Ensin ajattelin, etten kirjoita varsinaisesti raskaudesta mitään. Ei ole tapaistani jakaa kaikelle kansalle, millä viikolla mennään, enkä osaa ajatella, että kukaan olisi kiinnostunut, särkeekö selkääni tällä hetkellä vai eikö särje. Itse asiassa en ole enää rakenneultran jälkeen tietoinen, mikä viikko on meneillään. Tai kai pitäisi sanoa rv. En edelleenkään puhu raskauskieltä.
Raskauteen liittyy kaikenlaisia myyttejä, joista suurimman osan olen huomannut omalla kohdallani olevan täysin epätosia. Ensinnäkin mielialat. En ole tähän mennessä saanut yhtäkään raivokohtausta tai tunnemyrskyä enemmän kuin tavallisesti. En myöskään ole himoinnut kummallisia ruokayhdistelmiä keskellä yötä (suosikkejani raakaa kalaa ja hyviä viinejä mietin kyllä koko ajan). Ehkä temperamenttini ja ruokahaluni ovat olleet niin tapissa 31 vuotta, ettei yksi raskaus niitä heilauta.
Toiseksi raskaana olevilta naisilta odotetaan automaattista kiinnostusta kaikkeen lapsiin liittyvään. En vain silti edelleenkään osaa olla kiinnostunut etäisen työkaverin lapsen tarhajutuista. Lifestyle-blogien suurkuluttajana voisi myös kuvitella, että lukulistalleni olisi ilmestynyt perheblogi jos toinenkin, mutta ei ole, ei toistaiseksi yhtäkään. Lehtikioskilla hapuilen pelkästään sisustus- ja tyyliraamattuja, Vauva-lehteä en ole ostanut kertaakaan. Olen ikionnellinen perheenlisäyksestä, mutta en silti osaa eristäytyä omaan vaaleanpunaiseen kuplaan.
Sen sijaan omien ystävien vertaistuki mitään kaunistelemattomista tarinoista koskettaviin tunteisiin sekä sisäpiirivinkeistä lainatavaroihin on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Tiedän, että linjoillani päivystää monta upeaa nuorta äitiä, tolkun ihmistä, joilta saan aina rehellisen vastauksen, hyödyllisiä kokemuksia ja lämminhenkistä tukea.
Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen voinut fyysisesti. Mutta sekään ei ole pelkästään hyvä juttu. Hyvin voiva odottaja ahkeroi valittamatta, ja siinä saattaa sekä odottaja itse että muut ympärillä unohtaa, että koko vauvaa ylipäätään on. Raskaus ei ole sairaus, enkä edes osaisi vastaanottaa erikoiskohtelua, mutta ei se rehellisyyden nimissä ole tavanomainen tilakaan. Olen venynyt töiden kanssa liikaakin ja nyt ympäripyöreät päivät alkavat näkyä huonona vastustuskykynä ja puolikuntoisuutena.
Suurin muutos tapahtuu toki vasta, kun vauva syntyy, mutta on ollut ilo huomata, että elämää voi jatkaa omana itsenä. Oma itseni olen myös hankinnoissa. Edes lastentarvikkeissa en pysty elämään räikeiden kuosien ja värien kanssa. Toisaalta, vaikka itse käytän paljon aikaa esteettisesti kauniiden tuotteiden löytämiseen, olen samanaikaisesti järkyttynyt koko lapsensaamiseen liittyvästä kilpavarustelusta. Heti pitäisi olla vaihtamassa autoa isompaan, viettää jokainen lauantai lastentarvikejäteissä ja tapella merkkivaatteista nettikirppiksillä. Huh!
Lähes itkin onnesta, että yhden tärkeimmistä hankinnoista saimme ostaa helposti käytettynä ja uudenveroisina läheisiltä – ja oikeat unelmavaunut saimmekin. Myös koematkustaja hyväksyi kokomustan Bugaboo Cameleon3 -mallin. Tai enpä tiedä, mitä tuosta ilmeestä voi päätellä.
PS. Muistakaahan ystäväiset osallistua vielä tänään 31.10. Arabia Piilopaikka Pakkanen -astioiden arvontaan.
