Ette ehkä usko, mutta ei siitä kovin kauaa ole, kun omasta vaatekaapistanikin löytyi niin turkoosia kuin korallia. Samoin mieheni käytti ennen värejä eteläeurooppalaiseen tyyliin, ja hänet saattoi hyvinkin bongata Italian ja Espanjan veljien tapaan pinkissä pikeessä. Sittemmin molempien meistä vaatekaapit ovat kokeneet väripesun neutraaliksi. Makumme on hitsaantunut kymmenessä vuodessa yhteen tässäkin asiassa, ja jos olisin mies, pukeutuisin oikeastaan juuri niin kuin mieheni pukeutuu.
Mies itse kuvailee tyyliään smart casualiksi, ja tämän allekirjoitan. Juuri klassisen siisti, mutta kuitenkin nuorekkaan rento hänen vaatekaappinsa on. Mieheni on tarkka tyylistään ja keräilee toisinaan asuinspiraatiota Pinterestiin (kuten sanoin, seura tekee kaltaisekseen). Hän silittää itse paitansa, toivoo usein lahjaksi jotain uutta vaatekaappiin ja käsittelee t-paitansa FIFO-logistiikkamenetelmällä: first in, first out.
Silti hän on, miten sen nyt sanoisi, tyypillinen mies. Ajatus shoppailusta saa usein hien pintaan, eikä hän todellakaan tiedä, kuka on Sasu Kauppi ja mitä tekemistä suunnittelijalla on Kanye Westin kanssa. Muoti, trendit ja kukkoilu eivät häntä kiinnosta. Vaimona nyökkäilen, että hyvä niin. Haluan, että mieheni on tyylikäs, mutta en sentään sitä, että hän laittautuisi minua ja pikkuhiljaa prinsessaikää lähestyvää bebeä enemmän.
Mieheni tyylin kulmakiviä ovat ennen kaikkea yksiväriset kauluspaidat, mutta myös klassinen ruutu ja raita toimivat vaihteluna ja bleiserien pareina. Yläosista tärkeimpiä ovat lisäksi merinovillaneuleet, pikeet ja t-paidat – nämäkin mieluiten yksivärisinä laadukkaista materiaaleista ja ilman huutavia logoja. Kesällä mukana on vähän merellisiä mausteita raidoista ankkurikuvioon.
Alaosien kulmakivet ovat tummat farkut ja chinot. Jalassa hänellä on joko nahkakengät tai tennarit, kädessä sadepäivänä pitkä sateenvarjo. Muista asuisteista mainittakoon nahka- ja metallirannekkeiset kellot, nahkavyöt, yksiväriset pipot ja lippikset, nahkaiset salkut ja canvaslaukut sekä villaiset rusetit ja solmiot. Häitämme hän juhli smokissa. Väripalettiin kuuluu musta, harmaa, navy, vaaleansininen ja valkoinen sekä kamelin-, konjakin- ja suklaanruskeat.
Kun pyysin Mr. Homevialauraa listaamaan, mitä hän ei pukisi päälleen, seuraavat tyylit saivat maininnan. Nahka kuuluu vain asusteisiin, ei vaatteisiin. Kauluspaidat hyväksytään vain pitkähihaisina ja t-paidat lyhythihaisina. Shortseissa kiellettyä on reisitaskut ja ylipolvenmitta. Liivit, saketit ja kiiltäväkankaiset solmiot jätetään nekin muille, samoin solmioneulat. (Saatoin itse lisätä viimeisen ja tässä tuleekin hetken tauon jälkeen yksi epäsuosittu mielipide, olkaa hyvät: en voi sietää solmioneuloja.)
