Yhteistyössä Asennemedia ja Arabia
Kirjoitan ikkunan äärellä ja palailen muistoissa tähän kahvihetkeen lämmin kuppi vieressä höyryten. Mietin, miten lokakuusta on kuin varkain tullut yksi lempikuukausistani. Sää on kuulas, ilma raikas ja illat tunnelmallisia. Samanlaisia ovat parhaat talvipäivät. Rapeaa pakkasta, hohtavia hankia, kirkasta valoa ja villasukkien lämpöä. Miten paljon hyvää on loppuvuodessa, kun sen vain osaa nähdä.
Kodikas vuodenaika on kuin tehty ystävyydelle. Olen ilokseni mukana yhden lempimerkkini, Arabian, Piilopaikka Pakkanen -kampanjassa. Päätin, että en tällä kertaa kutsukaan ystävääni meille kotiin, vaan että vien kahvihetken hänen luoksensa. Kori herttaisia uutuusastioita kilisten soitin ovikelloa.
Tapasimme ystäväni kanssa opiskellessa ja jo silloin, tenttien ja bileiden täyteisen elämän pyörteissä, koimme tärkeäksi löytää aikaa kiireettömille hetkille ja pitkille juttutuokioille. Vuodet ovat vierineet ja enää ystäväni kotona ei tärkeää ole enää vain hän, vaan myös pieni kummipoikamme. Silmät pyöreänä hän kuuntelee, kun puheensolinassamme vilisevät aiheet urasta vaippoihin ja matkaunelmista viimeisimpiin sisustushankintoihin.
Arjen kiireessä pitäisi muistaa, että kahvihetki ei vaadi tuntitolkulla kohotettuja leivonnaisia tai päivien menusuunnittelua. Se vaatii pienen raon kalenterista ja valmiit pullat lähikaupasta. Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia, niin tämänkertainen yhdessäolokin. Meidän kahvihetkeämme ei siivittänyt taustamusiikki, ei puhelimen vilkuilu, vaan lämpimän kiireetön tunnelma ja ilmassa leijailevan kanelin tuoksu. Aika pysähtyi hetkeksi, ja niin mekin.
Arabian Piilopaikka Pakkasen on suunnitellut Piia Keto ja se on jatkoa aikaisemmalle mustavalkoiselle Piilopaikalle. Pakkasen Piia luonnosteli Rovaniemellä metsää tarkkaillen. Hurmaava kuosi on juuri niin veikeä kuin satumaiseen tunnelmaan kuuluukin: aivan kuin luonnossamme asustelisi jääkarhu ja mitä kaikkea lumen alle vielä jääkään piiloon, sen tietää vain mielikuvitus.
Teitä ystäviä haluan ilahduttaa arvonnalla, jossa yksi voittaa Arabialta kahden hengen Piilopaikka Pakkanen -kattauksen kahvihetkiä varten. Palkinto sisältää kaksi lautasta (20 cm), kaksi mukia (0,4 l) sekä tarjoiluvadin (29,5 cm), arvo yhteensä 133,10 euroa.
Osallistu Piilopaikka Pakkanen -paketin arvontaan kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla oma tarinasi, hauska tai tärkeä muisto ystävän kanssa, viimeistään 31.10.2015. Onnea jokaiselle!
Edit: Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille koskettavista ystävyystarinoista! Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti.
Ihania astioita.
Nykyisin ei juurikaan kahvitella ilman etukäteen sopimista.
Minulla on kuitenkin pari ystävää, joiden luokse voin yllättäen poiketa pullapussi kainalossa.
Mielestäni tämä on ihanaa; ei tarvitse olla monenlaista tarjottavaa vaan yhdessäolo on tärkeintä.
Mukana arvonnassa.
Oi että, tuo uusi Piilopaikka-sarja on niin kaunista! Ihastuin jo mustavalkoiseen heti sen ilmestyttyä ja jäin odottamaan tätä pakkasversiotakin heti kuin näin siitä pientä esimakua jossain.
Yksi omista mieleenpainuvimmista kahvihetkistä ystävän kanssa on vuosien takaa, kun niinikään opiskeluaikainen ystäväni tuli meille vähän samalla tavalla kuin sinäkin ilahdutit omaa ystävääsi – korin kanssa, mutta meidän tapauksessa lähdimme pois kotoa, ulos kesäiseen luontoon. Ihanaakin ihanampi hengähdystauko itselleni, kahden pienen tyttären kotiäidille. Lapset jätettiin isän kanssa kotiin ja itse vietimme rentouttavan kahvihetken aurinkoisella kalliolla termarikahvin ja kaupan pullatiskin antimista nauttien! Näitä kivoja hetkiä on sittemmin ollut monia ja aina ne ovat yhtä sykähdyttäviä helmiä muistojen helminauhassa. Ystävät ❤
Pienten lasten äitinä jokainen hetki ystävän kanssa on entistä arvostetumpaa laatuaikaa. Tulevana perjantaina pääsen hetkeksi irtautumaan ja vien siskoni uuteen Fazerin kahvilaan Turkuun, koska ihana estetiikka esillepanossa ja sisustuksessa ja tietysti ne herkut. Toivottavasti onni osuu kohdalle myös tässä ihanassa arvonnassa ❤
Ihanasti kirjoitat ystävyyden vaalimisen tärkeydestä!
Todella herkän kaunis on tuo Piia Kedon Arabialle suunnittelema astiasto :)
Minun ystäväpiiriin kuuluu kaksi aikuista naista. Asumme kaikki kolme ympäri Suomea, joten yhteyttä on pidetty puhelimen ja somen avulla. Nyt viimeisten neljän vuoden aikana olemme tehneet yhteisiä pieniä reissuja keväisin ja syksyisin joskus myös joulua ennen. On aivan ihana päästä hetkeksi tuulettumaan rakkaiden ihmisten seurassa. Kotiin palaa kuin uudesti syntyneenä.
Todella kauniita kuvia!
Minä olen onnekas, näin aikuisena olen saanut joka vuosi lisää ystäviä. Viikot ovatkin täynnä kahvitreffejä ystävien kanssa. Ihanaa!
Päällimmäiseksi nousee se asia eräästä rakkaasta ystävästäni, että vaikka aikaa saattaa mennä monta kuukautta ennenkuin jompikumpi saa aikaiseksi soittaa toiselle kiireiden keskeltä niin jutut jatkuu aina niinkuin ennenkin. Aivan kuin aikaa ei olisikaan kulunut, ajan kulumisesta huolimatta aina voi jakaa kaiken ystävän kanssa olipa ne iloisia tai surullisia asioita <3
Tarina ystävyydestä on viime viikolla, kun olin yksin koko viikon kolmen lapsen kanssa mieheni reissatessa rapakon takana.
En ollut sopinut mitään viikonlopuksi, kun ajattelin etten jaksa ehkä järjestää mitään kummoista. Ensin laittaa viestiä ystävä, jonka mies oli työmenoissa. Sovittiin tekevämme ruokaa yhdessä. Meillä oli aivan huippukiva ilta.
Lauantaina olin nukuttamassa esikoistamme, kun soittaa toinen ystävä, jonka mies oli polttarireissulla. Hänkin tuli lastensa kanssa meille, ja taas tehtiin ruokaa ja rupateltiin koko ilta.
Nämä kaksi yhdessä ystävien kanssa vietettyä iltaa saivat koko pitkän viikonlopun tuntumaan kevyeltä. Nauru on uskomaton voimavara ja yhdessä tehty ruoka maistuu vaan niin hyvältä.
Jos voitto napsahtaisi, palkinto tulisi uuteen kesämajaamme, citymökkiin ja piilopaikkaamme.
Ne kahvihetket jää aina mieleen, kun kavereiden kanssa mennään kokeilemaan uutta kahvilaa. Siinä on aina jotain vähän jännittävävää. :) ihanat nuo astiat!!
Tuli ihan mieleen kahvitteluhetket opiskeluaikoina kun yliopistoruokailun jälkeen mentiin kaverin luo jälkiruokapullille ja selailtiin aikakausilehtiä tuntitolkulla vältelläksemme opiskelua. Nytkin tehdään samaa kun tavataan mutta selaillaan enimmäkseen blogeja!
KAuniita! Aina silloin tällöin muistelen ensimmäistä tapaamistani bestiksen kanssa..Jouduin 16v maatilalle lomitushommiin… Tehtäväni oli hakea lehmät metsästä aamu kuudelta..Hitsit mutta oli pimeää ja pelkäsin ihan simona..Odottelin navetan kyljessä koska ne sieltä tulisivat..Talon emäntä tuli ennen… Nykyään hän on lapseni kummitäti ja ainoa joka sanoo minulle asiat suoraan :) Olisipa kiva kaffeetella hänen kanssaan uusista kupeista…
Todella kaunis astiasto!
Olisi mahtavaa viettää oman siskon, parhaan ystäväni kanssa yhteisiä hetkiä juoden lämmintä teetä ja katsellen vanhoja lapsuuden valokuvia. Muistellen miten hieno lapsuus meillä on ollut, koti täynnä rakkautta ja lämpöä!
Kauniita hetkiä on hyvä muistella aina arjenkin keskellä:)
Minulle rakkaimpia muistoja on ehdottomasti ne kuin olen viettänyt kahden keskistä aikaa ystäväni kanssa ilman menoa illalla mihinkään. Olemme ostaneet hyvän viinin ja sitten jutelleet kaikki kuulumiset lävitse, mitä ei enää tehdä päivittäin, koska kumpikin on omissa kouluissaan. Laitamme myöskin ahkeraan toisillemme sellaisia sivustoja ja videoita joita olemme löytäneet nettiä selaillessa ja josta tiedämme toisen pitävän.
Ihanaa syksyn jatkoa!:)
Olen tuntenut ystäväni nyt yli 18 vuotta, vaikka olen vasta 23 vuotias. Tapasimme tarhassa ja meistä syntyi heti saman ihastuksen vuoksi veriviholliset. Leikimme yhdessä mutta emme tulleet toimeen koska poika kaihersi molempiemme mieltä tarhan hiekkalaatikolla.
