Deadline on paras muusa ei päde vain kirjailijoihin, vaan myös sisustajiin. Ilman aikataulua en olisi saanut aikaiseksi tilata ikkunanpesua. Siis edes tilata, puhumattakaan, että olisimme ryhtyneet työhön itse.
Deadlinena toimi ihana Lisbet e., joka tuli kuvaamaan kotiimme videota. Videosta leikataan kaksi versiota, yksi asunnonmyyntiä palvelemaan ja toinen tänne blogiin. Olen videosta todella innoissani, koska se on ensimmäinen laatuaan ja avaa toivottavasti teillekin uudella tavalla kotimme ovet. Erityisesti tilojen suhdetta toisiinsa on pelkistä valokuvista vaikea hahmottaa.
Ikkunanpesun lisäksi videokuvausta varten tuli vihdoin viimeisteltyä roikkuneet maalaushommat, vietyä ylimääräiset tavarat kellariin ja siivottua oikein kunnolla. Käännän veistä omassa haavassa, altistan itseni julkiselle nöyryytykselle ja tarkennan, että esimerkiksi roikkunut maalaushomma oli noin neliösentin korjausmaalaus keittiön välitilassa. Maalikin oli valmiina, mutta vuoden – vuosihan keittiöremontista nyt on – annoimme puolen tunnin homman roikkua listalla.
Olen järjestelmällinen ja perussiisti ihminen, mutta entisessä elämässä varmasti espanjalainen, sillä ikuisuushommat teen aina mañana. Sama juttu pyykkien, tiskien, lehtien ja muiden tylsien tavaroiden paikoilleen viemisessä. Tapa johtaa kasojen kertymiseen, ja aina viikon päätteeksi joudun ensin siivoamaan kaksi tuntia päästäkseni siivoamaan.
Suursiivouksen jälkeisestä euforiasta inspiroituneena päätin, että pinttyneisiin tapoihin on tultava loppu. Päätin opetella uudeksi ihmiseksi, joka vie mennessään, tuo tullessaan ja pitää kodin järjestyksessä siivouspäivien välisen ajan. Toistaiseksi ihmiskokeeni on kestänyt viikon, ja härremingyd, päätös on pitänyt ja käytäntö toiminut! Opetus: kun tekee koko ajan vähän jotain, ei koskaan tarvitse varsinaisesti tehdä mitään.
Niin kuin laihdutuksessakin tavoitteet kannattaa kertoa julkisesti, teen niin myös tämän elämäntapamuutoksen kanssa. Yritän pysyvästi opetella ihmiseksi, joka ei siirrä tylsiä hommia, vaan tekee ne heti. Jos tulee lipsahduksia, niin tulkoon, se ei tätä projektia pitkällä tähtäimellä kaada.
Juuri viime postauksessa kirjoitin kauniista arjesta ja nyt tuli taas jatkettua kodin siisteyden vaikutuksesta omaan hyvinvointiin. Mutta totta se on: tällä siisteysviikolla oloni kotona on ollut onnellisin, seesteisin, inspiroitunein ja mukavin naismuistiin.
Iltiksestä tai muualta bongattu siivous/ järjestelyvinkki toimii: jos työ vie aikaa vähemmän kuin kaksi minuuttia, tee se heti. Ihmeesti tylsyyshommat ovat vähentyneet, kun ei niitä jätä kasautumaan.
Mainio ohjenuora, juuri näin! Oikeasti monet minunkin siirtämät hommat ovat sellaisia, että tekisin ne samassa ajassa, kun jahkailen tekemistä. Kiitos tästä!
