Makuuhuoneessa näyttää nyt tältä – Ikean valkoinen Sundvik-pinnasänky on solahtanut mukavasti osaksi huonetta. Tosin pinnasängyn laitapehmusteesta minun on kysyttävä: pysyvätkö ne teillä muilla paikoillaan? Varsin liikkuvainen bebe muun muassa twerkkaa iltaisin sängyssään, eivätkä pehmusteet millään muotoa pysy menossa mukana. Koko ajan kuuluu kops, kun pieni käsi, jalka tai pää menee pitkin laitoja.
Liittyen vauvaan, sisustamiseen ja nukkumiseen minulla on yksi asia, jonka tekisin nyt jälkiviisaana toisin. Meillä oli aikaisemmin, silloisessa työhuoneessa, nykyisessä vauvanhuoneessa, ylimääräinen sohvamaiseksi pedattu sänky. Annoin raskausvaiheessa sängyn pois, koska halusin (tietysti, ymmärtäähän sen) sisustaa huoneen vauvaa varten. Vaan eipä bebe huoneessa vietä aikaa vieläkään, ensimmäisistä kuukausista nyt puhumattakaan. Ja arvatkaa, kuinka monta kertaa olisi ollut käyttöä toiselle kunnolliselle aikuisten sängylle erillisessä, ovien taakse sulkeutuvassa huoneessa.
Kuuntelin juuri Noora & Noora -blogin podcastista Noora K.:n sisustussuunnitelmista. Hän aikoo laittaa vauvan huoneeseen normaalin aikuisten sängyn, joka sohvamaisesti pedattuna toimii imetyspaikkana, ja jossa voi tarvittaessa nukkua. Mitä ennakoimista! Juuri näin, Nooraseni, ja muutkin vauvaa odottavat: jos mihinkään kodissa on mahdollista saada tällainen paikka, se kannattaa järkätä. Tässä välissä on syytä muutenkin sanoa, miten valtavan onnellinen olen molempien Noorien vauvauutisista nyt kun myös Noora H. tuli bebbensä kanssa kaapista ulos. Jaamme hyvin samoja ajatuksia vanhemmuudesta aina korvallisten vauvapipojen tärkeydestä kiihkoiluun liittyvään nollatoleranssiin. Yritän myös parhaani mukaan siirtää heille suurta vanhemmuuden viisautta esimerkiksi muistuttamalla lastenvaunujen kahvimukitelineen tärkeydestä.
Sänkyjärjestelyt eivät siis menneet perheessämme aivan putkeen, mutta hei, on tässä kuitenkin jo seitsemän kuukautta pärjätty. Mitä muuta tekisin toisin? En googlaisi asioita sitäkään vähää kun googlasin (raskauden pahin oire nimeltä vainoharha tarttuu nimittäin jo selaimen avatessa). Toiseksi tuntikausia kestävät imetysmaratonit tuhlaantuivat aivan liiaksi puhelimen näpräämiseen, kun kerrankin olisi ollut aikaa lukea. Kolmanneksi kaikessa imetyskeskeisyydessä kukaan ei muistanut sanoa, että sitä pulloakin kannattaa harjoitella sitä päivää varten, kun ehkä joskus mahdollisesti saatat haluta huidella jossain itseksesi.
Kun aina välillä kuulumisia kyselette, muuten täällä menee oikein kivasti. Sisustusbebe oppi juuri ennen 7 kuukauden merkkipaalua konttaamaan sekä istumaan, ja yksi hampaan alkukin on puhjennut (kaikki imettävät saattavat kuvitella, miten tämän pikku legon huomasin). Parasta juuri nyt hänen elämässään on mauista mango sekä leluista Sisustuskoiran ruoka-alusta ja äitinsä aikakauslehtien repiminen. Onnilla taas on, jos ei kissan niin vähintään koiran päivät, kun hän on saanut ruokaharjoittelussa roolin kävelevänä bioastiana. Postauksen teemaa sivuten on muuten yksi asia, jota en ikimaailmassa tekisi toisin, se on Little L itse. Ei mikään prototyyppi, vaan maailman paras tyyppi.
