Terveisiä Puolasta ja kiitos Gdansk, kun kohtelit meitä hyvin! Sen kunniaksi, että muistin blogini salasanan, ajattelin aloittaa lomaltapaluun matkaoppaalla, kun tärpit ovat vielä tuoreessa muistissa. Tuntuu hassulta, että vielä hetki sitten en ollut suurin piirtein kuullutkaan tästä kauniista hansa-aikaisesta kohteesta, vaikka se sijaitsee kanssamme Itämerellä ja löytyy suoran lyhyen lentomatkan päästä. Vierailuni oli ensimmäinen Puolassa muutenkin ja voi kai sanoa, että jo oli aikakin tehdä tuttavuutta tähän maahan, joka sijaitsee lähellä mutta tähän asti kuitenkin niin kaukana.
Gdansk saattaa olla kaunein vanha kaupunki, jossa olen käynyt. Pastellinväriset piparkakkureunaiset kapeat ja korkeat talot ovat kuin suoraan satukirjasta auringon värittämine ruutuikkunoineen ja rönsyilevine kukkasineen. Tunnelma on kuin romanttisen elokuvan lavasteissa katusoittajineen päivineen.
Viehätystä ei yhtään vähentänyt se, että Gdansk muistuttaa paikoin New Yorkia. Yllättävä mielleyhtymä johtuu asuntoihin vievistä portakoista. Eikä mikään ihme, sillä melkein vierestä, Hollannista, portaikot aikoinaan löysivät tiensä newyorkilaiseen arkkitehtuurin. Oman leimansa Gdanskin tunnelmaan antaa myös kaupunkia sivuava Motlawa-joki, jonka varrella veneet lepuuttavat purjeitaan.
Vanhassa kaupungissa suosittelen erityisesti vaeltelemaan Dlugi Targ -pääkadulta sivukujille. Esimerkiksi pieni viinibaari Winiarnia Pietraszek (Świętego Ducha 5) on tunnelmaltaan kuin toinen maailma. Iltateetä tai -viiniä puiden katveessa siemaillessa unohtaa nopeasti turistikeskittymille tyypillisen hengästyttävän ilmapiirin.
Gdanskissa on museoita joka kulman takana, mutta vanhassa kaupungissa, joka itsessään on kuin yksi suuri ulkoilmamuseo, niissä käyminen ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. Pienellä mielikuvituksella mukulakivisille aukiolle pystyy kuvittelemaan keskiaikaiset markkinat ja erityisesti kesällä on kiva viettää kaikki mahdollinen aika ulkona.
Vanhan kirjapainon henkeä voi aistia kaupungin katu-uskottavimmassa hipster-kahvilassa nimeltä Drukarnia (Mariacka 36), jossa suosittelen kahvin pariksi taivaallisesti tehtyä puolalaista karpatka-kakkua – jos sitä löytyy vitriinistä. Me menimme kakun perässä kahvilaan toistamiseen, mutta sillä kertaa kakkujumalat eivät olleet suosiollisia. Myös viereinen kahvila Cafe Kamienica (Mariacka 37/39), kuvassa yllä, on mainio pysähdyspaikka niin cappuccinolle kuin valkoviinille. Molemmat sijaitsevat Mariacka-kadulla, josta tuli tunnelmaltaan oma suosikkimme.
Yhtä kaikki sanoisin, että ennen kaikkea Gdanskiin kannattaa lähteä ruokamatkalle: ruoka on hyvää ja edullista sekä kuppilat enemmän tai vähemmän tyylikkäitä, muovituolikulttuuria ei Gdanskissa onneksi näe. Kaupungin ehdottomasti ihanin ravintola on Piwna47 (Piwna 47), josta Place for dreams vinkkasi kreivin aikaan lähtöpäivänämme, kiitos vielä! Kyseinen ravintola oli niin ihastuttava, että siihen palaan valokuvin ihan erillisessä postauksessa.
Erinomaista rentoa puolalaista ruokaa saimme joenrantaravintolassa nimeltä Gdański Bowke (Długie Pobrzeże 11). Vaikka raskas lihapainotteinen ruoka ei yleisesti ottaen ole se omakaan suosikkikeittiö, kannattaa paikalliselle ruoalle antaa mahdollisuus – minusta se kuuluu aina matkustamiseen. Ainakin meidän makuhermojamme hivelivät alkuruokina nautittu, oikeasti maukas ja viiniin keitetty liha-kaalikeitto, bigos, sekä röstiperunoiden ja blinien yhdistelmää muistuttavat pannukakut isoäidin reseptillä, kuvassa yllä.
