Olen luovuttanut. Baby’s first Christmas ja kaikkea, mutta tänä jouluna on pakko tyytyä pieneen, vieläpä muoviseen kuuseen. Jos olen helisemässä uteliaan kymmenkuukautisen kanssa jopa tämän, ei-varisevan ja pöydälle tarpeen vaatiessa nostettavan puun kanssa, mikä olisi tilanne ison aidon kanssa. Mutta pääasia ei olekaan kattoon ulottuva latva – kuusi kuin kuusi, kyllä sillä tunnelma saadaan.
Kuusi on Ikean Fejka ja täytyy sanoa, että tekokuuseksi ulkomuoto on yllättävän tyylikäs ja aito, samoin havujen vihreä juuri oikea. Tästä monivuotisesta lajikkeesta tulee varmasti tulevienkin vuosien pitkäaikainen ja vaivaton kausisomiste, jonka voi nostaa ilahduttamaan aina marraskuun alusta loppiaiseen.
Pyhiksi haetaan sitten totta kai oikea kuusi, mutta kuten sanottu, ei vielä tänä vuonna. Aitojen havujen tuoksua ei kuitenkaan voita mikään, joten edes maljakkoon niitä on saatava yhdessä valkoisten joulukukkien kanssa. Tarkoituksemme on myös valaista pihan omenapuu, joten sekin paikkaa tilannetta mukavasti.
Pikkukuusi asettaa omat haasteensa koristelulle: mitään kovin isoa ja painavaa oksat eivät kanna, mutta jotenkin minipuukin on kiva viimeistellä. Char jakoi kauniin vinkin paperisista tähdistä. Meidän kuuseen kiepsautin Airamin paristokäyttöisen Valolangan. Rusetit tein valkoisesta pellavasta revitystä nauhasta, jolla olen koristellut myös lahjapaketteja.
Olin kuvaamassa pelkkää kuusta, kunnes hetken mielijohteesta päätin koota koko porukan kasaan kotistudiolle. Onnistuneimmassa otoksessa kaikki katsovat kameraan, mitä nyt yksi näyttää kieltä. Kaiken kaikkiaan uudessa kodissa alkaa olla joulumieli kasassa, sillä koristelumme on aina suhteellisen hillittyä ja lahjoihinkin suhtaudumme maltillisesti. Rauhaa, rakkautta ja lunta, kirjoitan toiveeni Korvatunturille. Ja pino sisustuslehtiä sohvankulmaan.
Meillä on jo kierroksessa baby’s second christmass, kun päästiin kuin päästiinkin vuosi sitten sairaalasta jouluksi kotiin, vaikka edellisenä päivänä huonolta näytti. Isäntä itseasiassa juoksi vielä 23 päivä kaikki jouluhankinnat läpi ja palasi sitten vielä takaisin sairaalaan, kun ei oltu mitään uskallettu valmiiksi ostaa, kun ei tiedetty missä sitä joulua vietetään. :D Täytyy sanoa, että vaikka joulu oli ikimuistoinen, niin ei kiitos toista samanlaista.
Minä olin uhkarohkea ja ostin ihan oikean minikuusen. Meilläkään se ei tietenkään voi missään nimessä asustella lattialla, vaan sen paikka on turvallisesti lipaston päällä. Johon tuo pihkura yltää jo pikku sorminensa. Viimeksi tänään käytiin napakkasävyinen keskustelu äidin ja vauvan välillä, toisella käsi kuusenoksalla. Samoin meidän maljakkoon pujotetut kausivalot ovat aika usein tutkimusmatkailijan tulilinjalla.
On kyllä ollut jännittävät ja ikimuistoiset paikat vuosi sitten! Onneksi pääsitte kotiin ja nyt sitten ensimmäinen joulu, jonka voi odottaa sujuvan ilman suurempia yllätyksiä. Aito minikuusi kuulostaa ihanalta! Se voikin ilman muuta olla oikea, kun vaan löytyy paikka tarpeeksi korkealta. Meillä haaste on juuri ollut se, että uudesta kodista toistaiseksi on puuttunut niin tasoa kuin sivupöytää, niin mitään ei voi laskea minnekään. Oikea piensisustajan kriisi! :D Jep, kaikki valot menevät kyllä houkuttelevimpien juttujen sarjaan yhdessä johtojen kanssa!