Yksi pitkäaikaisista aukoista miehen kaapissa on ollut weekender, mutta ei ole enää. Meille tuli tänä vuonna isänpäivä aikaisin, kun sain miehelle Mukama-verkkokaupasta Qwstion-laukun. Pohjaltaan neliskanttisessa laukussa kaikki pysyy napakassa järjestyksessä ja lisäksi sisällä on reippaasti käteviä taskuja, omansa muun muassa läppärille ja tabletille. Luomupuuvillaisesta canvasista valmistettu ja nahkayksityiskohdin viimeistelty weekender muuntuu kanto- ja olkahihnojen lisäksi repuksi, mikä on hyvä, sillä näen jo sieluni silmin, miten mies tulee jollain reissulla tarvitsemaan vapaita käsiä tyttären jahtaamiseen tai barbikokoelman kantamiseen. Minua ehkä enemmän kuin miestä ilahdutti lisäksi laukun hauskasti ryppyinen mustavalkoinen säilytyspussi.
Isänpäivää, meillä ensimmäistä ja erityisen ikimuistoista sellaista, vietetään tasan kahden viikon päästä sunnuntaina 13.11. Mikäli Mr. Homevialauran tyyli tuntui omalta, kannattaa asuste- ja muita lahjoja kurkata Mukama-verkkokaupasta. Omiin kirjanmerkkeihin tallensin sen jo. Muuten on vaimo hädässä, sillä meillä isänpäivän ja joulun väliin mahtuu vielä herran 34. syntymäpäivä. Toisaalta ketä muuta mieluummin ilahduttaisin kuin ihmistä, joka pitää tyttärestämme parempaa huolta kuin mistään – mitä nyt joskus pukee rusettilegginssit väärin päin.
Weekender-laukku saatu blogin kautta.
Meillä on myös miehen tavaroissa weekenderin mentävä kolo. Minun mieheni ei kuitenkaan ole yhtä klassisen tyylikäs pukeutuja, kuin teidän herra. Vaikka tämä emäntä toivoisi kovasti, että ihan jokapaikassa ei suosittaisi niitä iänikuisia verkkareita, joista ei luovuta, vaikka ne olisivat kuinka puhki kuluneet. Huoh.
Heh! Et varmasti ole tämän tilanteen kanssa yksin. Suomessa kun varsinkaan miehillä ei ole niin vahvaa pukeutumisen kulttuuria. Tosin jotain muutosta olen näkevinäni nuoremmassa sukupolvessa. Tyyli kiinnostaa enemmän, kun kansainväliset vaikutukset virtaavat ruudulle somen kautta. Pääasia tietysti on, että jokainen pukeutuu tavalla, joka tuntuu omalta.
Arvostan sitä, että mies tuntee tyylinsä ja tietää, mitä tarvitsee ja haluaa päällensä laittaa. Mieheni on tosi tarkka kauluspaidpoistaan ja puvuistaan, huonosti istuvat heivataan pois samalta istumalta. Weekenderin hankki itse itselleen viime Miamin lomalta Kenneth Colelta. Se onkin tosi kiva nahkainen ruskea weekender, kuolailen aina joskus sen perään. Miehesi tyyli kuulostaa tosi hyvältä, ja lyhythihaisten kauluspaitojen välttelystä iso plussa. Se yksi valkoinen pellavainen kesäpaita on ihan siinä rajoilla, onko se kiva vai ei. Mutta tämän toki saa mieheni itse päättää.
Me molemmat kuljemme tikkitakeissa, tänä syksynä bombereissa, pitkissä villakangastakeissa, merinovilla- ja kashmirneuleuissa ja uskomme farkkujen täydellisyyteen. Tummansininen ja harmaa ovat varmaankin vaatteissa lempivärit, joten tyylit todella hitsautuvat yhteen.
Olen käynyt Mukaman verkkokaupassa useitakin kertoja, mutta mitään en ole vielä tilannut. Taidan suunnata ensimmäisen isänpäivän kunniaksi tänä vuonna Massimo Duttille, yhden harmaan neuleen mentävä aukko varmasti on. Olen saanut myös mieheni kiinnostumaan elbow patcheista, vielä pari vuotta sitten hänen ymmärryksensä ei riittänyt niihin, koki ne jostain syystä vanhan miehen garderobiin kuuluviksi. Wrong, sanon minä.
Ja siis solmioneulat, todellakin! Miksi??
