Yhteistyössä Asennemedia ja Fiskars
Pasta, oi pasta! Pahimman karppausbuumin aikana tuntui melkein siltä, että olen niitä viimeisiä ristiretkeläisiä, jotka eivät olleet aikomuksissakaan hylätä italialaisruokaa.
Pasta on juuri niin kevyttä tai raskasta, terveellistä tai syntistä, arkista tai juhlavaa, nopeaa tai hifistelevää kuin haluaa. Niin moneen se taipuu, että pastan leimaaminen tuntuu oikeastaan perin kummalliselta. Taivaallisen hyvää se on, sanon minä, ja väitän, että mutkattoman maistuva ruoka tekee uutta tulemistaan.
Yhtään hifistelyä väheksymättä se, että viikon päätteeksi perjantai-iltana saa eteensä tyylikkään annoksen pienellä vaivalla, on ainakin meidän perheessä kova sana sekä silloin, kun ollaan keskenään että silloin, kun odotetaan ystäviä syömään.
Erityisen helppoa pastan valmistamisesta tekee Fiskars Functional Form -sarja, joka on kasvanut uusilla, pastanvalmistamiseen suunnitelluilla keittiövälineillä. Entuudestaan Fiskarsin tuotesarjaan kuuluu tietysti kaikki muutkin tarvittavat apurit veitsistä leikkuulautoihin ja siivilästä valkosipulinpuristimeen.
Meillä kaikilla on varmasti luottoraaka-aine, jota löytyy kaapista aina. Meillä se on purkki valmista pestoa. Pasta pesto on niitä annoksia, jotka syntyvät muutamassa minuutissa myös yllätystilanteissa ja kelpaavat tunnelmaltaan viikonloppupöytäänkin – varsinkin, jos kastiketta vielä hieman tuunaa jollain, mitä kaapista löytyy tai mitä mieli tekee.
Tällä kertaa lisäsin annoksen ruokaisuutta kampasimpukoilla (en siis nakeilla, niin kuin saattaa erehdyttävästi näyttää). Pakastealtaan simpukat käyvät mainiosti. Samaan tarkoitukseen sopii toki lohi, katkaravut tai kana, jotka nekin paistuvat herkullisiksi Functional Form -paistinpannulla.
Paitsi ruokaisuutta halusin pasta pestoon myös raikkautta kasvisten muodossa. Kesäkurpitsan suikaloiminen sujui mukavasti kääntyväteräisellä Functional Form -kuorijalla. Tykästyin myös Functional Form -leikkuulautasettiin. Massiivikoivuisen leikkuulaudan mukana tulee kolme muovista päällistä (väritön, musta ja harmaa – kiitos mieluisasta värisuorasta!), joten settiä on hygieeninen käyttää ja päällisiä helppo vaihtaa pesusta käyttöön.
Joku päivä haluan vielä kokeilla tuorepastan tekemistä (mieluiten topakan italialaismamman opastuksessa Välimerellä). Nyt käytin valmista tagliatellea, mutta itse tehdyn tuorepastan leikkaamiseen hyvä apuri on Functional Form -pitsaleikkuri.
Tagliatellen määrä on helppo laskea kerien mukaan, mutta entäs kinkkinen spagetti? Sitä varten on Functional Form -pastakauhan keskellä annosmitta, vaikka kuvassa reikä onkin hautautuneena herkkukasan sisään.
Viimeistelen pastan poikkeuksetta parmesan-juustolla, sitäkin meillä on kaapissa aina. Juuston raastaminen sujuu näppärästi Functional Form -raastimella, jonka yhteydessä on kannellinen säilytysrasia. Rasiassa ylimääräinen juustoraaste – jos juustoa nyt tässä herkuttelijatalossa ikinä voi yli jäädä – säilyy seuraaviin kokkailuihin. Viinilasillinen kokille järjestyy Functional Form -viinipullonavaajalla.
