Kerroin edellisessä keittiöremonttipostauksessa keittiön muutoksesta yleisesti sekä kaapeista, valaistuksesta, uunista ja keittotasosta. Tässä toisessa osassa kerron nyt altaasta, hanasta ja välitilasta ja marmoritasosta.
Keittiöremontin alkuvaiheessa meillä kävi suunnitteluapuna Kataja Designin Tiina Lantto. Tiinasta oli korvaamaton apu muun muassa siinä, että ymmärsimme vaihtaa keittiössä välitilan. Toisin kuin ennen luulin, välitilan vaihtaminen ei ole iso työ. Erilaisista ratkaisuista kannattaa lukea Keittiön välitilan vaihtoehdot -postauksesta. Me päädyimme yksinkertaiseen maalattuun pintaan. Ensin remonttimiehet purkivat vanhat laatat ja tasoittivat välitilan. Sen jälkeen me itse pohjamaalasimme ja maalasimme välitilan. Maalina käytimme Tikkurilan märkätilaan sopivaa Luja-maalia valkoisessa sävyssä Paperi. Ainakin toistaiseksi seinästä on saanut hyvin pyyhittyä kaikki tahrat, vaikka moni pelotteli, että pintaan jää aina päivän ruokalista.
Tiinan ansiosta ymmärsimme panostaa myös altaaseen. Olimme jo ostamassa tavallista allasta, kunnes Tiina ylipuhui meidät valitsemaan alta kiinnitettävän altaan, joka ikään kuin jatkuu tasosta. Päädyimme valkoiseen, kivikomposiitista valmistettuun Blanco Subline 500-U Silgranit -altaaseen, joka tilattiin ja asennettiin samassa yhteydessä tason kanssa. Juuri allas konkretisoi parhaiten, miten huikea vaikutus käytännöllisyyteen, ei vain kauneuteen, remontilla oli. Vanha allas oli kaksiosaisena todella ahdas sekä teräs oli vuosien saatossa likaantunut epäsiistiksi. Uusi allas on kuin unelma: huomaamattoman kaunis, tilava, hygieeninen, kestävä ja helposti puhdistettava.
Keittiön hana on Mora Cera K7, jonka sain yhteistyönä blogin kautta. Kerroinkin aikoinaan, että asetimme hanan suhteen neljä kriteeriä: ajattoman moderni muotoilu, kohtuullinen hinta, pesukoneliitäntä ja STF-tyyppihyväksyntä (Suomalainen Tyyppihyväksyntä Finland). Tyyppihyväksyntä tarkoittaa, että hana on läpäissyt VTT:n testit ja että se sopii suomalaisiin olosuhteisiin. Mora Cera K7 on luonnossa todella kaunis ja olen erittäin tyytyväinen valintaan.
Ja huipennuksena keittiön keskipiste ja ajatus, josta kaikki lähti – Bianco Carrara -marmoritaso. Tilasimme marmoritason Tiinan suosituksesta Loimaan Kivestä, jossa saimme Anne Paljakalta erinomaista palvelua. Nykyään moderneissa keittiöissä näkee todella ohuita tasoja ja niistä pidän itsekin. Me kuitenkin päätimme tilata tason 400-millisenä, sillä vanha taso oli saman korkuinen. Koska emme purkaneet vanhoja runkoja, solahti taso samankorkuisena parhaiten paikoilleen. Ilme pysyy kevyenä, kun keittiö on muuten simppeli ja valkoinen.
Kysymysten kysymys varmasti kuuluu, millaista elämä huokoisen ja helposti likaantuvan marmoritason kanssa on. Onko se mahdotonta, niin kuin osa väittää? Vai onko pelottelu suomalaista liioittelua, kuten toiset sanovat? Se on selvää, että elämä marmorin kanssa on vaatinut asenne- ja tapamuutoksen. Siinä, missä kohtelimme vanhaa keittiötä miten sattuu, olemme nyt omaksuneet takaraivoon tarkkuuden. Pahimmat tahrojen aiheuttajat, kuten sitrushedelmät, leikataan ruokapöydällä ja kaikki tahrat pyyhitään heti. Koska Nespressosta ja tehosekoittimesta voi lentää kahvi- ja marjasmoothieroiskeita, on niiden alla suojana tarjotin.
