Vietimme juuri toista hääpäiväämme ja päätin, että nyt sen teen: tarkemman postauksen siitä, miten naimisiinmeno New Yorkissa onnistuu. Aihetta on toivottu blogissa ja saan siitä tasaisin väliajoin kysymyksiä, joten tässä kooste kaikille kiinnostuneille. Ei muuta kuin tyllihameen helmat hulmuamaan ja menoksi.
Valmistelut ja vihkiminen
New Yorkissa suomalaisten on mahdollista mennä naimisiin kirkollisena vihkimisenä New York Finnish Lutheran Congregation -kirkossa. Mihinkään paperisotaan ei tarvitse ryhtyä: vihkimiseen tarvitaan samat paperit kuin Suomessakin eli esteettömyystodistus riittää. Kirkko sijaitsee Manhattanilla West Villagessa ja pastorina toimii Tiina Talvitie. Me aloitimme valmistelut noin puoli vuotta aikaisemmin, mikä riitti oikein hyvin. Kirkon kautta hoituu myös kanttori ja tarvittaessa todistajat, niin kuin meidän tapauksessamme, koska halusimme mennä naimisiin nimenomaan kahdestaan, eikä vieraita ollut. Vaihdoin sukunimeni, mutta sillä ei ollut merkitystä matkustusasiakirjoihin paluumatkalla. Matkalta voi hyvin palata vanhalla nimellä, kunhan sekä passi että lentolippu on edelleen samalla vanhalla nimellä.
Päivän kulku
Päivän kulku on tietysti jokaisen itse suunniteltavissa, mutta meillä se meni näin: aamiainen hotellissa – hiukset ja meikki hotellin läheisellä kampaajalla – pukeutuminen hotellihuoneessa – tapaaminen kuvaajan kanssa hotellin aulassa – yhdessä taksilla kirkkoon – vihkiminen – kuvia kirkon lähellä – taksilla hotellille virkistäytymään ja ottamaan kuvia hotellin kattoterassilla – taksilla Central Parkiin ottamaan kuvia – kävellen illalliselle – taksilla hotellille. Jos voin jotain suositella niin sen, että kampaajan ja meikin ottaa hotellin lähellä tai vastaavasti, että hotellin valitsee hyvän salongin sijainnin perusteella (siinä vaiheessa ei halua arvuutella, toimiiko Manhattanin liikenne vai ei). Muutenkaan minuuttiaikataulu ei ole suositeltava ja suunnitemassa on hyvä olla joustoa, koska suurkaupunki voi yllättää ja taksimatkat jumittaa, eikä tunnelmaa ole kiva pilata stressillä.
Hääohjelma
Häävieraiden kestitsemiseen ja juhlatiloihin New Yorkissa en valitettavasti osaa ottaa kantaa, koska me tosiaan juhlimme kahdestaan. Meillä päiväohjelma onnistui ihmeen hyvin ja päivä kulki täysin suunnitellusti, vaikka henkisesti varauduimme yllätyksiin. Kunnon aamiainen piti hyvin energiatasot yllä ja lounaaksi riitti kevyt naposteltava virvokkeineen, jonka olimme ostaneet valmiiksi hotellihuoneeseen. Pieni virkistäytyminen hotellilla päivän puolivälissä olikin erinomainen idea. Muuten pääasiassa päivän vei vihkimisen jälkeiset kuvaukset, mutta hei, mikä se hauskempaa, kun viilettää tyllihameessa ympäri suosikkikaupunkia ja saada osansa hyväntuulisten tuntemattomien jenkkien onnitteluista. Foodieina meille päivän huipennus oli ravintolaillallinen ja siihen halusimme panostaa paljon. Alkusamppanjoita ja loputtoman pitkää maistelumenua kolmen Michelin-tähden Daniel-ravintolassa Upper East Sidella emme unohda koskaan. (Ainoa päivän pettymys oli, ettei ravintolan vakioasiakkaista esimerkiksi Jay-Z ollut samaan aikaan paikalla. Tästä päästy pikkuhiljaa yli.)
