Vihdoin pääsen kertomaan teille uudesta kodistamme. Tarkoituksella en ole vitkutellut, mutta luonnollisesti halusin odottaa, että uusi koti on jokaista allekirjoitusta myöden virallisesti meidän. Nyt on kuntotarkastukset suoritettu ja kaupat tehty – itse asiassa pankkipäivä oli juurikin tänään, eli kuvassa näette onnelliset uuden kodin omistajat!
Olette ihanasti jo kyselleetkin uuden kodin perään, kiitos kaikesta mukana elämisestä! Huomasin, että kyselyt aiheuttivat minussa myös pieniä hämmennyksen tunteita: odottavatko kaikki nyt kuuta taivaalta?
Suomessa perinteisesti ihannoidaan sitä, että neliöissä ja kerroksissa löytyy. Mieluiten talo saisi olla itse rakennettu. Palautan kaikki heti tässä vaiheessa maan pinnalle, meillä ei toteudu kumpikaan.
Uusi kotimme on pieni rivitalokolmio, 70,5-neliöinen (ihan kuin tuolla puolikkaalla olisi merkitystä, mutta sanotaan nyt viralliset lukemat). Tästä kun miinustaa saunan ja erikseen olevan vessan, jää asuintiloiksi suurin piirtein sama 66 neliötä kuin meillä on nytkin. Käytännössä siis vain siirrämme nykyiset neliömme maan tasalle ja pihan yhteyteen.
Toki haussamme oli mukana myös hieman isompia koteja, mutta kohtalo päätti toisin. Tämä kohde täytti muuten kriteerimme, joten emme jääneet haikailemaan lisäneliöiden perään. Totuus on, että emme ole kertaakaan valittaneet nykyisen kotimme koosta (itse asiassa välillä tuntuu, että vauvavuoden nyt ainakin voisi hyvin asua kaksiossa). Toinen totuus on, että emme tässä kohtaa ajatelleetkaan ostavamme lopunelämänkotia, vaan juuri tähän hetkeen sopivan ratkaisun. (Kai tähän vielä kolmannenkin totuuden voi sanoa: kaltaiseni järjestelyfriikkihän ottaa pienet neliöt vain positiivisena haasteena. Ei ole liian pieniä koteja, on vain liian suuria tavaramääriä.)
Pienen rivarikodin kanssa me kerrostalokasvatit saamme testata uutta asumismuotoa maltillisella rempalla, raksalla ja rahoituksella. Aika näyttää, miten viihdymme: onko rivitaloasuminen juuri se oikea kompromissi, palaammeko kaupunkiin vai kaipaammeko vielä enemmän omaa rauhaa omakotitalon muodossa.
Juuri tästä syystä olo on onnellinen ja kevyt – näin tämän pitikin mennä. Olen jo toinen jalka löylyissä, ja jos joku haistaa voisulassa grillatut maissit marraskuussa, tuoksu kantautuu varmasti meidän aidanraostamme. Pääsen remontoimaan kauniin keittiön, valitsemaan lattian ja tekemään pari muuta meidännäköistä muutosta (suunnitteilla muun muassa pariovet makuuhuoneeseen), mutta muuten hyväkuntoinen talo päästää meidät monelta osin helpolla.
Ennen-kuvia jaan totta kai sitten, kun saamme asunnon käyttöömme, mutta tässä vaiheessa joudun kuvittamaan jutun vielä moodboardeilla ja inspiraatiokuvilla. Olenkin pitänyt ahkerasti suunnittelutoimistoa olohuoneen lattialla hautautuen lehtileikkeiden ja esitteiden alle.
Sen voisin vielä kertoa, että kyseessä on toiveemme mukaisesti päätyasunto ja valkoinen talo harmailla puitteilla, mistä yllättäen ropisi kohtalaisen paljon pisteitä etsintäurakassa. Piha on juuri järkevän kokoinen ja kauttaaltaan aidattu, mikä oli ehto naapurinmummojen mustikkapiirakoille mielellään karkailevan Sisustuskoiran takia.
Minä, joka olen 32 vuotta pitänyt ratikkalinjoja henkisenä susirajana, siirrän nyt susirajani kehä ykköselle – sen sisällä sentään pysyttiin. Uskon, että oma omena- ja kirsikkapuu tekevät kaikesta sen arvoista. Siispä tervetuloa mukaan matkalle sisustamaan uutta kotia – tuiki tavallista rivitalokotia, josta uskon meidän saavan kauniin aivan samalla tapaa kuin saimme kauniin tuiki tavallisesta kerrostalokodistamme.
Viisaasti mietitty tuo että valitsitte väliaikaratkaisuksi rivitaloasunnon ja testaatte mikä sopii parhaiten teille perheenä, tarvitaanko sitä omaa rauhaa enemmän vai vähemmän. Eihän sitä voi aina varmaksi tietää ellei kokeile! :) Onnea uuteen kotiin!