Oi, kun on kauniita ja tunnelmallisia kuvia! Meillä on myös tulossa muutamaa viikkoa teidän minityyppiä nuoremman kanssa ensimmäinen joulu, eikä tulisi mieleenkään tuoda nyt oikeaa kuusta tuhottavaksi :) Ensi jouluna sitten, kun on saatu oma talo valmiiksi – kiitos samalla remppa- ja materiaali-inspiraatiosta, samoja valintoja kun tehdään täälläkin!
Voi kiitos! Ihana, että pidät kuvista ja tosi kiva kuulla, että olet saanut täältä remppainspiraatiota valintoihin. Niinpä, siitä olisi rentoutuminen kaukana, kun koko joulu menisi kuusen vartioimiseen. Pienten ihmisten mielestä, kun tuskin on mitään kiinnostavampaa kuin loistavat johdolliset valot ja kiiltävät koristeet. ;) Ihanaa ensimmäistä joulua sinne ja onnea talonrakennusprojektiin!
Ihana koira-lapsi-kuva ja hauska idea nuo rusetit kuusen koristeenä. Meillä molemmat lapset ovat vissiin olleet niin herkkänäppisiä, että joulukuuset ovat saaneet olla melko rauhassa, kun on hoksattu, että neulaset pistelee ikävästi :-D
Kiitos! Rusetit on kyllä kiva ja helppo koriste niin pieneen kuin isoon kuuseen. Näiden valkoisten pellavaisten lisäksi uskon, että mustat satiinirusetit toimisivat upeasti. Näin se varmasti pitäisikin oppia, neulojen pistävyys kantapään kautta. Saa nähdä, mikä on meininki ensi vuonna sitten, alle kaksivuotiaana. ;) Kiva, että teillä sai kuuset olla rauhassa. Ihanaa joulunaikaa sinne!
Molemmat niiin ihania. Sisustus B ja Sisustus K ;).
Kaunis kiitos! Molemmat lähettävät paljon terveisiä. :)
Onpa babysta tullut jo iso neiti!
No niin on, Sisustustaapero kohta. :) Mihin tämä aika oikein menee!
Hyvää joulua teille! Kysyisin samalla neuvoa patterikotelon suhteen. Sanoitkohan että teille tulee sellaiset? Olen harkinnut omaan kotiin myös sellaista mutta en oikein tiedä millaiset niiden pitäisi olla kooltaan. Kaipaisin sinulta näkemystä. Onko ne juuri patterin kokoiset vai isommat niin että esim. ikkunan alla ne ulottuvat lattiasta ikkunan alatasoon asti? Kíitos paljon jos vastaat :)
Moi Hanna! Muistat ihan oikein. Meillä on suunnitelmana laittaa kaikkiin huoneisiin patterinsuojat. Ajattelimme Bauhausin myymää Lundbergs Klara -mallia. Vaan arvaa painimmeko me juuri kaikkien esittämiesi kysymysten kanssa! Siksi emme ole saaneet vielä aikaiseksi hankkia suojia emmekä kiinnistystarpeita, koska asennus vaatii selvästi vähän perehtymistä. Valitettavasti en siis osaa vielä lainkaan neuvoa asiassa, mutta sitten kun ehdimme siihen vaiheeseen ensi vuoden puolella, lupaan postata asiasta, jos se vielä olisi ajankohtaista sinulle. :) Samoin kiitos, oikein ihanaa joulua!
Kiitos vastauksesta. Tällä meidän tahdilla asia on ihan varmaan vielä pitkään ajankohtainen! Mielenkiinnolla odotan mihin päädytte ja yritän muodostaa oman näkemyksenkin :)