Yhteistyössä Airam
Miten ihmisellä, joka ei koe olevansa jouluihminen, on ehtinyt kuolla jo yksi pöytäkuusi ja hyörytä glögimukillinen, vaikka kalenterissa ei olla päästy kuin marraskuun alkuun?
Niin, mikä oikein on jouluihminen? Kiellän olevani jouluihminen, koska omaan päähäni piirtyy kuvitelma maanisesta jouluhullusta, joka häärää ja hössöttää. Jolla on kymmenen laatikollista joulukoristeita. Joka tyhjentää jokaisen marketin tarjouskonvehdeista. Joka pitää itse imellettyä perunalaatikkoa vähimmäisvaatimuksena. Joka muistaa omin kätösin askarrelluilla joulukorteilla kaukaisintakin sukulaista. Jolle lahjoissa määrä on tärkeämpää kuin laatu. Joka rallattelee kauppakeskuksen pirtsakoiden tonttulaulujen mukana. Joka vaihtaa jouluverhot ja haluaa joulutähtiasetelmaansa glitteriä.
Sellainen jos on jouluihminen, niin olen siitä yhtä kaukana kuin suomalainen pikajuoksija mitallisijoista. Keksinkin uuden termin, olen tunnelmaihminen. Tunnelmaihminen on henkilö, joka kaivaa kausivalot jo lokakuun puolella. Joka polttaa kynttilöitä itse asiassa koko vuoden ympäri. Joka toisinaan ripottelee kahviinsa kanelia ja muskottipähkinää. Joka ihailee tanskalaista hyggeä, viihtyy kotona ja pienillä joulumarkkinoilla. Joka soittaa Frank Sinatraa ja Bing Crosbya. Joka voi hyvin koostaa loppuvuoden ravintoympyränsä juustoista ja glögistä. Joka muistaa rakkaitaan mutta tekee sen itselleen armollisella tavalla. Joka nauttii sesongista enemmän sydämellään kuin suorittamisella.
Tunnelmaihmisen loppuvuoden sisustamisessa avainasemassa on tietysti valaistus, tunnelmavalaistus. Kovan ja kirkkaan kattovalon sijaan suosin epäsuoria valonlähteitä, ja pimeänä vuodenaikana meillä onkin joka ilta päällä kausivalo jos toinenkin. Ja mitä valoja Airamilta täksi jouluksi löytyykään: tyylikkäitä, käytännöllisiä ja ajattomia. Näyttävästä, halkaisijaltaan lähes puolimetrisestä hopeisesta Lily-LED-kranssista tuli heti yksi suosikeistani, ja niin kiipesin katonrajaan ripustamaan sen oveen.
Kranssin saa vielä korkealle, mutta jokainen, jonka kotona asuu pöytäkuusen korkuinen perheenjäsen, tietää, että elävälle tulelle on sanottava pariksi vuodeksi heipat ainakin sohvapöydältä.
Onneksi hätä ei ole tämännäköinen. Paloturvallinen Carla-LED-vahakynttilä toimii paristoilla, ja on hopeiselta pinnaltaan kaunis sellaisenaan, ja yllättävän aidonnäköinen lepattavalla liekillään päällä ollessaan. Kynttilöitä saa kahdessa koossa, 10 cm ja 15 cm.
Mitä pikkujouluihin tulee, jopa tunnelmaihmisen on myönnettävä, että vähemmän ei välttämättä ole enemmän. Illanvietossa valoja saa olla paljon, koska sysimustien viikonloppujen juhlahumuun tarvitaan kaikki mahdollinen säihke. (Jos minulta kysytään, vilkkuvista ja värillisistä valoista on silti syytä pysyä erossa.)
Tunnelmavalot kannattaa ottaa mukaan osaksi laittautumista. Hopeakrakeloitu Shafir-valosarja toimii paristolla, eikä siis tarvitse pistorasiaa lähelleen. Näin ollen valosarjan voi ripustaa vaikka kokovartalopeiliin roikkumaan tai jättää rennosti lepäämään meikkauspisteelle. (Eikä kukaan estä virittämästä lyhyttä paristollista valosarjaa itseesi, jos olet jouluihminen, ja jos jouluneuleesi kaipaa lisämaustetta.)
Samanlainen johdoton idea on myös Valolangassa. Myös tämä siron herkkä valosarja toimii paristolla, ja koska paristokotelo ei ole paljoa tulitikkurasiaa isompi, sen saa helposti naamioitua piiloon – kuten nyt vaikka piparikeon alle!