Pastaperjantai: Pasta pesto ja kampasimpukat vartissa
Tarvitset: Pastaa (esimerkiksi tagliatelle), valmista pestoa, oliiviöljyä, valkosipulia, sitruunaa, kesäkurpitsaa, basilikaa, kampasimpukoita, suolaa ja parmesan-juustoa.
Tee näin: Laita pasta keittymään ohjeen mukaan. Freesaa sillä aikaa pannulla oliiviöljyssä kesäkurpitsasuikaleet. Nosta kesäkurpitsat sivuun ja paista samalla pannulla kampasimpukat oliiviöljyssä ja valkosipulissa. Viimeistele paistetut kampasimpukat hyvällä suolalla ja sitruunanmehulla. Kun pasta on keittynyt, sekoita sen joukkoon makusi mukaan pestoa ja kesäkurpitsasuikaleet. Nostele pasta lautasille ja viimeistele annos kampasimpukoilla, parmesan-raasteella, tuoreella basilikalla ja sitruunalohkolla. Tarjoile valkoviinin ja/tai sitruunaisen kuplaveden kanssa.
Rentouttavan Pastaperjantain reseptiin kuuluu vielä himmeä, viikon pölyt piiloon taikova tunnelmavalaistus kynttilöillä sekä kaunis kattaus lautasliinoilla. Taustalle Dean Martinin That’s Amore (jossa muuten pitsan ohella lauletaan pastasta, oletko huomannut?), ja niin olet teleportannut itsesi vartissa italialaisiin ravintolafiiliksiin, vaikka toinen villasukka on vielä kotoisasti oman kodin rauhassa.
Pastahuumassa jäin vielä miettimään kaikkien aikojen suosikkiannoksiani. Tässä minun TOP 5 pastat – mutta huom! – ei järjestyksessä. Niin vaikeisiin päätöksiin en sentään pysty.
- Pesto – kuten sanottu, helppoa ja herkullista aina valmiina
- Bolognese – rakas klassikko jo lapsuudesta ja parasta lohturuokaa
- Avokadopasta – kaikki suosikkiraaka-aineet yhdessä uudella ja erilaisella tavalla
- Pollo Limonello – Ysibaarin jugurttinen kanapasta on syystäkin legendan maineessa
- Lohipasta – kala kerman, tillin ja sitruunan kanssa on aina itkettävän hyvää
Kuulisin mielelläni, jos teillä on ohittamattomia pastavinkkejä tai -reseptejä!
Kuulostaapa hyvältä, täällä siis yksi pastafani myös! Hei haluaisin vielä varmistaa: sulatitko nuo kampasimpukat ensin vai tuleeko ne laittaa jäisinä pannulle? Ehkä tyhmä kysymys, mutta usein nämä pakastus/sulatuskysymykset ovat kriittisiä onnistumisen kannalta… Kiitos siis jo etukäteen :)
Moi Teea! Hyvä tarkennus. Kampasimpukat kannattaa sulattaa hyvin ja vaikka vähän kuivatakin talouspaperiin vetisyyden estämiseksi ennen pannulla paistamista. Kiva jos tämä inspiroi, herkullista viikonloppua! :)
Pesto-, avokado- ja lohipasta kuuluu täälläkin suosikkeihin! Suosittelen lisäksi kokeilemaan pinaattifetapastaa, sitä on tullut nyt muutaman kerran väkerrettyä eikä kaupan pakastepinaatti juuri kukkarossakaan tunnu :) toinen ikuinen lemppari on kanapasta (paprika, ananas, purjo kombolla) Kiitos laadukkaasta blogista ja loputtomasta sisustusinspiraatiosta!
Ooh, hyvä idea! Tein juuri piirakkaa pakastepinaatista ja fetasta, mutta miten en ole koskaan tajunnut yhdistää niitä pastaan. Kokeiluun menee, samoin kuin herkullisen kuuloinen kanapasta (meillä on sopivasti tällä hetkellä varmaan metrinpituinen purjo jääkaapissa). ;) Kiitos sinulle ihanista ja kannustavista sanoista!