Mä en kestä tuota vaunujen testaajaa! Ihana Onni! :D Ja tietysti myös ihana ei hömpähtänyt tuleva äiti. :)
Onni ja äiti kiittää! Sisustuskoira on kyllä niin huvittava hölmöläinen ja aina suu mutrussa, kun joutuu näihin kotkotuksiin. :D
Mahtava kirjoitus! Samassa tilassa olevana voin samaistua tähän täysin :)
Kiitos kokemuksista ja palautteesta, Tiina! Arvasinkin, etten varmaan ole yksin. Vaikka iso osa äideistä hurahtaisi täysin, ja heille se sallittakoon, on myös virkistävää, että raskauden voi kokea toisin. :)
Kiva kuulla sun fiiliksistä odotusaikana. Ja ai miten kauniita esineitä ja vaatteita vauvalle. :) Tuollaiset pikku tossut varsinkin hiiritossut on niin söpöjä. Tsemppiä ja hyviä vointeja loppuraskausajallekin! <3
Kiitos, Janica! <3 Hiiritossutyyppisistä jutuista jaksan kyllä innostua ihan loputtomasti, vaikka kaikki tylsät härpäkkeet, joista en ymmärrä mitään, aiheuttavat harmaita hiuksia. ;) Pienen vaatekaapin rakentaminen on tosi hauskaa ja onneksi nykyään ihan ketjuliikkeistä löytyy tosi nättejä neutraaleja vaatteita ainakin vauvoille. Leikki-ikäisille tuntuukin sitten olevan vain Hello Kittyä ja sarjakuvahahmoja, mutta se on sitten sen ajan murhe. PS. Näyttää siltä, että meillä tosiaan on ihan sama Samsøe & Samsøe -neuletakki. Varmasti syksyn ja talven ihanin ja tuleva monivuotinen suosikki! Tosi kiva asukuvat siellä taas. :)
Tolokun puhetta! Juttusi palautti mieleen omat aatokseni raskaus- ja pikkuvauva-ajalta. Muistan, että en koskaan minäkään jaksanut kiinnostua lastentarvikkeista ja perinpohjaisesta ominaisuuksien vertailusta valitakseni piltilleni varmasti parhaan ratkaisun. Luotin lähipiirin mammoihin, jotka olivat asiassa valveutuneempia. Toisen kanssa sitten oli jo sen verran omakohtaista kokemusta, että tiesi vauvan tarvitsevan itseasiassa tosi vähän erilaisia ”elämää tärkeämpiä” tarvikkeita. Ja sekin on muuten ihan kukkua, että syntymään täytyy valmistautua kuin maailman loppuun. Sillä sitten, kun vauva on syntynyt et pääse enää kaupoille :D
Tämä taisi muuten olla ihan ensimmäinen kommenttini! Koin tässä kohtaa suurta sielujen sympatiaa ;) Tykkään kovasti sisustusjutuistasi, mutta minusta on ihan ok, että blogissasi on myös näitä henkilökohtaisempia juttuja.
Kiitos kivoista terveisistä, Sanna! On ilahduttavaa löytää samanhenkisiä ihmisiä ja ihana, kun jätit kommentin. Palaute on aina tervetullutta ja luulen, että jatkan jatkossakin samalla linjalla: pääasiassa kevyesti sisustusta, mutta kun siltä tuntuu, myös henkilökohtaisempia juttuja, ja nyt uutena teemana lastentyyliä hurahtamatta kuitenkaan liikaa perhebloggailuun tai arjen realismiin. ;)
Ainoa ominaisuus, jota itse vertailen, on väri. :D Muuten luotan täysin siihen, mitä järki pikatsekkauksella sanoo, tai mitä omat ystävät suosittelevat. Tuohon ajatteluun olen ehkä vähän syyllistynyt, että vauvan tulon jälkeen ei hetkeen pääse kauppaan. Siitä on kyllä niin moni oma ystäväkin ”pelotellut”. Tietysti jossain vaiheessa pääsee, eli kaikkea ei todellakaan tarvitse olla valmiina monien kuukausien ajaksi, mutta ne kamat, mitä ihan alussa tarvitsee tai saattaa tarvita, ajattelin hankkia valmiiksi. Ensin linjani oli, että en osta mitään, mikä saattaa olla vähänkään turhaa (kuten imetystyyny), mutta juteltuani monen kanssa olen sitä mieltä, että helpotan sittenkin oloani muutamilla lisävarusteilla. Aika näyttää, osoittauvatko ne meillä turhiksi vai pelastuksiksi. Onneksi paljon saamme lainaksikin, joten ei tässä vieläkään tarvitse lähteä lastentarvikeliikkeisiin hamstraamaan. Netistä olen muutenkin tilannut suurimman osan, paljon helpompaa ja hermoja säästävämpää. :)
Jos minulla olisi lapsia, olisin samoilla linjoilla kanssasi, ei räikeitä ötökän kuvia vaatteissa eikä muuallakaan. Mutta tuo iso peili on ihana, kivat kapeat kehykset. Mistä olet sen hankkinut? Jos niitä vielä olisi saatavilla, niin varmasti ostaisin sellaisen.