Tarjoilulautasta kootessa kannattaa vain huomioida se, että juustot ja hedelmät pilkkoo valmiiksi suupaloiksi, niin kenenkään ei tarvitse pelätä leikkaavansa valonauhaan. Näistä paristoilla toimivista tunnelmavaloista taidan olla eniten innoissani, sillä ne mahdollistavat ihan uudenlaiset, ei pistorasian sijoittelusta tai häiritsevistä johdoista riippuvaiset käyttötavat.
Sesonkivalojen käyttäminen kuusissa, ikkunoissa, pöydillä ja lyhdyissä on vähimmäisvaatimus, mutta tunnelmaihminen haluaa varmistaa fiilistelyn periytymisen myös jälkikasvulleen. Heti kun näin Gemma-tähden, visioin sen lastenhuoneeseen. Kaunis antiikkivalkoinen puutähti valaisee niin ikään paristoilla ja pienten ihmisten pakkomielteet johtoihin tuntien, se onkin ehdoton edellytys. Gemma-tähteä saa kuvassa näkyvän 60 cm korkuisen lisäksi 40 cm korkuisena, ja tähti on mahdollista ripustaa myös seinälle. Mielestäni erityisesti Gemma-tähti on tyyliltään jopa ympärivuotiseen käyttöön sopiva elementti samaan henkeen kuin lastenhuoneissa paljon tavatut valokirjaimet.
Kausivalot muuttavat kanssamme jouluksi uuteen kotiin, jossa tunnelmointi jatkuu uuden vuoden yli koko talven. Näiden minun valitsemien valojen lisäksi Airamilta löytyy tietysti paljon muitakin koristevaloja niin sisälle kuin ulos. Tunnelmaihmiselle tämä mieluisa yhteistyö tuli täydelliseen aikaan: satoihan juuri ensilumi ja sesonkivalot ovat omiaan kiinnittämään huomion kaikkeen kauniiseen orastavan muuttokaaoksen sijaan.
Mitä siellä asiasta ajatellaan: ovatko joulu- ja tunnelmaihmiset eri kansaa? Kumpi passi teillä on?
Tunnelmaihminen ilmoittautuu! :) Näin netissä jonkun tekemän valmiin, joulunpyhiin valmistautumista ohjaavan kalenterin, jonka muutkin saisi tulostaa, ja meinasin saada slaakin. Hui kamala, en halua tehdä tuosta pyhästä mitään suoritusta! Kaikki tietysti tyylillään. <3
Minullekaan kalenteri ei todellakaan sopisi, vaan ahdistaisi tekemättömillä askareillaan, mutta ymmärrän hyvin, miten jollekin se tuo iloa joulun odotukseen. Ehdottomasti juuri näin, jokainen tyylillään. Sitä juuri toivonkin, että ilmapiiri olisi 2010-luvulla tarpeeksi vapaa sallimaan kaikenlaiset joulunvietot ja viettämättä jättämiset ilman, että kukaan kokee ylitsepääsemättömiä paineita perinteistä. <3
Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä, mutta en suinkaan tuolla sinun kuvailemallasi tavalla. Tunnelmaihmisen määritelmä sopii minulle paremmin, vaikka ajatusmaailmaani se ei muuta. Minuun tämä ominaisuus on siirtynyt geeneissä, suoraan äitini puolelta, vaikka joulun uskonnollinen paino onkin hieman laimentunut sukupolvien myötä. Saa nähdä millainen jouluihminen tuosta meidän Pikku Bloggaajastamme kehkeytyy, kun syntymäpäivä on muutama päivä ennen aattoa.
Meillä tuolle kuvalemallesi jouluihmistyypille on toinen nimi; joulumaanikko. Joulumania on ikävä sairaus, johon minun mielestäni olisi hyvä kehitellä kunnollinen lääkitys tai vähintäänkin suositella akuuttivaiheeseen hoitojaksoa, jossain neutraalissa ympäristössä, jossa ei olisi ollenkaan jouluun liittyviä ärsykkeitä pahentamassa tilaa.