Tämä raikkaan tyylikäs kalaravintolasuositus puolestaan löytyy jokikadun varrelta, nimeltään Zafishowani (Długie Pobrzeże). Sanomattakin selvää, että nyt niin trendikäs olutkulttuuri kukoistaa sekin panimoperinteistään tunnetussa maassa. Jäätelofanille uusi mieluisa tuttavuus oli paikallinen jäätelöbrändi Grycan, jonka sorbetteja saa Blue Wings -lehden mainoksen mukaan nyt myös K-supermarketeista. Hyvää jäätelöä, sitä ei tässä maailmassa voi olla liikaa.
Yhdessä Gdynian ja Sopotin kanssa Gdansk muodostaa niin sanotun kolmoiskaupungin. Rantakohteena tunnettuun Sopotiin teimme päiväretken, mutta valitettavasti paikka oli mielestäni ajatuksena ihanampi kuin todellisuudessa. Taksin ikkunasta viliseviä kauniita villoja lukuun ottamatta paikasta puuttui merenrantakaupungeille tyypillinen charmi: pääkatu aukioineen ja ravintoloineen oli nuhruinen ja rantakadultakin jäi mieleen vain paremman puutteessa nautittu Starbucksin keskinkertainen jääkahvi.
Kieltämättä komea maamerkki Grand Hotel irvaili suljettujen aitojen takaa kuin maailmanomistaja, mutta todellisuudessa Sopotin näyttäytymiskulttuurista puuttui tämän päivän tasokas tyylikkyys. Bilepaikat uinuivat päiväunilla ja aistin, että iltaisin paikasta kuoriutuu Itämeren Jersey Shore. Meille syy mennä Sopotiin oli meri, sen tuoksu ja tuulen vire, mutta mitä vielä – Euroopan pisimmän laiturin tungokseen päästääkseen olisi pitänyt sekä jonottaa että maksaa. Se siitä meren symboloimasta raikkaudesta ja vapauden tunteesta. Sopot ei siis hengeltään noussut henkilökohtaiseksi suosikikseni, mutta ei jokainen kohde voi noustakaan. Näkemisen arvoinen Puolan riviera joka tapauksessa oli.
Ostosten puolesta Gdanskin vanha kaupunki ei tarjoa mitään muuta kuin käsitöitä, taidetta ja meripihkaa. Loputtomasti meripihkaa. En tiedä, mihin kauppiaat meripihkojensa kanssa joutuvat, sillä yhtäkään turistia en nähnyt niitä ostamassa. Vanhan kaupungin ulkopuolella, noin vartin taksi- tai ratikkamatkan päässä, sijaitsee Gdanskin suurin ostoskeskus, Galeria Bałtycka. Tarjonta on yllätyksetön ja ketjupainotteinen Zarasta Mangoon, mutta kyllä siellä tekemisen puutteessa sadepäivän puolikkaan viettää.
Vanhaa kaupunkia ympäröivät rakennustyömaat on hyvä tiedostaa pienenä lomatunnelmaan epäsuotuisasti vaikuttavana tekijänä. Merkit viittaavat siihen, että Gdanskin turismi on kasvamassa eikä ihme, ovathan matkailijat kolunneet jo suurimman osan Itämeren rannikon muista kohteista. Pienoisia 90-luvun etelänmatkojen viboja tuli myös pääkadulla iltaisin myytävistä kaikenmaailman vilkkuvista ja välkkyvistä leluista, mutta kuten sanottu, leijailevia valoilmiöitä ja krääsäkauppiaita pääsi pakenemaan sivukujille.
Sopiva aika Gdanskin vanhassa kaupungissa on parisen päivää, päivä tai pari lisää, jos haluaa käydä ostoskeskuksessa ja Sopotissa. Suosittelenkin Gdanskia viikonloppukohteeksi samaan lähimatkailuhenkeen kuin Tallinnaa tai Riikaa (jossa tosin jälkimmäisessä en itse ole vielä käynyt). Finnairin suora lehto Helsingistä kestää kaksi tuntia, Turusta suoraan kaupunkiin lentää Wizz Air.
