Kaunis kiitos kommenteista edelliseen äitiyttä käsitelleeseen postaukseen. Jatkan vielä tämän postauksen osittain samalla aiheella ja vastailen kommentteihinne myöhemmin heti, kun ehdin. Hassua sanoa näin äitiyslomalaisena, mutta minulla on ollut haipakkaa. Eilinen puoli päivää meni sisältömarkkinoinnin festareilla, PING Helsingissä. Päivän aikana muun muassa kisattiin leikkimielisessä battlessä siitä, mikä tänä päivänä on tärkeintä: kuva, video, ääni vai teksti.
Tekstillä ei yleisesti ottaen mene hyvin – hädin tuskin 140 merkin twiittejä jaksetaan lukea – mutta itse kuulun siihen vanhanaikaiseen joukkoon, joka arvostaa valtavasti sanaa: mukaansatempaavaa tekstiä, hyvin toimitettuja juttuja, oikeaoppista kieltä, jopa niitä paikalleen viilattuja pilkkuja. Hesarin entinen toimituspäällikkö, Reetta Räty, perusteli osuvasti battlessa: Mitä videolla ja kuvalla ei voi koskaan tehdä – kertoa, mitä ihmisen pään sisällä tapahtuu.
Tallentaisin tämän ajan päiväkirjaan, jos osaisin, mutta en koskaan ole pystynyt avautumaan niille sivuille. Sitä suuremmalla syyllä tallennan tätä aikaa blogia kirjoittamalla. Toiseksi kerään tietysti muistoja kuvin, onhan visuaalisuus lopulta se, mikä tänä päivänä hallitsee. Mitä perhealbumiin tulee, en kuitenkaan halua joka hetki heilua kamera kaulassa ja katsoa lapseni kasvamista linssin läpi. En halua vauva-ajasta tuhansia kovalevyille hukkuvia kuvia, vaan maltillisen määrän merkityksellisiä muistoja. Kauniita arkisia hetkiä ja ajankuvaa.
Tästä syystä toivoin kuvia vastasyntyneen kanssa, mutta en halunnut mennä ottamaan niitä lavastettuun studioon, vaan kuvata siellä, missä me oikeasti elämme, kotona. Nämä ihanat kuvat on ottanut kamuni, joka opiskeli valokuvaamisen toisen ammattinsa ohelle. Tunnistan lahjakkuuden, kun näen sellaisen, ja näissä Harrietin valokuvissa vaan on sitä jotain. Vastasyntyneiden lisäksi hän kuvaa muitakin potretteja, kihlajais-, odotus-, hää- ja muotokuvia. Kurkatkaa vaikka Photos by Harriet -sivuilta tai Instagramista, miten Pinterest perfect -tunnelmia siellä on.
Bebe oli kuvaushetkellä kuukauden, ja hän halusi pitää ruokatauon noin minuutin välein (mikä minä olen häntä tuomitsemaan, samanlaisesta rytmistä haaveilen itsekin). Vinkkinä sanon, että vastasyntynyt kannattaa siis kuvauttaa joko alle kaksiviikkoisena, jolloin vauva todella nukkuu, tai sitten muuten vain varata tarpeeksi aikaa keskeytyksille ja ylläreille.
Toisena vinkkinä mainittakoon tietysti Pinterest. Sinne kannattaa kerätä esimerkkikuvia, jotta hahmotat itse ja tuot esille kuvaajallesi, millaista tunnelmaa olisi toive tavoitella. Kun visio alkaa muotoutua, kannattaa miettiä vielä yksityiskohdat ennen kuvauspäivää. Mitkä vaatteet voisivat toimia ja haluatko kuviin rekvisiittaa, kuten taljoja, pehmoleluja tai ilmapalloja.
Valtava kiitos vielä Harrietille näistä kuvista ja lämmin suositus hänen palveluksilleen. Kuvista ei olisi voinut tulla enempää meidän näköisiä, ja unelmiaan toteuttavan naisen näkeminen työssään on aina niin inspiroivaa muutenkin. Tapahtuu se sitten sanoin, kuvin, äänin tai videoin, on arvokkaimmat muistot hyvä tallentaa muuhunkin kuin sydämeen.
Kuvat/photos: Photos by Harriet
Voi miten tunnelmallisia kuvia ja söpöt kuvattavat. Koti kuvauspaikkana kuulostaa todellakin studiota paremmalta. Täytyypä pitää nimi mielessä. Hyvä Harriet!
Kiitos kivoista sanoista! Harriet on huippu ja koti on monestakin syystä kiva studio erityisesti vauvan kanssa, siinä tallentuu sen hetkinen elämä ja välissä on tarvittaessa helppo syöttää tai vaihtaa vaatetta ja vaippaa. Ja hei, onnittelut sinne! :)
Ihania kuvia teistä kahdesta, teidän pikku L on niin suloisen näköinen! Täytyykin käydä seuraamassa Instagramin kautta tämän ystävääsi niin muistan hänet jos joskus kuvaajan palveluille on tarvetta.
