Otetaan aurinkoisten päivien kunniaksi tähän väliin keittiökuulumisia. Kotimme ruokapöytä, IKEAn pöytälevy pukkijaloilla, on pysynyt koko täällä asumisen ajan samana, mutta ensimmäiset vuodet pöytä oli toisin päin, ikkunalaudansuuntaisesti. Keittiörempan yhteydessä käänsimme pöydän näin päin, mutta vielä hetki sitten pöytä oli kiinni ikkunalaudassa. Keskemmälle pöytä siirrettiin vieraiden takia, mutta vahingossa se miellyttikin silmää niin paljon, että sai jäädä aloilleen.
Näin pöytä tulee jäämään nyt siksikin, että syöttötuoli tulee pöydän päähän ikkunalaudan puolelle, jotta tuolin jalat eivät ole tiellä kulkureitillä. Syöttötuolia olenkin pyöritellyt mielessäni paljon – sehän nimittäin tarkoittaa uutta design-istuinta kotiin, eikä tuoleihin koskaan sovi suhtautua muuta kuin äärimmäisellä vakavuudella.
Vielä vähän aika sitten pidin itsestään selvänä, että meille tulee Micuna Ovo -syöttötuoli. Tuolin muotokieli muistuttaa paljon Eamesia ja on muutenkin kaikin puolin kaunista muotoilua arvostavan mieleen. Vaan synnyttämisen jälkeen ajatuksia on sekoittanut sellainen typerä asia kuin käytännöllisyys. Micuna Ovoon saisi vasta noin puolivuotiaan, enkä arvosteluja lukiessani ole vakuuttunut, kuinka toimiva tuoli olisi silloinkaan.
Näin ollen olen päätymässä klassikkoon, Stokkeen. En kuitenkaan Tripp Trappiin, joka tuntuu jo vähän liian itsestään selvältä valinnalta, vaan Stokke Steps -malliin. Siinäkin on skandinaavinen muotokieli ja yksi lyömätön ominaisuus: tuoliin saa jo vastasyntyneen sitterilisäosan ansiosta. Pidän siitä ajatuksesta, että voisimme koko perhe olla pöydän ääressä ihan pienestä pitäen, koska yhdessä syömisen perinteestä olemme pitäneet miehenkin kanssa tiukasti kiinni koko yhdessä olon ajan. (Ja ihan vähintään yhtä paljon pidän siitä ajatuksesta, että saisin itse syötyä paremmin, vaikkei tässä nytkään varsinaisesti riuduta.)
Kaiken kaikkiaan olen nyt tosi tyytyväinen avokeittiöön, kun syöttötuoli vielä hankitaan. Vaikka ehdin jo välissä haaveilla uudesta pöydästä (kuluneen puupöydän ja modernien tuolien liitto jaksaa ihastuttaa), tuntuu musta pukkijalkainen pöytä taas juuri siltä oikealta tähän hetkeen. Työpöydän ääreen siirretyn Eames DSR -tuolin aukkoa paikkaa musta wieniläistuoli TON Chair 14. Vaikka olen harmonianhakuinen, tämänhenkisestä kokonaisuuden rikkomisesta pidän. Vasta kuvia katsellessa huomasin tosin yhden kehityskohteen: Kartell Gé -kattovalaisimen paikkaa täytyy siirtää keskemmälle pöytää.
Keittiökuulumisten yhteydessä voisin sanoa vielä muutaman sanan tasosta. Onko marmori reilun puolen vuoden käyttökokemuksen jälkeen niin haastava, kun annetaan ymmärtää? On ja ei ole. Kyllä siihen jälkiä jää ahkeralla pyyhkimiselläkin, sitä en kaunistele yhtään. Mutta edes punkusta tai tomaatista jälki ei onneksikaan jää värillisenä, vaan ainoastaan tietyssä kuvakulmassa heijastuvana vaaleana laikkuna. Eli oleellisempi kysymys on, haittaavatko jäljet kuin jääkö niitä. Itseäni tämäntyyppinen elämän näkyminen ei häiritse. Tai ainakin marmorin kokonaisvaltainen viehätys pesee pienet kauneusvirheet kuusi-nolla.