Ihana postaus <3 ja ei ne härpäkkeet siinä sängyssä ei pysy kiinni, joskus ihmettelen näinkö ne pinnatkaan on kovin pysyvää tekoa.
Ja kyllä, joillekin sivuille olisi laitettava estot odottavilta äideiltä, koska voi sitä vainoharhan määrää. Se vainoharhaisuus on osin jatkunut myös odotusajan jälkeenkin ja on saanut uusia piirteitä esim lastenhoitaja-kandidaatteja haastateltaessa.
Sisutuskoira Idalta terveiset Onnille – siinä vaihessa, kun bebe ottaa todenteolla jalat alleen, kannattaa pikaista kahden viikon hemmottelulomalle pakoon taaperokärryä. Ja elämä kääntyy iloksi sitä mukaan, kun beben ruokalista laajenee ja herkullisia liha- sekä kalasattumia kuonon eteen.
Meillä tuollainen vierashuoneen sänky tottelee nimeä ”evakkoreki” juuri yllämainitsemistasi seikoista johtuen, ja tällä hetkellä koiruus on ottanut sen omakseen. Ja tuosta pullosta vielä… meillä taisi sattua just tuohon ikään kunnon pullokammo ja itseasiassa pullo ei kelvannut enää sen koomin. Tuohon vielä pari kuukautta (tiedän kuulostaa tosi pitkältä ajalta) ja ruokailu todennäköisesti sujuu sen verran hyvin, että maito ei ole enää niin kriittinen osa päivää. Jos teillä ei ole vielä testissä, niin suosittelen sellaista Aventin pillimukia juomisen harjoitteluun. Mä ostin liudan kaikennäköisiä mukeja ja lopulta nuo pillimukit sekä ihan tavalliset pienet lasit ovat ainoat mitkä kelpaa (Ikean snapsilasit ovat just passelit harjoitteluun). No niin, taas on jaettu Piltti know-howta oikein saarnan verran.
Kiitos Netta! Ida. <3 Siinä kyllä toinen, joka varmasti ottaa ilon irti ruokashow’sta. Onni on oppinut jo ystäviemme lapsilta parkkeeraamaan aina syöttötuolin alle. Pieniltä ruokailijoita sitten tippuu sanattomalla sopimuksella ”vahingossa” milloin mitäkin. :D
Ihan totta! Suhtaudun muutenkin asiaan niin, ettei vauva muutamassa tunnissa nälkään kuole. Jos hän ei tarjoamisesta huolimatta syö, niin sitten ei syö. Bebe on kuitenkin muutamia satunnaisia kertoja ihan pienenä juonut tuttipullosta, joten kyllä hän sen osaa, jos niikseen tulee, vaikka onkin sittemmin kieltäytynyt moisesta syömismuodosta kenties harjoittelun puutteen takia. Myöskään nokkamukia en ole saanut vielä toimimaan, mutta pienestä hörpytysmukista hän onnistuu nykyään juomaan pieniä määriä (vastaa hyvinkin snapsilasin kokoa). Aventin pillimuki voisi mennä seuraavaksi testiin! Ja tosiaan, kaiken kaikkiaan se helpottaa, että nyt mukaan kuvioon on tullut kiinteä ruoka ja syömisvälit muutenkin pidentyneet, niin äidin maitobaarin ajoittainen poistuminen ei ole ollenkaan maailmanloppu.
Kiitos taas erinomaisesta vertaistuesta! Pidän sitä kansalaisvelvollisuutenasi, että jaat näitä juttuja tähän osoitteeseen. ;) Ja voi apua, totta, lastenvahtikokelaat…
Moikka! Sellaset laitapehmusteet pysyy missä on useemmat narut, mitkä saa noitten pinnojen ympärille. Toivottavasti löytyis jotku kivannäköset sellaset :)
Moi Heidi! Laskin, että Ikean reunapehmusteessa on siinäkin seitsemät nauhat, mutta silti kiinnitys on lörppö. Mutta tutkailen muita vaihtoehtoja. Kiitos vinkistä! :)
Tosi kiva postaus! Allekirjoitan täysin tuon pullolle opettamisen. Nyt 5kk ikäinen neitonen parkasee, kun pullo on edes tulossa lähelle ? Se siitä siis!
