Tarkoitukseni on ollut ottaa enemmän pukeutumista mukaan blogiin, mutta jotenkin aina unohdan aikeeni. Sen verran syvällä sisustusbloggaajan identiteetti kai on. Toisaalta ei matka muusta kodista vaatekaappiin kovin pitkä ole – sama modernin klassinen ja neutraalinvärinen tyyli jatkuu sielläkin.
Tänään ajattelin poimia postaukseen laukkukokoelmani. Kuten tulette näkemään, en juokse it-laukkujen perässä tai – vaikka muutamista klassikoista totta kai haaveilen – ole pystynyt tähän ikään mennessä sijoittamaan nelinumeroisiin veskoihin. (Siis ”sijoittamaan”. Laukut eivät todellakaan ole harvinaisia Hermès Birkineitä lukuun ottamatta sijoitus. Karvani nousevat pystyyn tästä naisten naiiviudesta. Paljon kunnioitettavampaa on puhua asioista niiden oikeilla nimillä: laukkuja ostetaan, koska ne ovat ihania ja tuottavat mielihyvää. Piste.)
Onneksi nykyään markkinoilta löytyy paljon kivoja keskihintaisia merkkejä. Niiden laadukkaita, klassisenmallisia nahkalaukkuja suosin itse, paitsi silloin, kun tilanne vaatii näppärää nailonia.
Longchamp, 2.0 Bucket bag
Longchampin pussukan hankin alkuvuodesta, kun tarvitsin pienen, mutta tarpeeksi syvän laukun järkkärille. Pitkä hihna myös jättää kädet vapaaksi kuvaamista varten. Tämä oli taas todellinen Jorma Tarjoushaukka -löytö, ainoa kappale -40 % hintalapulla. Ilahduttavaa, että alesta löytää välillä klassisiakin malleja, eikä pelkästään sesongin shokkivärejä.
Lauren Ralph Lauren, Layla
Ralph Lauren on tällä hetkellä kokoelman ainoa isompi laukku. Veska oli päivittäin käytössä työelämässä ja vieläkin se kulkee mukana kaupungilla ja tapaamisissa.
Coccinelle, Maya
Coccinellen laukun toivoin joululahjaksi mieheltä, sillä tarvitsin simppelin olan yli menevän laukun äitiyslomalle. Tämä malli kolahti, koska laukku on tyylikäs, mutta tarpeeksi arkinen ja rento heittää niskaan vaikka hiekkalaatikkoreissulle. Vaaleanruskea tuo raikasta vaihtelua muuten aika mustanpuhuvalle kokoelmalle.
DKNY, Gansevoort
DKNY Gansevoort on matkamuisto Tukholman NK-tavaratalosta. Omistin jo parikymppisenä vastaavan tekohankaisen halpiksen, jonka sittemmin päivitin tähän DKNY:n nahkaiseen, joten tikattu laukku on ehdottomasti oman tyylini kulmakiviä. Köyhän naisen Chanel on ollut oikein toimiva korvike ikoniselle 2.55-mallille, kun ei tässä kohtaa ollut heittää hintaan yhtä nollaa perään.
Day Birget et Mikkelsen, Gweneth
Tämä vetoketjullinen laukku on käytännöllinen tilaihme, joka toimii niin rannalla kuin retkillä. Vetoketju pitää tavarat turvallisesti sisällä ja nailon on helppo pyyhkiä puhtaaksi. Kevyt Gweneth on myös loistava varalaukku matkoilla: taiteltuna se ei vie juuri lainkaan tilaa matkalaukusta, mutta jos (yllätys)ostoksia kertyy, saa ne tällä kuljetettua kotiin.
Longchamp, Le Pliage
Mitä teinit millenniumina edellä, sitä minä perässä. Paitsi nuorisoon yhdistetään Le Pliage -laukkumallisto keski-ikäisiin ja -luokkaisiin täteihin – voiko tämän seksikkäämmäksi asuste enää muuttuakaan. Fakta on kuitenkin se, että Longchampin nailoniset laukut ovat todella käteviä reissatessa. En nimittäin osaa heittäytyä kangaskassihipsteriksi edes rantalomakohteissa, joten nappaan päiväretkille vesipullot ja aurinkolasit mukaan Le Pliage -olkalaukussa. Kädet jäävät vapaaksi ja nailon on paljon nahkaa huolettomampi kestämään hiekkaa, merivettä ja aurinkorasvatahroja. Longchampin weekender on ihan erityisen hyvä löytö: avaamalla alaosan vetoketjun laukun tilavuus kasvaa, eli tässä kulkee ikään kuin kaksi viikonloppulaukkua yhden hinnalla. Sanoisin sijoitukseksi, mutta kun en sano.