Siirtyessämme ensimmäiselle luokalle maaginen ihastuksemme oli muuttanut toiselle puolelle kaupunkia ja samalla hetkellä meistä tuli parhaimmat ystävät. Ensimmäinen koulupäivä aloitettiin pitkällä lämpimällä iloa tihkuvalla halauksella. Olimme samassa koulussa tarhan eskarista lukion kolmanteen luokkaan. Olemme olleet siis aika pitkään ystäviä. Välillä on ollut aikoja jolloin emme ole tulleet kunnolla toimeen. Välillä tulimme toimeen liiankin hyvin.
Nykyisin näemme edelleen usein. Kahvitellen tai yhteisissä kaveriporukoissa. Pitkän vuosien aikana vaikka osa onkin ollut sotaisia, olemme luoneet vahvan ystävyyden siteen. Voimme kertoa toiselle kaiken toisen tuomitsematta. Ei tarvitse esittää tai miellyttää. Olla vain. <3
Muistan kun neljän parhaan ystäväni kanssa lukioikäisinä keräännyttiin kotiini juttelemaan päivän tapahtumista ja juomaan kahvia aina koulun jälkeen. Nykyisin näen näitä ystäviäni harvoin, vain pari kertaa vuodessa. Ikää on tullut melkein puolet lisää ja kaikkien elämäntilanteet ovat erillaisia. Kun näemme juttu jatkuu samana kuin aina ennenkin.
Harmittelen monesti sitä miten harvoin nykyisin näemme, mutta nämä ihmiset ovat silti osa elämääni <3
Täytyy vielä sanoa että voin allekirjoittaa jokaisen sanasi lokakuusta. Kauniisti ovat puut vaihtaneet väriään ja aurinkoakin ollaan saatu. Lokakuun alussa juhlittiin myös esikoiseni 11-vuotis syntymäpäivää (ei niin ihana esiteini-ikä..)
Oikein ihanaa odotuksen aikaa! Se tunne kun saa oman nyyttinsä ensi kertaa syliin on korvaamaton <3
Moi, olet aivan oikeassa siinä, että kivat kahvihetket ei vaadi suuria valmisteluja vaan voivat tapahtua spontaanisti. Omassa arjessani kaipaan sitä spontaaniutta – että joku tulee soittamaan ovikelloa ja piipahtaa kahville.
Muistan kun pienenä juotiin viinilaseista ystävän kanssa omenamehulla mahat kipeiksi, jutellen kaikkea fiiniä aikuismaisesti. Mukana arvonnassa!
Oi, söpöjä uusia astioita ja ihanasti tulee värit kuvissa. Erityisesti maito näyttää tosi nätiltä viinilaseissa!
Ystävien kanssa parhaat hetket ovat usein niitä arjen pieniä kohtaamisia, kun pääsee pysähtymään kiireen keskellä ja juteltua ihmisen kanssa, joka tuntee sinut ja tietää kommenttisi jo silmän räpäytyksestä. Lapsuuden ystäväporukkani asuu ympäri Suomea ja maailmaa. Olemme silti pitäneet kiinni perinteestä nähdä koko porukalla ystävänpäiväviikonloppuna ja nauttia parhaasta seurasta ja yökyläilystä vielä näin aikuisiällä. Viime vuonna askartelimme ystävänpäivänäviikonloppunamme aikakapselin, jonne keräsimme yhteisiä muistoja sekä jokaisen oman tarinan ja toiveet seuraavalle viidelle vuodelle. Aikakapselin tekemiseen mahtui naurua, iloa ja hieman jännitystä ja ahdistustakin liittyen tuntemattomaan tulevaan. Kuitenkin kaikilta löytyi yksi sama toive, olla ystäviä ja vaalia samanlaista ystävyyttä edelleen viiden vuodenkin kuluttua. Tämä hetki on jäänyt mieleen! <3
Asuin parhaan ystäväni kanssa kimppakämpässä pari vuotta. Muistelemme edelleen lämmöllä aamuja, kun ehdimme kahvitella rauhassa ja puida viikon tärkeimmät asiat. Ja siitä oli parhaimmillaan kyse kun sai asua parhaan ystävän kanssa, ei tarvinnut soitella ja sopia tapaamista vaan riitti kun huikkasi oven toiselle puolelle että kahvi on valmis :)
Ihana Piilopaikka! :) Viime vuonna opiskelin kaverin kanssa samaa tutkintoa ja meidät tunnettiin siitä, että olimme AINA sen vähintään 5 minuuttia luennoilta myöhässä. Kahvit otettiin monesti kiireessä mukaan automatkalle! Näitä astioita olisin esitellyt mieluusti!
Kun on hyvä ystävä, ei haittaa vaikka välillä ei arkikiireiden takia ehdi pitämään yhteyttä. Aina pystyy jatkamaan tavatessa tai yhteyttä pitäessä siitä mihin viimeksi jäi. Samanlaiset elämäntilanteet pienten lasten kanssa toki helpottaa ymmärtämään toista. Kauniit on astiat, olisipa ihana voittaa ne! :)
Kauniita ja tyylikkäitä astioita. Niistä olisi kiva tarjota kaakaota ja itse tehtyjä korvapuusteja lapsille. Viime viikolla olin poikani luona siivousapuna ja lapset tulivat koulusta. Olin tuonut pullaa mukanani ja he huokailivat ihastuneina niitä mussuttaessaan :). Paras kiitos leipurille!
Ihana arvonta, tällaisella sopisi ilahduttaa ystävääkin :)
Niin paljon on ihania ja tärkeitä muistoja ystävien kanssa, mutta mainittakoon yksi rajakohta, jolloin meistä tuli erottamattomat parhaan ystäväni kanssa. Minut ja paras ystäväni oli valittu kumpikin kouluiltamme juoksemaan kestävyysmatka koulujenvälisissä kisoissa, olimme tuolloin 9 v. Me molemmat olimme kammottavan huonoja kysesisellä matkalla vaikka muuten urheilua harrastimmekin. Päätettiin että juostaan matka käsikädessä yhtämatkaa ettei kummankaan tarvitse yksin olla se viimeinen, ja niin me teimme. Tuloksissa komeilimme hännällä tasan samalla ajalla. Sen jälkeen on voinut luottaa siihen että toinen on aina siinä kun tarvitset mitä vain <3 tästä aikaa jo liki 15 vuotta!
Voi onpas nuo piilopaikka-astiat kauniita, en olekaan niitä aiemmin nähnyt! Paras ystäväni asuu 550km päässä, usein haaveilemme että voisimme JUURI NYT piipahtaa toisen luokse kahville!!! Kerran päätimme, että molemmat lähtee yhtäaikaa käymään kaupungilla yksin kahvilla ja lähettää omasta herkkupullastaan toiselle kuvan. Siellä sitten tekstailtiin samalla kun yksin juotiin kahvia – tuntui kun toinen olisi ollut hetken lähempänä <3 jasminella82 ät gmail.com
Minusta parasta ystävissä on se, että vaikka välillä olisi pitkiäkin aikoja, jolloin ei ehdittäisi nähdä, juttu jatkuu kuitenkin aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Tietää aina, että ei se ystävä mihinkään sieltä katoa!
Minun ja ystäväni ystävyys on kestänyt jo lähes 10 vuotta. Tänä aikana olemme kumpainenkin nähneet ikämme vaihtuvan 2-alkuisesta 3-alkuiseen numeroon, olemme kumpainenkin saaneet elämänkokemusta kasvaessamme kumpikin sinkusta naimisissa oleviin ihmisiin ja nyt elämme kiireellistä ruuhkavuosiaikaa pienten lasten kera. Arjen kiireessä, töiden, kotitöiden sekä kotieläinten hoitamisen lomassa on toisinaan vaikeaa päivän aikana ehtiä nipistää aikaa toiselle.
Olemme ottaneet tavaksi yhteisen kahvihetken päivän aikana, kaikkien kiireiden keskellä.
Ja toivon, että jatkossakin saan kiireiset päiväni sekä ruuhkaiset vuoteni viettää tämän ystäväni, aviomieheni kanssa.
Vietimme viime viikonlopun vanhassa kotikaupungissamme, jossa myös paras ystäväni edelleen asustaa. Olikin ihanaa nähdä ystäväni kanssa, varsinkin kun edellisestä kerrasta on kulunut useampi kuukausi. Puhelut ja viestittelyt eivät vain voi korvata fyysistä näkemistä, ja ilta hujahtikin ohi hieman liiankin nopeasti kivassa kahvilassa istuskellen ja kuulumisia vaihdellen :).
Olisipa ihanaa voittaa tämä palkinto, sillä olen ihastellut Piilopaikka Pakkasta sen ilmestymisestä lähtien :).
