa olla mieletön tarjonta spessua sisustustavaraa. En ihmettele, että sen äärellä herää ajatuksia samaan tapaan kuin messuillakin.
Rakastan edelleen aika minimalistista linjaa ja IKEAn simppeleitä valkoisia peruskalusteita, jotka ajavat asiansa ja joiden ei olekaan tarkoitus kiinnittää huomiota itseensä. Mutta sitten ne varsinaiset loput jutut, jolla sisustus kruunataan. Niissä haluan jatkossa olla entistäkin harkitsevampi ja toisaalta rohkeampi. Beni Ouarain sopisi uuteen kotiisi täydellisesti. Ehkä benien pahin hypetyskausi on jo mennyt ohi, joten nyt voit vain ajatella sitä klassisena hankintana. :)
Kiitos, jos sanot, että meillä ei ole blogikoti, ei kai se ehkä ihan sitä olekaan. :) Vaikka kriiseilen persoonallisuuden puutteesta, ei pari- ja kolmekymppisten kodeista voi odottaa, että ne olisivat vielä kovin kerroksellisia. Nythän vasta maku (ja palkka) vakiintuu ja kunnon aarteiden keräily voi alkaa.
Kiva viimeinen postaus! Meillä on niin paljon samoja ajatuksia kodin suunnan viemisestä asteen lämpimämpään. Ihanaa, että saan sieltä paljon inspistä tähän. Parane pian ja hyvää ystävänpäivää!
moi. olet oikeilla jäljillä kodin kerrostamisen kanssa. jos olet seurannut sisustus ohjelmia monistaxkodeista juuri puuttui kerroksellisuus.. suosittelen lämpimästi hankkimaan kotiin tavaraa mikä on oman näköistä..ei se olenxssanut kaikista blogeista valtavasti ideoita ja koti näyttää hyvältä..kuitenkin vähän aikaa ditten alkoi häiritsemään se et kaikilla on samat jutut kuten itsellänikin. siksi muutin suuntaa aloin miettiä miatä kaikesta pidän kävin ullakolla mutkan ja laitoin kotiin pieninä paloina niitä omia juttuja..ammattiini pohjautuu sisustukseen joten siitäkin tiedän että kodin pitäisi näyttää aina omistajalta eikä katalogiselta ja olen vannoutunut minimalisti mutta suosottelen kokeilemaan voit löytää uusia ulottuvuuksia niin kotiin kuin omiin mieltymyksiin …ystävän päivää koko perheelle! :)
Kerroksellisuus ja kontrastit ovat myös omia lempijuttuja kotoja, niistä se mielenkiinto syntyy. Katalogikodit tai asuntomessukodit, joissa kaikki sisustetaan kerralla valmiiksi, ei tunnu omalta ollenkaan. Se, että laittaa kotiin pieninä paloina omia juttuja, kuten sinä olet tehnyt, kuulostaa juuri oikealta. :) Pikkuhiljaa kypsyttelemällä se kaikista omin tyyli löytyy. Ihanaa viikonloppua!
sori kirjoitus virheistä…se on tämä kosketus näyttö! ;)
Voi Laura murunen! Teillä ei todellakaan ole mikään ”blogikoti”. Teillä on paljon upeita yksityiskohtia mitä muilla ei ole, eikä tule.
Se että on Hayn pöydät ja Bestån taso ei tee blogikotia, koska sä olet yhdistänyt siihen paljon omaa persoonallista tyyliäsi. <3
Joten identiteettikriisit romukoppaan ja jatkat juuri sillä intuitiolla mikä sulla on, se toimii!
Ja kiitos upeista postauksista messuista, sut pitää lähettää seuraavankin kerran nuuskimaan messut läpi! :)
Kiitos Jonna! Kiva kuulla, että et näe kotiamme persoonattomana. Yksittäiset suositut jutut eivät tosiaan tee kodista vielä sielutonta. Intuitioon täytyy luottaa vahvasti jatkossakin. Kiitos! Tekisin mielelläni messuraportointia vaikka työkseni, oli se sen verran kiva kokemus. :)
Voi jestas, tuonne on kyllä vielä joku vuosi päästävä! Ja olet varmasti osittain oikeassa – sisustus saa tuolla aivan toisenlaiset mittasuhteet. On totta että elämme ja sisustamme täällä pohjoismaissa aika lailla samasta puusta. Mutta siinä puussa ei sinänsä mitään vikaa ole. Olen Jonnan kanssa samaa mieltä, että pienillä jutuilla jokainen tekee kyllä kodistaan juuri sellaisen, mikä itselle parhaalta tuntuu – ja tuo niillä mukaan omaa persoonaa. Eikä Hayn pöytä tai Ikean matto tee kodista katalogia. Unohda identiteettikriisi ja täysillä eteenpäin ;)
Toivottavasti tuleva muotoilija tulee joku vuosi pääsemäänkin Maison & Objetiin. :) Teki kyllä tosi hyvää nähdä sisustamista välillä muusta kuin skandinaavisesta näkökulmasta. Itse toki pidän pohjoismaalaisesta raikkaudesta, mutta en osaa edustaa puhtaasti sitä tyyliä. Olen aina tykännyt myös tosi perinteisestä klassisuudesta, en kuitenkaan maalaisromanttisuudesta, ja sitä tyyliä näkee Suomessa tosi vähän. Identiteettikriisi oli draamakuningattarelta huono ilmaisu, enemmänkin koin inspiroituneeni, kun vihdoin näin pitkästä aikaa sitä puolta ja muistin, miten paljon siitä pidänkään. Jatkossa en siis ehkä yhtä herkästi osta niitä itsestäänselviä hittejä, vaan pohdin ennemminkin, mitä muita vaihtoehtoja on. Ihan samaa mieltä, jokaisen meistä on kodissa persoonallisuutta ja sielukkuutta blogihiteistä huolimatta. :)