Kaikki nahkalaukut ovat minun mieleen. Ihana kokoelma siis! Nailonisia laukkuja en omista. Longchampin Le Pliageta olen joskus miettinyt ja sovitellut mutta jotenkaan ei vain kolahtanut vaikka klassinen onkin. Minä haaveilen Samuji Torista ja Saddlesta, mutta vielä en ole raaskinut sijoittaa ;) Minä kuljen työmatkat kesällä pyörällä, talvella kävellen. Mukana on työvaatteet, eväät ja treenivaatteet joten mukana kulkee iso Häglöfsin reppu joten toisaalta tuntuu turhalta sijoittaa käsilaukkuihin joita käytän pari kertaa kuukaudessa.
Moikka! Eivät Le Pliaget kaikille sovikaan. Kieltämättä omakin oloni on sen kanssa toisinaan tätimäinen, mutta kun asukokonaisuuteen yhdistää vaikka boyfriend-farkkushortsit, aviator-aurinkolasit tai rennot tennarit, saa vähän anteeksi. ;) Samujit varmasti ovat tosi hyviä hankintoja! Käytännöllisyys määrittää kyllä yllättävän paljon ostoksia. On huomattavasti helpompi perustella ostos, joka tulee päivittäiseen käyttöön. Silti saa sitä haaveilla vähän ”turhemmistakin” ostoksista. Meillä naisilla on lupa. ;)
Jos suositun lv mallin hinta on muutamassa vuodessa tuplaantunut niin minusta sijoitus on sanana ihan ok.
Moi, Helene! Ei ollut tarkoitus tuomita. Kuten Hermèsiinkin viittasin, poikkeuksia tietysti aina on. :) Mielestäni me naiset vain yleisesti perustelemme ostokset ”sijoituksina” vähän väärin perustein. Keräilyharvinaisuuksia ja erityisen haluttuja malleja lukuun ottamatta laukut ovat kuin autoja: on fakta, että hinta tippuu välittömästi, kun laukku kannetaan tai auto ajetaan kaupan ovesta ulos. Huutonetit ja Torit ovat täynnä keskenään samanlaisia merkkilaukkuja, joihin omistaja on lyhyessä ajassa kyllästynyt, ja joista hän ei saa koskaan omiaan pois, vaikka kuinka olisi itselleen hankintahetkellä perustellut ostoksen sijoituksena. Vain erittäin harvan käytetyn laukun arvo nousee niin, että siitä saa myytäessä takaisin enemmän kuin on itse maksanut. Tästähän sijoittamisessa on kyse. Tarkoitukseni ei ole ollenkaan hurskastella (miten monta harhaostosta olen elämässäni tehnyt itsekin!), mutta en voi sille mitään, että ärsyynnyn, kun kuulen emotionaalisia ostomotiiveja naamioitavan rationaalisiksi. Halustahan naiset oikeasti merkkilaukkuja ostavat, minä ainakin. Sinä olet selvästi tehnyt hyvät kaupat, onnea niistä. :)
Kiitos ihanasta blogista!
Mulla on menossa jo neljäs Longchampin le pliaget ja se on mun ehdoton lempilaukku ja suurimmassa käytössä :) Yhden myin eteenpäin ihan kohtuullisella hinnalla ja kaksi käytin niin loppuun, että hävitin ne pois. Hetken olin ilman, mutta se on vaan niin mun arkeen sopivin laukkumja ostin viikolla uuden saman värisen, kuin aikaisempikin oli. Omistan myös kaksi nahkaista merkkilaukkua Marc by marc Jacobsin ja Michael Korssin, joille on sitten omat käyttötarkoituksensa. Niillä saa myös asuihin vaihtelua. Pärjään nykyisin noilla kolmella, enkä enää harrasta laukkuhamstrausta. Tärkeintä mulle on, että kaikki mun laukut saa yli olan.