Minulla on ystäviä, joiden kanssa tutustuttiin 6-vuotiaina. Ensi vuonna tulee 30 vuotta ystävyyttä täyteen ja monet ilot ja surut on kettu yhdessä. Parasta on se että vaikka näinä ruuhkavuosina välillä menee aikaa ettei tavata, jatkuu jutut aina siitä mihin on viimeksi jääty. On myös ihanaa että melkein samanikäiset lapset ovat ystävystyneet keskenään <3
Todella kaunis sarja! Kelpaisi kahvitella ystävien kanssa. Tuorein muisto ystävistä sattui tälle aamulle; Sattumalta ystäväni pyöräili lapsensa kanssa ohi, kun olimme oman esikoiseni kanssa tulossa hammastarkastuksesta. Kaunis syysaamu, aurinko paistoi, ystäväni onnellisena 6 vkoa ennen laskettua aikaa pyöräili peräkärryssä nukkuvan 1 vuotiaan kanssa toisen yhteisen ystävämme luo, ja sopivasti törmäsimme siinä kadunvarrella, minä ja tänään syntymäpäiväänsä viettävän poikani kanssa. Muutama metri yhdessä eteenpäin ja tulevasta näkemisestä puhuen. Lyhyt, mutta voimia antava kohtaaminen. Ystävän onnesta itsekin iloiten. <3
Onpas söpö astiasto! Mukana arvonnassa ja haluaisin antaa tuon astiaston ystävälleni, joka juuri muutti uuteen kotiin, tällä kertaa yksin. Rankkoja kokemuksia takana, joten tämä ilahduttaisi häntä varmasti. Ystävä on ollut elämässäni 30 vuotta, eli lähes koko elämäni ajan. Lapsuudenystävä, joka ei kulumallakaan lähde pois ;)
Olimme nuorina vähän rasavillejä, eikä oikein koulunpenkillä viihdytty. Mutta kun tuli ilta ja koulu sulkeutui, kiipesimme avoimesta ikkunasta sisälle ja hiippailtiin pimeillä koulunkäytävillä. Se oli jotenkin niin jännää. Välillä lähti vaksi juoksemaan meidän perään taskulampun kanssa ja siinä vasta jännitystä olikin! Ei me koskaan pahoja tehty, mutta seikkailuja haettiin mitä ihmeellisimmillä tavoilla.
Vaikea valita vain yhtä muistoa, sillä niitä on kertynyt suht koht lyhyen elämäni aikana niin paljon. Tällä hetkellä ikävoin sitä, kun kaikki asuivat samassa kaupungissa ja päivisin koulun jälkeen kokoonnuimme jonkun luo viettämään aikaa keskenämme. Aina sai nauraa maha kippurassa ja aika kului kuin siivillä. Nyt kun ystäväni ovat lähes jokainen hajaantunut ympäri Suomea niin kaipaa ihan erilailla tällaisia hetkiä, koska siíhen aikaan ne olivat itsestäänselvyyksiä. Nyt on hankalampaa saada koko tyttöporukkaa samaan aikaan samaan paikkaan ja vain olla ja nauttia toistensa seurasta.
Todella kauniita nämä astiat!
Minä ystävystyin yhden ystäväni kanssa, kun aikoinaan koululaisina istuimme englannin tunneilla vierekkäin emmekä ymmärtäneet tunneilla yhtään mitään:D Nykyään pidämme tiiviisti yhteyttä mm. kahvittelemalla toistemme luona.
Lahdessa on kahvila nimeltä Oskarin piha, se on vakipaikkamme erään mammaystävän kanssa, päiväuniaikaan lapset rattaisiin nukkumaan ja kahville vaihtamaan kuulumisia. Ihania keskusteluja puiden alla. Nykyään näitä harvemmin voidaan enää viettää, mammalomat on ohi.
Onni on hyvä ystävä. Yhden rakkaan ystäväni, sielunsiskoni, kanssa tutustuimme nuorina aikuisina yhteisen ystävämme kautta reilu kymmenen vuotta sitten. Meitä yhdisti samanikäinen lapsi ja samanlainen luonne. Ei ole aihetta, mistä ei voisi jutella ja huumorintajun osuessa yksiin, nauru on niin makeaa, että kippurassa kuluu tovi jos toinenkin. Kahvikupposen äärellä on kulutettu aikaa, ihasteltu lastemme kasvua ja uusia taitoja. Nuorimpien lastemme välillä ikäeroa on vain kuukausi, joten jaettua tuli myös raskausajan kokemuksetkin. Hauskinta on se, että vaikka välimatkaa hieman onkin, niin juttu jatkuu yhtä hervottomana ja hersyvänä joka tapaamisellamme, ihan kuin päivääkään ei välissä olisi ollut.
Viime kesänä päätimme siskojeni kanssa käydä tapaamassa pois menneen isämme siskoa, tätiämme jota emme olleet nähneet kymmeneen vuoteen. Halusimme vielä kuulla sukumme historiasta ennen kuin on liian myöhäistä. Jännitimme etukäteen sitä miten hän voi ja jaksaa kun ikää on jo 85 vuotta, mutta meitä vastassa olikin iloinen mummeli jolla muisti leikkasi kuin partaveitsi ja hän innostui itsekin kuin nuoret tytöt kertomaan lapsuudestaan. Pöytä oli laitettu koreaksi niin kuin aikoinaankin oli, ainakin kymmentä eri sorttia. Siinä vierähti tunti jos toinenkin kahvitellessamme. En ikinä unohda hetkeä ja kohtaamistamme, hän muistutti niin paljon pois mennyttä isäämmekin. Olimme kaikki hyvin kiitollisia ja pidämme nyt yhteyttä enemmän Ja odotan jo seuraavaa tapaamistamme.
Juuri pakkasimme uuden ystävän kanssa lapset kärryihin ja suuntasimme retkelle lähipuistoon. Eväänä oli kahvia termarissa, rieskaa ja omenapiirakkaa. Ihan parhautta!
Ystävän kanssa jaettu ilot ja murheet kahvin äärellä vuosien ajan <3 Yläasteella ja lukiossa fyssan ja kemiantunnit istuttiin aina koulun viereisessä kahvilassa juoruten :)
Nautin ystävän yllätysvierailuista iltateelle. Hektinen elämäntilanne verottaa ystävien kanssa vietetystä ajasta, mutta edes pienet pikavisiitit virkistävät mieltä:)
kahvihetket ystävän kanssa kun lapset oli pieniä.
nyt lapset ovat aikuisia ja kahvittelu jatkuu edelleen.
Ystävyys ei katso matkaa eikä aikaa.Tavataan vanhojen ystävien kanssa aina silloin kuin ehditään ja muistetaan. Etäisyyttä on satoja kilometrejä mutta se ei haittaa yhtään :) Tuo piilopaikka sarja on kaunis ja ajaton, ihan kuten hyvä ystävyys :)
Hyvät ystävät ovat sellaisia jotka ovat säilyneet vuosista ja elämänmuutoksista huolimatta. Kun tavataan, syödään ja nautitaan tapaamisesta.Tälläinen upea kattaus sopisi juuri sellaiseen tilanteeseen loistavasti.
Parhaita hetkiä yllätyshetket ystävien tullessa kylään tuoreiden herkkujen kanssa.
Voi että onkin kauniit astiat !! Minulla on yksi oikein hyvä ystävä jonka kanssa, pidämme yhteyttä juuri kahvittelemalla vuorotellen kummankin luona. Syödään suolaista ja makeaa ja puhutaan kaikesta maan ja taivaan välillä, on se kyllä luksusta omistaa tuollainen ystävä.
Terv Teija
Paras ystäväni asuu minun kanssani mutta joskus unohdan kuinka ihania ne kahvi- tai teehetkit voivat olla… Tietoisuus on kuitenkin paras juttu ja hetken arvostaminen on jostain syystä niin vaikea. Yritän kuitenkin parhaiten olla hetkessä ja nautia pienistä asioista. Mielestäni kauniin astiohiin kiinitämä huomio voi tuoda rentotuushetken kuin ne ovat vielä niin maagisia.
Kauniita kuvia ja ihana hetki teillä ollut! Tulee mieleeni tarina viime viikolta, jolloin ystäväni kanssa päätimme eräänä aamuna lähteä aivan ex-tempore kävelylenkille järven ympäri. Ystäväni otti myös ihanan koiransa mukaan. Kävelylenkkimme päättyi kahvilaan, jossa joimme auringossa vanhan aitan rappusilla kahvit. Nautimme kauniista syyssäästä ja samalla tuli pohdittua molemmille uusia urasuunnitelmiakin. Pidän peukkuja, että voitan nämä kauniit astiat, ottaisin ne ensi kerralla meille eväskoriin mukaan ;-)
Minulla on eräs ystävä, jonka kanssa olimme hyvin läheisiä, voisi puhua sielunkumppanuudesta. Hänen muuttonsa ja lasten syntymien vuoksi yhteydenpito alkoi jäädä vähäiseksi, mutta onneksi olemme taas lämmitelleen uudestaan suhdettamme ja saatamme laittaa toisillemme hauskoja viestejä kuten ennenkin.
Ihanan seesteinen ja lämminhenkinen postaus niin ystävyydestä kuin suloisesta uudesta astiastosta :)
Ystävän tapaaminen pitkästä aikaa vaatii aina juuri tuollaisen rauhallisen tunnelman; sellainen minulla ja ystävälläni on aina, kun tapaamme pari kertaa vuodessa, vaikka se tapahtuukin Helsingin keskustassa. Kaupunki on onneksi täynnä ihania kahviloita tai muita tapaamispaikkoja, mihin ei kiire ja häly yllä. Tuon astiaston saadessani, kutsun ystäväni kylään samalta istumalta nauttimaan alkutalven rauhasta ;)
ihana arvonta! me kahvitellaan ystävien kanssa aina eri kahviloissa ! usein joku uutuus tai eikoisuus kahvila vie voiton ,missä tavataan!
Kaunis selkeä astiasto ja aivan uusi minulle!!!mukana arvonnassa. minulla on yksi ystävä yli muiden jonka kanssa pidetään kahvi hetket ja juttua riittää aivan lapsuudesta asti=)
Tosi kaunis kattaus ja ihana astiasto ja tunnelma :) mies on kotoisin Pellosta, joten en ihmettele jos Lapin korkeuksilla Rovaniemen ja Pellon tienoossakin – Ylläksestä puhumattakaan – saa kauniita ideoita kattausastioihin, luonto on siellä päin niin kaunis, omalla tavallaan karu ja talvella puhdas kun on lunta. Lähdemme jouluksi juurikin pohjoiseen. Siellä talvi ja joulu tuntuu niin erilaiselta kuin täällä etelässä. Kirkkaana talvi-iltana, illan vöhön hämärtyessä voi nähdä lumen kauneimmat kiteet ja kuulla poron kellon kilkatusts ja unelmoida :) Mieluusti kotiuttaisin noita astioita meille, juuri niitä hypistelinkin, mutten raaskinut ostaa, kun on tässä 1,5 vuoden rakennusurakan jölkeen vielä kaikenlaista rahareikää tiedossa. Mutta, ihanaa että on arvonta, johon voi osallistua ja nostaa peukut ylös :)
Meillä oli lukioaikana tapana hyvän ystäväni kanssa neuloa yhdessä ja noihin hetkiin kuului olennaisena osana teehetki kera itse leivotun leivonnaisen. Tapasimme vuorotellen toisen kotona ja emäntä leipoi aina jotain herkkuja. Jossain vaiheessa neulominen unohtui ja keskityimme vain herkkujen syöntiin, kunnes huomasimme, että kiloja alkoi kertyä. Sitten aloitimmekin yhdessä lenkkeilyn ja unohdimme ”pullakerhomme”.