Kiitos paljon, Jane! Oh nou. Mikä siinä onkin, ettei pullo kelpaa kaikille. En todellakaan tiennyt tästä mahdollisuudesta ennen kuin koin sen oman kantapään kautta. Mutta toivoa kuulemma on: kai tyttöset hörppy-, nokka- tai pillimukista oppivat juomaan ennen rippikouluikää. :D Tsemppiä kohtalontoverille!
Onpa hieno postissa. Melkein voisin törkeästi kopioida ideaa omassa blogissani, kun on minullakin pari juttua, jotka voisin tehdä eri tavoin. ?
Minua ei raskaus- tai vauva-ajan vainoharhat, mikä voi toki johtua hoitoalan taustasta. En mene tästä vannomaan, mutta luulen sen vaikuttavan. Googlailen varmasti jatkossakin, mutta pysyttelen edelleen kaukana foorumeilta kun tarvitsen asiatietoa.
Meillä on muuten sama laitasuojus ja se ajoi pikkuvauva aikana asiansa. Nyt olen ottanut sen pois koska ei se meidänkään tasmaniantuholaisella pysy paikallaan. Nuppu oppi nopeasti varomaan ja vetämään jalat pois pinnojen välistä.
Ihanaa lueskella näitä sinun vauvajuttuja jo ihan siksi, että meidän lapset on niin saman ikäisiä. Meillä ryömimään ja istutaan itse, sekä omistetaan kaksi ja puoli hammasta, jotka on ihabaa
Siis, ihanaa iskeä milloin minnekin.
Ilman muuta! Olisi tosi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, että mitä nyt tekisi toisin. :) No juuri näin, fiksu linjanveto. MInäkin koen olevani hyvin medialukutaitoinen ja lähdekriittinen, mutta jostain syystä ennen rakenneultraa sain päähäni kaiken maailman kauhukuvia netistä. Ei hyvä! Onneksi muuten olen pysyttäytynyt forumeilta kaukana ja luottanut ammattilaisiin. Suomen neuvolajärjestelmä on tietysti ihan paras. Okei, vau, jos teidän pieni on oppinut itse varomaan pinnoja. Sekin päivä voi siis koittaa, kiva kuulla! Ihan samaa mieltä, on hauska seurata muiden suurinpiirtein samanikäisten menoa. :)
Meillä oli NG Babyn napakka harmaa reunapehmuste. Suosittelen. Se piti kyllä viritellä niin, että käy kulmissa aina pinnasängyn ulkopuolella mutkan. Muuten olisi jäänyt löysäksi ja tosiaan vauvan armoille. Kokeilepa virittää pehmuste uusiksi niin, että kiristelet sen paikoilleen kiepauttamalla vaikka nurkissa pinna ulkopuolelta.
Olin myös itse raskaana sitä koulukuntaa, että pysyn kaikesta fanaattisuudesta erossa. Niin pysyinkin, mutta havaitsin ja havaitsen edelleen, että suuri osa äitifanatismiksi nimetystä on oikeastaan täyttä asiaa ja viisampien/kokeneempien pyrkimys antaa hyviä neuvoja. Se on usein enemmän vastaanottajan asenteesta ja kokemuksesta kiinni, kokeeko ne fanatismiksi. Se on sääli, että monet hyvät ohjeet ja neuvot menettävät tehoaan, kun ne leimataan fanatismiksi. Toki sitten ohjeita on laidasta laitaan; toiselle sopii toinen ja toiselle toinen. Usein kuitenkin harmittaa, kun näen, että fiksut, asioista selvää ottavat naiset taantuvat vauvan saadessaan ja tyytyvät esim. johonkin yleisesti liikkuvaan harhaluuloon maidon loppumisesta tai sortuvat ostamaan kalleimman kantorepun sen halvemman ja kaikin puolin paremman sijasta jne.