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista! Tosi kiva, että viihdyt blogissa. :) Se on mahtava tunne, kun löytää vaatekaappinsa jotain todella omannäköistä, jota tulee käytettyä paljon, ja jossa on aina kotoisa olo. Marc by Marc Jabocs ja Michael Kors tekevät myös tosi kivoja asusteita! Samaan laadukkaiden keskihintaisten laukkumerkkien listaan voisi lisätä ainakin seuraavat: Coach, Rebecca Minkoff, Tory Burch, Tiger of Sweden ja Furla. Jep, ei ole ikävä teinivuosia, kun kaappi pursusi hetken mielijohteesta ostettuja halpiksia. Mieluummin vähän ja hyvää nykyään, ja kyllä, olan yli menevät laukut ovat erityisen kätsyjä. :)
Itse ostan laukkuja vain materiaalin ja miellyttävyyden perusteella. Merkkilaukut ei ole se mun juttu…suosin myös vintagea nahkassa :) Kivoja ovat kaikki nahkalaukkusi <3
Oikein hyvät kriteerit ja vintage-nahka on usein todella kauniisti patinoitunutta ja tietysti ekologista. :) Aina brändi ei ole mikään itseisarvo, mutta tutun merkin puoleen on usein helpompi kääntyä. Sitä toivoo, että brändi olisi jonkinlainen tae laadusta. Usein on, aina ei. Kiitos! <3
Jos laukku olisi sijoitus, kilahtaisi tilille säännöllisesti tuottoa. Eli kyllä ihan kulutusta on, olipa miten harvinainen laukku tahansa.
Taloudellista voittoa toki tekee myymällä kalliimmalla kuin on itse ostanut, mutta käyttötavarassa harvoin näin hyvin pääsee käymään. :)
Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun jätän blogiisi kommentin. :)
Itse olen keskihintaisten laukkujen tyyppi. Enimmäkseen kaapista löytyy Longchampeja. Pidän nahasta ja melkeinpä kaikki laukkuni ovat nahkaa, mutta nyt olen arponut viikonloppulaukun kohdalla nylonin ja nahan väliltä. Nahkainen Le Pliage olisi ihana, mutta haluanko laittaa niin paljon rahaa kiinni laukkuun, joka olisi käytössä vain silloin tällöin?
Reissulaukkuna toimii ikivanha ja rähjääntynyt Maremekon olkalaukku, jota mieskin kehtaa olallaan kannella.
Itsekin kuulun heihin, jotka tyrskähtelevät laukuille sijoituksena. Useimmat kuitenkin käyttävät niitä laukkujaan ja ikävä kyllä se käyttö usein alkaa ajan kanssa näkyä. Toisinaan toki kauniina patinoitumisena, mutta useimmiten ihan rehellisenä kulumisena.
Kiitos kommentista! Ilahdun aina tosi paljon terveisistä. :) Pohdit ihan samaa kuin minä. Haaveilin (ja toki haaveilen edelleen) nahkaisesta weekenderistä, mutta niissä hinnat nousevat laukun ison koon takia usein tosi korkeaksi. Varmasti vielä joku kaunis päivä, mutta siihen asti olen todella tyytyväinen nailoniseen Longchampiin. (Hinta oli noin 120 euroa, mitä pidän oikeinkin edullisena summana laadukkaasta, isosta, pitkäaikaisesta ja muunneltavasta viikonloppulaukusta.) Toisaalta tuumin, että kaikista laukkumalleista ehkä weekender on se klassisin ja varmin. Ne kun pysyvät vuodesta toiseen samanlaisia, eivätkä ole kiinni trendeistä. Siinä mielessä ostos olisi varma, mutta tosiaan harvoin käytettynä se on paljon rahaa pölyyntymässä kaapissa. Niinpä juuri! Ajatus laukusta sijoituksena vaatii tosiaan myös sen, että laukkua ei käytä ollenkaan tai hyvin harkitusti. Käytetynnäköisenä laukku saa todella olla keräilyharvinaisuus, että siitä enää maksetaan paljoa.
Mulle tulee piakkoin hoitolaukun osto eteen. Oletko itse tarvinnut sellaista ja jos olet, millaiseen päädyit? Lastentarvikeliikkeissa tarjolla olevat prinsessaveskat saavat oksun nousemaan kurkkuun… Marimekkoa pohdin.
Moi Kristiina! Hoitolaukku onkin tulossa juttusarjan toiseen tai kolmanteen osaan, jossa kerron hyväksi havaituista, tyylikkäistä vauvatarvikkeista, mutta totta kai vinkkaan siitä mielelläni sinulle siitä jo nyt. :) Ensin meinasin pärjätä ilman hoitolaukkua, mutta tulinkin siihen tulokseen, että juuri kyseiseen käyttöön tarkoitettu laukku voisi olla paikallaan. Oma valintani oli Babymel-merkin Amanda Quilted -hoitolaukku. Tikattua mustaa yllättäen. ;) Olen ollut valintaan tosi tyytyväinen, sillä onhan hoitolaukussa huomioitu kaikki toiminnallisuudet tavallista laukkua paremmin ja Babymel-laukuissa on kätsy patentoitu kiinnityssysteemi, jolla laukun saa roikkumaan vaunuihin. Tämä: http://www.babystyle.fi/index.php/babymel-hoitolaukku-amanda-quilted-diamond-black.html. Marimekkokin toimii varmasti oikein mainiosti, jos sen vaan saa näppärästi olalle ja jollain tapaa tukevasti roikkumaan vaunuihin. Sen tarkistaisin, jotta ei käy niin, että laukku heiluu häiritsevästi tiellä tai meinaa koko ajan pudota työntöaisasta. Toivottavasti löytyy mieluisa!