Kiitos paljon, Anna! Näin minäkin asian näen. Mahdoton tietää kokeilematta, mikä fiilis uudesta asumismuodosta tulee. Toiseksi meille asuntoprojektit (ja yllättäen myös muutot) ovat mieluisia, joten siinäkään mielessä ei haittaa, että emme ostaneet asuntoa niin kovin pitkällä tähtäimellä. :)
Onnea uuteen kotiin! Ja ihanasti annat arvoa ns. tavalliselle kodille. Onhan se totuus, että jos kodista puuttuu se jokin, eivät komeatkaan puitteet auta.
Kiitos kaunis! En ollenkaan kiellä, ettenkö haaveilisi moderneista kivitaloista tai jugend-ullakkoasunnoista, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että tavallisistakin lähtökohdista voi loihtia itselleen kauniin kodin tai tyylikkään vaatekaapin. Sitähän se suurimman osan meistä elämä on. Ja kuten sanoit, mikään ei ole tärkempää kuin kodin henki, ei mikään. Tähän liittyen rakastan ystäviemme häissä soinutta Edward Sharpe & The Magnetic Zeros -biisiä Home is wherever I’m with you (https://www.youtube.com/watch?v=rjFaenf1T-Y).
Onnea uuteen kotiin!
Kiitos kovasti, Heini! Marraskuun lopussa muutetaan. :)
Onnea uuden kodin johdosta! Uskon, että oma piha ja omenapuu saavat teidät viihtymään kodissanne ja kaunishan siitä tietysti tulee! Muuttaessamme keskustasta aikoinaan rivitaloon Espooseen mietin, että miten ihmeessä mahdan sopeutua tuonne periferiaan. Sopeutumistani auttoi takuulla juuri se omenapuu ja suuri juhannusruusu, jotka kukkivat pihassamme. Espoossa olemme viihtyneet pian parikymmentä vuotta ja tullaan varmasti viihtymään jatkossakin. Mainitsemastasi tavaraähkystä olen täysin samaa mieltä, että ihmisellä on tapana täyttää käytettävä tila, joten vähemmän tilaa tarkoittaa vähemmän turhaa roinaa ja vähemmän huolta ja vaivaa eli enemmän aikaa kaikkeen oikeasti tärkeään.
Kiitos paljon! Olen myös ihan varma, että viihdymme ainakin lähitulevaisuuden juuri tuossa kodissa, vaikka sitä en osaakaan ennustaa, minne matkamme siitä jatkuu. Juhannusruusu on aivan ihana! Meillä oli mökillä ja miten kauniisti se kukki. Vaikka olen onneton viherpeukalo, yhdellä pensaalla pihaamme voisi vielä täydentää. Ehkä juuri juhannusruusulla, pionilla tai muulla vaalealla kukalla, kunhan ehdin perehtyä. :) Kiva kuulla, että olette viihtyneet ja löytäneet sieltä pitkäaikaisen kodin! Juuri niin, ihminen kyllä täyttää jokaisen käytettävissä olevan neliön. Tässä tavarakysymyksessä huomaan olevani todella suurkaupunkilainen ja ajattelevani ennemminkin kompakteja pariisilais- tai newyorkilaisasuntoja kuin suomalaisia omakotitaloja, joissa on vuosikymmenten roinat autotallissa. Se on taakka, jota en itse koskaan halua kantaa.
Teidän suunnitelmat kuulostavat mahtavilta! Odotan innolla remppa- ja sisustusjuttuja. Haluamatta kuulostaa miltään ennen oli kunnollista – nillittäjältä toisinaan väĥän ihmettelen, että Suomessa tuo perheasumisen normi tuntuu olevan iso ok-talo monella huoneella. Se on ihan ok, jos joku sellaisen itselleen haluaa ja voi toteuttaa. Silti vaan mietin, että ovatko ne sadat neliöt aivan pakollisia? Itse olen elämäni aloittanut pienessä rivarikämpässä, enkä koe että lapsuus olisi sen takia ollut erityisen puutteellinen. Tavaroiden takia ei ainakaan Helsingissä kannata lisäneliöitä ostaa.