Parhaita ovat pienet, arkiset juttuhetket <3 mukana arvonnassa :)
Olen tuntenut parhaimman ystäväni aina, tai ainakin yli 30 vuotta. Yksi muisto koulumatkalta nousi mieleen, kun mietin ystävyyttämme. Pyöräilimme kotia kohti ja pulputimme kilpaa kaikkea mahdollista. Yhtäkkiä pyörät tarrautuivat kiinni toisiinsa ja minä lensin koululaukkuni kanssa oman pyöräni ohjaustangon yli asfalttiin. Ihme kyllä säästyin vahingoilta ja meitä ystävyksiä lentoharjoitus vain nauratti. Näin on ollut myös aikuisiällä, jaamme elämäämme ja useat vahingot ja harmituksetkin yritämme nähdä silti positiivisessa valossa. Parasta on se, että asiat saa edelleen jakaa ihmisen kanssa, jonka on tuntenut jo lähdes koko ikänsä. :)
Tärkeitä muistoja on paljon. Ehkä viimeisimpänä se , kun ystävä yllätti tuomalla herkkukorin luokseni. Olin pahasti maassa erosta ja tuollainen hemmottelu ja välittäminen piristi todella paljon!
Ihania muistoja opiskelijaystävästäni on paljon jo 30-vuoden takaa. Näemme tosi harvoin, koska ystäväni asuu ulkomailla mutta aina kun näemme, tuntuu, että olemme erossa olleet vasta muutaman viikon. Tosin kirjoittelimme kirjeitä aikanaan viikoittain, nykyisin sähköpostailemme. Näemme vain kerran 2 vuodessa. Mutta ystävyys säilyy.
Jokainen hetki ystävän kanssa on ainutlaatuinen ja vaikea on sanoa yksittäiiä asioita. Hyvä muisto voi syntyä esimerkiksi hyvästä kahvistya tai kauniista kattauksesta.
Todella paljon on hyviä muistoja. Ehkä parhaita muistoja on yhteiset hetket, jolloin naurusta ei ole meinannut tulla loppua. :D
Suloisin kattaus ikinä! Vau! Hauskimpia muistoja on kahden lukioystävän kanssa tehty matka Tukholmaan. En muista milloin olisin nauranut niin paljon, hassuja kommelluksia itselle ja muille.
Kiitos kauniista postauksesta ( niin kuvat kuin tekstikin)!
Parhaimmat hetket ystävien kanssa ovat spontaaneja kohtaamisia arjessa. Pieni juttutuokio esim. kadulla saa hymyn huulille pitkäksi aikaa. Näiden kohtaamisten voimalla jaksaa niihin hetkiin, että on enemmän aikaa toisille.
Ihania astioita.
Tuollaiset hitaat ja rauhalliset kahvittelut hetket ystävän kanssa ovat elämän suola. Vaikka minua ja rakkainta ystävääni välillä erottivat eri koulut, opiskelupaikat ja eri maat, olemme aina voineet palata yhteen ja jatkaa siitä mihin viimeksi jäimme. Ei ole väliä vaikka toinen meistä on asunut vuosia toisella puolella Eurooppaa.
4-vuotiaani solmittu ystävyys on yksi elämäni suurimmista iloista ja lohtu hetkinä kun tuntuu että koko maailma on minua vastaan. Vaikka elämä muuttuisi miten, kahden saparopään ystävyys on jatkunut kaikkien myrskujen keskellä.
Olen ihan rakastunut tähän Piia Kedon Pakkanen sarjaan ja yksinkertaisen ihana on myös tämä asetelmakin näissä kuvissa.
Tämä astiasto tuo mieleen lapsuuteni talvet, sillä meillä oli tapana sisarusteni, äitini ja mummoni kanssa ottaa aurinkoisena kirpsakkana pakkasaamuna sukset ja hiihtää joen yli saareen paistamaan makkaraa ja nauttimaan kupposesta kuumaa. Parhautta näissä retkissä oli se itse retki, että sai temmeltää lumessa. Edelleenkin pyrin tekemään tämän retken yhdessä sisarusteni, äitini ja mummon kanssa ja toivon että saan joskus viedä omatkin lapseni nauttimaan talviaamuista parhaimmillaan.
Aivan ihana talvinen astiasto!
Oma mieleenpainuvin kahvitteluhetkeni ystävän kanssa ajoittuu parin vuoden takaiseen ystävänpäivään. Ystäväni oli kutsunut minut luokseen kahville ja ostanut meille sydämen muotoisia leivoksia. Hetken aikaa rupateltuamme niitä näitä ystäväni sanoi, että hänen on kerrottava minulle jotain. Tuolloin ystäväni kertoi minulle monien monien vaikeuksien jälkeen vihdoin odottavansa lasta. Itkuhan siinä pääsi meiltä molemmilta, en olisi voinut olla onnellisempi hänen puolestaan. <3
Lämmin muisto ystävyydestä on ajalta, jolloin valvoin öitä vauvan kanssa. Ystäväni tuli meille siivoamaan ja puhtaassa kodissa joimme yhdessä kahvit.
Ihania astioita. Kiitos blogistasi, olen uusi lukija.
Onpa kauniita astioita!
Minulla on sydän täynnä kultaisia muistoja parhaan ystäväni kanssa. Hänen kanssaan olen todella jakanut ilot ja surut. Hän on yksi rakkaimmistani! MIeleenjäänyt muisto on ensitapaamisemme. Olin muuttanut uuteen kaupunkiin 16-vuotiaana lukiolaisena. Myöhästyin ensimmäiselnä koulupävänä ryhmänohjaajan tunnilta, sillä en löytänyt luokkaa. Tulin ”hiki hatussa” myöhässä ja kaikki olivat jo paikoillaan istumassa. Minä en tuntenut ketään ja hieman nolotti. Tämä tuleva paras ystäväni taputti tyhjää tuolia vieressään ja sanoi ”tuu tänne vaan”. Tuosta hetkestä alkoi meidän ikuinen ystävyys.
Usein yhteisissä hetkissämme on mukana hyvä, mielellään tummapaahtoinen kahvi. Arvonnassa mukana! :)
Rauhoitimme viime viikonlopun kokonaan ystävien viikonlopuksi. Olimme samassa paikassa yötä, joimme viiniä pyjamaisillaan ennen kuin maltoimme laittaa nukkumaan ja aamupala meinasi huomaamatta vaihtua lounaaksi kaiken kiireettömyyden keskellä. Kiireettömyys ystävien kanssa on kultaakin kalliimpaa!
Mulla on niin ihana naapuri, joka vaikka kesken imuroinnin vastaa kahvikutsuun ja kiiruhtaa ystävän kahvipöytään! Nämä pienet hetket on terapiaa kiireisen arjen keskellä. Sanoisin että, onnea on- oma kahviystävä <3
Ps. Minä niin mielelläni tarjoaisin näistä hänelle pakkaskahvit :)
Muistoja on kertynyt paljon, olemme tunteneet ystäväni kanssa jo 40 vuotta, 3-vuotiaina tutustuttiin :) Näihin vuosiin on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä, jokainen hetki on ollut ihana ja tärkeä :)
Ystäväni kanssa meillä on tapana aloittaa kerran kuukaudessa työpäivä keskellä viikkoa Lauttasaaren ihanassa Mutterissa korvapuustilla ja suurella määrällä kahvia. Vaikka joutuu heräämään tuntia aiemmin, on se aina sen arvoista :) Koko päivä on sillä pelastattu.
Ystävien kautta eksyin blogiisi ja kirsikaksi kakun päälle voin kertoa, että ihania kahvihetkiä on luvassa runsain mitoin. Nyt suurin osa ystävistäni asuu 10km säteellä ja tapaamisten järjestäminen onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla. Ihania pakkaskelejä odotellessa :)
Kauniit astiat! Ihana kahvittelumuisto on lukioajoilta, kun monesti kaverin kanssa askarreltiin cappucinot (noin 9/10 maitovaahtoa!) ja nautittiin niitä mun huoneessa maailmaa parantaen.
Aiheeseen liittyen mun on pakko jakaa tällä kertaa ihan tuoreita muistoja, sillä oon just muuttanut uuteen kaupunkiin ja ehdottomasti parhaat hetket täällä on koettu kahvikuppien äärellä ihanien uusien ystävien kanssa ja samalla on päässyt tutustumaan heihin paremmin! :)
Mukaan mahtavaan arvontaan! Hauskimpana muistona on parhaan ystäväni kanssa teini-ikäisenä tehty ulkomaanreissu – ai että, ne muistot naurattavat vieläkin =D.
Nyt pienen lapsen kanssa kotona ollessa, ovat kahvitteluhetket ystävien kanssa erityisen tärkeitä. Lapset leikkivät yhdessä ja äidit juttelevat niitä näitä kahvikupposten äärellä :)
Ihania kuvia! Yksi ystävistäni on kulkenut kanssani matkaa jo 25 vuotta. Emme näe usein, mutta juttu jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla jäimme. Meillä on paljon yhteisiä muistoja♡
Paras ystäväni on kulkenut rinnallani 44 vuotta, nyt 47-vuotiaana voi sanoa, että hän on ollut elämässäni aina. Välillä lähellä, välillä kauempana, aina kuitenkin luotettavasti läsnä.