Hyvältä näyttää ja varmasti maistuu vielä paremmalta! Pasta on kyllä jumalten ruokaa, ja olen aina mieltänyt italialaisen keittiön mutkattomammaksi kuin ranskalaisen. Lempipastaani on ihana juusto-päärynäpasta, jota pitääkin kokkailla taas pitkästä aikaa. Mutta noita kampasimpukoita en ole vielä kokeillut! Taitavat maksaa jonkin verran, mutta ruokaan mennyt raha harvoin on hukkaan heitettyä…:)
Ihan samaa mieltä, onhan italialainen ranskalaista mutkattomampi! Siksi se sopii erityisesti kotikokkailuun, vaikka toki ranskalaisia klassikoita on ihana fiilistellä ravintolassa. Juusto-päärynäpasta, onpa kiva vinkki! Salaatissa yhdistän raaka-aineita usein, mutta pastaan en ole tajunnut kokeilla. Kiitos paljon ideasta! Muistaakseni paketti Pirkka-kampasimpukoita maksaa pakasteesta 8-9 euroa. Suhteellisen paljon siis jatkuvasti ostettavaksi, mutta ravintolassa syömiseen verrattuna varsin kohtuullinen hinta, kun paketista loihtii hyvän viikonloppuilalllisen kahdelle aikuiselle. :)
Pasta on kyllä niin hyvää! Yksi suosikeistani on kasvis-pestopasta. Eli kasvispaloja (paprika, sipuli, sieniä, kesäkurpitsaa) paistetaan oliiviöljyssä ja maustetaan mustapippurilla. Keitetään tuorepastaa, johon sekoitetaan pestoa. Kasvikset ja pasta sekaisin ja päälle parmesaanilastuja ja hyvä punaviinilasi kylkeen. :)
Tämäkin on hurjan hyvä vinkki, kiitos Suvi! Suosimme nykyään tosi paljon kasviksia, enkä ollenkaan koe, että annoksessa täytyisi aina olla lihaa tai kalaa. Hyvä puoli sinun pastassasi on vielä se, että meillä on aina paitsi pastaa ja pestoa myös jotain kasviksia kaapissa, joten tästähän tulee hyvä hätävarapasta. Kun muka mitään ei ole kaapissa, ja silti kohta edessä on herkullinen annos. :)
Kuulostaapa herkulliselta! Tämän testaan! Ehkäpä jo ensi viikolla. Mun uudeksi suosikiksi on noussut uusi somepasta, siis sitruunapasta! Se oli tosi hyvää! Tosin höystin sitä itse pekonilla. Tai eihän se mikään uusi ole, itse vasta löysin sen syksyllä. Sen jälkeen olen missannut varmasti jo useita somepastoja.
Kiitos muistutuksesta! Kokeilin kerran sitruunapastaa, mutta hämärästi muistelen, että se ei tehnyt hypen kaltaista vaikutusta. Outoa, koska rakastan sitruunaa yli kaiken. Täytyy ehdottomasti antaa sitruunapastalle toinen mahdollisuus, sillä avokadopastaankin rakastumalla rakastuin vasta parin kerran jälkeen. Uuh, pekoni kuulostaa loistavalta lisukkeelta! Muistelen monen yhdistäneen sitruunapastaan myös katkiksia. Tulipa taas nälkä. :)
Ooh nam! Kampasimpukkahammasta alkoi juuri kolottaa kuumottavasti… Pasta on kyllä niin näppärä ruoka, ja sille on aina aikansa ja paikkansa. Yksi mun suosikkiresepteistä on tää, joka varsinkin kesällä toimii kympillä: http://www.loveandlemons.com/lemony-summer-squash-orecchiette.
