Hyväksi havaittuja jouluperinteitä

Jaksaakohan kukaan enää sanaakaan joulusta? Tuntuu siitä vähän oudolta kirjoittaakin tässä keväisessä auringonpaisteessa, mutta jos nyt kerran palataan pyhiin. Aattona Helsingin joulu tuntui kaikelta muulta paitsi sääennustajien povaamalta mustalta. Ei ollut lunta, mutta oli uskomattoman sininen ja kirkas taivas. Oli sellainen ilma, että teki mieli suunnittelematta laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä kaupungille flaneeraamaan, bongailemaan turisteja, katsomaan jouluikkunoita, käymään Tuomiokirkossa ja hakemaan kahvit Starbucksista.

Totuuden nimissä suosin mieluummin paikallisia kahviloita (paras kaikista on Kaffecentralen), mutta juuri aattona Starbucksista tuli kaupan päälle jotain korvaamatonta, tunne ulkomaanlomasta ja anglosaksinen iloinen joulutunnelma Merry Christmas -toivotuksineen. Klisee toimi, enkä ihmettelisi, vaikka aaton keskustakahveista tulisi meille perinne. Oli oikeastaan aika ihanaa seurata aaton kuhinaa ja helsinkiläisiä viimeisillä jouluostoksillaan.  Taidan tosiaan olla henkeen ja vereen kaupunki-ihminen (toki jos vaihtoehtona on lumiset rinteet ja mökki Alpeilla, pidätän oikeuden muutoksiin.)

Tänä jouluna onnistuin muutenkin välttämään paatoksellisuuden. Vaikka olen joulun sanomaa arvostava herkistyjä, en tosiaankaan halua velloa kolmea päivää perisuomalaisessa melankolisuudessa. Spotify soitti Frank Sinatraa ja The Rat Packia. Televisiota emme kertaakaan avanneet normaalikanavien puolelle, vaan katsoimme Netflixistä Woody Allenia ja DVD-boksilta Mad Meniä. (Kanavapäälliköt hoi, kuka muutenkaan katsoo jouluna Suomen huutokauppakeisaria?) Myös tämä kansallisista lähetyksistä eristäytyminen havaittu erinomaiseksi, ehdottomasti jatkossakin toteutettavaksi jouluperinteeksi.

Huvituin muutenkin aikuisjoulustamme. Keskinäiset lahjat olimme vaihtaneet aikaisemmin ja saaneet muistamisia muulla tapaa, joten kuusen alla oli tasan pari pakettia. Mutta mitä paketteja! Kummitätini paketteja kauniimpia ei ole ja näette nyt, mistä olen estetiikkakäsitykseni perinyt. Myös Nicolas Vahén kauniitakin kauniimmat herkut ilahduttivat kovin. (Sisustuskoirakin sai luonnollisesti ikioman herkkukorinsa.)

Paketteja ja yllätyksiä tärkeämpää aikuisjoulussa on totta kai lempiasiani maailmassa, ruoka. Nyt kun kaikki on tuoreessa muistissa, joulun konseptointia noudattaakseni kirjoitan kaikki hyväksi havaitut raaka-ainemäärät ja reseptit ylös ensi vuotta varten, jotta joka vuosi ei tarvitse pähkiä samojen asioiden parissa.

Joulupöydästä en huomannut ottaa kuvia, mutta kattauksesta löytyi valkoinen pellavapöytäliina, paljon kynttilöitä ja lahjaksi saadut (ja toivotut) hopeanväriset Flamantin lautasliinarenkaat Balmuirin pellavaserviettien kanssa.

Joulukukkina ilahduttivat pieni kuusi, leikkoamaryllis katajanoksien kanssa sekä ruukkuamaryllis Skultunan messinkisessä ruukussa (saatu Zarrosta blogin kautta). Tapsan tanssitkin vietimme kotona tanssien mukavissa tohveleissa lähinnä jääkaapille ja takaisin. Kaiken kaikkiaan oikeasti todella rentouttava joulu omalla tavalla omaan tahtiin. Toivottavasti oli teilläkin!