Asun tällä hetkellä ulkomailla, ja täällä varsinkin tajuaa miten paljon omia ystäviä kaipaakaan. Mieleen ei tule nyt mitään yksittäistä hetkeä heidän kanssaan, mutta ai että miten kaipaankin sitä tunnetta kun tapaan parhaimpia ystäviäni ja kaikki on niin helppoa ja vaivatonta. Kulttuurierojen ja erilaisten luonteiden takia on täältä paljon vaikeampi löytää ihmisiä joihin luottaa ja jotka todella ymmärtävät sinua. Hyvien ystävien kanssa aika kuluu kuin siivellä vaikkka ei olisi aikoihin nähty <3
PIkkulapsi- ja työarkea elävälle hetket ystävien kanssa ovat nykyään ylellisyys, mutta yksittelemättä mitään tiettyä tapaamista, antavat nämä ystäväporukan tapaamiset aina pitkäksi aikaa voimia.
Minä olen oppinut juomaan kahvia vasta reilu kolmekymppisenä. Nytkään minulle ei oikein maistu tavallinen kahvi, vaan juonkin erilaisia makukahveja (vaniljaa, suklaata, joulukahvia…). Uusi astiasto on todella i-h-a-n-a! :)
Paras ystäväni on äityli. Vanhempani muuttivat pari vuotta sitten lapsuudenomakotitalostani uuteen omaan kotiinsa, ja samalla lähemmäs omaa kaksiotani, uuteen kaupunginosaan. Nyt kun olen jo aikuinen näemme äidin kanssa ainakin pari kertaa viikossa, pitkästä aikaa. Kahvittelemme usein ja höpöttelemme päivän kuulumisia, joskus törmäämme lähikaupassa sattumalta :D
Lähdimme ystäväni kanssa Tavastialle The Rasmuksen keikalle. Loistavan keikan jälkeen hurautimme taksilla kotiin. Alaovella huomasin, että olin ottanut väärän avaimen mukaan. Hups. No ei auta kuin soittaa huoltomiehelle klo 04 aamulla. Olin luvannut soittaa uuden karhealle poikaystävälleni kun tulemme keikalta kotiin sen ”hyvää yötä kulta” soiton. Lähetin kuitenkin vain viestin ”otin väärän avaimen, ootellaan Suvin kanssa huoltomiestä. Nuku hyvin, oot rakas”. Siinä aamuyön kaupungin valoissa viesti ei kuitenkaan mennyt omalle poikaystävälleni, vaan siskoni miehelle jolla sattui olemaan lähes sama nimi. Hups…perheeni ei vielä tiennyt suhteestani. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olemme naimisissa ja eilen viimeksi nautimme ystäväni kanssa keikasta, tällä kertaa Apulanta.
Niin houkutteleva kattaus, jonka haluaisin myös omalle pöydälleni. Kahvikupposen ääressä olemme ystäväni kanssa jakaneet huoliamme ja toisena päivänä taas päässeet iloisina kertomaan,miten aurinko jälleen paistaa! Aina on kahvi auttanut eteenpäin virkistäen ja rohkaisten jakamaan asioita.
Olimme nykyisen miesystäväni kanssa tapailleet vasta muutaman kerran, kun menin hänen luokseen ensimmäisen kerran niin leivoin parit erilaiset kuppikakut mukaan, päällystin pahvin ällönsiirappisella vaaleanpuna-valkopallollisella lahjapaperilla ja laitoin kokonaisuuden päälle vielä sellofaanin. Olin kuulemma ensimmäinen nainen joka on leiponut kyseiselle miehelle. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta kun yhdessä olemme nyt olleet 4,5 vuotta..
Kuvissa on kotoisa tunnelma- juuri sellainen jossa on mukava höpöttää ystävän kanssa ilot ja surut. Itse asun hyvin lähellä ystävääni ja usein poikkeamme toistemme luo ilman sopimuksia. Usein päivä saa ihan uuden suunnan kun hetken mielijohteesta päätämme tehdä jotain. Ystävät tekevät elämästä rikkaan ❤️
Piknik keskellä krisikkapuiden. <3 Naurettiin!
Hauskin ”kahvihetkeni”on ehdottomasti opiskeluajoiltani. Käsillä oli ensimmäiset työpajat, jolloin oli määrä aloittaa opinnäytetöiden tekeminen. Luokkakaverini kanssa olimme aivan pyörällä päästämme ja päätimme kadota paikalta kesken kaiken. Pakomatka kuitenkin päättyi lyhyeen, kun opettajamme huomasi meidät ja ihmetteli, joko olemme lähdössä. Luokkakaveriltani lipsahti, että käydään vain kahvitauolla. Kun luokan ovi sulkeutui, räjähdimme nauruun ja oli minulla ihmettelemistä! Milloin kaverini muka oli alkanut kahvia juoda ja valehdella? Enkä kyllä itsekään vielä silloin liiemmin välittänyt kahvista. Silloin menimme paikalliseen vaatekauppaan shoppailemaan, emmekä enää sinä päivänä palanneet koululle. Myöhemmin opeteltiin juomaan kahviakin. Ja opinnäytetyöstä saatiin kiitettävä! Nyt olisi mukavaa hörppiä kahvit kyseisen kaverin kanssa juuri noista kauniista kupeista ja muistella opiskeluaikojen metkuja.
Ihana tunnelma kuvissa! Ystävien kanssa kahvittelu ja rupattelu on aina yhtä mukavaa. Itselläni on lähinnä vain perus valkoisia Teema-astioita, joten olisi ihana saada talvea varten kahvitteluhetkiin ihan spesiaalit astiat. :)
Tärkeimpiä hetkiä ovat olleet monen tunnin pituiset teehetket parvekkeella ystävän kanssa. Ilta on vaihtunut yöhön huomaamatta ja voi jutella ihan mistä tahansa ♥
Aivan ihania astioita, oi että! :–) Aamut ovat minusta päivän lempparihetkiä – ja niitä hetkiä on ihana jakaa ystävien kanssa. Yhteiseen aamupalapöytään istahtaminen ja kahvikupin ääressä jutteleminen on ihan parasta!
Ihana arvonta!
Parhaita hetkiä ystävien kanssa ovat usein pikaisella aikataululla sovitut ns. yllättävät tapaamiset. Niihin ei ole suunniteltu kummemmin ohjelmaa vaan jutellaan sohvan nurkassa mitä sylki suuhun tuo. Korvaamattomia hetkiä ovat myös ystävien kanssa tehdyt reissut, joita ei unohda koskaan. Yhden tälläisen toteutin juuri menneenä kesänä parhaimman ystäväni kanssa kun reissasimme Riikaan. Sillä reissulla nauroimme itsellemme ikää lisää ainakin kymmenen vuotta. :)
Parhaan ystäväni kanssa on koettu niin paljon ettei parasta muistoa voi valita. Ehkä tärkeintä onkin se, että vaikka nykyään nähdäänkin välimatkasta johtuen harvoin, juttu tuntuu jatkuvan aina samasta taas tavatessa.
Nelivuotiaasta asti on tunnettu, kaukana toisistamme asutaan mutta aina kun tavataan, juttu jatkuu kuin eilisestä- semmoista on pysyvä ystävyys.
Hauskinta on ollut akkaporukan kanssa tapaamiset ja kaikenlainen ”anarkismi”.
Surullisen kamalaa on, että sekä minun että parhaan ystäväni äiti kuolivat kumpikin melko äskettäin ja kohtuullisen nuorina munasarjasyöpään. Mutta onneksi olemme voineet olla toistemme paras vertaistuki. Sitä ei voi mitenkään ymmärtää kuinka jo katseesta toinen tietää, että missä mennään. Ja puolesta sanasta tajutaan, joku juttu. <3 ystäväni. Ja nostamme kahvikupin äideille. Niitä ei ole kuin yksi.
Sain yhtenä synttäripäivänä puhelun, että eräs tärkeä ihminen oli pitkän sairastamisen jälkeen joutunut sairaalaan, eikä enää palais kotiin. Bileet oli alkamassa parin tunnin päästä. Paikalla oli jo kämppiksen kavereita, joten menin kesken imuroinnin vaatehuoneeseen itkemään. Sit soi ovikello. Ovella oli mun kaukana asuva paraskaveri, jonka ei pitänyt päästä tulemaan. Oli se ollu koko ajan tulossa, mut halus yllättää mut. Ja se oliki siinä tilanteessa maailman paras ylläri ja just se mitä tarttesin!
Minä muistan ikuisesti sen, kun rakas ystäväni saapui Tampereelta asti Jyväskylään auttamaan minua muuttopakkaamisessa. Sen lisäksi, että hänestä oli suunnaton apu kaappien tyhjentämisessä, hänellä oli mukanaan itse leipomaansa feta-pinaattipiirakkaa. Se tunne, kun istuimme lopulta alas pitämään taukoa ja herkuttelemaan piknikille olohuoneeseeni, on unohtumaton.
Aivan upeita astioita, niin monet ovat niin hienoja mutta kun tila on rajallista. :-D
Yksi viimeisimmistä ihanista kokoontumisista ystävieni kanssa on kesäkuulta: kokoonnuimme pitkästä (tai lähinnä minä en ollut ollut tapaamisissa osallisena useampaan kuukauteen) aikaa yhteen, teimme lättyjä jotka söimme tuoreiden marjojen kanssa. Istuimme kauan ystäväni luona ja vain oltiin ja juteltiin.
Parhaita on illanistujaiset kolmen hengen jengillä. Iltoihin kuuluu paljon punaviiniä, sipsejä, fazerinsuklaata ja joskus juustoja. Viimeksi vietimme polttareita ja melkein samalla kaavalla mentiin (no tietysti jotakin ekstraa sankarille).