Muuten en ole kokenut tähän mennessä marmorin kanssa mitään ongelmaa. Se, että pinta on kirjava, antaa onneksi paljon anteeksi. Vaikka joskus joku tahra jäisikin pintaan, jää se harmaana laikkuna, joka maastoutuu marmorin kuvioon. Heikkohermoisille materiaali ei sovi, mutta ainakin tässä vaiheessa olen sitä mieltä, että pienellä huolellisuudella yhteiselo marmorin kanssa sujuu vallan mainiosti.
Heti remontin valmistuttua olo oli todella väsynyt ja tyhjä. Vasta pienen sulattelun jälkeen tajusin, että siinä se nyt on, unelmakeittiö. Nykyään ihailen lopputulosta monta kertaa päivässä ja koen todella suurta onnellisuutta näin kauniista ja käytännöllisestä tilasta. Olo on tyytyväinen myös siksi, että en keksi mitään, mitä tekisin jälkikäteen toisin (paitsi remontoisin aikaisemmin, kärvistelimme turhan pitkään). Vastaan mielelläni kysymyksiin, jos jotain jäi kertomatta ja jos voin olla avuksi uuden keittiön suunnittelussa.
Moikka! Löytyykö tuosta teidän välitilan maalauksesta lisätietoa jostain millälailla toimii ja mitä valmisteluja tarvii ja minkä hintaista? Olen tekemässä uuteen asuntooni keittiöremonttia ja välitila on vähän vielä mietinnässä, laattoihin kyllästyy helposti ja lasikin vähän kärsinyt omissa silmissä välitila materiaalina kun edellisessä keittiössä oli sellanen :) Kiitos vastauksestasi etukäteen :)
Moikka! En valitettavasti osaa kertoa tarkemmin, miten välitila tasoitettiin, koska ulkoistimme sen tosiaan remppa-ammattilaisille (enkä ollut kotona näkemässä toimenpidettä). Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei sen pitäisi olla mahdoton homma ensikertalaisellekaan. Sisustussuunnittelija, joka meillä kävi katsomassa kohdetta, sanoi, että voimme tehdä tasoituksen itsekin. Se olikin ensin tarkoitus, mutta sitten tuli remppa-aikataulun kanssa liian kiire. Mutta ei kai siihen sen kummenpaa tarvita kuin tilaan sopivaa tasoituslaastia ja joku tasoitustyökalu (onkohan oikeat sanat). :) Rautakaupassa osaavat varmasti neuvoa lisää ja kokeile löytää ohjeita googlaamalla. Toivottavasti onnistuu! Maalattu välitila on kyllä juuri kuten sanoit todella ajaton ja nyt taas freessi pitkän lasi- ja laattakauden jälkeen. :)
Siitä tuli upea! :)
Meillä oli muuten opiskeluajan uudessa solukämpässä maalattu välitila ja se toimi kuin unelma… sai kätevästi pyyhittyä roiskeet pois, vaikka ne olisi kämppiksen edellisenä päivänä tulleet pastakastikkeet. ;)
Yleisesti ottaen tykkään käytännöllisyydestä, mutta uskallan kyllä haastaa vanhoja uskomuksia. Esim. se on kyllä ihme, miten suomalaisilla on joitain päähänpinttymiä, kuten juuri tuo marmorin epäkäytännöllisyys. Toinen on valkoinen saumausaine kylppärissä… hyvin toimii vaikka siitäkin pelotellaan, että ei kannata laittaa.