Meillä oli juurikin se perinteinen Stokken Tripp Trapp, lähinnä siksi, että sehän niinsanotusti kasvaa lapsen mukana. Tuoli on siis edelleen käytössä, kun lapsi on nelivuotias. Aluksi käytettiin Newborn-settiä, jolla tosiaan sai vauvan seurailemaan aikuisten touhuja katseen korkeudelle (itse en ikinä lämmennyt yleisestä kätännöstä nostaa lapsen babysitteri suoraan ruokapöydälle), sitten ohjelmassa oli babyset seitsemän kuukauden iästä eteenpäin, kun lapsi opi istumaan, ja sen jälkeen on vaan siirrelty istuinlevyä ja astuinlevyä sopiville korkeuksille. Mahdollisthan on jatkaa tuolin käyttöä myöhemmin vaikkapa koulupöydän ääreen saakka, eli tämä tuoli on kyllä hintansa arvoinen ja sen verran pelkistetty, että sitä on jaksanut näinkin kauan katsella… :)
Moi Sandy! Lapsen mukana kasvaminen on kyllä erinomainen ominaisuus sekä Tripp Trappissa että Stepsissä. Sama juttu, sitterin nostaminen pöydälle tuntuu ainakin meillä huteralta ajatukselta, kun nytkin vahingossa törmäilemme pienessä tilassa pöytään, jos kokkaajia on kaksi. Uskon, että kumpi tahansa Stokke-tuoli on tyylikäs, laadukas ja pitkäikäinen hankinta. :) Kiitos kokemuksistasi ja kivaa viikonloppua!
Yhdessä syömisen perinne on kiva ja yritän pitää siitä kiinni hamaan loppuun asti. Tämän vuoksi olen jo myöhässä syöttötuolin oston kanssa itse. Nyt mini raukka istuu sitterissä pöydän vieressä ja tuijottelee meitä ylös. Ei kiva. Ja olen itseasiassa päätynyt ostamaan tismalleen saman tuolin. Olin jo vakaasti päätynyt tripp trappiin, kunnes näin tämän ja totesin, että väritys ja muoto sopii meille paremmin. Ja sen verran rahaa olemme panostaneet Calligariksen Wieneihin aikoinaan, että tuntuisi todella ikävältä laittaa vauva nököttämään jossain muovisessa tuolissa. Käyttöikä on kuitenkin pitkä.
Niin on! Yhdessä syöminen (pöydän ääressä, ilman telkkaria ja puhelinta) on meidän perheen koossa pitävä voima, joten on vähintäänkin kohtuullista saada uusi perheenjäsen osaksi perinnettä. Kun eivät raukat näe edes lattian tasosta vielä kovin kauas. :) Steps sopii varmasti tosi hyvin teillekin! Niin itsekin ajattelen, että jos tuolit ovat muutenkin huonekaluista ne, joihin on tässä talossa panostettu eniten, niin kyllä syöttötuolinkin pitää olla käytännöllisyyden lisäksi kaunis, kun sitä katsellaan kodin paraatipaikalla vuosia. :)
Kivalta ja raikkaalta näyttää!! Minua viehättävät myös Kartellin ilmavat valaisimet ja huonekalut. Meillä käsinojaton ghost päätyikin pöydäksi Artemiden valaisimen alle…
Sitäpä mietin kaunista keittiötäsi katsellessa, että mikä tai mitä materiaalia lattia on? Meillä muuten kolme lasta istuvat (onneksi) jo ”seiskoilla” , joten syöttötuoliasiaan en osaa kommentoida. Eikä teilläkään ole keittiössä verhoja!! Kivoja hetkiä vauvan kanssa!