Parasta ystävien kanssa on tavallinen arki, kun juodaan yhdessä kuppi kahvia ja parannetaan maailmaa. Itsestäni on tosi mukavaa, että hyvä ystäväni asuu hyvin lähellä minua. Tämä mahdollistaa mainiosti spontaanit piipahtamiset ja sen, että iltaisin ystävän luokse voi mennä arki-iltoina katselemaan tv-sarjoja ja samalla napostella yhdessä herkkuja. En silti luopuisi myöskään illanistujaisista, joissa otetaan lasi viiniä ja syödään hyviin. Seuraavana aamuna heräilläänkin ystävän sohvalta ja tilaillaan rauhassa pizzaa aamupalaksi. Itselläni on muutava hyvä ystävä, jotka ovat kulkeutuneet mukanani lapsuudesta tähän päivään. Heistä on luopuisi.
Ihaninta tässä lähiaikoina on ollut satunnaiset aamukävelylenkit parhaan ystävän kanssa, kun hän muutti 10 min kävelymatkan päähän :3 päästiin yhdessä nauttimaan syksyisestä luonnosta! Se on juuri parasta ystävissä: tulee tehtyä
juttuja, mitä ei muuten välttämättä tulisi tehtyä :)
Minulle ovat tärkeitä hetkiä iltateehetket aviomiehen kanssa kun lapset ovat nukkumassa ?
Kun muutin suomeeen 10 vuotta sitten, ystäväni osti minulle lahjaksi puolilitraiset teekupit. Loppujen lopuksi hän muutti tänne kanssa, ja olimme kämppiksiä jonkun aikaan. Istuimme iltaisin kynttilänvalossa, kuunnelleen musiikkia ja juomala litratolkulla teetä. Ihania muistoja :)
Ystävät ovat parhautta!
Mä olen ihan superonnekas, sillä mulla on mun ihana sydänystäväni. Hän pelasti mut seiskaluokalla yksinäisyydeltä ja ulkopuolisuuden tunteelta, ja siitä saakka ollaan oltu toistemme tukena aina, kun tarve on. Vaikka aika vierii välillä toisiamme näkemättä tai ehkä edes toisistamme kuulematta, ystävyytemme säilyy suurena voimavarana. Tiedämme aina, että on vähintään se yksi ihminen, oli tilanne mikä hyvänsä, johon voi tukeutua ja turvata. Se jos joku on arvokasta!
Jostain syystä parhaan ystäväni ja minun moneen yhteiseen muistoon liittyy jollain tapaa kahvi. Niin myös tähän..
Pikkukaupunkimme liikunnanopettajan mielestä hiihtäminen oli parasta liikuntaa, mutta jostain syystä me yläasteikäiset mimmit emme olleet samaa mieltä tästä asiasta. Eräs hiihtoreitti kulki sopivasti koululta metsäreitin läpi suoraan ystäväni kodin ohitse. Saimme sovittua luokkakaverin kanssa, että hän väärentää nimmarimme suoritusvihkoon (reitin toisessa päässä oli vihko, missä olevista nimistä tarkistettiin ketkä olivat hiihtäneet) ja me lintsaamme liikuntatunnit.
Opettajan valvovien silmien alla lähdimme aina hiihtämään koululta, mutta päästyämme sopivan matkan päähän nappasimme sukset kainaloon, ja kävelimme kaverin kotiin parin sadan metrin päähän. Liikuntatuntien ajan viihdytimme itseämme istumassa olohuoneessa kahvia ja pullaa nauttien ja katsoen ikkunasta kun muut hiihtivät kilpaa talon ohitse :D Kumma kyllä, kukaan luokkakavereista ei koskaan ilmiantanut meitä, vaikka tämä toistui useasti…
Viimeisin osoitus läheisestä ja tärkeästä ystävyydestämme ystäväni kanssa oli viikonlopusta. Jouduin onnettomuuteen ja sohvalla makaavaksi potilaaksi. Lapsellani oli syntymäpäivä enkä pystynyt leipomaan mitään herkkua. Ystäväni teki laatikollisen mokkapaloja ja toi ne yllätykseksi. Poikanikin arvosti elettä suuresti.
Nykyään tulee valitettavan harvoin nähtyä ystäviä, koska kaikilla on omat kiireet. Mutta ehdottoman parhaat muistot liittyvät juuri kahvihetkiin <3 aivan ihana tavata pitkän ajan perästä ja kertoa kuulumisia :)
Kyllä on herkkä ja kaunis astiasto. Kiva tarjota kavereille hyvää näistä!
Olin raskaana rv 20+, kun lapsuudenystäväni laittoi tekstiviestillä kuvan positiivisesta raskaustestistä. Mahdotonta mikä ilo ja onni <3 ehkäpä pikkuisista kasvaa vielä hyvät ystävykset…
Ihania muistoja ystävien kanssa on vaikka kuinka ja paljon! Nyt kun ikää on enemmän ja tiet ovat vieneet ympäri Suomea ja maailmalle, harvoin joidenkin kanssa näemme. Tosiystävyys ei kuitenkaan välimatkasta hätkähdä; juttelemme skypen välityksellä ja aina kun on mahdollista, vietämme yhdessä aikaa, mm hyvä ruuan ja juoman merkeissä.
Tänään oli mukava istua ystävien kanssa syömässä juustokakkua ja juhlia muuttoani uuteen kotiin.
Yksi tärkeä ja ihana muisto ystävän kanssa, joka tuli nyt ensinnä mieleen, on viime syksyltä. Olimme Nuuksiossa poimimassa puolukoita ja pihlajanmarjoja, minkä jälkeen hänen mumminsa tarjosi meille paistettuja ahvenia, pannukahvia ja croissanteja. Istuimme kahvilla ulkona, astiat olivat vanhaa ja kaunista Arabiaa. Aurinko paistoi ja vielä oli suht lämmin, syksy oli tulossa. Ihana päivä ja muisto ystävän kanssa <3
Kahvihetki, marjastusreissun jälkeen rakkaiden kanssa. Kahvin tuoksu ja silloin se maistuu parhaimmilta.
Tänä kesänä oli yksi tärkeimmistä hetkistä ystäväni kanssa; hän meni naimisiin ja minä sain kunnian olla bestmanina. Mahtavat häät, ei voi muuta sanoa, ja sai morsian parhaan miehen ;)
Minulla on naapuri josta on pikkuhiljaa tullut erittäin läheinen ystävä. Meillä on tapana juoda yhdessä kupit teetä ja parantaa maailmaa, iloita, surra, elää tavallista arkea ja juhlaa. Tällä hetkellä ystävälläni on todettu syöpä. Nyt nuo yhteiset hetket ovat erittäin tärkeitä sen kupposen kanssa?
Teehetket kaverien kanssa saattavat helposti olla monta tuntia, kun niin harvoin tavataan. Kohtaamisessa on hartautta, saunamaista puhtautta ja rentoutumista. Ollaan aidoimmillaan, suojassa. Eheytymassa. Arvokkaimmassa piilopaikassa nimelta ystavyys.
Ihania astioita! :) Parhaita ovat arkiset kahvihetket ystävien kanssa. :)
Muistan, kun saimme tiedon pienestä adoptio pojastamme. Seuraavana päivänä menin rakkaiden yatäviemme luo. Perheen isä oli ostanut minulle kukkia ja valtavan suuren nalle kortin. Perheen äiti oli lisäksi ostanut lahjan meille. Kahvipöytä oli juhlakunnossa ja me kaikki jännityksestä onnellisina istuimme sen äärellä ja pohdimme innoissamme mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan ♡
Eräänä talvena 6. luokalla pojat heittelivät koulun pihalla lumipalloja toistensa niskaan ja yksi jäinen pallo tulla mätkähti suoraan päin naamaani. Olin olevinaan tyynen rauhallinen, kävelin syrjemmälle metsään ja pillahdin siellä itkuun järkytyksestä. Silloin vielä ei-niin-hyvin-tuntemani ystäväni seurasi minua, otti kainaloon ja istui itkemään kanssani ja päivitteli kuinka pojat voivat olla niin ilkeitä. Se oli jotenkin niin hellyyttävää. Hän on paras ystäväni nyt 15 vuotta myöhemmin <3
Ystävien kanssa on kiva ensin käydä vähän lenkillä ja sitten istua kahvikupposen ja pullan ääreen. Saa hyvällä omallatunnolla maiskutella, kun on ”rehkitty” ensin. Parasta on se, että kahviastiastoni on juuri näiden ystävien antama. Aina kun on ollut syytä juhlia, on lahjaksi tullut muutama kahvikuppi ja tassi.
Aivan mahtavan kauniita astioita. Mä olen huono sisustamaan, eikä kotonani koskaan tule olemaan noin seesteistä tunnelmaa. Tyylikästä kotia (ja upeita astioitakin) tärkeämpää on kuitenkin ihmiset. Tykkään poiketa kavereiden luokse nyytti kainalossa ilman varoitusta. Ystäväni pitää pientä liikettä ja hänet olen yllättänyt hiljaisina aikoina usein croissantilla ja tuoremehulla <3
On niin paljon hyviä, ihania ja antoisia kahvihetkiä, että on vaikea kertoa vain yhdestä.
Hauskimpina, herkullisimpina ja kauneimmin katettuna muistelen edesmenneen äitini kahvikekkereitä. Siellä oli aina paljon ihmisiä, sukulaisia ja ystäviä ja jopa ystävien ystäviä lapsineen. Kahvittelun ja herkuttelun lomassa jutustelimme ja nauroimme.Tunnelma oli aina iloinen. Niin lapset kuin aikuisetkin lähtivät hyväntuulisina masut herkkuja pullollaan koteihinsa ja pitkänmatkan kahvittelijoille pedattiin sängyt ja rupateltiin vielä yömyöhään ja parannettiin maailmaa. Ne vasta olivat kahvikekkereiden parhaimmistoa, itseleivottuine herkkuineen. :)
Paras muisto yhden parhaan ystäväni kanssa on ehdottomasti ylioppilaskirjoitusten aikaan viettämämme viikko, yhdessä asuen, vanhempieni ollessa lapissa. Jaoimme yhden raskaimmista lukion aikaisista viikoista yhdessä, ja oli ihanaa aina kirjoituspäivän jälkeen keittää kupposet kuumaa, ja rentoutua unohtaen kaiken opiskelutouhun. Sittemmin kahvittelut ovat jatkuneet vuorotellen molempien luona. On ihanaa omistaa ystäviä, joiden kanssa voi jaaritella lähes mistä vain!:)
Ihanassa arvonnassa mukana!