Kiitos, Janica! Samaa on testattu meillä, koska heitin tietenkin bologneseroiskeet pitkin seiniä, mutta onneksi hyvin lähti. ;) Olet niin oikeassa! Olen ihan samaa mieltä, että jokapäiväisen asian täytyy olla edes jossain määrin käytännöllinen, mutta jos ihmisenä on vahvasti myös esteetikko, voi joitain kompromisseja tehdä ulkonäön eteen. Suomalaiset ovat varmasti pahinta kansaa näiden päähänpinttymien suhteen! Meillä kävi juuri tuollainen virhe kylppärin saumauslaastin kanssa. Valitsimme sitä, mitä rautakauppiaiden (keski-ikäisiä miehiä) mielestä on ”aina käytetty”. Huoh, arvanet loput. No joskus nämä asiat täytyy oppia kantapään kautta. Ensi rempassa sitten fiksummin. :)
Niin samat tunnelmat täällä itsellä. Sulla juuri remontin valmistuttua, mulla sen keskeydyttyä yhtäkkiä viikoiksi. Ehkä meidänkin keittiö pian on oikeasti valmis. En kuitenkaan vielä oikein osaa ihailla sitä, vaikka se unelmien täyttymys onkin. Ehkä kuukauden, parin kuluttua. Haha, olettaen, että kaikki on silloin lopullisesti paikoillaan. :D
Remppaväsymys, niin tuttu tunne! Sitä vähän pelästyikin, että missä se odotettu ihastumisen tunne nyt on, kun muutos vihdoin valmistui. Mutta lupaan, että pian olet haltioissasi ja sitten siitä ihastuksesta ei välttämättä loppua tulekaan. ;) Sen voin ainakin kertoa, että täällä ihastellaan teidän uudistuvaa keittiötä. Tajuttoman siisti muodonmuutos. Onnea!
Upea allas, hana ja taso! Voitko yhtään paljastaa, minkälaisessa hintaluokassa teidän keittiössänne marmoritason kanssa liikutaan?
Kiitos paljon! Tosi kiva, että yksityiskohdat miellyttävät yhtä paljon teidän lukijoiden kuin meidän asukkaiden silmää. :) Marmoritason hinta meni meillä nelinumeroiseksi, kun mukaan laskee työt: tarkistusmittauksen, asennuksen, altaan upotuksen ja vanhan tason purun. Ei siis mitään halpaa lystiä, mutta ymmärtäähän sen aidosta arvokkaasta kivestä. Löysin Suomelan sivuilta tällaisen hintavertailun eri tasomateriaaleista:
Laminaatti 20–150 euroa / metri
Puu 100–350 euroa / metri
Kivi 240–500 euroa / metri
Massataso 200–350 euroa / metri
Kiitos tästä. Osaatko sanoa tarkemmin tuosta välitilasta? Millä aineella tasoitus tehtiin? Pitikö se hioa tasoituksen jälkeen? Oletteko käsitelleet maalipintaa millään suoja-aineella?
Ole hyvä! Joudun valitettavasti sanomaan saman kuin edelliselle, eli että en osaa kertoa tarkemmin, miten välitila tasoitettiin, koska ulkoistimme sen remppa-ammattilaisille (enkä ollut kotona näkemässä toimenpidettä). Luulisin, että tarvitaan vain tilaan sopivaa tasoituslaastia ja joku tasoitustyökalu. Hiomisesta en valitettavasti tiedä. Toivottavasti löydät tähän asiaan tarkemman avun rautakaupasta tai googlaamalla! Maalauskysymykseen osaan vastata: ei olla käsitelty millään tavalla. Tarkoitukseen sopiva pohjamaali ja maali riittävät. :)
Hei vielä,
Ruokapöytä noin päin näyttää oikein hyvältä.
Kiitos, Eliisa! Unohdin täysin mainita asiasta, mutta olipa hyvä huomio sinulta. Tarkkasilmäiset tosiaan huomaavat pöydän kääntyneen. Meistäkin se istuu nyt tilaan paremmin. :)
Kertakaikkisesti kaunis keittiö <3 Kyllä nyt on varmasti ilo kokata ja ottaa kuvia, ah ihana!