Hääkuvaus
New York Finnish Lutheran Congregation -kirkko on todella pimeä, luonnonvaloa ei ole nimeksikään. On siis turha haaveilla siitä, että kirkkokuvista tulisi täydellisen vaaleita ja kuulaita. Toisaalta ainakin itselleni riitti se, että kirkkokuvista jäi henkilökohtainen ja koskettava muisto – ne Pinterest perfect -kuvat voi sitten ottaa muualla. West Village, jossa kirkko sijaitsee, tarjoaa ihanan perinteiset newyorkilaiset kuvauspuitteet (ajattele Carrien kotiportaita). Yhteensä otimme kuvia kolmessa eri paikassa, kirkon läheisen West Villagen lisäksi Nolitassa sijainneen The Nolitan -hotellimme kattoterassilla sekä Central Parkissa. Tällä yhdistelmällä sai hyvin katettua kauniita ja keskenään erilaisia New York -maisemia. Sään takia on hyvä miettiä myös edes yksi kuvaamiseen sopiva sisätila. Siinäkin mielessä häämatkalla kannattaa panostaa kauniissa hotellissa yöpymiseen, että kuvia voi ottaa tarvittaessa vaikkapa hotellin aulassa. Hääkuvaajan, suomalaisen harrastelijakuvaajan, löysimme tutun kautta. Enää kuvaajamme ei asu New Yorkissa, mutta aina kannattaa kokeilla käyttää suhteita hyväksi. Tietysti Manhattanilta löytyy paikallisia hääkuvaajia, mutta en edes halua tietää, kuinka paljon suuruudenhullujen jenkkien hääkuvaussessiot maksavat.
Hääkampaus ja -meikki
Niin kuin kaikki muutkin varaukset, myös kampaus ja meikki kannattaa tietysti varata etukäteen ja kuten sanottua, mielellään läheltä hotellia. Itse kävelin The Nolitan -hotellilta tien yli Dress Hair Salon By Miwa -salonkiin, jossa sama henkilö teki sekä kampauksen että meikin. Koekampausta ja -meikkiä en varannut, mikä oli oma riskinsä, mutta onneksi olin lopulta tyytyväinen jälkeen. Vaihtoehtoja kannattaa katsoa sijainnin ja arvostelujen mukaan vaikka Yelpistä. Jos vieraaseen salonkiin meneminen tuntuu liian isolta riskiltä, voihan koekampaukseen ja -meikkiin mennä edeltävinä päivinä tai vaihtoehtoisesti opetella meikkaamaan ammattilaisen opeilla Suomessa ja tehdä meikki itse. Muuten häätyyliin liittyen puvut ja sormukset me toimme Suomesta, mutta mikään ei estä niitäkään hankkimasta New Yorkista, jos on tarpeeksi aikaa ja hyvät hermot, että varmasti sopivat löytyvät. Huomenlahjat on kiva ostaa paikan päältä, vaikka kirjaimellisesti seuraavana aamuna (niin väsynyt tämä tuore rouva ei juhlinnoistaan ollut, etteikö olisi löytänyt hyvinkin nopeasti herättyään Fifth Avenuen Tiffanylle).
Hääkukat
Kukkakimpun tilasin etukäteen The Flower Girl -kukkakaupasta ja hypetetyt floristit tekivätkin ihanaa jälkeä etukäteen lähetettyjen esimerkkikuvien pohjalta. The Flower Girl halusi kimpusta maksun etukäteen, hoidin sen muistaakseni tilisiirtona, mutta käytännöt voivat toki vaihdella. Koska kukkakauppa ei ollut aivan hotellin lähellä, haimme kimpun hotellille vihkimistä edeltävänä päivänä ja se säilyi hyvin seuraavaan vihkipäivään.
Häämatka
Suosittelen, että New Yorkiin saapuu ainakin pari kokonaista päivää ennen häitä totuttelemaan aikaeroon, hoitamaan asioita ja valmistautumaan henkisesti. Yhtä paljon suosittelen, että vielä hääpäivän jälkeen jää muutama päivä aikaa nauttia. Silloin kaikki häästressi on ohi ja tuoreena avioparina voi vain onnellisesti ja rennosti nauttia kaupungista. Vaikka New York on jo itsessään osa häämatkaa, on sieltä hyvä tilaisuus jatkaa vielä rantamaisemiin esimerkiksi Karibialle. Me vietimme reilun viikon hanimuunin Grenadalla, josta voi lukea postauksesta Thanks Grenada, you treated us well.