Parhaan ystävättären kanssa arvostamme molemmat kaunista kattausta – vaikka tarjolla ei olisi kuin kuppi teetä, tekee kattaus ja ystävän seura hetkestä tärkeän!
Ystäväni oli tarkoitus piipahtaa tekemään tupatarkastus uuteen kotiimme ohikulkumatkallaan. Hänen saavuttuaan tunnit vierivät höpötellen, vaikka päivittäin viestittelemmekin. Saimme keskustelun lomassa idean pyjamabileistä ja niin jo petasimmekin hänelle vieraspetiä. Vietimme huikeat kaksi päivää yhdessä seikkaillen uudessa kotikaupungissani!
Aivan ihania astioita! Yksi muisto mikä tulee mieleen on kun olimme ystävieni kanssa Köpiksessä ja olimme ihan superväsyneitä pitkän päivän jälkeen ja emme jaksaneet illalla lähteä mihinkään vaan sen sijaan jäimme hostellille ja söimme jelly beansseja. Ja nauroimme koko ajan ihan hulluna.
Aivan ihana astiasto! Tyttärelle antaisin jos arvonnassa lykästäisi.
Ihana arvonta. Itselläni on Maisemasarjan tuotteita joita käytän ainoastaan jouluisin.
Lisäpiristystä toisi Piilopaikkasarja, kyllä niitä voi käyttää rinnakkain.
yhteiset matkat ulkomaille
Nuotiopiiri ja makkaranpaisto, hienoja hetkiä.
Ystävän kanssa vietetyt kahvihetket marraskuisina pimeinä iltoina, kun sade rummutti ikkunaan ja me pohdimme kahvikupin ääressä syntyjä syviä. Ne jääneet mieleen. Ihania astioita ja hienot kuvat!
Moi!
Tuli heti tuosta sinun tarinasta mieleen ainakin sellaiset hetket ystsävän kanssa, kun kauniina kuulaina syyspäivinä käy hyvän ystävän kanssa sunnuntaikävelyllä, ja kävelyn päätteeksi pysähtyy hyvään kahvilaan juomaan kaakaot ja syömään lämpöiset korvapuustit. Yksi ihanimmista asioista syksyssä!
Moi!
Sellaiset hetket tuli sinun tarinastasi mieleen, kun kauniina kuulaana syyspäivänä käy ystävän kanssa sunnuntaikävelyllä, ja sen jälkeen pysähtyy kahvilaan juomaan kaakaot ja syömääb lämpimät korvapuustit. Yksiä parhaita hetkiä syksyssä!
Ystäväni kanssa olemme tehneet montaa ihanaa shoppailupäivää naapurikaupunkeihin. Syödään, kahvitellaan, jutellaan. Päivän jälkeen tuntuu kuin olisi lomalla ollut.
Tyttäreni kautta ole löytnyt blogisi ja tykästynyt siihen ja luen se aina ja yhdessä otamme sinulta idoita omiin koteihin .mummo 57 ja tytär 37 eli .olemme toisilemme tukipilareita. Ja astiat olivat tosi kauniita , tv mummo
Voi, kun kauniita. Kyllä noista kelpaisi nauttia kaksin mieheni kanssa.
Ensimmäisenä tulee mieleen ikimuistoiset mökkireissut parhaan ystäväni kanssa.
Heippa!
Kahvitteluhetkistä ja ystävyydestä minulle tulee mieleen eräs yksi vanhimmista ystävistäni Julia. Olemme tunteneet toisemme aivan syntymästä lähtien, mutta iän myötä lähdimme osittain eriteille. Hän on taitelijapersoona ja minä varsinainen kotihiiri. Yhteydenotto jäi vähemmälle, mutta meidän välinen yhteys säilyy aina. Voimme olla vuoden kommunikoimatta, mutta tiedämme, että voimme mennä koputtelemaan toisen kotiovelle yöllä klo 2 jos siltä tuntuu. Ja siitä päästäänkin asiaan. Viime viikolla molemmilla tapahtui elämässä uusia asioita ja sattumalta halusimme päästä jakamaan asian toisillemme samalla hetkellä pitkän tauon jälkeen. Minä leivoin kotona pullat ja pakkasin kaikki mukaani ja olin aikeissa hurauttaa ystäväni luokse yllätyksenä, kunnes autoon istuessani huomasin ystäväni joka oli sattumalta ajatellut juuri samaa ja tulossa luokseni kahvilasta haettujen herkkujen ja kahvin kanssa. Mietimme miten onnekkaita olemme kun ystävyys on säilynyt aivan telepaattisin tavoin :)
Meillä on perinteenä esikoulusta asti olleen parhaan ystäväni kanssa yökyläillä toistemme luona edelleen. Vierailut toistavat samaa kaavaa, illalla syödään hyvin ja nautitaan viiniä ja höpötellään ja aamulla syödään aamupala hitaasti. Kattaus on molempien, erityisesti ystäväni, intohimo ja tekee puolet yökyläilyjemme sisällöstä… Tietysti ystävä ja ruoka on tärkeää, mutta entistä spesiaalimmaksi vierailut tekee kun laittaa tarjottavat kauniisti.
Mulla on ystävä jonka kanssa on tunnettu vauvasta asti, 38 vuotta. Oltiin samalla luokalla kolmanteen asti, kunnes meidän perhe muutti uuteen paikkaan satojen kilometrien päähän. Pysyttiin silti ystävinä, matkustettiin toistemme luo aina kun mahdollista ja tehtiin kaikki nuoruuden hullutukset yhdessä; karattiin yöllä uimalalle ja kylille, nukuttiin leikkimökissä, poltettiin salaa tupakkaa, liftattiin festareille ja istuttiin poikien autojen kyydissä.
Sitten tuli jotain, poikaystävät, väärinkäsityksiä, maailma vei erilleen. Kunnes muutama vuosi sitten ystäväni otti yhteyttä ja soitti. Siitä se taas lähti. Viime vuonna matkustimme yhdessä sinkkutyttöinä Turkkiin. Oli hurjan tärkeä ja hauska loma. Toinen muistaa niin erilaisia asioita! Nauroin koko ajan, kun muisteltiin vanhoja juttuja. Tänä vuonna olimme yhdessä Jenkeissä ja reissattiin myös Suomessa. Edelleen välimatkaa on 500 km, mutta viestittelemme tai puhumme joka päivä ja olen parin viikon päästä menossa vierailemaan ystävän luokse. Sellainen on meidän tarina tiivistettynä. =)
Meitä on kuuden naisen porukka, joka matkustelee kerran kahdessa vuodessa ulkomaille. Meillä on yhteinen pankkitili, johon säästämme kukin vointinsa mukaan. Yleensä matkarahat on koossa jo ennen matkaa ja jokaisella vielä käyttörahaakin.
Kotimaassa tapaamme pari kertaa vuodessa aina jonkun luona illallisella nyyttikestiperiaatteella. Hauskaa on aina ja ilta loppuu aina kesken.
Parasta, mitä ystävän kanssa voi tehdä, on valita keikka kotikaupunkia kauempaa, istua autoon ja roadtripata hetkeksi pois arjesta.
Olenkin ihaillut näitä astioita ☺️
Kysymys sai minut tajuamaan, että kahvittelen ystävien kanssa aivan liian harvoin. Parhaita hetkiä ovat ne, kun tapaa vanhan ystävän vuosien takaa ja silti juttu jatkuu aivan kuin taukoa ei olisi ollutkaan.
Hauskin kahvihetki on kun juuri ystävän kanssa kokeillut uutta leivontareseptiä ja se on onnistunut! Lopputuloksen ääressä herkutellaan myöhään iltaan. Aivan ihana astiasto!
Minulla on paljon ihania muistoja ystävieni kanssa, mutta usko että yksi parhaista on vasta tulossa. Muutin muutama kuukausi sitten toiselle puolelle Suomea opiskelujen ja alan vaihdon vuoksi. Viisi ystävääni päättivät saman tien viikonlopun, jolloin tulevat luokseni. Meillä on ollut perinteenä viettää marraskuussa yksi viikonloppu yökyläillen luonani, koska päätimme että aikuisetkin voivat viettää tyttöjen viikonloppuja, kuten nuorena vietimme. Ihanaa, että tämä perinne voi jatkua välimatkasta huolimatta!
Pari päivää sitten mieleeni nousi makumuisto vuosikymmenien takaa.
Ala-asteaikoina vierailut erään ystäväni luona venyivät usein myöhäiseen iltaan – joskus yönkin yli. Noina iltoina katoimme pöytään iltateet ja ruisleivät, joiden päällä oli makrillia ja keitettyä kananmunaa. Välillä ystäväni perhe pääsi herkuttelemaan myös leipomillamme mokkapaloilla. Kuorrute ehti kyllä karata parempiin suihin ennen kuin palat ehtivät pöytään saakka…
Yhteiset hetket iltapalapöydän ääressä lämmittävät mieltä, sydäntä ja vatsanpohjaa edelleen. Aionkin jatkaa makoisaa perinnettä ystäväni tyttären – minun kummityttöni – kanssa :)
On vaikea päättää vain yhtä hyvää muistoa, mutta kaikki spontaanit jutut tulevat mieleen! :)
Tämä muisto koskee yhtä parhaimmista ystävistäni eli koiraani, joka on nyt jo edesmennyt. Mutta esimerkiksi sellainen muisto tuli mieleen, kun kaatosateella seisottiin yhdessä ison puun alla sadetta pitelemässä. Koirani ei tykännyt ylimääräisistä pysähdyksistä lenkeille yleensä, mutta silloin se seisoi kanssani täydessä yhteisymmärryksessä, rauhassa odotellen sateen loppumista. :) Se oli tavallaan meidän piilopaikka siinä hetkellä.