Itsekkin ajattelin tänä vuonna panostaa nimenomaan valaistukseen ja valkoisiin kausikukkiin. Ja, vaikka olen viimeiseen asti yrittänyt välttää LED-kynttilöitä, niin juurikin tuo pöytäkuusen korkuinen pikku ihminen varmaan pakottaa minutkin siirtymään niihin. Toistaiseksi olen yrittänyt poltella kynttilöitä pienten käsien ulottumattomissa, mutta ne pienet kädet yltävät nykyään melko moneen paikkaan. Ruokapöytä taitaa olla viimeinen kokeiluvapaa vyöhyke.
Juuri ihan samasta ilmiöstä puhumme, termien ero voidaan tehdä myös jouluihmisen ja joulumaanikon välille. :) Ehkä jouluihmisen kohdalla korostuu kuitenkin vielä, no joulu. Tähtäys pyhiin, kun taas itse tunnelmaihmisenä nautin enemmän joulua edeltävästä kaudesta. Joulumaanikoillekin on tilaa tässä maailmassa, mutta heiltä toivoisin hienovaraisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Ymmärrystä siitä, että vaikka heillä on intoa ja aikaa tehdä joulusta spektaakkeli, niin sitä ei sovi odottaa muilta. Lääkityksenkin pahimmille tapauksille voi toki antaa tai mainitsemasi hoitojakson. :D
Ihan samaa mieltä, omakin suosikkini valaistuksen lisäksi on kausikukat, erityisesti valkoiset amaryllikset havujen kanssa. Ruokapöydällä mekin poltamme joka ilta tavallisia kynttilöitä – tosin nekin täytyy sijoitella tarpeeksi kauas syöttötuolista. ;) Teidän perheessä näyttäisi olevan oikein hyvä joulugeeni, se saakin siirtyä sukupolvelta toiselle. <3
Vielä piti tulla sanomaan, anteeksi, että vaikka olenkin jouluihminen, juuri se pitkä odotus ja tunnelma ovat tässä parasta. En koe, että minun jouluni pyörii sen muutaman päivän ympärillä. Minun puolestani se aaton hössötys voisi odottaa vielä vähän pidempäänkin ja odotan siinä lähinnä sitä ruokaa ja yhdessä syömistä. :)
Olen niin samaa mieltä Jennin kanssa, tunnelmaihmisen kuvaus sopii itseeni ja olen aina määritellyt itseni jouluihmiseksi. Maanikot ovat erikseen. Odotus on ihan parasta ja pitkän kaavan mukaan mennään, siis loppiaisen yli ihan reippaasti.
Niin, ne tunnelmavalot lisääntyvät joulua kohti mentäessä ja otetaan pois sitten kevväämmällä.
Juuri näin, Jenni tarkensi hyvin! Minun heittoni tunnelma- ja jouluihmisten eroista voidaan hyvin kääntää jouluihmisten ja jouluhullujen eroksi – asia pysyy samana. :) Minustakin odotus on parasta aikaa, tunnelmallista sellaista sinne! Surillisena seuraan lumen sulamista, mutta eiköhän jouluinen fiilis taas myöhemmin tule. :)
Tunnelmaihminen ehdottomasti! Ns. Hehkulamppuvalosarja saa olla paikallaan ympäri vuoden, varsinaiset tunnelmavalot kaivetaan esiin lokakuussa. Ainoastaan paperitähden säästän lähemmäs joulua. Ihania vinkkejä:)
Eilen yritin tuskastumiseen saakka etsiä netin syövereistä juurikin tuon ensimmäisessä kuvassa näkyvän tyyppistä, lasiastiassa olevaa kauniilla etiketillä varustettua kynttilää. Ongelma on, että kaikki ovat tuoksukynttilöitä :( hajusteallergikolle mahdottomuus. Vinkkejä otetaan vastaan, jos jollakin olisi…
Kiitos Mari, kiva kuulla! Paperitähti löytyy meiltäkin, monivuotinen suosikki. Miten tässä ollenkaan riittää ikkunat kaikille mieluisille koristevaloille. :) Voi harmi! Kaikki etiketilliset kynttilät, joihin olen törmännyt, ovat tuoksykynttilöitä. En ole edes tullut ajatelleeksi, miten harmillista on, jos niitä ei voi tuoksuyliherkkyyden takia polttaa. Minulla ei valitettavasti ole vinkata vastaavaa tuoksutonta kynttilää, mutta pidetään peukkuja, että löytäisit jonkun kauniin! Tai ehkä joku lukijoista on tehnyt löydön?