Ihania kuvia!! Ja häälookki hymyilyttää, näetpä sitten :)
Kiitos, Ullasein! Eikä! Jää innolla odottamaan tulevan morsiamen lookia. ;)
Oi, tulipas iloinen olo tästä postauksesta! Teillä on ollut taatusti ikimuistoinen hääpäivä. Mitä kaverit ja sukulaiset tykkäsivät päätöksestänne? Me mentiin myös naimisiin kahdestaan, meidät vihittiin kotona parin todistajan läsnäollessa. Harmi, kun ei hoksannut karata ulkomaille! ❤️ Mukavaa viikkoa, Laura!
Kiitos, Marjukka! Ihanasti sanottu. Itsellenikin tuli kyllä tosi onnellinen ja iloinen fiilis, kun palasi hetkeksi muistoihin. Perhe, sukulaiset, ystävät, kaikki suhtautuivat valintaamme enemmän kuin hyvin. Kenenkään suunnalta ei onneksi tullut sellainen olo, että tekisimme jotenkin väärin ilman perinteisiä paikallisia häitä, vaan kaikki olivat hengessä mukana. Teidänkin tapa kuulostaa ihanan intiimiltä ja romanttiselta. Kiitos paljon, samoin sinne!
I-h-a-n-i-n-t-a ikinä. Haluan mennä uudestaan naimisiin, tällä kertaa Nykissä.
I k-n-o-w! Vaikka muuten karsastan jenkkien hömpötyksiä, ehkä tässä kohtaa pitäisi käyttää hyväksi heidän älynväläyksensä valojen uusimisesta. Kyllä sen varjolla nyt yhden häähenkisen luksuspäivän Nykissä viettää. Vahvassa harkinnassa käyttää se kortti joku vuosipäivä, teidänkin täytyy!
Ihanat häät ja kuvat! Mekin mentiin Nycissä naimisiin huhtikuun lopulla, mutta me mentiin siellä City Hallissa paikallisten ja muiden turistien seassa. Jonotettiin vuoronumeron kanssa vihkikappeliin, ja oi, kyllä sekin oli niin ikimuistoista. Ihana, ihana kaupunki. Sieltä käveltiin Brooklyn bridgelle ottamaan kuvia, ja sitten hodarikojulle häähodarille. Meillä oli ystäväpariskunta mukana reissussa, joten valokuvaus hoitu täydellisesti sitä kautta! Onnea (voi kai sitä aina toivotella, vaikka häistä oliskin jo pari vuotta) :)
Kiitos Anna! Oih, tosi ihana kuulla. Huhtikuu on varmasti myös täydellinen kuukausi mennä naimisiin samaan tapaan kuin syyskuu: Nykissä ei ole liian kuuma, mutta todennäköisesti sää on kaunis. Onpa mielenkiintoista kuulla, miten homma hoitui City Hallissa ja tosiaan kätsyä, että kaverit kuvasivat. Ja häähodarit, parasta! Rakasta tätä Pinterest-kuvaa yli kaiken: https://www.pinterest.com/pin/270990102552757017/. :) Kiitos paljon onnitteluista ja samat sanat takaisin!
Kiitos, kiitos tästä postauksesta! Tämä tuli juuri oikeaan kohtaan. :)
Sorkke Noora, kun tässä kesti, mutta nyt – ole hyvä! Teillä on varmasti paljon ihania hääideoita. Jään innolla seuraamaan, mihin päädytte. :)
Hieno, ”valtavirrasta” poikkeava postaus..
Kiitos palautteesta, Paula! On kiva välillä pureutua tällaisiin kokonaisuuksiin, joista tietää olevan lukijoille hyötyä ja toivottavasti aihe kiinnostaa monia muutenkin. :)
Huomasin että sinulla on Balmuirin lyhty. Oletko millaisia kynttilöitä polttanut siinä? Ostin omani Stockmannin kantistarjouksesta, mutten ole uskaltanut polttaa siinä vielä kynttilää. Pelottaa että ostan heti sen huonoimman kynttilän joka valuttaa steariinit lyhtyyn :(
Moi Jenni! Näit oikein, meillä on Balmuirin lyhty ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Olen polttanut siinä aivan kaikenlaisia kynttilöitä arvokkaammista Ikeaan. Steariinia valuu melkein kynttilästä kuin kynttilästä lyhdyn pohjalle, mutta kun steariinin antaa kuivua, lähtee se paloina helposti pois. Eli en ollenkaan stressaisi lyhdyn pilaamisesta – kynttilöiden polttamista vartenhan se on tarkoitettu. :) Tunnelmallista syksyä!