Kiitos kaunis. <3 On tosiaan ilo kokata ja juuri kuten sanoit, myös kuvata. Sillä on muuten oikeastikin suuri vaikutus bloggausmotivaatioon, ettei tarvitse koko ajan alintajuntaisesti välttää kameran osumista tiettyyn nurkkaan. Nyt keittiötä ja kokkauspostauksia kuvaa tosi mielellään. :)
Hei!
Upea keittö tuli! Osaatko sanoa, mistä tuollaisia valkoisia (marmorisia?) saippuapumppupulloja saa? Olen etsiskellyt keittiööni samantapaista.
Kiitos, Ilona! Saippuapumppupullo on ostettu Stokkalta, muistaakseni kyseessä on heidän oma Villa-mallistonsa. Vielä silloin marmorista pientuotesarjaa sai sekä tavaratalosta että verkkokaupasta, nyt en ole varma, onko tuotteita enää valikoimassa. Toivottavasti löydät. :)
Moi! Ja mistä tuo musta saippua on ostettu? :)
Moikka! Kyseessä on suomalainen Mayn ja heidän ihana minttu-kookossaippua. Sitä saa Kettukarkki Shopista. :) http://www.kettukarkkishop.fi/epages/kettukarkkishop.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/2014102206/Products/1010
Hei!
Teidän keittiön rohkaisemana uskalsin toteuttaa haaveeni maalatusta keittiön välitilasta – mies vaati ensin faktatietoa sen onnistumisesta ja sitä blogistasi sain. Nyt remontin jo valmistuttua selailin vielä inspiraatiokuviani ja lopulta meidän keittiössä on paljonkin samaa tämän teidän, jo entisen, keittiön kanssa: valkoiset simppelit mattaovet, paperisävyinen välitila (kuten asuntomme kaikki seinät), taitaa olla täysin samanlaiset pistorasiatkin. Näin, vaikka etenin ihan oman visioni mukaisesti.
Rakastan meidän pelkistettyä, lähes täysin valkoista, keittiötä. Mieheni kaverit, jotka olivat remppa-apuna, olivat aluksi vähän järkyttyneitäkin siitä, että kaikki on tylsän valkoista ja ihmettelivät, miksi olen niin tarkka yksityiskohdista. Nyt kun keittiö on valmis, kommentit olivat jo positiivisia ja taisivat ymmärtää minun tarkkuudenkin – kun keittiö on puhdaslinjainen, pienetkin tyylirikot pistävät silmään.
Odotan mielenkiinnolla uutta keittiötänne, silmä lepänee siinäkin :).
Amen! Nyökyttelen täällä monelle kohdalle. :) Olen toiminut ihan samanlailla. Päässäni on ollut oma visio, mutta olen saattanut tarvita muilta kokemuksia tai kuvia lopputuloksesta vision vahvistumiseen. Juuri näin! Melkein mitä pelkistetympi keittiö, sitä tärkeämpiä kaikki yksityiskohdat ovat. Yksityiskohdista olimme erityisen tarkkoja nyt uutta keittiötä suunnitellessa ja esimerkiksi pistorasiat tulevat tällä kertaa tasoon, eivätkä seinään. Näin valkoisen ja pelkistetyn ratkaisun kanssa huomaa usein vieraiden miettivän, että sisustuksessa on jotain kesken. Että emme vain vielä ole ehtineet laittaa välitilan laattoja tai muuta vastaavaa. Välitilasta puheenollen, hetken mietin uuden keittiöön fasettihiottua tiililadontaa, mutta päädyin sitten kuitenkin samaan kuin tässä keittiössä. Kun välitila on vain maalattu ja kaappien ovet todella yksinkertaiset, keittiö ei liikaa korostu keittiönä, vaan sulautuu muuhun kotiin. Hauska päästä sitten jakamaan kanssanne myös uusi keittiö, kun se on pitkälti sama mutta kuitenkin joltain yksityiskohdilta eri. Terveisiä sinne toiseen kauniiseen keittiöön! Ihanaa, että pidit pääsi visiosi kanssa. :)
Kiva kuulla, että maalattu välitila tulee olemaan noin onnistunut ratkaisu, että siitä ei hevin luovu ;). Onko/oliko teillä muuten mattaa/puolihimmeää/puolikiiltävää maalia välitilassa? Ehkä olet maininnutkin sen, näyttäisi melko matalle. Ajattelin vain, että mitä kiiltävämpi, niin helpompi pyyhkiä. Meillä on puolihimmeä seinä.