Tunnelmaihminen, mutta myös jouluihminen. Tunnelmaa luon vaihtuvien vuodenaikojen mukaan esim. parvekeistutusten ja sisutuksen pinten elementtejen avulla. Joulua taasen fiilistelen perinneruokien, lahjojen hankinnan ja varsinaisen jouluaaton juhlinnan merkeissä :)
Kiitos Tiiia, tämä oli kyllä hyvä tarkennus! Nyt kun mainitsit joulun perinneruoat, niin siinä minäkin olen konservatiivinen. Ei tulisi mieleenkään syödä mitään muuta kuin jokavuotisia kaloja ja kinkkuja. Perinteisen joulupöydän olemme mieheni kanssa syöneet myös niinä vuosina, kun olemme viettäneet joulun ulkomailla. Eli ehkä minussakin asuu myös se jouluihminen. :)
Mummilassakin on ollut tunnelmaa jo usean viikon, eikä suvun pienimpien touhuja tarvitse rajoittaa, koska elävät tuikut sijoitan riittävän korkealle. Tämä postaus tuli tuiki tarpeeseen. Loistetta on tarjolla monenlaista ja mieluisimpia ovat ne, joista on iloa vielä tulevinakin kaamoksina.
Josko tämä kylmyys on lisännyt tunnelmointia. Nautimmehan mekin jo glögiä viikonloppuna vapaa-ajan kohteessamme. Laskimme toiveikkaina verkot jäiden joukkoon, vaan kala ei liikkunut eikä käynyt pyydykseen. Tunnelma soutuveneessä höyryävällä lahdella oli kuitenkin omanlaisensa.
Kaupassa oli myös torttutaikinat ja soseet esillä…jospa minäkin ;)…
Jännittävää joulun aikaa sinulle. Mekin tulemme viettämään tulevat pyhät uudessa kodissa.
Otetaanhan rennosti!!!
Oi, kuulostaa ihanalta! Päästäpä hetkeksi lataamaan akkuja. Luminen maisema, metsän hiljaisuus, takkatuli, glögilasillinen, ei tarvetta poistua minnekään – siinä täydellinen tunnelmointiviikonloppu. Pystyin melkein eläytymään myös suoturetkeenne, mahtoi olla kaunista, vaikkei kalaa tullutkaan. Omanlaisensa joulu tulee varmasti molemmille, kun päästään uusiin koteihin. Siinä on aina ihan erityistä taikaa. Näin tehdään, otetaan rennosti ja nautitaan. :)
Olen aina pitänyt itseäni jouluihmisenä, mutta en kyllä tunnista itseäni tuosta tekstin alusta. Nuo ihmiset oikeastaan pelottavat minua. Eli tunnelmaihmisiä tässä varmaankin ollaan :D Tosin olen myös valmis hankkimaan joulusukkiin aattoaamun lahjat tai vieläkin jenkkimäisemmin joulupäivän lahjat yllätykseksi kaikille, järjestän ystävilleni vuosittain pikkujoulubrunssin, johon valmistan kaiken itse (ok, en piparkakkutaikinaa.) ja omistan yhden glitterpallon. Mutta tuskin tuo tekee minusta vielä jouluhullua. Kaiken a ja o on kuitenkin valot, kynttilät (joita ei tosiaan tänä jouluna matalilla pöydillä näy. Oikeastaan olemme nostaneet koko sohvapöydän sivuun liian useiden kuhmujen seurauksena.), kaneli, hyvä punkku, joulumysli ja vanhat amerikkalaiset joululaulut. Siitä se joulu tulee. Ja turhat lahjat no no no. En halua opettaa lastani järkyttäviin lahjaröykkiöihin, vaan kivoihin pieniin laadukkaisiin lahjoihin, joista on iloa pitkään. Tänä jouluna ajattelin hankkia hänelle oman joulupallon, ehkä jopa nimikoidun, koska ensimmäinen joulu.
Hauska, että mainitsit piparkakkutaikinan! Ihan pakko tarttua siihen. Olen aina pitänyt piparitaikinan itse tekemistä kaiken huipentumana, siis todella edistyneiden jouluihmisten heininä. Kun itse en saa aikaiseksi leipoa pipareita edes pakastetaikinasta, saatika, että tekisin taikinan itse. Annas-valmispipareita ostaessa tietää kyllä paikkansa jouluihmisten hierarkiassa. :D Tänä vuonna mennään vielä näin, ensi vuonna toki haluan leipoa beben kanssa, mutta silloinkin pysytään valmistaikinassa ja peruspipareissa, monimutkaisia piparkakkutaloja minusta ei ole tekemään. Onneksi joulutortut ovat yhtä iisejä, niin voi olla sellainen muka pullantuoksuinen jouluäiti. ;) Joulumysli kiinnostaa kovasti! Paahdatko/maustatko/sekoitatko myslin itse?
