Tyylijuttuja on pyydetty blogiin ja itse asiassa jaan niitä kyllä mielelläni sopivan paikan tullen. Tulossa on jossain vaiheessa toivepostaus oman tyylini kulmakivistä, mutta aloitetaan viime perjantain The Blog Awards Finland -gaalan asusta. (Jos näytän siltä, että minulla on kuvassa kiusaantunut olo, se johtuu siitä, että minulla on kuvassa kiusaantunut olo. Sisustusbloggaaja on epämukavuusalueella asukuvien kanssa, mutta kiitos Ullan, saimme asun taltioitua Asennemedian uuden, kohta ihan virallisesti avautuvan toimiston edessä!)
Päälläni oli oikea designer piece, kröm, vuosia sitten Lontoosta hankittu Dorothy Perkins -ketjun mekko. Arvoin hetken, näytänkö mekossa trendikkääseen blogigaalaan kuokkavieraaksi karanneelta keski-ikäiseltä republikaanipolitiikolta, mutta wannabe Jackie O minussa halusi vetää klassisen koltun päälleen. Jalassa minulla oli Pura Lopez -korkkarit, joita omistan kahdet ja siinä korkkarikokoelmani onkin. Mustat mattanahkaiset teräväkärkiset ja nudet kiiltävänahkaiset pyöreäkärkiset ovat hyvä, toisiaan täydentävä kaksikko ihan mihin vain tilaisuuteen. Ehkä tärkein tyylisääntöni on kontrastit. Tästä syystä halusin täydentää suhteellisen konservatiivista juhla-asua nimenomaan rennoilla elementeillä, rannekellolla ja -nauhoilla, jotka löytyvät kädestäni arkenakin.
Lastenhoidollisista syistä en päässyt kampaajalle, mutta jos totta puhutaan, laitan hiuksiani mielelläni myös itse. Tällä kertaa siitäkin syystä, että liian tekemällä tehty kampaus olisi sekin vienyt asua liian tätimaiseen suuntaan toisin kuin itse tehty, vähän sinnepäin oleva lettikampaus. Saimme onneksi muutama viikko sitten hyviä kampausvinkkejä ja Evo-hiustuotteita IdHAIRin ja Asennemedian hiusillassa, joten siksikin uskalsin ottaa kampaushaasteen vastaan. Erittäin hauskasti brändättyä Evo-aussisarjaa voin lämpimästi suositella ainakin näiden kokemusten perusteella suolasuihketta, kuivashampoota ja hiuslakkaa myöden.
Kauneusunista puheen ollen. Niin kuin Instagramissa kerroin, meillä on meneillään unikoulu. Luulen, että bebe näki äitinsä silmänaluset gaalaa edeltävänä päivänä ja nukkui ensimmäistä kertaa elämässään koko yön putkeen. Ei tosin tässä nukensängyssä, vaikka olisin voinut hänet niillä silmillä sinnekin laittaa. Oma sänky kutsui minuakin gaalailtana jo kymmenen jälkeen onnellisena kivasta illasta ja Asennemedia-kollegojen menestyksestä. Aikamoinen kunnia olla samassa tallissa vuoden ruokablogin, vuoden lifestyle-blogin ja vuoden muotiblogin kanssa!
Oot kyllä tosi symppis ja hyvältä näytit. Kiitos ihanasta blogista. Terveisin kahden pienen äiti, joka myös rakastaa kaunista ja sujuvaa arkea.
Niin ihanasti sanottu, tämä ilahdutti valtavasti. Kiitos paljon! <3 Parasta bloggaamisessa onkin vuorovaikutus teidän samanhenkisten kanssa, kun pääsee jakamaan kaikkea sisustamiseen ja elämäntilanteeseen liittyen. :) Kaunista syksyä teidän perheelle!
”Söötti” sanoisi äitini , mikä tarkoittaa ; raikas, hillitty, tyylikäs, ei liian laitettu ja luonteva. Eli se siitä ”vaivaantuneesta olosta” ;).
Olet ehdottomasti Sisustusbloggari nro 1 minulle. Pupulandian Jenniä myös seuraan…siispä onnittelut menevät tässä !
Nämä kehut enemmän kuin mieluusti vastaanotettu. :) Juuri tuollaista tavoittelinkin, mutta välillä on vaikea löytää tasapaino sen kanssa, että on viimeistelty ja juhlava, mutta ei liian ”done”, koska sellaisessa lookissa en viihdy ollenkaan. Kiitos ihanista sanoista ja kunniasta! Unohtuikin mainita sisustublogien kategoria. Siellä oli ehdolla RAW Design Blog, Kootut murut ja Musta Ovi, joista palkinto meni oikeutetusti viimeiselle, upeaa loft-henkistä kotia sisustavalle Marjalle.