Minä olen siitä kaksijakoinen tyyppi, että tavaroiden vieminen paikoilleen, roskien vienti ulos tai pyykin lajittelu eivät ikinä jää roikkumaan. Mutta se kaikki muu. Vaatehuoneen seiniin tuleva maali on nököttänyt kiltisti purkissaan kaksi vuotta, ja isken purkkiin varpaani joka kerran, kun menen vaatehuoneeseen. Makuuhuoneessa olevaa vanhaa Keravan puusepäntehtaan lipastoa olen mentaalisesti maalannut kymmenen (!!!!) vuotta. Pari vuotta sitten pääsin jo varmuuteen väristä (eikä mieli ole muuttunut), ja siitä innostuneena puhdistin maalista yhden (1) nupin. Enää 11 nuppia ja se muu lipasto jäljellä. Maalla aitassa olevaa vanhaa maalitahraista lypsyjakkaraa olen hiplannut vuosia ja ajatellut, että siitä saisi kivan pikkupöydän meille kotiin, kun poistaa maalitahrat ja petsaa jakkaran. Tänä viikonloppuna sain blogistasi inspiroituneena nostettua jakkaran esiin ja päätin, että ensi viikonloppuna ryhdyn hommiin. Olkoot säiden jumalat puolellani, koska työ pitää tehdä ulkotiloissa pölyn vuoksi, ja lisäksi olisi myös hirveä hinku öljytä terassi ja edes aloittaa maalinpoistoa kahdeksasta vanhasta puutuolista ja yhdestä vanhasta klaffipöydästä (kirottuja olkoot ihmiset, jotka 60-luvulla maalasivat sitä sun tätä niillä kamalilla sen ajan muovimaaleilla…). Tehtävää olisi, mutta aina tuntuu puuttuvan joko aikaa, energiaa tai molempia. Vietämme keväästä syksyyn niin paljon aikaa maalla, että kotona kaikki ylimääräinen on manana-tilassa, ja maallakin on vanhassa talossa niin palion hommia, että kaikki ylimääräinen jää odottamaan. Toisaalta hosumalla olisi varmasti tullut tehtyä ties mitä huteja… Kiinnostaisiko sinua muuten kehitellä postausta mielestäsi kivoista kirjansäilytysratkaisuista? Meillä on paljon kirjoja ja kaipaisin ideoita säilytysratkaisuiksi, kun vanha hyllynrämä otti ja hajosi (onneksi hajosi, koska ehkä nyt saan kehiteltyä sen tilalle jotain uutta…).
Moikka! Kaksijakoisuus kuulostaa niin (valitettavan) tutulta. Miten tavarani voivat olla siisteissä valkoisissa Dymo-etiketillisissä laatikoissa ja silti en saa kahvikuppia tiskikoneeseen. Jollain tavalla kymmenen vuoden lipastoprojektisi luo lohtua. Sait todella hymyn huulille yhden maalatun nupin tarinalla. Paras! :D
Toisaalta mikä kiire ihmisen on valmiissa maailmassa, jos eivät keskeneräiset projektit häiritse ja kuten sanoit, monia asioita, kuten oikeaa maalisävyä, onkin hyvä jonkun aikaa kypsytellä. Mutta siinä vaiheessa, kun projekti ottaa enemminkin päähän, on raja ylitetty. Olet tismalleen oikeassa tuossakin, että jos jo mökillä puuhastelee paljon (koska siellähän sitä puuhasteltavaa vasta riittää), ei rahkeet riitä samanlailla enää kotona. Ja juuri se, että kun vihdoin olisi aikaa, ei ole energiaa, tai toisin päin. Minunkin piti alunperin käsitellä tai viedä käsiteltäväksi antiikkilipastomme, mutta niin vain on silmä tottunut sävyyn. Uuteen kotiin muuttaessa ajattelin vihdoin tehdä asialle jotain. Ei mitään radikaalia, mutta vähän vaalentaa ja kylmentää puun sävyä. Jos saan aikaiseksi…
Kiitos postaustoiveesta! Kirjoitin sen ylös, jos vaikka palaisin kirjojen säilytykseen ihan kunnolla, mutta tiivistetysti oma linjani on säilöä kirjat kaapinovien takana piilossa. Meillä kirjat on Ikea Bestå -kaapeissa. Jos siis hakee kotiin rauhallista ilmettä. :) Jos taas kirjat haluaa laittaa esille mutta säästyä pölyltä, on Boknäsissä paljon perinteisiä kirjastohuonemaisiaratkaisuja. Ja tietenkin monet suosivat nykyään String-klassikkoa tai muita vastaavia kevytrakenteisia hyllyjä.