Samassa elämäntilanteessa oleville sanon vielä, että Gdansk oli mainio kohde vauvan kanssa. Kaikki on kävelyetäisyydellä ja vaunujen kanssa pääsee liikkumaan hyvin huolimatta pienestä asiaankuuluvasta mukulakivitärinästä. Puolalaiset ovat muiden eurooppalaisten tapaan varsin lapsiystävällistä kansaa ja bebe saikin joka kahvilassa uusia viihdyttäjiä ja naurattajia. Meille kohde oli juuri tähän hetkeen sopiva siksikin, että heinäkuun lopun ajankohdasta huolimatta lämpötila ei noussut tukalan kuumaksi kenellekään, ja koska mitään nähtävyyspaineita ei ollut, maltoimme kerrankin oikeasti vain olla, siirtyä kiireettömästi kahvilasta ja ravintolasta toiseen.
Kuten sanottu, postaan vielä erikseen kaupungin ihanimmasta, sisustukseltaan todella inspiroivasta ravintolasta sekä nappiin menneestä, myöskin designin puolesta kiinnostavasta hotellisuosituksesta.
Kiva postaus. Olemme kerran asuntoautolla olleet Gdanskissa, mutta tutustuminen jäi vähiin, koska oli kiire etelämmäksi. Nyt olemme elokuun lopussa lähdössä reissuun ja saattaisi olla mukava tutustua tähän kaupunkiin vähän paremmin.
Onko muuten kuvissa näkyvä laukku Longchampin ja mistä olet sen hankkinut.
Kiitos, kiva jos tykkäsit! Aivan, asuntoautolla voi totta kai matkustaa pitkin Eurooppaa. Enpä tullut ajatelleeksi. :) Se täytyy sanoa, että Gdanskin ympäristö ei minun mielestäni vaikuttanut millään lailla kiinnostavalta, mutta vanhassa kaupungissa kannattaa pysähtyä vaikka vain lounaan, kahvittelun ja pienen päiväkävelyn verran. Laukku on Coccinellen Maya, ostettu Stokkalta viime vuoden lopussa. Täältä löytyy lisäkuva: https://homevialaura.com/2016/04/vaihteeksi-vilkaisu-vaatekaappiin-talta-nayttaa-laukkukokoelmani/. Ihanaa tulevaa reissua!
Kiitos, mielenkiintoista luettavaa! Tuntuu kuin olisi oikeasti jo käynyt Gdanskissa. Miksi lähelle onkin välillä niin vaikea lähteä Tukholmaa lukuunottamatta. To do -listalla on ainakin Göteborg, Bergen ja Oslo (jossa olen pari kertaa opiskeluaikana käynyt kurssilla, mutta näkisin sen mielelläni myös näin ”aikuisin silmin”). Nälkäisenä muuten kun tuijottelin kala-annostasi, päätin lähteä lähikauppaan ostamaan kuhaa illalliseksi.
Mistä kesähattusi on? Balmuirin? Se on täydellinen.
Tosi kiva kuulla, kiitos! Luulen, että meilläkin lähikohteet korostuvat tulevina vuosina. Ovat niin helppoja muun muassa lyhyiden lentomatkojen takia. Riika on tosiaan näkemättä, samoin haluaisin Osloon. Tai ei Oslo nyt mikään unelma ylitse muiden ole, mutta Norwegianin parin kympin lennot houkuttelevat, kun en ole koskaan käynyt Norjassa. Göteborgissa olen käynyt nuorempana pelaamassa, mutta en muista, mitä tykkäsin – varmaan kiva! Hattu on Cubuksen, kauppakeskuksen ikkunasta lennosta ennen matkaa bongattu, mutta Balmuirilla on hyvin samanlainen panamahattu. :)
Kiva juttu ja palautti mieleen oman toissasyksyisen Gdanskin reissun. Lensimme Turusta 15€ hintaan!! Kauniita olivat todella talot! Me emme kalaravintoloista välitä, mutta vanhankaupungin joku original hamburger- paikka oli kertakaikkiaan mahtava!! Hotelli-Hilton mainio hotelli sijainniltaan ja muutenkin.