Samoin, hyvin sanottu! Se, että mies tuntee tyylinsä, on omanlaistaan itsevarmuutta, ja itsevarmuus on aina charmikasta ja meihin naisiin vetoavaa. Miehesi tyyli kuulostaa erinomaiselta. Olisin varmasti joka käänteessä lainailemassa Kenneth Cole -laukkua. Miehille tehdään muutenkin ihan älyttömän kivoja asusteita. Jos on simppeliin tyyliin pukeutuva nainen, miestenosastolta kannattaa katsastaa niin weekenderit kuin huivitkin (itse maskuliinisten rannekellojen ystävänä olen lainaillut mieheltä myös niitä nahkarannekkein) . Tikkitakit, oi kyllä! Miehellä oli armeijanvihreä sellainen ja sen kulahdettua nyt navy-sininen. Ja kaikki muutkin mainitsemasi menee meidänkin tyyleihimme. Rakastan elbow patcheja ja harmittelin, kun mies tuli Massimo Duttilta tyhjin käsin, vaikka kuulemma oli katsellut kyseisiä paitoja. Huojentavaa, että joku muukin kammoksuu solmioneuloja. En vain ymmärrä niiden kauneutta enkä virkaa. Paljon nuorekkaampaa ja rennompaa mennä ilman!
Haha, mun miehen tyyli on niiiin erilainen. Hänellä on aina farkut ja t-paita. Talvisin huputon huppari (miksi niitä kutsutaan??). T-paitoja roikkuu tangossa piiitkä rivi, kaikki todella hienoja. Farkut ja hupparit on aina hyvää merkkiä, joten tyyli on super rento mutta siisti, pukeutuminen, pakkaaminen jne vie häneltä minuutin. Asusteita ei käytä laisinkaan, ei myöskään laukkuja. Reppu löytyy läppärille tai reissua varten. Kengät on aina Mephistot. Kadehdittavan helppoa.
Hyvä, että meitä on moneksi! :) Ja pääasia, että miehesi on löytänyt oman tyylinsä. Se on mielestäni tärkeää kaikille ihmisille, koska sillä voi olla isokin vaikutus identiteettiin ja elämään, että viihtyy omissa nahoissaan. Miesten valmistautuminen ja pakkaaminen ON kadehdittavaa. Vaikka itsellänikin on hyvin kapselivaatekaappimainen valikoima, eli että kaikki sopivat yhteen kaikkien kanssa, aina minulla tuhraantuu aikaa pakkaamiseen. Näissä asioissa sanonpahan vain, että ollapa mies!
Musta on hienoa, että mieskin katsoo mitä laittaa päälleen! Tiedän, että esteetikkona säkin varmasti arvostat sitä kovasti. Tomas on kanssa tarkka tyylistään ja vaatteiden istuvuudesta, mutta ei kuitenkaan mieti tarkemmin, mitä vetää kaapista ylleen vaan ottaa summanmutikassa. Koska värejä on kuitenkin vain harmaa-tummansininen-musta-valkoinen-beige niin kaikki kuitenkin käy keskenään yhteen ja useimmiten asut tosi onnistuineita! :) Sitten jääkin aikaa auttaa mua pukeutumisessa :D
Ehdottomasti! Ajattelen, että pukeutumisella ihminen kunnioittaa paitsi itse itseään myös kanssaihmisiään. Kaikkien ei tietysti tarvitse uhrata ajatuksia vaatteisiin, mutta kyllä olen tosi iloinen, että itse esteetikkona jaan elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jolle tyylillä on sopivasti merkitystä: se ei ole itseisarvo tai pakkomielle, vaan kivalta ja siistiltä näyttäminen on luonnollinen osa elämää. Erinomainen väriskaala löytyy myös Tomaksen kaapista! Kun kaikki värit on neutraaleja, pukeutuminen sujuu juuri noin – kapselivaatekaappihenkeen kaikki käy kaiken kanssa. Tämä on tilanne minunkin kaapissani, mutta kummasti sitä on silti viime aikoina asukriisejä ollut. Ehkä se johtuu rutiinin puutteesta. Kun on nyt pääasiassa kotona, sen kerran kun pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, pukeutuminen tuntuu viisi kertaa vaikeammalta. Eli jos Tomaksella on apuja ja vinkkejä, niin voi jakaa tännekin. :D