Omassa sisustamisessa kiinnostaa tällä hetkellä lämmin kodikkuus, kunhan ei lipsuta skandinaavisesta keveydestä liian kauas: ei mitään krumeluuria tai ökyä, kiitos.
En myöskään hae kodikkuudella tähtikuvioiden New England -tyyliä tai koukeroisten tekstien maalaisromanttista henkeä, vaan ajatellaan vaikka rennon tyylikästä tanskalaista merenrantahotellia.
Tähän tyyliin saan inspiraatiota Cobellosta, jolla on sisustusliikkeet, ja niiden yhteydessä outletit, Espoon Suomenojalla ja Vantaan Petikossa. Kelpuuttaisin mielelläni meille ainakin pöydän patinoituneella ajopuulla tai metallikehikkojaloilla, muhkeita sohvia sekä kodikkaita tekstiilejä luonnonmateriaaleissa ja pehmeän murretuissa sävyissä.
Cobellon valikoima kattaa monia kivoja merkkejä, kuten Tine K Home, Nicolas Vahé, Himla, Linum, Uashmama, BEdesign, Dualit ja Beach House. Valikoimaa on paljon niin varsinaisen myymälän kuin outletin puolella. Toivottavasti tästä sisustusvinkistä oli iloa! Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan, jos tämä tyyli iskee.
Juuri eilen käväisin täällä Espoon Cobellossa. :) Tykkään Cobellosta juuri siksi, että liikkeeseen on rakennettu huonemaisia inspiroivia tiloja, eikä huonekalut ja esineet vain nökötä siellä täällä kuin varastossa. Valitettavan usein monissa huonekaluliikkeissä sitä näkee edelleen.
Meillähän taloprojektin rakennusvaihe alkaa ihan pian. Me siis elämme sinun painajaistasi ;) Voi olla, että into vielä laantuu täälläkin, mutta ainakin sisusustussuunnittelusta olen tietysti aivan todella innoissani. Kalenteeriin merkitty muutopäiväkin motivoi kummasti. Cobellossa kuolaan erityisesti isoja rentoja valkoisia sohvia. Voi olla, että se on lopulta liian arka väri pienen pojan kanssa, saa nähdä.
Teidän keittiörempan etenemistä on myös ollut hauska seurata nyt, kun meillä on myös talon keittiösuunnittelu käynnissä. Teidän keittiön uudistus vaikuttaa todella lupaavalta, joten täällä odotellaan jo lopputuloksen paljastamista. Kiitos muuten vielä myös taannoisesta tyynypostauksesta. Ikat-kuvioinen tyyny muutti lopulta meillekin, on se ihana. <3 Tsemppiä remppaan ja siinä lomassa rentoa kesää! :)
Ihan samaa mieltä! Cobello on kuin menisi jonkun kotiin, niin tunnelmalliselta tila tuntuu. Niin tosiaan elätte minun painajaista. ;) Mutta ennen kaikkea nostan hattua talonrakentajille ja kunnioitan sitä, miten kenelläkään voi kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys riittää. Lopputulos tietysti palkitsee vaivan ja juuri sisustuksen yksityiskohtien miettiminen varmasti pitää motivaation yllä. Olen myös tällä hetkellä todella rentojen sohvien perään ja ihana, kun sait oman ikat-tyynysi. Teille tulee niin upea koti! Kiitos, täällä alkaakin olla keittiörempan kanssa loppukiri: ensi viikolla on asennuksia ja sitten vielä pitäisi tasoittaa välitila. Postauksia on siis tulossa suhteellisen lähiaikoina, toivon. :) Tsemppiä sinnekin remppaan ja rentouttavaa juhannusta!
Juuri noita samoja asioita metsästetään myös täällä – kodikkuutta ja pehmoista viihtyisyyttä. Ihanaa, kun siihen rennon kotoisaan sisustamiseen onkin tarjolla nyt jotain muitakin vaihtoehtoja kuin Hamptons – henkinen tähtishow tai krumeluurikirjaillut viinilasit, jotka kertovat että todellakin nyt nautiskellaan lasillinen viiniä. Kotoisuus syntyy juurikin runsaudesta ja laadukkaan, miellyttävistä materiaaleista. Cobellossa en olekaan käynyt sen jälkeen, kun heidän liikkeensä Kasarminkadulta suljettiin, joten ihan hyvä muistutus tämä postaus. Toisinaan asustelu tässä 60-luvun talossa aiheuttaa välillä melkoista sisustuskriiseilyä ja välillä juuri sellainen kodikkuutta tuova runsaus tuntuu riitelevän talon hengen kanssa, täytyy vaan päättäväisesti rakentaa näihin puitteisiin oman näköistä kotia. Meille voisin helposti kotiuttaa tuolta tuollaisen valkoisen höyhenen kevyen valaisimen.
Niinpä! Tuntuu, että nykyään on onneksi mahdollista löytää kodikkaan klassisia juttuja ilman meri-, maalais- tai jotain muuta päälle liimattua teema. Tosiaan! Cobellolla oli Kasarminkadulla liike ja kaunis liike olikin, tosin silloin se taisi olla asteen romanttisempi ja erittäin valkoista valkoisella, jos en väärin muista. Ihan saman ajatuksen kanssa painitaan täällä: onko mahdotonta yrittää rakentaa tuon kaltaista maailmaa 70-luvun kerrostaloon? Ehkä tasapaino pysyy yllä, kun mukana on kuitenkin keveämpää skandinaavisuuttakin. Ensimmäisen kuvan valkoinen kangasvalaisin on mielestäni myös äärimmäisen kaunis. Ihanaa juhannusta ja yhdeksän kuukauden loppikiriä. <3
Kasarminkadun liike taisi tosiaan olla hieman romanttisempi ja valkoisempi painos nykyisestä eli oikeaan suuntaan on menty. Jospa se veitsenterävä tyylitaju auttaisi rakentamaan sen kodikkaan tunnelman puitteiden vuosikymmenistä huolimatta. Mä olen ajatellut, että jos asunnon kiinteä sisustus kunnioittaa talon arkkitehtuuria, antaa se puitteet irroitella muilla tyylilajeilla. Ja teillähän tämä symbioosi on onnistunut ihailtavan hyvin :) Niin ja kiitos, joku on sanonut että tässä loppukirissä kannattaisi jättää sisustamiseen liittyvät isot ratkaisut tekemättä, mutta täällä mä huseeraan kuin viimeistä päivää ;) Ihanaa alkukesää!