Kiitos tästä, olen niin samaa mieltä tuosta laukkujen ostamisesta muka ”sijoituskohteena”, tietääkseni kun sijoituksien pitäisi kuitenkin poikia lisää rahaa tai vähintään omat takaisin ollaakseen hyvä sijoitus. Laukuista kun harvemmin saa edes omiansa takaisin, tai kuten sanoit, ellei ne ole harvinaisia tai vaikeasti saatavia keräilykappaleita kuten Hermesin Birkinit. Ja toisaalta itse olen sitä mieltä että jos tuote on käytetty, ei siitä edes pitäisi pyytää samaa ostohintaa takaisin – miksi ostaisin käytetyn laukun jos voisin saada uuden samalla hinnalla kaupasta (vintage-tuotteet on sitten asia erikseen)?
Kiitos palautteesta, kaima! Viime aikoina keskusteluun on noussut, että blogimaailmassakin pitäisi puhua enemmän rahasta. Allekirjoitan tämän, vaikka toki aihe on haastava, kiusallinenkin. Olkoon tämä oma pieni panokseni. Kukkahattutäti ja tiukkis minussa herää, kun nykyään merkkilaukkuja (ja vielä oikeasti kalliita sellaisia) ostellaan kuin maitoa lähikaupasta. Vähätellään ja naureskellaan ääneen, että hupsista vaan, ”kotiutui” tällainen tonnin parin veska hetken mielijohteesta, niin että #yolo vaan, ja muutaman kuukauden päästä Huutonetit laulaa. Se antaa erityisesti nuorille tytöille aika väärän kuvan todellisuudesta ja rahan arvosta. Jokainen ostakoon mitä haluaa, mutta ei omalla naiiviudella kannata retostella. Haaveilen itsekin muutamasta tietystä luksustuotteesta ja varmasti niistä jonkun joskus hankinkin, mutta kovalla työllä ja sinnikkäällä säästämisellä omaksi ilokseni. Sijoitusmielessä pennoset menevät silloinkin rahastoon.
Second hand -markkinoilla on puolensa ja puolensa. Toisaalta mikä sen parempaa kuin että hyvä tavara saa uuden elämän toisaalla. Toisaalta sadat Facebook-kirpparit ja fyysiset kirpparit, joita tässä maassa on, tuntuvat oikeuttavan yhä hallitsemattomampaan kuluttamiseen. Ostetaan tavaraa, koska voihan se omantunnon tuskien helpottamiseksi myydä viikon päästä pois. Kysymys ”miksi ostaisin käytetyn laukun jos voisin saada uuden samalla hinnalla kaupasta” on täysin totta. Et miksikään. :)
Moi! Toimivan näköinen kokoelma! Ei laukun tarvitse välttämättä olla nelinumeroinen, mutta laadukas kuitenkin. Epäsiisti tai nuhjaantunut laukku ei vain näytä hyvältä. Laatu kannattaa. Mukavaa kevättä! :)
Ihan samaa mieltä! Siinä mielessä haluan panostaa juuri laukkuihin ja muutenkin asusteisiin, että niillä edullisemmastakin asusta tulee viimeistellymmän näköinen. Onneksi tarjolla on nykyään niin paljon keskihintaisia, oikeasti laadukkaita ja tyylikkäitä laukkuja. Kaikesta nuhjaantuneesta tulee itsellenikin välittömästi epäsiisti olo. Sen tähden koitan pitää mahdollisimman hyvää huolta hankinnoista esimerkiksi suojaamalla nahkaa ja siistimällä neuleet nyppyleikkurilla. Kiitos paljon, samoin sinulle. :)
Tuo Coccinellen Maya on tosi kiva! Sain melkein uuden laukkukuumeen nyt. Tämän tekstin inspiroimana jäin pohtimaan omaa laukkuvaikoimaa ja tuo koko puuttuu ikävästi. Minulla oli puoli vuotta lainassa äidiltäni Mulberryn Antony ja kun sen menetin, tuli aukko valikoimaan. Tähän asti haaveissa on ollut pieni satulalaukku tai tämä http://www.massimodutti.com/fi/en/women/bags-%26-purses/view-all/black-leather-bucket-bag-c914508p7174019.html?colorId=800&categoryNav=914508, mutta tuo Coccinelle jäi nyt kyllä pohdintaan.