Mahtavaa kun jaksoit väsätä aiheesta postauksen :) Miten ihanalta hääpäivänne kuulostikaan. Vihkiminen kahdestaan + häämatka ja sitten myöhemmin juhlat läheisille kuulostaa aika hyvältä kombolta.
Tänä kesänä ei omassa lähipiirissä ollut häitä mutta tulevana la:na pääsen juhlistamaan ihanan ystävän syyshäitä <3
Ilahduin, kun te lukijat tykkäsitte niin paljon tästä jutusta. :) Kiitos! Päivä oli kyllä unohtumattomampi kuin osasin kuvitella. Syyshäät, ihanaa! Tykkään syksyisistä häistä tosi paljon, kun ilma on raikas ja valo kuulas. On muutenkin tosi kiva, ettei kaikki enää änge pelkästään heinäkuun ruuhkassa naimisiin. Meillä ei tänä kesänä ollut yksiäkään häitä ja toivon, että joku keksisi äkkiä mennä naimisiin tai pitää muuten juhlat. ;) Hauskoja häitä, nauttikaa!
Kaunita kuvia! Onko sinulla hyviä valokuvaus vinnkkejä?
Kiitos! Paras vinkkini on ideoida ja suunnitella kuvauksia etukäteen: leikata inspiraatiota lehdistä tai kerätä kuvia vaikka Pinterestiin. Niin on paljon helpompi hahmottaa, mitä otoksilta haluaa: millaista taustaa, tunnelmaa, asentoja, yksityiskohtia. Siten valokuvaajan ohjeistaminenkin on paljon helpompaa ja lopputuloksesta tulee varmemmin omannäköinen. :)
Aivan mieletön postaus. Kuvissa on niin mahtava tunnelma, uskomattoman kaunista! <3 Istun tässä aamukahvini kanssa filtin alla ja hytisen, tätä lukiessa tuli ihan kylmät väreet :D Ja voin kertoa, että NY-kuume ei ainakaan tästä postauksesta laskenut..! <3
Kiitos, Jessica! <3 Ja heti perään sanon, että teidän täydelliset (!) Italia-häät eivät kyllä jää kakkoseksi. Niissäkin on niin uskomattoman kauniita maisemia ja tunnelmia, ettei tosikaan. Ei mikään huono idea meiltä kummaltakaan mennä aikoinaan ulkomailla naimisiin. ;) Onhan Suomi kauniita paikkoja täynnä, mutta jotenkin omaan, reissuja rakastavaan luonteeseen sopi vielä paremmin valita ihan erityinen sijainti. Nyciin, sinne on päästävä vielä monta kertaa – ja niin on muuten päästävä Italiaankin! :)
Hei, uusi lukija täällä :) ihana blogi sinulla. Kauniita kuvia. Saanko udella mistä sinun ihana häämekko on löytynyt? Kiitos :)
Kiitos Reija kivasta kommentista ja lämpimästi tervetuloa lukijaksi! Saat totta kai udella. Kyseessä on itse asiassa erilliset hame ja paita. Tyllihame on Muotikuu-nimisestä liikkeestä, joita löytyy mielestäni Helsingin lisäksi Turusta, ja joka on tunnettu tyllihameistaan – niitä saa monissa eri väreissä ja pituuksissa. Paita on Tiger of Swedenin silkkinen t-paita. :)
Hei,
Kiitos vallan kauniista ja arkea sulostuttavasta blogistasi! Kiinnostukseni heräsi ravintolavalintaanne kohtaan. Miten kovan työn takana oli saada pöytävaraus Danieliin, ilmeisesti varaus onnistuu max. kuukauden päähän? Lisäksi olisi superia, jos jaksaisit valottaa, että millä perustein päädyitte monista upeista vaihtoehdoista juuri tuonne (tuskin pelkästään Jay-:Z:n toivossa :))?
Nimim. tulevaa NYC:n matkaa suunnitellessa..