Itse arvostan niin kauniita kuvia kuin soljuvaa tekstiä, erityisesti blogeja lukiessani. Ne täydentävät toisiaan. Sen vuoksi luen tätäkin blogia kun kuvasi inspiroivat ja tekstejäsi on ilo lukea. :)
Kiitos kaunis, Lora! Tosi kivasti sanottu niin meistä kuin blogistakin. Tulin hyvälle tuulelle. :) Itsekin koitan aina merkitä heti muistiin, jos löytyy joku omantyyppinen tyyppi tai juttu, kun ei sitä sitten kuitenkaan myöhemmin enää muista, kun tarvetta tulee. Aurinkoista uutta viikkoa!
Noi viimeiset vinkit olisivat olleet meille tarpeeseen, kun otettiin ensimmäisiä valokuvia meidän beibestä. Tarkoitus oli kuvata kaksiviikkoisena, mutta homma lykkäytyi ja kuvauspäivänä, mikään ei mennyt niin kuin piti. Lopulta kuvattavaltakin meni hermo lopullisesti. Eikä siinä pientä auttanut syyttää, kun äiti ja kuvaaja olisivat voineet organisoida tilanteen vähän paremmin. Saatiin kuitenkin muutama, hyvä ja kaunis kuva tylleröisestä. Seuraavaksi tiedosssa olisi puolivuotiskuvat.
Sanos muuta! Voi harmi, jos teillä oli säätöä, mutta toisaalta muutamakin ihana kuva on arvokas muisto ensipäiviltä, ja arvokkaampi minusta kuin muistikortillinen huonoja kuvia. Meilläkin meni siis suurin osa ajasta johonkin ihan muuhun kuin kuvaamiseen. Se yllätti, mutta pienen mallin ehdoillahan siinä on vaan mentävä. Onneksi Harriet ikuisti ne hetket, kun vihdoin pääsimme kuvaamaan, sitäkin ihanammin. Nyt vaan sielläkin puolivuotiskuvausta suunnittelemaan. :)
Kauniita ja tunnelmallisia kuvia. Sinä Laura saat kauniista yksinkertaisesta jotenkin vielä kauniimman. Suloinen pieni L! Hän on ihanan hentoinen. Ja pitsipöksyt erityisen söpöt.
Minusta blogissa on tärkeintä kauniit kuvat ja soljuva teksti. Ihailen ihmisiä jotka osaavat kirjoittaa tekstiä hyvin. Itse olen aina ollut huono kirjoittamaan. Koulussa inhosin ainekirjoitusta ylikaiken. Lisäksi rakastan kauniita kuvia. Itselläni ei ole sellaista silmää ottaa kuvia että saisin niistä kauniita. Toki ei minulla ole mielenkiintoa edes opetella kuvausta ja perussääntöjä siitä ;) Keskityn elämässäni siis tekemään muuta ja luen mielelläni sitten muiden blogeja ja ihailen niistä kuvia. Sinun blogissa on juuri nuo kauniit kuvat ja soljuva teksti ja oikein innolla odotan uusia postauksia.
Kiitos kovasti! Yksinkertaisuuden ystävä olen muutenkin, mutta ajattelin hennon ja riisutun tunnelman toimivan erityisesti vastasyntyneen kanssa, ja luotin täysillä siihen, että saan Harrietin kanssa vision toimimaan. Röyhelöpöksyt, myönnän, ostin täysin kuvaamista varten, mutta siinä niillä oli tärkeämpääkin tärkeämpi rooli. En hennonnut verhoilla vastasyntynyttä vaatekerroksella, kun ihaninta on nimenomaan pienet jäsenet ja vauvan iho. :)
Juuri niitä asioita pitääkin harrastaa, mistä aidosti nauttii. Itse olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutta kielioppia kylläkin vihasin. En enää, olen aika paha pilkunviilaaja. :D Ymmärrän täysin, ettet jaksa opetella kuvaussääntöjä. Minäkään en koskaan ole niitä kunnolla opetellut opetellut, kun olen niin huono pänttäämään manuaaleista, mutta kun lähes päivittäin kuvaa, niin asetukset ovat alkaneet tulla luonnostaan tutuiksi. Vielä on toki valtavasti kehitettävää, mutta on motivoivaa oppia koko ajan lisää. Kiitos, kun luet blogia ja jätit ilahduttavan kommentin. :)
Todella ihania kuvia sinusta ja bebestä. Täytyy tsekata Harrietin sivut ehdottomasti. Kauniita, samalla pinterest perfect ja elämämakuisuus yhdessä.
Minä tykkään lukea hyvinkirjoitettuja blogeja juuri siksi, että kieli on kaunista ja no, soljuvaa. Kauniit kuvat ovat ehdottomasti tärkeätä plussaa. Itse en tällaiseen tekstintuottoon pysty, siksi ihailenkin sitä muilla.
Kaikkea hyvää ♡
Kiitos Sari tosi ihanasta kommentista! Hyvin puit sanoiksi, mitä itsekin ajattelen. Vasta elämänmakuisuus tekee kuvista valloittavia, sillä minäkään en pidä mistään liian silotellusta, tekemällä tehdystä ja täydellisestä. Niitäkin näkee Pinterestissä paljon, yleensä jenkkien ottamina ja omaan silmään se on usein jotain vähän liian överiä. ;) Samoin sinulle, onnellista kesää ja kiitos, kun luet blogiani. <3