Kiva, jos tykkäät myös Coccinellen Mayasta! Monen mielestä se on varmasti tylsääkin tylsempi laukku, mutta itse pidän sen tosi simppelistä ilmeestä. Menee ihan kaiken kanssa ja muutenkin laukku tuntuu tosi laadukkaasti tehdyltä. Toivottavasti löytyy mieleinen! Olan yli menevät laukut ovat aika ehdottomia vaunutouhujen kanssa. :)
Moikka! :) Oliko sinulla jossain vaiheessa Ralph Laurenin konjakinruskea laukku vai muistanko väärin? Oletko myynyt sen eteenpäin? Itse olen miettinyt kyseisen laukun ostoa, olisi kiva kuulla kommentteja siitä :)
Moi Tanja! Muistat ihan oikein, oli. :) Pidin laukusta ihan valtavasti: siinä oli täydellinen konjakinruskea sävy (ei liian oranssihtava tai kellertävä) ja ihana saffianonahkainen pinta. Mutta, sitten tulee mutta, tein valitettavasti pahan virhearvioinnin koon suhteen. Laukku osoittautui auttamattomasti liian pieneksi työpäiväkäyttössä, ja päätin myydä sen pois, jotta sain hankittua isomman tilalle. Päädyin ihan samaan merkkiin, mutta eri malliin Laylaan, joka vetää myös läppärin sisäänsä. Lauren Ralph Lauren onkin ehkä tällä hetkellä kaikista (keskihintaisista) nahkalaukkumerkeistä se oma ykkössuosikkini. Mallit ovat tosi klassisia ja ehkä enemmän aikuiseen makuun kuin osa kilpailijoista. Lämpimästi siis suosittelen koko brändiä yleensä ja myös harkitsemaasi laukkua, jos koko riittää. Taitaapa samasta laukusta muuten olla isompikin koko. Muistaisin ehkä joskus nähneeni. :)
Täällä meillä päin Vaasassa Le pliage ei ole ollenkaan tätilaukku eikä pissiskassi…vaan keikkuu nuorten tyylikkäiden opiskelijaneitosten olalla. Ehkä täällä rannikon kaksikielisessä kaupungissa klassisuus on valtti ;)
Itseltäni Lle pliage löytyy myös…ja oikein hyvä onkin, toimii hoitolaukkunakin, hyvä ripustaa vaununaisaan. Jyväskylässä käydessäni huomasin, että nähdyin opiskelijalaukku oli kånkenin reppu…siellähän kaikki ajelevat pyörillä. Eli nämäkin ovat vähän kaupunkikohtaisia…ja siitä kiinni, mitä paikallisissa opinahjoissa opiskellaan. Vrt. Vaasan kauppatieteilijät ja Jyväskylän biologit/kasvatustieteilijät/liikuntatieteilijät…
Hauska kuulla! Hyvin mahdollista, että siellä hiffataan paremmin klassisuuden päälle. ;) Mietin itsekin Le Pliagea hoitolaukuksi, mutta päädyin sitten kuitenkin hankkimaan erillisen hoitolaukun, jonka saa tarroilla työntöaisaan kiinni ja jossa on muun muassa erillinen kätsy ulkotasku tuttipullolle. Mutta en ollenkaan epäile, etteikö Longchamp toimisi käytössä myös! Kooltaan ja matskultaan se on hyvin samaa luokkaa. Sanos muuta! Eri kaupunkien ja tiedekuntien välillä on tosiaan isoja eroja tyylissä juuri esimerkiksi kauppatieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden välillä. Kånken-repusta tuli mieleeni, että se taitaa olla monella hoitolaukkuna myös. :)
Kauniita laukkuja! Mistä tuo ihana raitahuivi on joka on yhdessä kuvassa harmaan paidan kaverina?
Kiitos! Raitahuivi on By Malene Birgerin vuoden tai parin takaa. :)
Ihania laukkuja on! Mutta kiinnostus kohdistui myös noihin söpöihin rusettisiin kenkiin viimeiseessä kuvassa, mistä ovat? :)
Moi Amanda! Rusettisandaalit ovat Espritiltä monta vuotta sitten hankitut. :)