Moi Sophie! Kantoreppu mainittu. Myönnän, se on asia, johon liittyvät neuvot minun on vaikea vastaanottaa ilman, etten kokisi rivien välistä jonkinlaista syyttelyä, kiihkoilua tai minä tiedän paremmin kuin sinä -asennetta. Jos saisin valita maailmasta yhden teeman, josta en keskustelisi enää koskaan, olisi se kantoreppu. Neuvojat neuvovat varmasti hyvää hyvyyttään ja eri vaihtoehdoista on tärkeä tietää, mutta silti en pysty ajattelemaan niin, että olisi yksi ainoa absoluuttisesti oikea kantoväline ja kaikki loput täysin tuhoon tuomittuja. Kun lapset, perheet ja tarpeet ovat niin erilaisia.
Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin pointtisi! Olen kanssasi sekä samaa että eri mieltä. Mikään ei ole esikoistaan odottavalle tärkeämpää kuin vertaistuki ja esimerkiksi ystäväpiirissämme ei tunneta sellaista asiaa kuin tyhmä kysymys tai tarpeeton neuvo. Kaikki saa jakaa ja kaikesta keskustellaan, eikä kukaan ole minkäänlaisella puolustuskannalla, että ei se näin mene kun näin. Mutta valitettavasti kuulen ja näen koko ajan myös ulkopuolisten kyseenalaisia kannanottoja, kutsuttakoon sitä nyt sitten kiihkoiluksi. Siinä vaiheessa, kun täysin ventovieras ihminen ottaa kantaa lastenhuoneemme neutraaliin väritykseen tietämättä mitään siitä, mitä blogikuvien ulkopuolelle jää, millaisia olemme ihmisinä ja mitä lapsen kanssa harrastamme, on montakin hyvän maun rajaa ylitetty. Kun ei varsinaisesti tulisi mieleen mennä vastaavasti neuvomaan toiseen tyyliin sisustavia, että kannattaisiko teidän vähentää lastenhuoneen väritystä, kun piltille voi tulla sävyjen ja kuosien levottomuudesta vaikka ADHD.
Mutta takaisin hyviin vinkkeihin! Tosin harmillisesti tajusin, ettei se taida toimia meillä, sillä pinnasängyn päädyt ovat tasaiset pinnojen sijaan, eikä suojus näin ollen pääse tekemään kulmissa mutkaa. Mutta googlailen NG Babyn silti, kiitos paljon ideasta! :)
Munkin on pakko tunkea lusikkani soppaan, kun kieltämättä tämä kalahti ainakin tähän koiraan. :D
Olen funtsinut sitä tosi paljon, että mikä niissä hyväntahtoisissakin neuvoissa ja ohjeissa saa niin niskavillat pystyyn. En halua olla yliherkkä mielensäpahoittaja, mutta silti huomaan itseni välillä reagoivan tosi voimakkaasti, kun joku haluaa neuvoa tai ohjeistaa. Voisiko se johtua osittain siitä, että ainakin kun itsellä on jo vähän enemmän ikää ja muuta elämänkokemusta, sitä on selvinnyt hyvin monenlaisista tilanteista ja vaikeuksista elämässään ja tottunut ratkomaan kaikenlaisia ongelmia ilman, että joku koko ajan tarjoaa niihin vastauksia tai ratkaisuja? Ja yhtäkkiä elämässä onkin sellainen osa-alue, johon ihan kaikilla tuntuu olevan jotain sanottavaa. Itse olin ainakin ajatellut niin, että varmasti äitiyden ja vauvan mukana tulee paljon kaikkea, johon tarvitaan niitä hyviä neuvoja, mutta minulla on erinomainen tukiverkosto ja loistava neuvolajärjestelmä apunani, saan niistä sitten aina tarvittaessa tietoa. Ja sitten tuleekin joukko ihmisiä, jotka eivät tunne minua, miestäni, tapojamme, arvojamme tai ylipäätään tiedä meistä välttämättä kauhean paljoa, kertomaan, miten hommat kannattaisi hoitaa. Vähemmästäkin sitä menevät defenssit päälle. Tästä on muuten yksi erinomainen teoriakin, transaktioanalyysi nimeltään ja siellä sellaiset parent-child-nimellä kulkevat viestintämallit.
