Yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram
Trendikkyydestään huolimatta en ole jäänyt kaipaamaan ysäristä paljoa muuta kuin räppiä. En ainakaan viiden yhteystiedon tallentavia kännyköitä, Hansonin veljeksiä, platform-kenkiä, pikkulaukkuja tai choker-koruja sen enempää kuin kulinaarisia muistojakaan, kuten hemapa-pastasalaatteja.
Pastasalaatti ansaitsee tulla päivitetyksi 2010-luvulle, sillä se on oikeasti kiva ruoka. Jätän modernista pastasalaatista pois paitsi hemapat myös ne tavallisesti salaattiin liitettävät elementit, vihersalaatin, kurkun ja tomaatin, vetisyyden välttämiseksi. Tällä kertaa kokosin pastasalaatin valkosipulissa rapsakaksi paistetuista ruusukaaleista (uusi suosikki!), fetamurusta, purjosta, oliiviöljystä, suolasta ja pippurista.
Pasta on Urtekramin italialaista luomupastaa ja voin käsi sydämellä sanoa, että nyt ollaan oikeanlaisten pastabisnesten äärellä. Pasta valmistetaan puhtaista raaka-aineista parhaalla mahdollisella tavalla pronssimuotteihin valamalla. Pastan rouhea pinta sitoo makuja ja kastikkeita tavallista paremmin, minkä huomasin paitsi pastasalaatissa myös Fettuccinessa, jota testasin bolognese-kastikkeen kanssa. Vielä maistamistaan odottavat pastaperheen Lasagne, Fusilli, Penne sekä eläimenmuotoiset Safari Zoo -pastat. Ihan huippuja lapsille ja lapsenmielisille, sillä näissä on tavallista enemmän kuituakin.
Luomupastoja valmistaa Urtekramille vuonna 1908 aloittanut, jo neljännessä polvessa toimiva italialainen perheyritys. Perheenjäsenet, kuten Marco Giacomelli ja Stefano Malchiodi, moikkaavat pastapakettien kyljestä mustavalkoisine kuvineen. Nyt vedetään (nais)foodieta oikeista naruista. Kiinnitin huomiota myös siihen, että kerrankin pastapaketissa neuvotaan oikeanlaiset keittoajat: sekä al dente että kypsempi cottura. Yleensä nimittäin löysäksi menee, jos ei paketin ohjeistetusta keittoajasta miinusta minuuttia paria, sillä kyllä pastassa suutuntumaa pitää olla.
Kesäsesongin alkaessa syön mielelläni kylmiä ruokia, siitä tuli idea tehdä pastasta salaattia. Pastasalaatti on myös ehkä kätsyin ruoka napata eväsrasiassa mukaan, jos aterian haluaa nauttia puiston penkillä tai laiturin nokassa. Ruokaisa setti vie varmasti nälän, ja toimiipa pastalisuke myös grillattavien kaverina.
Mutta koska Suomen kesä on mitä on, eiköhän tässä vielä moneen kertaan nautita lämpimiäkin pastoja villasukat jalassa täyteläisten kastikkeiden kanssa. Tänä pilvisenä maanantaina haaveilen kermaisen sitruunaisesta lohi-tillipasta. Koekeittiö kiittää ja toivottaa herkullista uutta viikkoa!
Herkullisen näköinen pastasalaatti!
Kiva, jos vesi herahti kielelle. :) Hyviä kokkailuja!
Hyvännäköistä! Pitääkin laittaa kokeiluun tämä resepti, josko se murentaisi ikuisen inhoni ruusukaaleihin… :D
Moi Minna! Miten olet valmistanut ruusukaalit? Minä – muuten maailman kaikkiruokaisin ihminen – olin pitkään siinä luulossa, että en pidä parsasta, parsakaalista ja vastaavista, kunnes tajusin, että vika ei todellakaan ole kasviksissa itsessään, vaan valmistustavassa. Löysäksi keitetyt, suolattomat kasvikset ovat pahinta, mitä tiedän, myös ruusukaalien kohdalla. Siksi suosin aina öljyssä rapsakaksi paistamista, mielellään valkosipulin kanssa. Porkkanoitakaan en koskaan keitä, vaan paistan rapsakaksi öljyssä ja maustan timjamilla ja suolalla. Super hyviä! Eli anna ihmeessä ruusukaalille vielä mahdollisuus. :)