Ihanaa odotusaikaa!
Kiitos Minna, kiva kuulla! Onneksi lastenvaateliikkeet alkavat pikkuhiljaa tajuta, että kaikki eivät tosiaankaan halua niitä räikeitä ötökän kuvia. :) Peili on Ikean Stave (70 x 160 cm) ja löytyy vielä valikoimasta!
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/40223522/
Kiitos, ja kohta kohti Ikeaa.
Mukavaa viikonloppua!
Ihanasti kirjoitettu! Lämmittää kätilöopiskelijan mieltä :) mistä olet löytänyt noin ihanan neuletakin?
Kiitos paljon! Ihana saada tällaista palautetta erilaiseen näkökulmaan myös alan opiskelijalta. :)
Neuletakki on tämän syksyn ostos merkiltä Samsøe & Samsøe, malli Eta cardigan ja sävy White Mel. Aivan ihana, en melkein muuta pidäkään! Harmikseni näyttää siltä, että ainakin kyseinen väri on monessa koossa jo loppuunmyyty, mutta kannattaa toki vielä googlailla muista kaupoista kuin merkin omasta. Toivottavasti löytyy!
http://www.samsoe.com/shop/shop-woman/cardigan/eta-cardigan-5668-f00022046/white-mel/
Ihanaa Laura ihanaa! Oli ilo kuulla raskaudestasi, mutta vähän säikähdin, että kuinka nyt blogisi + muiden somekanaviesi sisällön käy? Monet hyvät lifestyle blogit tuntuvat muuttuvan radikaalisti vauvauutisten jälkeen. Toki vauva on tärkeä ja sivuuttamaton osa elämää, mutta kyllä elämään on mahduttava muutakin. Olen helppottunut ja iloinen, ettei ”tarvitse vaihtaa kanavaa” ;)
Ihana kommentti, kiitos Jenni! Jos blogistani tai some-kanavistani ikinä tulee pelkkää vauvatykitystä, saa ja pitää huomauttaa. Nyt kyllä tuntuu, ettei sellaista riskiä edes ole. ;) Toki perheenlisäys tulee osaksi aiheita, mutta ei missään nimessä syrjäytä vanhoja kiinnostuksenkohteita tai jyllää kaikkea muuta alleen. Elämään on tosiaan mahdottava muutakin! Tai ainakin itse haluan mahduttaa nyt ja myös jatkossa, eli ei tarvitse vaihtaa kanavaa. :)
Halleluja, vihdoin joku, jolla on samat fiilikset kuin itsellä! Täällä on myös esikoisen odotus menossa ja viikkoja on 20 plus joitakin – mies muistaa ne paremmin kuin minä itse. :-)
Allekirjoitan kyllä täysin nuo ajatuksesi. Itsekin mietin, että pitäisikö sitä nyt sitten tilata joku vauvalehti tai surffailla foorumeilla. Jotenkin ei ole ollut yhtään kutsumusta, vaikka välillä mielessä käykin, että unohdanko jotain olennaista, kun en tee taustatutkimusta paremmin. Luotan siihen, että lähipiiri kyllä potkaisee liikkeelle, jos alkaa näyttää siltä että olemme lähdössä laitokselle ilman mitään varustautumista. Eikä kyse ole siitä, ettei kiinnostaisi, tai pelkästä laiskuudesta, vaan täydellisestä hurahtamisen puutteesta.