Olisin itsekin halunnut tasoon upotettavat pistorasiat ja kävin niitä jo testailemassakin, mutta meillä on monin tavoin melko haasteellinen keittiö (melko vähän hajallaan olevaa laskutasoa – melkein samoin jakautunut kuin teidän entisessä- ikkuna ja lämpöpatteri) ja pintapistorasiat jäivät lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi :( . Sellaiset siedettävimmät olivat sitten Limenten Mini-viistorasiat.
Vielä pohdin yhden työtason pistorasiaa. Tason ympärillä ei ole lainkaan seinää (vain ikkuna/ikkunalauta ja viereisten komeroiden seinät). Taso on melko pieni ja takaosan alla on lämpöpatteri, jonka takia tasossa on tuuletusritiläkin viemässä tilaa. Tasoon upotettavalle rasialle ei lopulta ollut tilaa ja komeroiden seiniinkään ei voi upottaa rasioita, koska toisessa komerossa on jääkaappipakastin ja toisessa tilaa vievä mekanismi. Mietinkin nyt, laitammeko siihen samanlaisen viistorasian pystyyn pöytätason ja komeron seinän rajalle, vai pitääkö vain hyväksyä sellainen perinteinen mötikkä pintapistorasia komeron seinässä. Viisto pistorasia tuollaisessa kohtaa saattaa herättää ihmetystä, myös vähän omaan silmäänkin näyttää omaperäiseltä ratkaisulta, vaikka sinänsä siisti onkin. Se on myös leveydeltään kaksi kertaa leveämpi ns. perinteistä pistorasiaa ja työskentelytasoa ei olisi varaa pienentää yhtään. Hmmm….vaikeita mietintöjä, vaikka järki jo selvästi kallistuu tuolle perinteiselle ratkaisulle. Eikä tilannetta auta, että miehet painostavat päätökseen. Tämä päätös on päässyt venymään, kun komero johon rasia on tulossa, on vielä väärän keittiötoimituksen takia myöhässä, vaikka muu keittiö onkin jo kunnossa. Tätä taidan vatvoa niin kauan kuin on miesten puolelta armonaikaa ;).
Niinpä! En kyllä tosiaan ole kaikissa asioissa mikään vaihtelunhaluisin. Kun on jotain omantyylistä löytänyt, niin sillä mennään, vaikka sitten paritkin remontit. :) Apua, en muista nykyisen maalimme kiiltoastetta. Joka tapauksessa uuteen kotiin ajattelin himmeää, vaikka kiiltävä onkin helpompi pyyhkiä.
Ymmärrän! Kyllä meidänkin kompromisseja tarvitsi tehdä. Lämpöpatterin takia tasoon tulee meilläkin ritilä ja niin edelleen. Eivät tavalliset pistorasiat missään nimessä mikään maailmanloppu ole! Minä menisin varmasti perinteisellä ratkaisulla. Silmä tottuu varmasti nopeasti, en usko, että ratkaisu pistää arjessa lainkaan silmään. :) Tsemppiä remonttiin, tulee upea!
Mistä olitte tän teidän ihanan ruokapöydän hankkineet? Olitteko ostanu jalat ja pöytälevyn erikseen vai oliko ihan valmis pöytä?
Moi Nina! Kyseessä on Ikean Lerberg-pukkilajat (vain 10 euroa kappale!) ja Ikean pöytälevy. Tämän yhteensä noin 40-50 euron pöytä palveli meillä edellisessä kodissa viisi vuotta. Tosi kaunis budjettiratkaisu mielestäni. :)