Täysin samanlaisista joulujutuista nautimme! Ja hei, tietenkin voit olla jouluihminen muutenkin kuin kärjistämälläni tavalla. ;) Ennen kaikkea sanoisin, että mielentilassa kyse on kokonaisuudesta, tasapainosta. Jenkkivaikutteet kuulostavat hauskoilta ja aattoaamun lahjat joulusukissa on ihana idea. Itse asiassa pidän tosi paljon siitä, että yhdet paketit avataan jo aamulla, koska se myös auttaa keskittymään lahjaan kerrallaan, eikä niin, että koko pakettiröykkiö revitään auki minuutissa, eikä mikään tunnu miltään. Baby’s first Christmas -muistolle lämpenen todellakin myös, ihana idea! Tekeekö joku tietty, varmasti jenkki- tai brittikauppa nimikoituja palloja? Huomaatko, täällä minä ei-jouluihmisenä kyselen myslireseptejä ja joulupallon tilausohjeita, eli ei tämä tosiaan niin kirjaimellista ole. ;)
Jep, paahdan, maustan ja sekoitan myslin itse. Kaurahiutaleita, siemeniä, pähkinöitä, öljyä, hunajaa/vaahterasiirapia ja paahdon jälkeen karpaloita joukkoon. Maustetaan tietysti kanelilla ja piparkakkumausteella, joskus myös kardemummalla. Uskomattoman hyvää! Tein isänpäiväaamuksi taas.
Tsekkaa tää sivu palloille http://www.notonthehighstreet.com
Hei! Mä oon monta vuotta lukenut sun blogia ja nyt vasta jätän ekan kommentin. En vaan pysty olemaan kertomatta, kuinka mä rakastan sun tyyliä kirjottaa! Täydellistä!
Ihana kuulla! Arvostan itse postauksissa tekstiä vähintään yhtä paljon kuin kuvia, vaikka niin ei olla totuttu lifestyle-blogien maailmassa ajattelemaan. Siksi tämä kommentti ilahdutti minua erityisen paljon, kaunis kiitos Alissa!
Ihania tunnelmakuvia! Sinulla on kyllä silmää sisustukselle. Haluaisin tiedustella mistä olet löytänyt tuon ihanan hopeisen sankon/ruukun pikkukuuselle?
Kiitos Tintti, olipa kivasti sanottu! Kyseessä on itse asiassa ihan tavallinen samppanjacooler. En valitettavasti muista, mistä olen omani ostanut, vai sainkohan tämän aikoinaan lahjaksi, mutta näitä kyllä myydään monissa paikoissa, varmasti ainakin Stokkalla, kokkipuodeissa ja monissa sisustusliikkeissä. :)
Tunnelmaihminen täällä ihailee jälleen kerran sun kauniita kuvia ja tapaa kirjoittaa <3
Ihana kommentti, kiitos Suvi! Tunnelmallista loppuvuotta tunnelmaihmiselle. <3
Hih, olen mieltänyt aina itseni jouluihmiseksi, vaikka tuo kuvaus tunnelmaihmisestä kuvaakin minua. Minusta jouluihminen on juuri tuo kuvailemasi tunnelmaihminen. Varmaankaan suurimmalle osalle joulu ei tarkoita tuota kuvaamaasi jouluhulluutta, vaan juurikin tunnelmallisia valoja, rauhaa ja kotona oloa. Eli minusta se kyllä on jouluihminen jos joku :) Jouluhullut sitten erikseen ;)
Tätä tarkennusta on moni peräänkuuluttanut ja kyllä, voimme vaihtaa käsitteet myös jouluihmiseksi ja jouluhulluksi. ;) Ero kahden eri ihmistyypin välillä säilyy samana. Uskon myös, että jouluhulluja on määrällisesti vähän, heidän läsnäoloaan ei vain voi olla huomaamatta. Jouluhulluuden uskon ja toivon myös olevan jossain määrin passé. Että kauheasta kilpavarustelusta ollaan siirtymässä kohti pehmeitä arvoja, läsnä- ja yhdessäoloa. Tunnelmaa, rauhaa ja kotona olemista arvostava jouluihminen minäkin olen. Terveisiä toiselle samanlaiselle! :)
Ääni hyggen puolesta :) Kaapit pursuavat tunnelmavaloja, mutta AINA mahtuu uusia ihanuuksia mukaan! Tänä syksynä iso kysymysmerkki on vain ollut että mistä näitä Airamin valoja oikein saa?! Verkkokaupat eivät ole olleet (vieläkään) ihan valmiina, vaikka tunnelmaihmiset ovat olleet lähtökuopissa jo kauan. Kaupat, ohoi!