Sellaisen toiveen voisin jättää, että mistä olet onnistunut löytämään visuaalista silmääsi miellyttäviä varusteita? Me emme halua tietää etukäteen, tuleeko meille tyttö vai poika. Olen huomannut, että neutraalin sävyisten (valkoinen, musta, harmaa, beige) vaatteiden ja tarvikkeiden löytäminen on lähes mahdotonta, tai vaatii ainakin melkoista paneutumista. Tässä siis oikaisisin mielelläni mutkat suoriksi ja kuulisin, mistä sinä olet ihanan näköiset löytösi tehnyt. :-)
Toivottavasti törmäämme jossain puistossa tai kahvilassa, olisi hauskaa vaihtaa ajatuksia sitten kun se pieni on täällä! Voi hyvin!
Olen niin iloinen, että teitä kohtalontovereita löytyy linjoilta! Kiitos kivasta kommentista. Itse joudun googlaamaan lähes kaiken, sen verran uusavuttomalta tämä ensikertalaisuus tuntuu, mutta yritän valita tarkoin lähteeni, ja kun saan vastauksen kysymykseeni, en yleensä inspiroidu lukemaan yhtään sen enempää. Keräsin esimerkiksi netistä listan tärkeimmistä tarvikkeista vastasyntyneelle ja olen sitten noudattanut sitä oman harkintani mukaan. Se, että lukisin tässä vaiheessa vaikka tuhat kasvatusopasta, tuntuu aika vieraalta hysterialta. Tosin yhden kirjan aion lukea, Kuinka kasvattaa bebe, ja sen olisin voinut lukea ilman raskauttakin, koska ranskalainen kasvatustapa kiinnostaa yleisesti ilmiönä. :)
Neutraalinväristen vaatteiden löytämisessä on kieltämättä omat haasteensa, mutta sieltä täältä keräilemällä sellaisenkin vaatekaapin pystyy luomaan, jopa ihan ketjuista, kuten itse olen tehnyt. :) Suosittelen tsekkaamaan ainakin Suomessa H&M, Lindex, KappAhl Newbie ja NameIt. Koko mallisto ei kenelläkään ole kiva, mutta mainituista voi tehdä löytöjä. Nettishoppailuun suosittelen katsomaan Gap Babyn (nykyään Euroopassa oma verkkokauppa, pienet toimituskulut ja usein hyviä etuja). Perus valkoisia yöasuja (yöasut ovat muuten pahimpia – miksi niissä aina pitää olla tuhat erilaista rumaa hahmoa!) löysin brittiläisestä John Lewis -verkkokaupasta. Lisäksi brittiläinen verkkokauppa Next on sellainen, josta moni tilaa. Ihailen ihmisiä, jotka malttavat jättää sukupuolen yllätykseksi, toivottavasti pääset näillä alkuun! Kovasti onnea odotukseen ja kiva olisi vaihtaa ajatuksia jatkossakin. :)
Voi miten kiva kirjoitus! Ja näihän se on, että vauvan tulo varmasti muuttaa elämää, mutta omaan identiteettiin pitää mahtua muutakin kun se äitiys. Ja Onni-vauva siellä jo testailee vaunuja. Pus <3
Kiitos, Sanna! <3 Näin yritän itsekin ajatella, että vauva tuo elämään paljon uutta ja rikastaa sitä, mutta se ei tarkoita, että samalla hetkellä pitäisi luopua kaikesta muusta. Aikaa vauva vie varmasti enemmän kuin ymmärränkään, mutta vaikea kuvitella, etten olisi vähintään ajatuksen tasolla yhtä kiinnostunut sisustamisesta, hyvästä ruoasta ja viinistä, matkustamisesta, tyylistä, ilmiöstä ja tiettyyn pisteeseen asti myös omasta urasta kuin tähänkin asti. Saadaankohan hullun maine, jos käydään Onnin kanssa testailemassa vaunuja vähän ulkonakin. Ehkä joku soma myssy vielä Sisustuskoiran päähän. :D
Ihan kuin olisit käynyt mun pääkopassa penkomassa ja laittanut sitten sieltä löytyneet ajatukset paperille (tai näytölle tässä tapauksessa)! Niin samat fiilikset! Ja raskausviikkoja täällä 32. :)
Ihana kommentti, kiitos! Tällaisia postauksia kirjoittaessa ei koskaan tiedä, minkälaisen vastaanoton teksti saa, ja samaistuuko ajatuksiin kukaan. Siksi on tosi ilahduttavaa kuulla, että samanhenkisiä on muitakin. :) Onnea loppuodotukseen, voi hyvin!