Kiitos, Ida! Nyt tulee teiltä niin hyvä pastavinkkejä, että tiedän, mitä teen seuraavatkin perjantait. ;) Näyttää tosiaan kesäiseltä ja super herkulliselta. Mitäpä (sesongin) raaka-aineita ei voisi pastaan laittaa!
Ai että, näyttää herkulliselta! Täällä pastafani ilmoittautuu. :) Lemppareihin kuuluu myöskin avokadopasta, sitä meillä useimmib syödään, ja sen lisäksi miehen lempparia pasta bolgnesea. Myös sienipastat on suurta herkkuani ja carbonara tottakai, sitruunapasta on puolestaan ihanan raikas uusi tuttavuus. Pasta on niin ihana ruoka, kun vain taivas on rajana soveltamismahdollisuuksien kanssa. Harvoin kuitenkaan tilaan pastaa ravintolassa, koska niin usein joutuu pettymään ja kun se valmistuu niin helposti ja takuu varmasti kotonakin.
Kiva kuulla ja totta! Sienipastan tiputtaminen listalta teki tiukkaa, koska se on loistava ruoka myös. Erityisesti tykkään kermaisesta sienipastasta, jossa valkosipulia, mustapippuria ja ehkä muutama ilmakuivatun kinkun pala päällä. Tiedätkö, hyvää carbonaraa en jostain syystä ole oppinut tekemään, vaikka en ymmärrä, miten se voisi olla muita pastoja vaikeampi. Carbonaraan liittyy myös muisto. Olen vain kerran elämässäni tilannut hotellin huonepalvelusta ruokaa, Lontoossa ja carbonaraa. Se oli taivaallisen hyvää ja jätti niin herkulliset muistot, että ehkä siksi omat tekeleet ovat tuntuneet sen rinnalla vaisuilta. Aivan tismalleen samaa mieltä! En oikeastaan koskaa tilaa pastaa ravintolassa, paitsi jos kyseessä on hyvä italialainen tai pastoihin erikoistunut paikka. Muuten se on ruoka, jonka valmistaa vähintään yhtä hyvin kotona ja usein edullisestikin. Ravintolaan menen mieluiten syömään jotain, mitä en osaa itse tehdä. :)
Pasta on parasta! Tykkään hyvin yksinkertaisista kastikkeista, lemppareitani ovat ehkäpä sitruunapasta, pasta alla norma (sisilialainen munakoisopasta), pasta alle vongole, salvia-voipasta sekä super yksinkertainen pasta aglio, olio e peperoncino. Lihaa tai kermaa sisältävät pastat ovat usein hiukan raskaita makuuni, poikkeuksena tuo ihana kermainen sitruunapasta. Pakastimessani taitaa olla pussi kampasimpukoita, taidanpa huomenna kokkailla niistä pastaa, kiitos inspiksestä!
Mua jotenkin huvittaa ihmiset, jotka hirveästi tarkkailevat eri ruoka-aineiden aikaansaamia olotiloja ja omia turvotuksiaan. Relax please! ;)
Herkullinen listaus, kiitos Veera! Ymmärrän tosi hyvin, että pasta-annoksesta tulee monen makuun jo liian raskas, jos mukana on niin kermaa, lihaa kuin juustoakin. Itselläni on vielä vähän opettelemista kaikista yksinkertaisimpien pastojen kanssa. Tiedän, että ne ovat italialaisia annoksia aidoimmillaan, mutta jotenkin itse kaipaan pastaan aika paljon kosteutta, ja siksi useimmiten tulee valmistettua ruokaisia kastikkeita. Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirja olisi kyllä tervetullut kirjahyllyymme. Siinä taidetaan pureutua yksinkertaisimpiin klassikoihin. Samaa mieltä! Jokainen tyylillään, mutta itse olen ihan liian nautinnonhaluinen foodie miettiäkseni koko ajan vain ruoan ravintoarvoja ja analysoidakseni sen tuomia olotiloja. Saan hyvästä ruoasta aina euforisen olon. ;)