Useimmat maanantait jäävät mieleen kotona vietetyistä kalsari-illoista töiden jälkeisessä koomassa. Sitten poikkeuksia, kuten Stella Harasekin ja Eeva Kolun emännöimä, valokuvaaja Mikko Rasilan vetämä Nikon-kuvauskoulu lifestyle-bloggaajille. Kuvauskoulu järjestettiin Stella ja Mikon kodissa, josta oli ison rempan jälkeen kuoriutunut vielä pressujen suojissa olevaa keittiötä lukuun ottamatta upea asunto. Persoonallinen koti, mutta samaan aikaan kuin valoa tulviva, monia mahdollisuuksia antava studio.
Kuvauskoulun illan aikana saimme kokeilla lukuisia erilaisia Nikon-järkkäreitä, joista itse kiinnostuin eniten uudesta minijärkkäristä. Kuvanlaatu säilyy erinomaisena, mutta kamera veisi laukussa ja matkoilla murto-osan nykyisen tilasta ja painosta. Lisäksi Mikko kävi läpi meitä kuvaajia askarruttavia kysymyksiä ja saimme haasteeksi stailaustehtävän kauniista rekvisiittatarjonnasta.
Mikä suomalaisia lifestyle-bloggaajia yhdistää? Ei välttämättä tyyli – yksi kuvaa romanttisesti ruokaa, toinen skandinaavisesti kotiaan – mutta jokainen meistä painii pitkän pimeän talven kanssa ja murehtii marraskuun synkkiä hetkiä jo nyt. Itse asiassa emme muusta Mikolta kysyneetkään.
Mikä on kuvaajamaestron ratkaisu bloggaajien ykkösongelmaan, hämärässä kuvaamiseen? Joko muutat maasta tai hankit jalustan (pidin erityisesti ensimmäisestä vaihtoehdosta). Jalusta on hämärässä ehdoton, koska vain silloin valotusaikaa voi pidentää reippaasti. Tärkeää on toki myös hyväkennoinen kamera ja ISO-herkkyyksien nostaminen niin korkeaksi kuin kuvanlaatu sallii. Stella puhui myös asennemuutoksen puolesta: on vain hyväksyttävä, ettei kuvista tule samanlaisia ympäri vuoden.
Voiko pimeässä kuvatessa lainkaan feikata avuksi luonnonvaloa? Valaisupinnaltaan iso ja tasainen kirkasvalolamppu on hyvä apu lähikuvaamiseen, vaikka koko huoneen valaistusta se ei ratkaisekaan. Entä miten taklata tavallisen keinovalon aiheuttama keltaisuus? Kameran asetuksista kannattaa säätää valkotasapaino kuntoon. Loput värivirheet on kätevä korjata esimerkiksi Lightroomin pipettitoiminnolla. Raw-kuvaamiseen siirtyminen on varmasti edessä itsellänikin.
Jos taas kuvaustilanteessa on päinvastainen ongelma eli liikaa aurinkoa, Nikon-kameroissa valoa tasapainottava Active D-Lighting -toiminto. Valoa, joka valokuvassa on se tärkein, voi myös heijastaa reflektorilla tai himmentää diffuusorilla. Nämä apuvälineet, jotka menevät jo vähän hifistelyn puolelle, voi ostaa ammattiliikkeistä tai tehdä vastaavat itse esimerkiksi kapalevystä ja foliosta. Niin kuin Mikko totesi, köyhyys lisää luovuutta. Myötävaloa mielenkiintoisempaa kuvassa on vasta- ja sivuvalo. Oli myös jännittävää huomata, miten valon väri vaihteli illan aikana ilmansuunnan ja kellonajan mukaan.
Itselleni tärkeä huomio muistiin on, että kokonaan skarppeja valokuvia saa maisemakuvaukseenkin tarkoitetulla pienellä aukolla (iso f-luku). silloinkin on kuvattava kohtisuoraan ja tarpeen mukaan jalustalla, sillä asetelman vinous saa heti aikaan syväterävyyttä. En tiedä, miksi päähäni on pinttynyt tapa kuvata aina samalla isolla aukolla. Ehkä juuri jalustan välttämiseksi.
Omaa asetelmatehtävää lähdin kokoamaan viehättävän puulipaston ja kultaisen peilin yhteyteen – ehkä arvasittekin kahvipöytäkirjoista ja tuoksukynttilöistä. Mielettömälle ruokapöydälle, jonka antimet oli tarkoitettu sekä stailausrekvisiitaksi että syötäväksi, alkoi myös kertyä elämänmakuisia asetelmia itsestään sitä mukaa, kun juustot ja hillot hupenivat. Onkin totta, että asetelmissa ei ole oikeaa tai väärää. Osaset ovat paikoillaan juuri silloin, kun kuvaajasta siltä tuntuu.
Viimeiseksi huomio, josta tunsin itse heti piston sydämessäni: kuvien onnistumisen takaamiseksi kameran runko ja objektiivi kannattaa käyttää huollossa puolen vuoden välein. (Jos vaikka aloittaisi siitä, että käyttäisi ensimmäistä kertaa elämässään.)
Toivottavasti näistä muistiinpanoista oli iloa ja hyötyä teillekin. Kiitos Mikko, Stella, Eeva ja Nikon – jään sulattelemaan sekä lukuisia kuvausvinkkejä että maailman komeinta kakkua!