Kiitos tästä postauksesta. En voisi olla enempää samaa mieltä, kaikesta. Olen tietysti onnellinen omastakin raskaudesta, mutta olen hyvinkin realistisella pohjalla asian suhteen. En ole missään kuplassa, aika kaukana itseasiassa siitä. Lähinnä mietin välillä miten tulen vauva-arjen alusta selviämään. yritän uskoa, että terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Toki sistustan mielellään tulokkaalle huonetta ja hankin ihania pieniä vaatteita odottamaan lipastoon, mutta tuolla nettikirppiksellä en (toivottavasti koskaan) taistele lasten merkkivaatteista :D
Haluaisin ajatella, että vauva tulee osaksi meidän arkea eikä meidän tarvitsisi muuttaa ja myllätä kaikkea ennen sitä. Yhtä tärkeää on kuitenkin (vauvankin kannalta) parisuhteesta huolehtiminen. Ystäväpiirin rehellisiä ja aitoja kokemuksia kuuntelen itse myös mielellään.
Oma raskaus on valitettavasti ollut aika kaukana helposta (välillä allekirjoitin jopa tuon ”raskaus on sairaus” lauseen täysin :D), joten uskon tuon, että raskauden ollessa helppo saattaa olettaa pystyvänsä kaikkeen loppuun asti, siinäkin omat ongelmansa varmasti. Tsemppiä kuitenkin loppuraskauteen ja toivon sydämestäni, että saat viettää sen hyvässä kunnossa rennoissa merkeissä!
Kiitos takaisin ajatusten jakamisesta, Ellen! Realismi nimenomaan on se oikea sana. Jalat maassa odotellaan täälläkin sitä, mitä tuleman pitää. En osaa esimerkiksi kuvitella, että suunnittelisin etukäteen, miten synnytys tulee menemään. Eihän sitä voi tietää – kunhan toivon, että hyvin! Parisuhteesta huolta pitäminen on varmasti ehkä isoin avain onneen vauva-arjen jaksamisen kanssa.
Jep, olen kuullut niin hirveitä kauhutarinoita varsinkin lasten merkkivaatteiden Facebook-ryhmistä, etten halua niitä lähellekään. Äidit kirjaimellisesti tappelevat käytetyistä vaatteista ja ovat valmiita maksamaan vaikka kolminumeroisen summan perus college-housuista, kunhan ne ovat merkkiä X.
Ymmärrän TÄYSIN tuon ajatuksen, että raskauden voin kokea myös sairautena. Vaikka olen itse voinut päällisin puolin hyvin, ne hetket, jolloin esimerkiksi närästys tai kylkikivut ovat olleet pahimmillaan, olen suurin piirtein ollut soittamassa hätänumeroon. Joten kaikki sympatiat teille, joilla on ollut pidempiaikaisia haasteita. Toivottavasti voit nyt jo paremmin ja samat sanat, toivon kovasti, että sielläkin menee kaikki hyvin. :)
Hyvin samanlaisia ajatuksia. Ystäväni tilasi minulle raskausajaksi Vauva-lehden. En oppinut lukemaan sitä, en kertakaikkiaan vaan kokenut juttuja kiinnostaviksi. Lehtimyyjille olen aina sanonut, että en todellakaan aio lyhyinä rauhallisina lehdenlukuhetkinäni lukea mitään Meidän perhe-lehteä, kun koko elämäni oli hyvin pitkälle pelkkää lapsia ja perhettä muutenkin. Ihanaahan se on, mutta kohtuus kaikessa.
Raskausaikana meiltä monet kyselivät, milloin vaihdamme farmariautoon, että saamme vaunut mahtumaan autoon. Vastasin, että ostamme vaunut, jotka sopivat autoomme. Ja hyvin pärjäisimme.
Ihanaa odotusta!