Upea look!! Ja miksipä sitä haluaisi missään tilaisuudessä esittää muuta kuin on ( siis republikaanipoliitikko :D, nauroin tälle jo instagramissa) Ja kontrastit todella on kaiken a ja o, oma suosikkini taitaa olla silkkipaita ja tennarit, revityt farkut ja korkkarit tai vaikka juhlallinen mekko ja nahkatakki. Nämä nyt ovat aika perinteisiä ja varmasti aika paljon coolimpiakin kontrasteja löytyy.
Unikoulu tuottaa tulosta, huippua!
Ja uusi koti kuulostaa muuten aivan ihanalta, tsemppiä ja intoa projektiin. Intoa nyt tuskin tarvitsee metsästää ;) Oman keittiön suunnittelusta haaveilen minäkin. Toistaiseksi mennään vielä tällä valmiilla suunnitelmalla.
Kiitos kovasti! Näin se kai on. Niin kauan, kun ei ole henkisesti nuttura liian kireällä, niin nämä republikaanilookit sallittakoon. :D Juuri ihan samanlaisista kontrasteista puhun! Aina jotain siistiä ja klassista yhdistettynä johonkin rentoon ja casual-tyyliseen. Juhlavassa pukeutumisessa kontrastien toteuttaminen on vaikeampaa, mutta jo pelkästään sillä, että valitsin ranteeseen kellon ja nauhat, enkä esimerkiksi helmiä ja timantteja (tai siis ”timantteja”), olin kotonani asussa.
Unikoulu tuottaa pikkuhiljaa tulosta, mikä on i-ha-naa. Tosin en tiedä, olenko samaa mieltä aina aamuyöllä kello viisi, kun beben mielestäni on aika avata maitobaari ja alkaa hillumaan pirteänä, mutta kuitenkin. :D Jokainen askel kohti parempaa rytmiä on tervetullut. Ja kiitos! Intoa riittää, ja mikä parasta, stressitaso on pelättyä matalampi. Sanon ainakin tässä vaiheessa, kun remppa ei vielä ole käynnistynytkään. :D Haaveita pitää aina olla, jää niitä meilläkin vielä kovasti varastoon. Seuraavaan kotiin sitten teilläkin itse suunniteltu unelmien keittiö!
Awards asu oli sulle just nappi! Tyylikäs, mutta silti vaivattoman näköinen. Toivottavasti unikoulu tepsii ja pääsette kaikki nukkumaan yönne läpi. Meille osu kuopukseksi tapaus, joka ei toennut mistään koulusta eikä tempuista ja rupesi nukkumaan yönsä sitten omaan tahtiinsa. Muutama vuosi siinä meni, mut säilyttiin hengissä hei :D Saisko pyytää pientä palvelusta? Olen ihastunut noihin Monica Vinanderin säädettäviin rannekoruihin ja ajattelin tilata itselleni lahjaksi. Mulla on todella kapeat ranteet&pienet kädet, enkä ole mistään löytänyt tietoa korun pituudesta. Joten viitsisitkö mitata korun pituuden mulle, jotta voin vähän arvioida miten pitkät ”hännät” ranteeseen jää?
Mielelläni autan naista hädässä, varsinkin näin tärkeässä hädässä. ;) Korussa jää laatan molemmille puolille 12 cm pitäen sisällään pyöreän kiristysosan. Laatta taas on 4,5 cm. Minullakin on suhteellisen pieni ranne, mutta en ainakaan itse koe, että häntä olisi liian pitkä. Monica Vinander oli toinen nauhoistani juhlassakin ja koru on käytännössä kasvanut käteeni kiinni. Ihan lemppari, suosittelen! Ja ihana ajatus ostaa itselle lahjaksi. Koruunhan saa kaiverruksenkin, jos siitä haluaa tehdä vielä merkityksellisemmän. Kiva kuulla, että pidit asusta – kiitos paljon! Hengissä säilyminen tuntuu juuri nyt oikein hyvältä tavoitteelta, turha rimaa sen korkeammalle on asettaa. :D Unikoulu on jo kovasti korjannut meidän perheen rytmiä, vaikkakin on sanottava, että totuttelua riittää vielä paljon erityisesti aamuyön tunneille. Viimeistään aika auttaa tähänkin, kuten kuopuksennekin kanssa. Toivottavasti nukutte nykyään hyvin! On se vaan niin tärkeä osa elämää ja jaksamista.
Kiitos Laura avustasi, vähän saisi koru ehkä olla mulle lyhyempi. Mutta on niin kaunis yksilö kyseessä, että täytyy se vaan tilaukseen laittaa. Sittenhän sen näkee miten se ranteeseen asettuu. Nukumme nykyään koko perhe oikein hyvin. Sitten kun univelat lopulta saa kuitattua, niin olo on kuin uudestisyntyneellä ja huonot yöt ovat muisto vain :-)