Laskin kerran, kuinka paljon tarvitsemamme hyllymäärä Boknäsillä maksaisi: 18 000 euroa!!!! Totesin, että vaihtoehtoja on kaksi: joko keksin halvemman ratkaisun tai jään odottamaan, että maailman bulevardeilla tallaa vastaan se lordi, joka tarjoaa minulle linnastaan joutilaan kirjastohuoneen :-D! Koska lordit tuntuvat olevan vähän kortilla, pähkäilen tuon ensimmäisen kanssa. Asuntomme pohjaratkaisu on sellainen, että kaapistoille on vaikea löytää paikkoja, joten kyttään lähinnä juuri oikeanlaista ja -hintaista vanhaa kirjakaappia. Kaappia odotellessa kirjat mokomat lisääntyvät…
Et. Ole. Tosissasi. Tiesin, että ei Boknäs edullisin kauppa ole, mutta härremingyd! Vai pitäisikö tästä ennemmin vetää johtopäätös, että teillä on tooodella paljon kirjoja. Meidän kirjoillemme hyllykkö tulisi maksamaan varmaan kolme euroa. :D Onnea vanhan kirjakaapin etsintään ja sano, jos löytyy lordi, että käväisee täälläkin! ;)
Kyllä, juurikin näin – kirjoja on hirvittävästi ja minulla kallis maku :-D. Kävin ihan paikan päällä myymälässä tekemässä tämän laskelman enkä vieläkään tiedä, miten tärisevät jalkani kantoivat minut sieltä ulos…
Niin, ja pari vuotta sitten ostin verhoilukankaan vanhaan antiikkisohvaan. Sanoin liikkeessä suoraan, että laittakaa kangas rullalle, koska minun tahdillani kankaaseen ehtii tulla häijyt laskokset, jos se taitellaan :-D. Kangas on vieläkin rullalla, mutta olen jo saanut katsottua, että sen kiinnittämiseen tarvittavia nupeja on tarpeeksi, joten ehkä inspiroidun tänä kesänä vielä verhoilemaankin. Lompakossani tosin on jo/vasta vuoden ollut lappu, jossa on vanhojen pormestarintuolien mitat; nekin kaipaavat uutta verhoilua. Keväisin pitäisi saada parin viikon rykäisyloma, koska ainakin minulla alkaa keväisin poltella ryhtyä tekemään sitä sun tätä, mutta aikaa ei vain ole. Ehkä jonakin päivänä kokeilen, mitä tapahtuisi, jos ottaisin tuollaisen parin viikon toimintarupeaman :-D.
Ooh, verhoiltu antiikkisohva kuulostaa ihanalta! Ehkä olet sitten elämäntapapuuhastelija, jolloin lopputulos ei olekaan se juttu, vaan kalusteiden ja kangasrullien kanssa yhdessä koettu matka. :D Sepä se, kun vuodessa pitäisi olla muutama sellainen viikko, kun saisi keskittyä vain kotitöihin ja -projekteihin, muttei se olisi normaalista lomasta pois. Hallitus? :D Toivotan kaikkea hyvää projektiesi kanssa ja jään jännäämään lopputuloksia!
Moi! Saanko kysyä instassa vilahtaneista vauvan housuista, joissa lahkeissa rusetit, että mistä mahtavat olla? Niin suloiset! Kiitos vastauksesta. ?
Moi Anne! Totta kai. Housut ovat H&M:n. Bongattu jo ennen beben syntymää jostain viimeisen alerekin kulmasta vikana kappaleena, joten valitettavasti samoja ei löydy tämänhetkisestä mallistosta. Enkä ole nähnyt vastaavia sen koomin myöhemminkään. Mikä vääryys, kyllä tämä maailma rusettilahkeisia housuja tarvitsee. :)
Moikka! Mistäs toi sun olohuoneen valko-mustaraidallinen matto on ostettu? :-)
Moi! Kyseessä on Ellos Tanger -matto harmaa-valkoisena. :) http://www.ellos.fi/ellos-home/tanger-ryijymatto-160×230-cm/449990
Hi! Love the decor in your pics. Could you please tell me where you bought your table or who designed it? My mom is looking for this table but we can’t seem to track it down. Thank you!
Hi Caitlin! Thank you so much! Which table do you mean? The dining table is from Ikea and the coffee table is from Bo Concept and called Lugo. Hope your mom finds the right one!
Deau Laura,
could you tell me, where i can buy this carpet?
Best regards from Germany
Gabriele
Hi Gabriele! It’s from Ellos but several years ago. :)
Thank you, dear Laura :)