Kiitos Virpi, tosi kiva kuulla! Loistava maku sinulla, jos pidät Kartellista, Artemidesta ja Seiskoista. :) Lattiamme on laminaattia, Pergo-merkkistä sävyssä saarni. Siinä missä edellisen (vuokra)kotimme lattia oli huonoa halpislaminaattia, tämä on jotain ihan muuta. Ei jäljen jälkeä yli neljän vuoden jälkeen, vaikka meillä on koirakin, ja pinta on yllättävän aidonnäköinen ja -tuntuinen. Se kerää myös vierailta aina ensimmäiset kehut, joten voin lämpimästi suositella. Ei ole verhoja ei! Olin pitkään täysin verhoja vastaan, mutta nyt meille on sentään ilmestynyt olohuoneeseen verhot (niistä teen postauksen pian, varmaankin ensi viikolla). Muuten meillä on kaikissa ikkunoissa vain kaihtimet ja makkareissa lisäksi pimennysverhot. Kiitos paljon, kivaa viikonloppua! :)
Stokke on hyvä valinta! Meillä oli myös newborn-setti ja näin F sai olla pöydässä muiden mukana, tykättiin tosi paljon ❤️ Terkkuja ja muiskauksia kummitytölle?
Jes, mahtavaa kuulla! Voin kuvitella, miten mun lemppari tättähäärä F on mielellään ollut mukana pöydässä ihan alusta asti. :) Kiitos ja samoin sinne! <3
Stokkella on kyllä kivoja syöttötuoleja, mutta omaa silmääni miellyttää kaikista eniten ihan perinteinen syöttötuoli (löytyy esim täältä: http://www.kodin1.com/shop/fi/kodin1/syottotuoli-50024999–malli-22). Tuollaisen valkoisen kun löytäisi käytettynä ja vähän ajan patinoivana (ei haittaisi parit pienet hampaanjäljetkään reunoissa) ja siihen hurauttaisin ompelukoneella Artekin Siena vahakankaasta kivan pehmusteen. Tämä tuoli ei kylläkään kasva näppärästi lapsen mukana, mutta toisaalta saisipahan sitten panostaa toiseenkin kivaan tuoliin eli johonkin juoniorimalliin lapsen kasvaessa :D
Samaa mieltä! Vaikka meille sopii paremmin skandinaavinen tyyli, on perinteinen syöttötuoli tosi nätti valinta moneen sisustukseen! Ja ehdottomasti pieni kuluma ja pehmuste kauniilla kankaalla vain lisäisi viehätystä. Perinteinen syöttötuoli on sen verran edullisempi, että voisitkin hyvällä omallatunnolla hankkia myöhemmin toisen, kun lapsi on kasvanut. Tuoleja nyt ei voi rakastaa liikaa. ;)
Steps on ihan loistava! Meillä ollut nyt puoli vuotta käytössä ja ollaan tosi tyytyväisiä. Tripp trappia en edes harkinnut, sen muotokieli ei jotenkin vain iske minuun. Meillä on ruokapöydän tuoleina DSW:t ja Steps sopii mielestäni niihin erinomaisesti. Sitterin kiinnittyminen tuoliin on ihan huippuominaisuus, ainakin meillä bebe on hengaillut siinä mukana ihan ministä lähtien niin aamupala-, brunssi- kuin päivällispöydässä sekä kahvitellessa. En tiedä oppiiko vielä tuon ikäinen mitään yhdessä syömisestä mutta haluan ainakin uskoa niin ;) Nyt kiinteää ruokaa maistellessa tuoli on myös osoittanut tosi käteväksi: kun pikkutyyppiä ei saa vielä istuttaa varsinaisessa syöttötuolissa, on sitteri+tuoli toimiva ratkaisu kun itse voi myös istua eikä tarvitse nostaa sitteriä pöydälle. Hyvä valinta siis! :)
Mahtavaa kuulla käyttökokemuksia, kiitos Mari! Ajattelen, että vauvat aistivat enemmän kuin arvaammekaan, joten kyllä mukavilla yhteisillä ruokailuhetkirutiineilla, joista nauttii sekä vanhemmat että lapsi, täytyy olla positiivinen merkitys lapsuuteen alusta asti. ;) Puolen vuoden odotus olisi kyllä tuntunut tosi pitkältä, joten onneksi markkinoilla on tällaisia vaihtoehtoja ihan pienille. Ja kuten sanoit, voi ensimmäiset soositkin maistella sitten sitterissä. :) Kivaa viikonloppua sulle ja minityypille!