Mahtavaa kuulla Hanna, ja kiitos kivasta kommentistasi! Odotan kyllä itsekin, että pääsen jakamaan uuden kodin suunnittelua ja sisustamista kanssanne. :) Samaa mieltä tuon iso omakotitalo -ihanteen kanssa. Siinä ei ole mitään vikaa, jokainen saa elää, miten haluaa, mutta minäkään en ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi pyrkiä maksimoimaan neliönsä ja tonttinsa. Varsinkin, jos muuttaa kerrostalosta rivi-, pari- tai omakotitaloon, niin senkö pitäisi automaattisesti tarkoittaa neliömäärän triplaamista? Ja nimenomaan tuo: muutamakin tavaroiden takia hankittu lisäneliö tulee Helsingin neliöhinnoilla hyvin kalliiksi. Isoissa kodeissa ihannoin lähinnä avaruutta – sitä ei valitettavasti meidän tulevassa kodissamme ole liikaa – mutta muuten koen kaupunkilaisena, että elää voi mielekkäästi myös kompaktissa kodissa. Pienen kodin eduksi lasken myös sen, että se on mahdollista remontoida ja sisustaa kerralla kauniiksi, kun taas valtavassa omakotitalossa ei välttämättä tulekaan enää panostettua muuhun kuin niihin neliöihin.
Onnea uuden kodin johdosta! Rivari on oikein hyvä vaihtoehto. Helpompi kuin omakotitalo, mutta pääsee vähän fiilistelemään pihajuttujakin. Uskon, että tulette viihtymään.
Kiitoksia, Saara! Juuri näin mekin ajattelemme. Halusimme pihan, mutta emme kesämökkiin verrattavaa työleiriä. Siksi rivari on tässä kohtaa juuri oikea askel. Eikä matkamme keskustaan niin radikaalisti pitene, mitä nyt julkinen liikenne ei ole yhtä monipuolinen tarjonnaltaan. :)
Onnea uuteen kotiin, innolla odotan postauksia.. :)
Ihana, kun olette hengessä mukana! Yritän pitää teidät mahdollisimman paljon ajan tasalla remontin ja sisustuksen etenemisen kanssa. :) Kiitos onnitteluista!
Onnea uuteen kotiin ja kaikki tuo kuulostaa tosi fiksulta, nuo moodboardit taas näyttävät ihanan tyylikkäiltä. Nämä tämä alueen asuntomarkkinat on sen verran hintavat, että noita väliportaita tarvitaan matkalla ja samalla saa kokeilla erilaisissa kodeissa asumista. Ja miten ihanalta kuulostaa muutto maantasoon ja oma sauna. Ne on ne jutut mistä mäkin haaveilen, näillä vajaalla sadalla neliöllä kyllä selvitään. Koira arvostaisi etenkin sitä omaa pihaa.
Nimenomaan! Näin mekin ajattelemme, että jokainen fiksu asuntosiirto auttaa meitä etenemään kohti tulevaisuuden unelmakotia, ainakin jonkunlaista sellaista. Koska en muutenkaan ole viisivuotissuunnitelmia tekevä ihminen, ajattelin, että niin pitkälle on ihan turha miettiä asuntoakaan. Pääasia on, että löysimme, mitä juuri nyt tarvitsemme: pihan ja kohtuullisesti neliöitä maan tasalle. Ratkaisu miellyttänee koko perhettä, eikä vähiten Onnia. ;) Teillä on ihana koti ja asioissa aina monta puolta! Siksi ymmärrän niin hyvin, että siirtoja täytyy välillä miettiä pitkäänkin ennen kuin alkaa Helsingin hinnoilla vaihtaa. Etsiminen ja haaveilu sen sijaan käy mukavasta harrastuksesta. :) Kiitos, Netta!
Onnea uuteen kotiin <3
Kiitos paljon onnitteluista! <3
Uuden kodin onnea & jännittäviä aikoja kaikelle suunnittelulle ym :-)
Toivottaa, Johanna
Kiitos, Johanna! Tuntuu monin verroin mielekkäämmältä lähteä suunnittelemaan ja sisustamaan uutta kotia, kun voi jakaa matkan teidän kanssa. :)
Onnea uuden kodin johdosta! Me hivuttauduimme ensin pihalliseen kerrostalokotiin, sitten paritaloon ja nyt omakotitaloon :D Kaikissa asumismuodoissa on tietysti puolensa. Toivottavasti viihdytte ja kodista tulee varmasti ihana!
Kiitos kovasti! Se on juuri näin, jokaisessa asumismuodossa on puolensa. Mahtavaa, että olette löytäneet tienne omaan suosikkiinne. :) Ennen ajattelin olevani täysin kerrostaloihminen, mutta nykyinen elämäntilanne on saanut ajattelemaan vaihtoehtoja avarammin. Voinhan olla kaupunkilainen rivitalossakin: keskustan Stokkalle pääsee vielä suhteellisen nopeasti ja naapurusto on täynnä ihmisiä, mutta vastapainoksi piha ja sauna parantavat varmasti elämänlaatua. Toivotaan, että tulee ihana! Ainakin on virkistävää ja innostavaa päästä laittamaan uutta kotia. :)