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että iso kasa oikeasti hyviä neuvoja voi mennä hukkaan ihan vain viestintävaikeuksien takia. Viestintä ON vaikeaa. Sitten kaikilla on huono mieli, sekä hyvää tarkoittaneella neuvojalla että ärsyyntyneellä neuvottavalla. Molemmille varmasti tekisi hyvää asettua siihen toisen asemaan: ”Miltä minusta tuntui tuossa tilanteessa, kun koko maailma oli yhtäkkiä kertomassa mielipiteitään äitiydestä?” ”Tuo tarkoittaa hyvää, olisiko ihan kamalaa vain kuunnella, nyökytellä ja päättää sen jälkeen itse, miten tekee?” Mutta ei se helppoa ole!
Kiitos Noora! Puit ainakin omat ajatukseni sanoiksi. Varmasti ongelmallisinta tässä juuri on se, että miksi kaikista asioista juuri vanhemmuus on se, johon ihmiset ajattelevat saavansa ottaa vapaasti kantaa. Kun perhesuhteet on kaikista asioista se henkilökohtaisin, eikä muitakaan valintoja, sanotaan nyt vaikka urasuuntausta, remonttimateriaaleja tai auton merkkiä, kommentoida noin vain ventovieraalle, niin mikä tekee kasvattamisesta ja lastentarvikkeista eri asian? Mutta kuten sanottu, valtavasti kullanarvoista tietoa kulkee myös hienovaraisesti ja oikein viestittynä!
Ihana kirjoitus taas kerran. :) Täällä odotellaan esikoista saapuvaksi joulukuussa, joten näitäkin juttuja on hauska blogistasi lukea.
Kiitos paljon, Henriikka! Ja onnellista jouluvauvan odotusta, ihania uutisia. :)
Sama sänky, sama reunapehmuste ja oli sama ongelma tuon pehmusteen kanssa. Mulla kuukautta vanhempi akrobaatti kun pieni L. Mä kiepautin osassa pinnoja sen pehmusteen sisäpuolelta, silleen sik-sak tyyppisesti (olipas tää nyt vaikee selittää…) nyt pysyy ihan ok. :) Voin laittaa insta directinä kuvan jos tarttee :)
Kiva postaus, ja ihan samoja asioita huomannu! Se toisessa huoneessa oleva ekstrapeti on pelastanut monta väsy-aamua kun toinen vanhemmista voi nukkua hetken rauhassa :) Ja täällä vihataan pulloa yli kaiken, kyl se pienempänä hetken kelpasi :D
Moi Janette! Madalsimme juuri pinnasängyn pohjaa ja luulen, ettei reunapehmusteesta ole enää sitäkään vähää iloa, kun bebe nousee jo pehmusteen yli pystyyn ”kaltereista” kiinni pitäen. Mutta muille tuo on tosi hyvä vinkki: saada reunapehmuste pujottelemalla kireämmäksi! Kiitos ja kiva kuulla! Voihan pullosta kieltäytyjät. Kai lakkoilijat jossain vaiheessa tajuavat, ettei maitobaari sentään loputtomiin auki ole. :D
Hyvä Laura! Oiva postaus. Vinkkejä tuleville vanhemmille…..Ja onnea imetyksen johdosta. Muistaakseni se ei ollut aina helppoa. ( kokemusta neljästä eri persoonasta). Kun homma sujui, siitä nauttivat molemmat ja onhan se kätevä lohduke moneen itkuun.