Kiitos Minttu! Miten pidänkään tuollaisesta tolkun ihmisistä. Itsekin olen selaillut Vauva-lehteä neuvolassa ihan mielelläni sen viisi minuuttia, mutta sen enempää en koe sitä omakseni. Ja uskon, että minusta tulee ihan samanlainen. Kun vauvan vihdoin saa päikkäreille, luulen, että haluan saada ajatukseni kaikkeen muuhun kuin toisten lapsiperheiden arjen realismiin ja yleisiin kuulumisiin. Erikseen on sitten vertaistuki ja täsmäapu omiin haasteisiin.
Jep, voihan farmariautot! Meillä on ihan miniauto ja suurin piirtein jokainen on ihmetellyt, miten ihmeessä pärjäämme sillä. En tiedä, missä puissa muiden raha kasvaa, mutta lapsen hankkimiseen menee niin paljon pätäkkää pienessä ajassa muutenkin, etten todellakaan osaisi kuvitella, että ihan heittämättä vaihtaisimme vielä autonkin. Olen iloinen, että meillä ylipäätään on auto! Joskus sitten se on varmasti edessä, mutta siihen asti irrotetaan Bugabooista renkaat ja tällä pienellä vaivalla vaunut mahtuvat takakonttiin. :)
Kiitos ja ihanaa syksyä sinne!
Kiva lukea tuntemuksiasi raskaudesta. Itselläni 33. rv (huomaa lyhenne!) menossa. Kysynpä vielä sellaista, että mistä olet löytänyt kokovalkoisen odotuspaidan?
HM:n äitiysosastolla oli ainakin. Sieltä ostin omani. Puutuin siis kysymättä tässä keskusteluun ;D
Hyvää odotusta, Mai! Itse asiassa näissä kuvissa näkyvä t-paita on ihan tavallisten ihmisten paita, merkkiä Gap. Mutta kuten Ellen totesi, ainakin H&M:stä pitäisi löytyä. Kivan valkoisen äitiys-t-paidan, jossa on edessä hillitysti pitsiä, löysin myös merkiltä Mamalicious. :)
Hei Laura,
En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt on pakko kun samaistun kirjoitukseesi täysin! Minäkään en kokenut suuria mielialanvaihteluita tai ruokahimotuksia odotusaikana, mieheni sanoi että olin tavallista rauhallisempi ja hyväntuulisempi :D Moni asia myös vauvamme (nyt 8kk) osalta on mennyt hyvin eri tavalla, kuin mitä ennakkoon olen saanut kuulla tyyliin ”odota vain sitä kun hän on x ikäinen tai x vaihe alkaa”.
Vauvalehteä ei täälläkään ole luettu, mutta toki kiinnostuksen kohteet on shiftanneet kevyemmälle ja pehmeämmälle puolelle ihan elämänmuutoksen ja äitiysloman vuoksi. Koen, että omiin kiinnostuksen kohteisiin (ja pinterestiin ja ig feediin) on tullut ihana lisä, sen sijaan että äitiyden myötä olisin muuttunut kokonaan :)
Ainoa asia mistä olen itse todella yllättynyt on se, että tietämättämme lapsemme sukupuolta olin ostanut paljon neutraaleja vaatteita ajatuksella, että ne käyvät sitten molemmille (myös oma vaatekaappini noudattaa samaa linjaa). Kun esikoistyttömme syntyi eivät harmaat, beiget, jopa valkoiset bodyt ja sukkikset yksinkertaisesti sopineetkaan – en vain voinut pukea häntä niihin. Tässä asiassa menen siis täysin mammahormoonien vallassa, nyt hänen kaapissaan onkin sitten pääosin heleää roosaa :D
Ihanaa ja rentoa loppuodotusta sinulle! <3
Kiitos kommentista ja ajatusten vaihdosta, Maria! Tosi kiva kuulla, että samaistuit ja kuulla teidän kokemuksia. :)
Olen monessa asiassa vähän kontrollifriikki, ja suunnittelen vaikka matkat aika tarkasti, mutta tässä asiassa en ole luonut ennakko-odotuksia mistään. Kaikki vauvat ja perheet ovat yksilöllisiä ja siksi on ihan mahdoton kuvitella, miten kaikki tulee menemään. Toivon vain, että edes jokseenkin hyvin. Ja kuulemma vauvojen vaiheet vaihtuvat niin nopeasti, että juuri kun luulet tottuneesti edelliseen, alkaakin uusi vaihe. :)
Nimenomaan niin haluan itsekin ajatella, että lapsen saaminen on ihana lisä, eikä automaattisesti muusta pois. Toki aikaa muuhun tulee olemaan vähemmän, mutta se ei tarkoita, että kadottaisi kokonaan oman itsensä ja uppoutuisi pelkästään vaippajuttuihin.