Ai vitsit tuo wieniläistuoli on kyllä ihana! Useammassa blogissa jo olen sitä ihastellut ja pahasti näyttää siltä, että jostain sellainen pitäisi meillekin kotiuttaa… Marmoritaso ois kyllä upea myös. Täälläkin pitäisi pian tehdä syöttötuoliostoksia ja stokken tripptrapp taitaa meille päätyä. Tyttö jo 4 kk niin pari kuukautta aateltiin vielä perussitterillä pärjäillä.. Steps kuulostaa kyllä tosi hyvältä myös!
No niinpä! Wieniläistuolit ovat hurjan kauniita. Haaveilen, että meille tulisi vielä joskus käsinojallinen versio Chair 30 (http://www.forme.fi/tuotteet/chair-no-30). No mistä tuoleista nyt en haaveilisi, vielä kun lisäistuimet mahtuisivat jonnekin. ;) TON-tuoleja saa ainakin Formesta ja Zarrosta. Tripp Trapp on varmasti enemmän kuin hyvä vaihtoehto myös, niin moni sitä suosii! Kummallakaan Stokkella ei varmasti voi mennä vikaan. :)
Meidän ystäväpariskunnan 4,5kk ikäisellä typyllä on käytössään newborn osio Stockke syöttötuolissaan ja se on kuulemma tosi kätevä, saavat koko perhe syödä yhdessä ruokapöydän ympärillä.
Systeemi toimii hyvin myös peli-illassa; viimeksi kun vietettiin lautapeli-iltaa heillä niin typy seurasi tyytyväisenä omassa istuimessaan :D
Kiitos, Lora! Tosi kiva kuulla. Alan olla entistä varmempi päätöksestä. Kyllä nyt oma valtaistuin pitää pienellä ihmisellä olla niin aamiaisella, illallisella kuin peli-illoissa. ;) Haaveilen vähän ergonomisemmasta Hesarin lukemisesta, ettei tarvitsisi enää yhdellä kädellä taiteilla vauva sylissä. Nyt se vielä menee, mutta kohta koko ajan kasvava käsipaino on kiva saada välillä itsekseen istumaan viereen. :)
Kiva että tykkäät marmoritasosta, minä olin yksi suosittelijoista. :) Meilläkin parin vuoden jälkeen vähän elämisen jälkiä, mutta ei mitään pahempia merkkejä. Sitrushedelmiä ja liljoja olemme oppineet käsittelemään varovaisemmin.. Kuluuhan ne muutkin keittiöntasomateriaalit mutta vähän eri tavalla. Marmoritaso on vaan niin kaunis avokeittiössä että ihan mielelläni sitä pidän puhtaana.
Tykkään tosi paljon, kiitos! Edelleen uudistunutta keittiötä ja marmoritasoa tulee ihasteltua joka päivä. :) Totta! Vaikka otin esimerkiksi punkun ja tomaatit, täytyy tarkkaavaisin olla sitrusten kanssa ja ne leikkaankin usein ruokapöydällä. Jotenkin se hapokkuus syöpyy marmoriin ja siitä varmaan suurin osa läikistä on tullut. Jos ei ole sitruuna- ja verigreippikoukussa niin kuin minä, pysynee taso vieläkin parempana. ;) Ja tuokin on totta, että kyllähän lähes kaikki muutkin materiaalit tavalla tai toisella kuluvat, aidot ainakin. Rentouttavaa viikonloppua!