Eilen sunnuntaina piti lähteä salille ja kaupungille. Hetken päästä tilanne oli tämä ja päivä vaihtui iltaan, kun myllersin kotia pyjama päällä sotkuinen nuttura heiluen. Usein tiedän, koska edessä on isompi järjestelyoperaatio, mutta tämänkertainen tuli aivan puskista – olihan juuri sanonut, että nyt on isoimmat karsimiset takana, eikä kaappeja tarvitse käydä pitkään aikaan läpi. Ajattelin vain siirtää tavaran pari aamukahvin jälkeen ja yhtäkkiä lumipalloefekti oli taas ottanut koko päiväksi vallan.
Todennäköisin syy kohtaukseen on iltalukemisena ollut KonMari, siltikin, vaikka hypetetty siivouskirja ei tehnyt itseeni niin suurta vaikutusta kuin olisi voinut kuvitella (olin kai jo omasta takaa toteuttanut suurimman osain opeista ja osaa, kuten kaiken säilyttämistä pystyrivissä t-paitoja myöden, taas en allekirjoittanut). Taisin kuitenkin tarttua erityisesti kirjan punaiseen lankaan: säilytä vain itselle iloa tuottavat tavarat. Niinpä kävin tavaroita läpi enemmän emotionaalisesti kuin rationaalisesti. Jos joku tavara ahdisti, vaikka se järkiperustein olisi kannattanut säilyttää, annoin sille uuden elämän. Mieli keveni vähintään yhtä paljon kuin kaapitkin, enkä koskaan lakkaa puhumasta tavarasta luopumisen puolesta, vaikka en olekaan miljoonia myynyt japanilaisguru.
Yllättävien muuttujien takia tauluseinä ei porausten suhteen ole edennyt, mutta uutena taiteena sain ihanan itse tehdyn julisteen, siitä lisää myöhemmin. Myös pariisilaisen herkkukaupan Hugo & Victorin paperikassin kehystin. Saa nähdä, saako sekin seinältä paikkansa.
KonMari-kohtaukset eivät kuitenkaan olleet viime viikon kohokohta, vaan lukijailta Balmuirilla. Ei ole bloggaajalle parempaa kiitosta kuin tupa täynnä ihania lukijoita. Se, että tulitte paikalle syysmyrskystä huolimatta ja teitte illasta niin lämminhenkisen, merkitsi tosi paljon sekä itselleni että Jonnalle. Kaunis kiitos, nähdäänhän toistekin!
Vähän samanlaiset fiilikset tuli itselle tuosta kyseisestä kirjasta. Luulin, että olen kuluneen vuoden aikana saanut ihan oma-aloitteisesti hankkiuduttua eroon jo kaikesta mahdollisesta tavarasta, mutta kirjan luettuani silmät aukesi näkemään miten paljon nurkissa on vieläkin tavaraa. Ja juurikin sitä tavaraa, jota on jostain syystä varastoinut vaikkei se oikeasti tuota itselle mitään iloa. Joten luvassa on vielä runsaasti karsimista!
Tuossa kirjassa on ihan oikeesti asiaakin ja hyviä pointteja, mutta ihan kaikkea en minäkään allekirjoita ;)
Hauska kuulla kohtalontoverin kokemuksia! Ei varmaan koskaan tule sellaista tilannetta, että kodissa ei olisi yhtäkään siivottavaa tavaraa. Tosin välillä joudun toppuuttelemaan itseäni, ettei siivous mene ihan överiksi. ;) Se oli kyllä käänteentekevä ajatusmalli jättää kotiin vain ne tavarat, josta oikeasti pitää. Tuntui vapauttavalta luopua tavaroista, jotka järjen mukaan olisi pitänyt säilyttää, mutta jotka enemmänkin tuottivat ahdistusta kuin iloa. Tavaroiden entistä tiukempi karsinta tuntui perustellummalta, kun joku, tässä tapauksessa siivousgurun kirja, antoi ”luvan” tehdä niin. Ikuinen painajaiseni on isot omakotitalot, joiden kellareissa, autotalleissa, ulkovarastoissa ja ties missä on loputtomat määrät vuosikymmenien aikana kertynyttä roinaa. Näin tiukkaa minimalismia ei tietysti tarvitse noudattaa, mutta pieni pala KonMaria tekisi varmasti jokaiselle huushollille hyvää. :)
… Ja taas kerran mietin miten ihmeessä saisin sinut jatkamaan samaa intoilua täällä meillä :’D En ole bloggaajien kirpparin jälkeen saanut aikaiseksi lisää karsimista, sitä todellakin tarvittaisiin vielä. Ongelmana on tavaroiden myyminen, joka on omasta mielestäni niin hidasta! Ilokseni(vaikka se ei aluksi siltä tuntunut) sain kuitenkin tällä viikolla hääpukuni myytyä :) Ehkä pitäisi ottaa siivooja kaveriksi, jotta itse voisi keskittyä karsimiseen siivoamisen sijaan ;)
Heh, jos yhtään lohduttaa, saatan itsekin odottaa inspiraatiota viikko- tai kuukausitolkulla. En todellakaan merkkaa kalenteriin, milloin järjestellä kaapit, vaan odottelevaan kohtausta ja inspiraatiopuuskaa – tiedän, että lopulta se aina tulee. Toisaalta, jos et itse saa puuskia, enkä juuri oikea tapa olisi varata karsimiselle selkeä aika kalenterista. Toki tiedän, että aina on jotain muuta, työtä, opiskelua, kaikenlaisia houkutuksia… :) Samaa mieltä, myyminen on ihan älyttömän hidasta ja tylsää. Sen kanssa painin itsekin, enkä tahdo saada aikaiseksi. Lähiaikoina ajattelin tsempata muutaman isomman nettiin myyntiin ja loput säilön seuraavaa kirppiskeikkaa varten. Hyvä, että hääpuvun sait jo myytyä (onhan se haikeaa, mutta ainakin itse yritän ajatella, että muistot ovat muualla kuin materiassa). Ammattijärjestelijöitähän on Suomessakin ja sitten on yksi tällainen intohimoinen amatöörijärjestelijä Laura. :D Tosin en siltikään usko, että teidän koti on ongelmatapaus, pientä ylimääräistä on kaikilla. Ehkä paras motivaattori päästä eroon tavarasta on kerätä sillä vaikka kassaa ihanaa reissua varten. :)
Ja pakko kommentoida tähänkin? Mistä tuo ihana raskauspaita on peräisin, jos saa kysyä?
Kommentit ilahduttavat aina ja totta kai saa kysyä! Paita on Mamalicious. Löytyy ainakin Lekmeristä ja vieläpä puoleen hintaan. Olin pitkään vaikka tavallista valkoista äitiys-t-paitaa, mutta kaikissa on yksi ongelma. Valkoinen kangas on niin läpikuultavan ohutta, että äitiyshousujen korkea mahakangas (mikä nyt onkaan järkevämmältä nimeltään) näkyy aina ikävästi läpi. Tässä t-paidassa on etupuolella kaksinkertainen kangas, tavallinen ja pitsi, joten sitä ongelmaa ei ole. :)
http://lekmer.fi/lapset-ja-vauvat/raskaus-ja-imetys/aitiysvaatteet-ja-tarvikkeet/mamalicious-%C3%A4itiystoppi-sica-jersey-top
Kiitos tarkasta vastauksesta! Harmi vain että S-kokoa ei näytä enää olevan enää saatavilla. Onneksi sinä löysit vielä oikean koon.