Jokin aika sitten aloin kiinnittää blogeissa ja somessa huomiota kiinnostavaan näkyyn. Mistä on tullut kukkameri Suomen talven keskelle?
Selvisi, että kyseessä on Korkeavuorenkadulle avautunut uusi Maison Helsinki -putiikki. Poikkesin paikan päälle laskiaisen tienoilla ja nyt vihdoin jaan lupaamani inspiraation teillekin.
Jo liiketila on sisustuksellisesti mieletön valkoisine lautalattioineen ja isoine ikkunoineen. Tyyli on toki omaani romanttisempi, mutta silti täynnä elementtejä, joista pidän mustavalkoisesta ilmeestä alkaen.
Maison Helsingin valikoimaan kuuluu vaatteita, asusteita, vintage-silmälasikehyksiä, peilejä, maljakoita, verhotupsuja, vaaseja ja ennen kaikkea kukkia – silkkikukkia. Niitä liikkeen omistaja tuo maahan, sillä laadukasta tarjontaa ei aikaisemmin täällä ollut.
Lähestyvä kevät on tuonut mieleeni jokavuotisen parvekepaniikin. Olemme nyt neljä vuotta yrittäneet kasvattaa parvekkeella jos jonkinlaista kasvia: oliivipuuta, yrttejä, hortensiaa, ties mitä. Joka ikinen puska on menetetty tapaus jo parissa viikossa. Ehkä emme istuta ja lannoita oikein. Ehkä lasitettu eteläparvekkeemme on liian kuuma. Ehkä olemme turhan laiskoja sopimaan kukkien kastelusta jokaisen poissaolon ajaksi.
Kevään ensimmäisen kukkakauppareissun ajan touhuun jaksaa vielä uskoa. Ei muuta kuin tennarit jalkaan ja trendikkään urbaanin cityviljelijän mielentila päälle. Ah, sitä mullan tuoksua ja idyllistä fiilistä, kun oman parvekkeen ruukusta saa poimittua basilikat tomaatin ja mozzarellan päälle.
Tätä strömsötä kestää kuitenkin vain kiusallisen lyhyt hetki. Jos haluaisin kasvit koko kesäksi, pitäisi uutta puskaa olla hakemassa kymmenisen kertaa kesässä. Ei kiinnosta edestakaisin ajamisen vaiva, ei uudet epäonnistumisen kokemukset, ei lomabudjetin käyttäminen biojätteeseen.
Viime vuonna päätinkin, että jos jossain asiassa, niin tämän asian suhteen antaisin itselleni luvan luovuttaa. Yksi vaihtoehto olisi unohtaa parvekkeen kukat ja kasvit kokonaan. Toinen vaihtoehto olisi kääntyä tekokasvien puoleen – ajatus, joka yllätti itsenikin.
Tökeröä muovista viherkasvia olisin tuskin huolinut (itse asiassa en edes pidä monista viherkasveista), mutta ajatus palasi mieleeni, kun näin nämä valkoiset vaihtoehdot. Maison Helsingin silkkikukat ovat niin laadukkaita, ettei niitä erota aidoista kuin läheltä.
Jäinkin miettimään kasvien perimmäistä tarkoitusta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että merkittävä osa kukkien viehätystä on kauneuden katoavaisuus ja luonnon kiertokulku. Kun nuppu ensin puhkeaa kukkaan, ja kun rusehtavat terälehdet lopulta lähes runollisesti varisevat hyvästien merkiksi pois. Toisaalta yhtä paljon ajattelen, että kukkien tarkoitus on ennen kaikkea tuottaa iloa. Onko silloin väliä, mitä kukat tarkalleen ottaen ovat?
Mitä mieltä te olette: onko synti jäljitellä luontoa, vai onko sallittua tuoda kotiin ja pihalle pitkäaikaista kukkaloistoa tällä stressittömällä tavalla?
Ihania kyllä ovat nuo kukat! Ehkä parvekkeelle voisi ajatella sekä-että vaihtoehtoa, muutama kestokukka ilahduttamaan koko kesäksi ja niitä yrttejä vaikka viherpeukalon syyhytystä hillitsemään – niitä kun ei oikein voi silkkisinä käyttää. :)
Yrttejä ei tosiaan voi silkkisinä käyttää. :D Yrttejä syömme kyllä edelleen ahkerasti, mutta emme enää yritä kasvattaa niitä ulkona emmekä sisällä, vaan kaupasta tulee ostettua ruukkuja tarpeen mukaan. Kiitos ideasta! Mikään ei tosiaan estä yhdistämästä aitoja ja silkkisiä. :)
Hankit sellaiset kasvit, jotka tykkäävät auringosta, niin kyllä ne kasvit sinunkin parvekkeella elävät koko kesän. Itse en ottaisi silkkikukkia minnekään, ennemmin olen sitten ihan ilman kasveja.