Voi tuo oli varmasti tosi hyödyllinen kurssi! Ihanan valoisa koti heillä + tuo kakku ekassa kuvassa, en kestä :D.
<3 Hannele
http://www.rakkaudellahannele.fi
Oli kovin hyödyllistä oppia uutta ja kerrata vanhaa! Valokuvaus on kyllä sellainen oppia ikä kaikki -juttu. Koti oli jokseenkin täydellinen, olisi pitänyt kuvata sitä enemmän myös laajemmin otoksin. Ja sanos muuta, kakku ei ollut tästä maailmasta, vaan vähintäänkin teleportattu Marie Antoinetten pöydästä. ;)
Hei nuo kolmannen kuvan lättylautaset, osaatko sanoa mistä sellaisia voisi etsiä? :) Taidan kipeästi tarvita sellaisen..
Niin tosiaan selvennykseksi kun kaikki ovat aika lättyjä mutta tuo jossa on kuviointia pinnassa!
Moi! Kaunis rekvisiitta on Stellan, joten parhaiten vastaus löytyy häneltä. Sen tiedän, että osa tavaroista oli Edbladin, jota myydään Dotsin yhteydessä (http://kauppa.dots.fi/brand/2/edblad). Toivottavasti löytyy!
Minä oon kuolannut Instan kautta tota Mikon asuntoa, aaaah ja oooh <3 Vielä kun siihen lisää valokuvauskoulutuksen niin pakettihan on ollut likimain täydellinen :) Joskus harmittaa, ettei silloin monta linssiä sitten kokeillut ikinä Nikonia! Ei ole siis mitään tietoa mitä menetin, kun astuin vain Canonin laivaan ja sillä tiellä edelleen olen.
Ihania kuvia, asetelmia ja herkkuja!
Muistelinkin, että olet yhtä hulluna vanhoihin asuntoihin. ;) Koti todella on täydellinen! Sama juttu, itsekään en ole kokeillut tuon enempää Nikonia, vaan lähdin aikoinaan Canon-polulle. Varmasti molemmat on huippuja. Ehkä enemmän tsägästä kiinni, kumpaa alkaa käyttää ja kumpaan tottuu. Kiitos! PS. Kauniista kuvista puheen ollen: arvaa kuka sai juuri tilattua hääjuhlakuvista albumin PUOLENTOISTA vuoden jälkeen! Kiirettä pitänyt näemmä. :D Taas ihailin tuhannetta kertaa, kuinka taitava olet. <3
<3 <3 <3 Voi lämmittää sydäntä, että pidät kuvista. Ihanaa ja kiitos itsellesi! Hyvä, että albumi tuli tehtyä – ei niiden kanssa kannata stressailla ;)
No niin, mun kamera lähtee heti huomenna huoltoon! Se ei ole vielä koskaan ollut ja onhan se ollut ahkerassa käytössä jo kolmisen vuotta. :D
Hyvä Suvi! Mutta missä välissä kameran voi viedä? Ei arkena, kun bloggaa, eikä lomalla, kun ikustaa matkamuistoja. :D No ei kai huoltomiehet sitä kauaa pidä, pyrin tekemään saman alkusyksystä!
Herra leidi mikä mahtava kakku! …ja nopea paluu sokeripilvistä itse asiaan, vaikuttaa ihan mahtavalta koulutukselta ja kovin hyödylliseltä. Tuossa tuli lista asioita, joita olen pähkinyt ja taivuttanut itseni siltaan kameran kanssa puljatessa. Itsekin kuvaan paljon isolla aukolla ja maisemakuvista sekä laajemmista asuntokuvista tahtoo tulla vähän lättänöitä, enkä jotenkin saa niihin sitä hakemaani ajatusta. Jalusta löytyy kotoa ja sitä pitäisi vaan muistaa käyttää hieman ahkerammin. Olen kuvannut jo vuosia RAW-kuvina, ja sen ajan minkä kuvankäsittelyssä menettää, voittaa luonnollisempana valonvärinä ja parempana kuvanlaatuna – ero on huima etenkin ”kaamosaikaan”. Mikäs kuvankäsittelyohjelma sulla on muuten käytössä? Ja joo-oo… siinä missä kuvaus on jatkuvaa oppimista, pitäisi muistaa viedä tuo kamera välillä myös huoltoon, ensimmäinen kerta se olisi myös mun muutaman vuoden vanhalle Nikonille. Shame on me.
Oli kyllä! Valokuvausoppeja ei voi liikaa kerrata ja tuntuu, että oikeasti asiat sisäistää vasta monen kertauksen jälkeen. Täytyy vain yrittää olla armollinen itselle ja positiivinen kaikista kehitysaskelista, vaikka täydellisyyteen ei pääsekään. Itse asiassa ”käsittelen” kuvat oikeastaan vain iPhotolla. Ei siitä voi puhua samana päivänä oikeuden kuvankäsittelyohjelmien kanssa, mutta kyllä silläkin jotain tekee. Uskon joka sanan, että kaamosaikaan RAW-kuvaaminen ja kunnollinen käsittely on ihan ehdotonta! Toivon, että jaksaisin tänä syksynä ottaa sen askeleen. Kiitos komppauksesta!