Eikä! Olen kuullut useilta luotettavilta lähteiltä samaa, että lapsen syntyessä hormonit suorastaan pakottavat sekoamaan söpöjen pinkkien vaatteiden edessä. Itselläni hento vaaleanpunainen on ainoa ”väri”, jota olen hankkinut, mutta toistaiseksi maltilla ja pieninä yksityiskohtina. Jään odottamaan, mitä tapahtuu syntymän jälkeen. Ehkä meilläkin on ensi vuonna vaaleanpunaisella tapetilla verhoiltu lastenhuone. ;)
Kiitos ja ihanaa loppuvuotta sinulle ja varmasti söpölle 8-kuukautiselle! <3
Oi kuulostaa, niin tutulta. Tuo töiden paiskiminen soittaa etenkin kelloja, askel ei todellakaan hidastunut vatsan kasvaessa vaan töitä tehtiin loppuun asti, ehkä liikaakiin. Kun jaksoi hyvin, niin miksi ”lorvailla”, mutta näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut hieman enemmän keskittyä omaan hyvinvointiin ja keräillä voimia tulevaa varten. Se mammajooga ei välttämättä olisi ollut ihan pölypäinen idea. Mutta samaan aikaan täytyy todeta, että en tiedä mikä voima maailmassa olisi saanut mut hidastamaan tahtia ;).
Vauva-lehden taisin lukea tasan kerran ja ”mammablogeihin” en ole vieläkään eksynyt, ei vaan putoa ja en vaan vieläkään kuulu kohderyhmään. Toki omaan blogiin tämä teema on kyllä livahtanut, niin paljon se arki muuttuu ja toisaalta ehkäpä itselläkin on sellaista viisautta jota kovasti haluaisi jakaa muille.
Se on ollut yllätys kuinka ne omat hienot periaatteet murenevat hiljalleen vauvan myötä. Joo, meillä ei ole vieläkään Hello Kittyä, mutta esimerkiksi vauva on saanut nukkua mun kainalossa, vaikka alkuun olin kovasti tätä vastaan. Vertaistuki ja samassa tilanteessa olevat ystävät olivat ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen korvaamattoman arvokkaat.
Niin ja mitä tulee kuoseihin… Meilläkin on ollut pääosin aika harmonista meininkiä, mitä nyt hurahdin ihaniin ranskalaisiin kesätytön raikkaisiin väreihin. Ja on siellä kaapissa ollut paljon vaaleanpunaista, jota en itse lapsena saanut pyynnöistä huolimatta. Sen jälkeen, kun huomasin pikkuisen katselevan jalkojaan kaivoin minäkin jotain värikästä kuosia pienen jalkoihin – ne värit kun tarttuu pienen silmään paremmin. Ja lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, lahjoina on tullut jos mitäkin väriä ja mä olen vain yrittänyt yhdistellä niistä eheän kokonaisuuden (toitottanut itselleni, että kohta daami kasvaa noista ulos).
Hienot vaunut ja ihana kyytiläinen.
Moi Netta! Voin kuvitella, että sielläkin on paiskittu hommia loppuun asti. Se, että on työkykyinen ja aktiivinen loppuun asti, on aivan fastastinen juttu, mutta nyt joudun asettamaan itselleni säännön lopettaa ylityöt, piste. Normaali tehokas työpäivä saa riittää, jatkuvat 10-12 tunnin työpäivät eivät enää sovi tähän vaiheeseen. Viimeistään kroppa käskee pysähtymään. Parhaillaan parantelenkin kotona flunssaa. Kasvatukselliset periaatteet on varmasti jokainen vanhempi joutunut heittämään ainakin osaksi romukoppaan. Itse en edes yritä laatia mitään ehdottomia linjoja, lähinnä suuntaviivoja.