Hauska kuulla! Aivan, Gdansk taitaa olla vähän turkulaisten Tallinna. ;) Hurjan edullisesti Wizz Air kyllä lentää. Meillä taisi Finskin lennot Helsingistä olla jotain 160 euron luokkaa. Ooh, rakastan burgereita! Niitä ei tullutkaan tällä matkalla testattua. Harmi, jos väliin jäi vielä ruokahelmiä!
Kiva postaus, mistä miehen seiloripaita on ostettu, entä omat asusi?
Kiitos, Laura! Miehen ankkuripaita on tämänkesäinen hankinta Brothersilta. Oma valkoinen mekkoni on Asos Maternity -merkin imetysmekko, panamahattu on Cubuksen, sininen off shoulder -paita on paikallisesta Zarasta, mustat shortsit Mangon ja laukku Coccinellen. Siinä kai kaikki kuvissa näkyvät mainittuina. :)
Huh, olitpa kauan poissa ;).
Onnistuneita otoksia ja hyvä postaus. Kohdevinkit tulevat tarpeeseen. Olemme kerran olleet Gdanskissa, joulukuun alussa. Räntälumen täyttämä kaupunki ei näyttänyt aivan samalta, kuin kuvissanne.
Heh, en kai sentään! Jos minulta kysytään, kaksi viikkoa hurahti sekunnissa. ;) Juuri joku Instagramissa kehui Gdanskia talvella, ja aloin heti romantisoida vanhaa kaupunkia joulun alla. Vaan taitaapa totuus olla useimmiten juuri tuo, harmaa ja räntäinen nollakeli. Sääli, sillä Gdanskiin saisi idylliset joulumarkkinat, jos sää suosisi!
Varsova ja Krakova ovatkin jo tuttuja, täytyy ehdottomasti pyrähtää myös Gdanskissa joskus, niin monelta olen kuullut siitä hyvää! Riikaa suosittelen lämpimästi matkakohteeksi. On myös upea ravintola- ja kahvilakaupunki.
Varsovaan ja Krakovaan toivon myös joskus pääseväni ja kiitos Riikan-suosituksesta! Sinne täytyy kyllä ehdottomasti lähteä, kun on miniloman tarpeessa. Ihana, kun on näin hyviä (ja edullisia) ruoka- ja muutenkin matkakohteita lähellä. :)
Kiva kun olet takaisin lomalta! Tai eihän se paluu aina itsestä niin ihanalta tunnu, mutta kuvat ovat upeita ja toimivat kyllä mainiona houkuttimena matkustelulle!
Kiitoksia! On kiva olla takaisin, joskin oli ihanaa lomallakin. Täytyy pian ottaa joku uusi kohde haaveiluun, niin jaksaa harmaan syksyn. :)
Minä päädyin blogisi Puola-vinkkejä lukeneena puolivahingossa tuonne Piwna47:ään, ja oli kyllä tosi kiva paikka! :)
http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta/gdanskin-ravintolat/
Moi Siiri! Kiitos terveisistä ja mukavaa, että päädyit kivaan Piwnaan. Näin se hyvä kiertää, kun itsekin sain vinkin alunperin Place for dreams -blogista, ja tykkäsin kovasti. :)
Mielenkiintoinen postaus. Heräsi pieni käytännön seikka mieleen. Miten matkustitte lentokentältä hotellille vauvan kanssa? Taksilla ja oliko turvakaukalo vai bussilla vai jollain muulla, millä?
Kiitos Theresa, kiva kuulla! Ymmärrän kysymyksesi, sillä minunkin mielestäni autolla siirtymisen ovat lähes se kinkkisin kysymys matkustamisessa. Gdanskissa meillä oli mukana oma turvaistuin, jonka sitten kiinnitimme vöillä taksiin. Jos kone ei ole täyteen buukattu, saa turvaistuimen ottaa sisälle, muuten se menee ruumaan. Myös tulevalle syyskuun matkalle otamme varmuuden vuoksi oman turvaistuimen mukaan. Toki varmasti teoriassa turvaistuimellisia takseja on joka maassa, mutta itse en pysty luottamaan, että sellaisen löytää juuri tarpeelliseen hetkeen. Varsinkin ihan pienen, eli 0-2-vuotiaan kanssa, kannan mieluummin omaa istuinta mukana vaikka se vähän lisääkin matkatavaraa. Kivaa reissua!