Kiitos, Leena! Toivottavasti joku tosiaan löytää tästä vinkkejä. Ainakin itse olisin mielelläni kuullut myös ei niin onnistuneita kokemuksia muilta. Oikeassa olet ja kokemus neljästä ihan erilaisesta lapsesta on jo todella hatunnostonarvoinen kokemus! Imetys on sekä tosi rankkaa että maailman luonnollisinta (ja usein helpompaa kuin pullonpesuralli). Olen kiitollinen, että se on meillä sujunut, ja totta kai se luo vahvaa sidettä lapseen ja on paljon muutakin kuin parasta mahdollista ravintoa. Silti sympatiani ovat täysin myös niiden puolella, jotka eivät syystä tai toisesta pysty tai halua imettää, ja itsekin kokisin vapauttavana, että voisin pikkuhiljaa kahdeksan kuukauden jälkeen saada edes yhden yön nukutuksi ilman, että kukaan on minussa kiinni. ;)
Itse lisäisin listaan kaksikerroksisen asunnon, jossa keittiö ja olohuone ovat yläkerrassa. What was I thinking? No ei, kaikkeen tottuu, mutta on siinä välillä ollut sumplimista. Googlesta olen täysin samaa mieltä. Jos haluat tietää, että kaikki menee varmasti pieleen, googlaa sana raskaus. Ja jos haluat vahvistuksen siihen, että olet paska äiti, googlaa sana vauva. Lopetin jossain vaiheessa googlailun.
Toista sänkyä emme olisi tarvinneet, mutta ehkä tosiaan itsekin olisin voinut tiedostaa, ettei mini käytä huonettaan aika pitkään aikaan. Imetyssessiot ja puhelimet, done! Kirja olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Olen muutenkin valitellut vuoden aikana lukemisen vähyyttä, mutta tuota aikaa en tajunnut käyttää hyväksi.
Ja btw meillä on Ikean tähtikuviollinen reunapehmuste pinnasänkyyn. Kiinnitys on tarroilla ja tosi hyvin on pysynyt. Sen ainut ongelma on ehkä lyhyys.
Kiitos rehellisestä mielipiteestä! Tuo kaksikerroksisuus oli meillä asunnonetsintävaiheessa vahvasti tapetilla. Vuoropäivinä ajattelimme, että kyllä siihen sopeutuu, vuoropäivinä taas, ettei ikimaailmassa. Kun karsihan se paljon vaihtoehtoja. Koska meillä ei kuitenkaan ollut haussa ”loppuelämänkoti”, jos sellaista nyt edes kenelläkään enää on, vaan enemmänkin rivarielämän testaus juuri näinä lähivuosina, kun Little L on pieni kävelemään opetteleva hönö, päätimme lopulta, että yksitasoisuus on ehdoton kriteeri. Teilläkin varmasti jossain vaiheessa tilanne helpottaa! Sitten voi olla ihana saada vähän enemmän omaa tilaa toisessa kerroksessa, kun lasten leikit ja hölötykset on toisessa. :) Kaikessa on puolensa! Ja heh, hauska kuulla, että ihan samoilla on viihdykkeillä on menty.
Samasta asiaa itsekin olen pohtinut, että mitä ihmettä ajattelin kun kiirehdin vauvan huoneen kanssa raskausaikana? Eihän se muksu tosiaan siellä huoneessa nuku tai leiki ensimmäisinä kuukausina lainkaan. Nyt hän on 8 kk ja muutama viikko sitten muutti omaan huoneeseensa ja niinhän siinä kävi että huone meni vielä aika paljon uusiksi tämän jälkeen :) Toi toinen aikuiselle sopiva sänky ja oma huone, on ollut kyllä meidän vauva-arjen alkutaipaleen pelastaja!
Moi Doris! Hauska huomata, että ihan samoja asioita on tullut jälkikäteen ajateltua. :) Toisaalta vaikka vauvanhuoneelle ei ensimmäisinä kuukausina ole käyttöä, sen suunnitteleminen oli ainakin minulle ehkä tärkein yksittäinen riitti, jolla valmistauduin henkisesti uuden perheenjäsenen tuloon. Nyt uuden kodin lastenhuonetta suunnitellessa yritän miettiä paikat kaikelle, joilla tuleva taapero tykkää todennäköisesti leikkiä, kuten nukensänky ja leikkikeittiö. Saa nähdä, miten uusi huone sitten käytännössä tulee toimimaan – varmasti sekin elää elää hieman koko ajan. Ihanaa, että teillä on ollut toinen aikuisten sänky käytössä!