Olet ottanut vauvajutut tosi kivasti osaksi blogia kadottamatta muita aiheita! Se on itselläkin ajatus, että blogiin tulee nyt yksi lisä, mutta ei muiden alkuperäisten aiheiden kustannuksella, vaan niiden rinnalle. Olen pistänyt merkille, miten tyylikäs mini-fashionista siellä on. Hempeistä ranskalaisista lastenvaatteista sekoaminen suorastaan kuuluu asiaan. Ennustan, että saatan itsekin hurahtaa vähän enemmän kuoseihin ja muihin hormonihuuruissa vauvan syntymän jälkeen, vaikka vielä toistaiseksi edustan aika minimalistista linjaa. :)
Kyllä, 10-12 tuntiset työpäivät on vähän too much – ne ei sovi tosiaan tuohon vaiheeseen. Jos jotain olisin tehnyt toisin odotusaikana niin tuon. Helpompi laskeutua sinne äitiyslomallekin, kun ei ole niskassa raskauden lisäksi järkky uuvutus ja ylimääräiset kierrokset. Eli fiksua pistää vähän jarrua.
Kiitos loistavasta kirjoituksesta! Täällä toinen esikoisen odottaja, joka painaa pitkää työpäivää masuasukista huolimatta ja lastenhuoneen sisustus meilläkin tulee kulkemaan samaa harmaa-musta-valkoista -linjaa kuin muuallakin kodissamme.. Mahtavaa, että löysitte kyseiset vaunut käytettynä; samanlaiset olisivat täälläkin haaveena.. Ihanaa odostusta sinne kaiken muun keskelle!
Kiitos itsellesi kommentista ja tsemppiä jaksamiseen! Toivottavasti ainakin äititysloman alussa meillä molemmilla on edes pieni sellainen hetki, että saamme relata – ilman töitä ja vielä ilman lasta. :) Olisi tosiaan ollut iso vaiva lähteä metsästämään samoja vaunuja käytettynä ventovierailta, eikä saman mallin ostaminen uutena olisi ollut tässä kohtaa meille vaihtoehto. Onneksi siis näin! Toivottavasti löydät tavalla tai toisella myös omasi. :) Samoin kiitos, onnellista odotusaikaa!
Piti kommentoida tätä jo aiemmin, mutta se jäi. Itse olen melko lailla samoilla linjoilla kuin sinä, ja se on itselleni ihan luonnollista. Jos meillä ei aiemminkaan ole väri-iloiteltu, ei väri-iloitella nytkään. En myöskään aio hurahtaa kalliisiin vauvantarvikkeisiin, vaan mahdollisimman paljon ostetaan käytettynä, kuten meillä aina. Jos en ole ennenkään kiinnostunut vauvalehdistä, ei oman vauvan saaminen lisää kiinnostusta. Vertaan asiaa koiran omistamiseen. Eivät kaikki koiranomistajat ole koiraharrastajia tai kennelhifistelijöitä, ja silti heidän koiransa voivat hyvin. Koiran hankkiminen ei tarkoita, että samalla mennään kymmenelle toko-kurssille ja koko kaveripiiri vaihtuu koiraihmisiin. Pelkkä koiran omistaminen ei vielä yhdistä ihmisiä sydänystäviksi asti, vaan tarvitaan muutakin. Sama pätee vanhemmuuteen. Voi, miten toivon, että hiekkalaatikolla olisi edes yksi aidosti samanhenkinen ihminen kuin minä. Ja joo, työnarkin on vaikea hidastaa edes raskaana – erittäin tuttua.
Voimia loppuodotukseen!
Moi Vilja! Erinomainen vertaus koiran hankkimiseen. Juuri näin. Kaikilla ei ole tarvetta hurahtaa harrastamaan, eikä se kuitenkaan tarkoita, etteikö se oma koira, lapsesta puhumattakaan, olisi se tärkein juttu. Samaa toivon, että äitiyden myötä voisi löytyä uusia samanhenkisiä ihmisiä, vaikka tosiaan, ei vauva vielä yksin riitä yhdistämään. Tärkeimpänä tietysti omat ystävät, jo äidiksi tulleet sekä yhtä lailla ei lapsiperhe-elämää viettävät, jotta pysyy kosketus myös muihin aihepiireihin. Kiitos paljon ja sitä samaa, voi hyvin!