Hetki kupposten ääressä oman perheen kesken. Liian harvoin kysyy omilta vanhemmiltaan mitä heille kuuluu, ei omana äitinä ja isänä, vaan aikuisena ja ystävänä. Se hetki kun ei itsekään tule nähdyksi vanhempiensa lapsena vaan tulee kohdatuksi tasavertaisena aikuisena. Siinä tutustuu ihan uudella tasolla.
Näiden ihanien kuppien ääressä kohtaaminen olisi taas mukava järjestää.
Vastakeitetyn kahvin tuoksu ja hyvää omatekoista piirakkaa, pullaa tms. Parhaita hetkiä joita tiedän. Viimeksi kahvittelin kotona omilla synttäreilläni lähisuvun kanssa. Ihanan lämmin tunnelma ja rauhallinen hetki jutella.
Ihana astiasto! Ihana muisto liittyy ensimmäisen lapsen syntymään ja tein ison satsin korvapuusteja päästyämme kotiin ja kaikki kävivät kahvipöydässä ja ihastelemassa uutta tulokasta! Muistan sen vaaleanpunaisen pilven, jossa leijailin onnellisena korvapuustin tuoksu monta päivää nenässä ❤️
Tärkeä muisto itselleni on se, kun hyvä ystäväni tuli luokseni vierailulle ollessani vaihdossa Nancyssa, Ranskassa <3
Meitä on tiivis neljän naisen porukka ja järjestetään usein ”bileitä”, jollakin teemalla. ”Bileitä” siksi, että kutsuttuina on vaan me neljä haha :D Näihin juhliin kuuluu usein pelejä, esityksiä ja vanhojen muistelemista. Siinä kun nauraa ties monennetta tuntea putkeen vatsa kippurassa tajuaa kyllä miten tärkeitä ne oikeat ystävät ovat! :)
Yksi ihanimmista muistoista on, kun tänä vuonna näin pitkän ajan jälkeen ulkomailla asuneen hyvän ystäväni, kun hän palasi Suomeen. Joimme viiniä, söimme herkkuja ja nauroimme (sekä välillä kyynelehdimme ihan vain onnesta) monen monen tunnin ajan putkeen. Ehkä paras terapiasessio ikinä!
Olen asunut jo muutamia vuosia eri kauapungissa kuin läheisimmät ystäväni. Porukkaamme kuuluu 5 upeaa, ihanaa, rehellistä ja hauskaa naista. Vaikka asunkin muualla, aina kun nähdään ja soitellaan, on kuin välimatkaa ei olisikaan, heistä jokainen on aina siellä minua varten, kuten minäkin heitä.
Rakastan sitä, että voin katsoa perjantaisin Possea rakkaimman ystäväni, siskoni kanssa! Mainoskatkoilla kerromme toisillemme viikon tapahtumista ja herkuttelemme pienesti.
Välimatkaa kotiemme välilä on muutama sata metri. En ole katunut päivääkään sitä, että muutin vuosia sitten lähemmäs siskoani, joka on minulle tärkeä tuki elämän vuoristoradassa.
Parhaimpia ystävämuistoistojani ovat kaikki yhteiset viikonlopputapaamisemme. Kaikki nuoruuden ystäväni asuvat eri kaupungeissa, joten järjestämme (ainakin) kerran vuodessa yhteisen kokoontumisen: viikonlopun jonka aikana kertaamme kuulumiset ja parhaimmat juorut. Teemme yhdessä ruokaa, leivomme, saunomme, käymme teatterissa tai museossa, samoilemme ulkona ja ennenkaikkea nauramme. Vaikka näemme nykyään harvemmin, parasta on se, että juttu jatkuu kuten ennenkin :)
Minun luo saa ystävät tulla aina, olkoon arki tai pyhä eikä sitä tarvitse sopia montaa päivää etukäteen. Aina kaapista sen verran jotain tarjottavaa löytyy, ettei ystävän tarvitse tyhjällä mahalla kotiin lähteä.
Nuo astiat kyllä olisivat ihana piristys vanhojen astioiden joukkoon!
Ihania astioita ja kauniita kuvia.
-S
Ihastuin, tykästyin ja rakastuin! Uusi sarja on aivan ihana. Tuntuu, että nykyään kaikki on niin pelkistettyä, mutta tuossa sarjassa on sitä jotakin taianomaista.
Me olemme ystäväni kanssa innostuneet käymään kahviloissa. Vaikka siellä istuskella ympärillä kuuluu muitten puheensorinaa ja ihmisiä kävelee ohi, mutta se ei meitä haittaa! Pystymme silti keskittymään toisiimme, ympärillä olevasta hälinästä huolimatta. Ystäväni kanssa olemme päivittäin tekemisissä koulussa, mutta kahvila-reissumme on irti otto opiskelujen kiireistä ja voimme rauhassa puhua muista iloista ja suruista.
Teidän kahvihetki vaikutti aivan ihanalta! Eritoten korostan tuota puhelinten poisjääntiä; miten rentouttavaa onkaan elää hetki vain ystävän kanssa, muun maailman ulottumattomissa. Tuntuu, että välillä nykyelämään on tullut uusi sääntö, jonka mukaan ihmisen tulisi olla aina tavoitettavissa ja jos yhteydenottoon ei ole vastattu vähintäänkin tunnin sisään, kuuluu perästä, että missä ihmeessä sitä on oltu, kun ei sinua ole saatu kiinni. Teidän kahvihetken tyyliset hetket kauniin kodin ja ihanien astioiden ympärillä antavat kummasti lisää virtaa arkeen ja auttavat jaksamaan khektisempienkin jaksojen yli! :)
Olipa mukava postaus. Ystäviä tarvitaan aina vaikka ystävyyden muoto muuttaisikin muotoaan ajan kuluessa. Itse elän ruuhkavuosiani teini-ikäisten lasten ja työn puristuksessa ja aikaa kahvitteluun ystävien kanssa ei oikein löydy. Ihanat astiat voisivat innoittaa kahvihetkeen ystävän kanssa joten mukana arvonnassa❤️.
Parhaiden ystävien kanssa kahvittelut on viime vuosina jääneet selvästi vähemmälle, kun erilaiset elämäntilanteet ja välimatkat vievät arkiset ex tempore -kahvihetket. Viime kesältä ihanimpana muistona jäi pitkän kaavan mukainen brunssi kahdestaan ystävän kanssa, ensimmäistä kertaa oli mahdollisuus ilman aikataulua ja lapsia jutella ja nauttia :)
Tosi kaunis astiasto! On vaikeaa miettiä tiettyä parasta muistoa ystävien kanssa, niitä on niiiiin monia. Toisaalta tulee mieleen erilaiset reissut ja matkat ja illanvietot, toisaalta myös yhdessä vietetyt perus arkiset päivätkin kun ei tehdä mitään sen kummempaa :)
Hienointa on, kun lapsuudenystäväni kanssa ollaan löydetty yhteinen sävel uudestaan nyt aikuisena. Välimatkakaan ei haittaa, juttua riittää aina tavatessa.
Sulosia astioita! Kahvi- tai viinihetki yli 40v. työkaverinaolleen ystävän kanssa.
Ystäväni kanssa ei oltu nähty aikoihin pitkän välimatkan vuoksi. Pitkästä aikaa nähdessämme tuntui kuin ei taukoa olisi ollutkaan ja oli edelleen ihan yhtä helppoa jakaa niin ilot kuin surut! :) Kuinka ihanaa oli pitkästä aikaa yhdessä parantaa maailmaa kahvikuppien äärellä :)
Ihana arvonta :)
Parhaan ystäväni kanssa istuimme nuorena juomassa teetä ja ennustamassa korteista. Tai sitten pelattiin korttia, juotiin teetä ja parannettiin maailmaa. Tai juotiin teetä ja pelattiin pasianssia. Aina pakkasella, kun ei viitsitty mennä ulos notkumaan. Nykyäänkään ei ikinä tavata ilman että keitettäisiin teetä :)
Meillä ystävien kokoontumiseen kuuluu automaattisesti iso pannullinen teetä. Ja toinenkin! Ne hetket kun saa läheisten kanssa vain olla, jutella ja nauttia hyvästä ruoasta ja juomasta. Ne ovat niitä hetkiä elämästä jotka jäävät mieleen
Oi oi … vielä ennätän osallistua arvontaan. =)
Ja mikä arvonta … niin rakastan Piilopaikka-sarjaa ja varsinkin näitä uusia Pakkasen osia.
Ystävyys ei katso välimatkaa … aina kun näkee vanhoja nuoruuden hyviä ystäviä, niin jutut jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla jäätiin. Olen ollut aikas liikkuvainen ja muuttanut useasti. Joten sosiaalista verkostoa ja hvyiä ystäviä on kertynyt laajalti ympäri Suomea. Kiitos teille ystävät. <3
Hyvä ystäväni asuu kaukana, niin kaukana, että näemme liian harvoin. Mutta meillä on sellainen tapa, että illalla kun päivän hälinä rauhoittuu ja istumme rauhassa juomassa kupposellisen kilautamme samalla myös kaverille.
Nämä on muuten aivan ihania astioita! Olen jo alkanut pohtimaan, minkä kaapin keittiöstä raivaan, että näille saisi sinne tilaa :)
Ystävän kanssa jutut jatkuvat aina, niinkuin ne olisi edellisenä iltana lopettanut. Vaikka todellisuudessa aikaa on saattanut kulua viikkoja tai jopa kuukausia edellisestä näkemisestä. Se on aitoa ystävyyttä ja läheisyyttä!