Kiitos itsellesi kauniista sanoista! Olinkin jo unohtanut, että Danielilla oli omanlaisensa varaussysteemi. Muistaakseni se meni niin, että soitin sinne heti sinä päivänä, kun varaus oli mahdollista tehdä, ja niin se ainakin onnistui hyvin ja saimme ongelmitta pöydän. Yksi valintakriteeri oli täydet kolme Michelin-tähteä. Vaikka muuten tykkäämme tietysti rennostakin ruoasta, hääillallisella halusimme hifistellä tunnustuksia myöden. Nyt kun muistelen, varmaan muuten valintaan vaikutti se, miltä ravintolan edustama keittiö tai tarjoama menu kuulosti, sekä millainen fiilis tilasta välittyi kuvien myötä (romanttinen, tyylikäs, tunnelmallinen). Myös sijainti Danielissa oli erinomainen, koska pääsimme sinne kävellen suoraan viimeiseltä kuvauspaikalta ja jotenkin se kuului asiaan, että hääillallinen oli hienostuneella Upper East Sidella, vaikka muuten yövyimme ja viihdymme rennommilla alueilla (West Village, Nolita, Soho jne.). Plussaa myös viinibaarista, jossa oli ihana juoda samppanjat ennen illalliselle siirtymistä. Näillä kriteereillä (ja tietysti Jay-Z mielessä) päädyimme Danieliin. ;) Toki kaupunki on täynnä muitakin upeita ravintoloita ja satuin huomaamaan, että nyt on muuten Danielin tähtimäärä tippunut kahteen, jos se mitään haittaa tai muuten kiinnostaa. :) Mahtavaa tulevaa reissua!
Kuulostaa tosi hyvältä. Ja tosiaan, NYCissä on upeita paikkoja niin paljon, että menee ihan solmuun, kun pitäisi valita vain yksi :)
Kuulostaa ja näyttää ihanalta, olemme suunitelleet juuri vastaavaa itse :) Ainut mikä mietityttää on kirkon pyyntö lahjoittaa 600€ heille?? Vaikka ymmärrän heidän toimivan pelkillä lahjoituksilla, mutta silti tämä tuntuu kohtuuttomalta kun on maksanut ikänsä kirkollisveroa eikä ole muutoin paljon kirkon ”palveluja” tarvinnut… Oliko teillä tästä puhetta heidän kanssaan, ottavatko he itse asiaa esille, painostetaanko siihen?
Moi! Muistaakseni summa vuonna 2013 oli pienempi, mielestäni 400 euroa. Muistan miettineeni samaa, että lahjoitus tuntui suurelta, kun on koko ikänsä maksanut kirkollisveroa. Toisaalta ajattelin, että omapahan on valintamme mennä ulkomailla naimisiin ja että menkööt samaan hääkonkurssiin, kun voisi sitä rahaa huonompaankin mennä kuin kirkolle. Mutta 600 euroa alkaa jo tosiaan kuulostaa aika hurjalta ja kohtuuttomalta tunnin ei-voittoa tavoittelevasta seremoniasta. Mielestäni voit hyvin ottaa asian esille ja kysyä, voisiko summasta neuvotella niin, että molemmille osapuolille jäisi kuitenkin hyvä mieli. :) Muuten suosittelen lämpimästi New Yorkissa naimisiin menemistä. Onnellista suunnitteluaikaa teille!
Näinhän se on. Olen tosin laittanut parikin kertaa jo postia sinne suuntaan enkä ole saanut vielä kuukauteen minkäänlaista vastausta, joten ei ole hirveän varma olo nyt muutenkaan tästä :) surullista sinänsä, että ajatus suomalaisesta papista oli niin mieltä lämmittävä, mutta kun törmäsin tuohon riistohintaan (tarkistin vielä, se on nyt 600€) niin meni kyllä vähän maku koko hommasta. Jos saan joskus sieltä vastauksen niin rohjaistun kysymään, kiitos sinulle :) Meille ei kuitenkaan onneksi ole ongelma mennä vaikka paikallisessa virastossakaan naimisiin.
Onpa kummallista, jos eivät vastaa! Muistaakseni meillä meni kaikki järjestelyt hirvittävän hyvin ja asioinnista jäi sekä etukäteen että paikan päällä oikein hyvä mieli (ehkä sekin helpotti ajatusta summan maksamisesta). Tietysti paljon on voinut muuttua 2,5 vuodessa. Toivottavasti saatte asiat eteenpäin joko kirkon kanssa tai virastossa. :)