Niin monia muka aurinkoiselle partsille sopivia kasveja olen jo kokeillut, että alkaa usko loppua. :D Eikä mielenkiintoni riitä perehtymällä perehtyä aiheeseen. Kaikki se istutus, lannoitus, oikeat kasteluvälit… Huoh! Toiseksi en ollenkaan pidä kaikista kasveista, joten menestyminen tietyssä olosuhteessa ei yksin riitä hankkimisen syyksi, vaan puskasta täytyisi pitää myös esteettisesti. Ymmärrän hyvin näkökulmasi silkkikukkiin, kiitos rehellisestä mielipiteestä! Se voi olla, että meillä on jatkossa minimalistinen, kasviton ja kukaton partsi. :)
Ihan kauniita kuvia ja kukkiakin, mutta en voisi kuvitella itselleni – en! Minulla on wc:ssä aito orkidea, vaikkei se valon ( pieni ikkuna) puutteessa niin kauan eläkään…
Joka kasvupaikkavaatimuksiin löytyy ihania kasveja, kauniita heiniä valoon ja lämpöön…
Kiitos mielipiteestä Virpi, ymmärrän oikein hyvin! Ei silkkikukka minunkaan mielestäni ihanteellinen ratkaisu ole, tietenkään, vaan aito. Ja varmasti teoriassa jokaiseen paikkaan löytyy siellä menestyvä kasvi, mutta eri asia on, jaksanko enää nähdä sen vaivan. Perehtyä kaikkeen lannoittamisesta istuttamiseen ja sitten jännittää, onnistunko pitämään kalliin puskan hengissä vai en – todennäköisesti kuitenkaan en. Ja vielä kun en edes pidä kovin monista viherkasveista. Ei ole helppoa. Onneksi pidän myös kasvitonta ja kukatonta partsia ihan varteenotettavana vaihtoehtona. Tuskin se kesä siitä pilalle menee. ;)
Kysyisin malediivien matkaanne liittyen kun luin jostain että päästäkseen paikallisten asuttamalle saarelle tulisi olla jokin vierailukutsu paikalliselta ja siten sinne meno olisi vähän monimutkaista. Onko tämä jokin vanhentunut tieto vai ihan höpönlöpöjuttuja kun itse et ainakaan sellaisesta silloin maininnut mitään? :) oliko muuten niitä rantoja joissa saa turistit uida useita vai pitikö niitä oikein etsiä?
Moi! Ei tarvitse olla minkäänlaista vierailukutsua paikalliselta. Kyseessä on todennäköisesti vanhentunut ohje ajalta, jolloin paikallissaarten majoitustoimintaa ei oltu vielä vapautettu. Maafushi ja muutkin saaret ovat niin pienen pieniä, ettei niissä tarvitse etsiä yhtään mitään. ;) Maafushilla on kaksi turisteille tarkoitettua rannanpätkää vierekkäin. Ne molemmat sijaitsevat saaren siinä päädyssä, jossa suurin osa hotelleistakin on. Aurinkoista reissua!
Musta tuntuu, että tuo kukkien kasvatus on ihan henkimaailman juttuja. Mulla siis oikeasti kuolee kaikki, toiset nopeampaa parissa viikossa alkukesästä ja toiset saattaa jopa yli kuukauden selvitä. Unohdan ihan systemaattisesti kukkien kastelun tai sitten kastelen liikaa ja mitä tahansa tuolta väliltäkin tapahtuu, kaikki kuolee. Ei riitä viitseliäisyys perusteelliseen istutustyöhön. Leikkokukat ovat ainoita, mitä meiltä löytyy sisältä (aina). Pari silkkipionia on korkeassa ruukussa vessassa. En ole ihan varma vielä mitä mieltä olen silkkikukista. Hirveästi haluan kasvattaa oikeita kukkia ja yrttejä, mutta katsotaan kauanko jaksan. Tänä kesänä nyt vielä ainakin. Keväälläkin roudaan taas ruukkukaupalla narsisseja kuolemaan. Rakastan hortensiaa.
Mutta tuonne kauppaan on kyllä pakko päästä. Roikkunut listalla jo pidempään.
Samaa mieltä! Kyllä sitä vähintään täytyy olla jonkinlainen noita, että saa kasvit ja kukat onnistuneesti kasvamaan. Toisaalta mikä sen rentouttavampaa kuin viherpeukalointi, mutta en vain jaksa perehtyä kasvin jokaiseen ominaisuuteen, onko rouvalla nyt hyvä puolivarjoisessa vai eikö ole. :D Leikkokukista nautin muutenkin minäkin enemmän. Ja valkoisista orkideoista, vaikka eivät nekään sisätiloissa ikuisia ole. Mutta oli silkkikukkien kanssa miten oli, Maison Helsinki on söpö ja ehdottomasti käymisen arvoinen kokemus! Koska itse todennäköisesti luovutan kasvattamisen kanssa, pidän kesällä peukkuja sinun viljelmien kanssa. ;)
Itse en ole todella mikään viherpeukalo ja kaikki kukat tuntuu kuolevan käsiini ennenaikaisesti (myös kaktus, kröhöm). Kuitenkin haluan vain aitoja kukkia ja ensi kesäksi pitäisi löytää parvekkeelle joki, mikä kestää koko päívän kuumaa paahtoa lasitetulla parvekkeella.
Kivaa viikkoa :)
Moi Elina! Taidan sisimmissäni olla samaa mieltä. Jokin ei-aidoissa kukissa häiritsee, vaikka melkein toivoisin, että ajattelisin toisin. Täytyy vielä hieman kypsytellä. Ainakin sinun ensikesäisille istutuksille toivon paljon onnea ja jään seuraamaan partsivinkkejä. :) Ihanaa viikonloppua!