Jes! Tanskalaisilla on hygge, ruotsalaisilla mys. Eikö ole jännä, että suomen kielessä ei ole käsitteille edes suoraa käännöstä, koska termit tarkoittavat kansakunnilleen paljon enemmän kuin yhteen sanaan voi pukea. Mutta ehkä meillekin on rantautumassa oma tunnelmoinnin kulttuuri. :) Airam-valojen jälleenmyyjiä yleisesti voi hakea täältä: http://www.airam.fi/kuluttajille/ostopaikat/. Mutta se on tietysti harmi, jos valikoima ei vielä kaupoissa ole parhaimmillaan. Pitäisikö täälläkin siirtyä Lontoon-aikatauluun, taitaa Harrodsille tulla jouluosasto jo elokuussa. ;) Tai jos ei vielä tonttuja elokuussa niin kyllä minustakin syys-lokakuussa kaupat saisivat olla hereillä valojen kanssa. Toivottavasti tunnelmaihmisten terveiset löytävät kauppialle perille!
En koe olevani kuvailemasi jouluihminen, vaan jouluihminen joka nauttii itse joulun ajan odotuksesta ja tunnelmasta olematta kuitenkaan yhtän hysteerinen. Annoit kuvan jossa jouluihminen olisi jotenkin huono asia? En myöskään nauti vilkkuvista valoista tai en koe että laatikot täytyy itse tehdä alusta asti enkä en ole ikinä ottanut, enkä aiokkaan ottaa joulustressiä. Joulussa on kyse rauhasta, perheestä ja ennenkaikkea tunnelmasta. Ei hysteriasta ja niistä maailman rummimmista jouluverhoista.
Joulunodotukseeni kuuluu marraskuusta asti kynttilät, tunnelmavalot (pitäisi käydä hankkimassa uudet ja nämä airamin vaikuttavat oikein kivoilta), glögi, piparit(juustojen kera) sekä Sinatran aikaiset joululaulut(En voi sietää uusien poppareiden versioita joulukipaleista paitsi Bublén).
Hyvää joulunodotusta!
Kärjistyksen oli tarkoitus olla pelkästään humoristinen, ei suinkaan kirjaimellinen, eikä varsinkaan ketään mollaava. Se, että on löytänyt joulusta itselleen mieluisan tavan jaksaa pimeä ja kylmä loppuvuosi, on pelkästään ihana asia. :) Oikeasti taidan minäkin olla jouluihminen – vain jouluhulluus on se, mitä en koe omakseni ollenkaan. Hauska kuulla, miten samoista asioista te lulijat nautitte. Bublé on myös minulla ainoa nykyartisti, jonka joululevy saa kunnian soida silloin tällöin Rat Pack -herrojen välissä. Kauniisti puit sanoiksi joulun perimmäisen tarkoituksen. Minustakin juhlassa on kyse rauhasta, perheestä ja tunnelmasta. Kiitos ja samoin, kodikasta joulun odotusta! <3
Ihania tunnelmavaloja, meillä myös tuollainen kranssi ja se on ihan yksi lemppari tunnelmanluoja. Asia ei nyt tähän postaukseen ihan kuulu mutta mitä olet pitänyt sohvastanne. Onko pysynyt hyvin muodossaan, suosittelisitko?
Kiva, jos olet ihastunut samanhenkiseen kranssiin! Se on kyllä tosi viehättävä, klassisen kaunis. Vajaan vuoden kokemuksella voin sanoa olevani todella tyytyväinen sohvaan. Se ei ole minusta mitenkään menettänyt muotoaan, vaikka emme olekaan pöyhineet tyynyjä niin ahkerasti kuin suositellaan. Huomaan eron erityisesti edelliseen sohvaamme (BoConcept Indivi), jossa selkänojan tyynyt lytistyivät tosi pahasti. Julia-sohvaa suosittelen lämpimästi, on laadukas ja aivan ihana. :)