Yhteistyössä Asennemedia ja Hardys
Joulukalenterista on jo pari luukkua auki ja niin on korkattu myös juhlakausi! Tosin omat pikkujoulujuhlintani jäävät tänä vuonna Asennemedian pikkujouluihin. Tuntuu, ettei aika yksinkertaisesti riitä enempään, vaan kotiutuminen nielaisee nekin vähät viikonloput, joita tässä ennen pyhiä enää on. Onneksi sesongista voi kuitenkin nauttia monella tapaa – nousee se kuohuviinimalja ja glögilasi ilman täyteen buukattua kalenteriakin!
Joulukuun viikonloppujen lisäksi kuplivan maljan kohottaminen sopii itsenäisyyspäivään. Linnanjuhlien vastaanotto taitaa olla viimeisiä yhtenäiskulttuurimme jäänteitä ja piirre, jota ulkomaalaiset ihan ymmärrettävästi ihmettelevät: onpa erikoista juhlia kansallista päivää televisiota tuijottamalla. Vaan helppohan se on puhua, jos oma päivä asettuu heinäkuun neljänteen. Väitän, että siinä tilanteessa meilläkin olisi hiemat erilaiset, jotakuinkin juhannusta muistuttavat traditiot. Mutta kun puhutaan joulukuun kuudennesta pohjolassa, on ihan järkeenkäypää sytyttää ikkunalle kaksi kynttilää ja käpertyä tunnelmalliseksi laitettuun kotiin joko oman perheen tai isomman kisakatsomon kesken.
Minulla on kunnia olla yksi perinteisen australialaisen viinitalon, Hardysin, lähettiläistä ja pääsen jakamaan teille ennen pyhiä myös joulupöydän viinivinkit, mutta aloitetaan sesongin kiinnostavalla uutuuskuohuvalla. Hardys Crest Sparkling Chardonnay Pinot Noir Brut on tehty chardonnaysta ja pinot noirista – usein samppanjaan liitetyistä rypäleistä. Kuiva, sitruksinen ja maultaan hedelmäisen moniuloitteinen kuohuviini sopii niin maljojen nostamiseen, aperitiiviksi kuin kevyiden syötävien kanssa. Viinitalon perheen vaakunalla viimeistelty etiketti tekee pullosta myös todella tyylikkään tuliaisen, joka ei kaipaa kuin korkeintaan rusetin kaulaansa. Hinnaltaan Hardys Crest on Alkossa 12,49.
Hardys Crest sopii koko joulun juhlakauteen, mutta itse inspiroiduin yhdistämään sen nimenomaan ensitiistaiseen itsenäisyyspäivään ja sapaksiin, suomalaisiin tapaksiin. Otin kuvat vanhassa kodissamme isänpäiväsunnuntaina, jolloin sain samalla koemaistattaa harjoittelusuupalat sankarilla. Itsenäisyyspäivänä sapaksia voi tarjota kahdella tapaa: alkupalana ennen illallista tai varsinaisena ateriana, kunhan ruokaisia suupaloja tekee riittävästi. Kaikista parhaiten mekkojen analysoiminen onnistuukin juuri rentojen cocktail-palojen kanssa.
Sapasten pohjana toimii paitsi suomalainen ruisnappi myös valmiit pienet taikinakuoret, crustadit, joihin on helppo tehdä erilaisia kotimaan ruokakulttuuria heijastelevia tahnoja. Ranskankermasta, lohesta, tillistä ja kurkusta tehdyn tahnan viimeistelin mädillä. Piparjuurituorejuustoon sekoitettu poro ja punasipuli saivat karpaloa ja puolukkaa koristeeksi. Hyvää sienisalaattia saa kaupasta valmiina, joten siitä ei ainakaan sapas helpommaksi muutu, mitä nyt viimeistelyyn voi panostaa pienen rosmariininoksan verran. Leipäjuustosta tein pienet pyöreät suupalat käyttämällä munakuppia muottina. Päälle vain lakkahilloa ja siinä se. (Jos teitäkin järkyttää lakkahillopurkkien nykyinen, kymmentä euroa lähentelevä hinta, suosittelen Lidlin kolmen-neljän euron kotimaista Deluxe-lakkahilloa!)
Kalan, riistan, marjojen ja sienten lisäksi sapasten maailmaan sopivat tietysti juurekset. Ainakin punajuurta vuohenjuustolla ja timjamilla aion vielä kokeilla. Myös peruna toimii cocktail-palan pohjana, yhdistettynä vaikka hyvään silliin. Näin joulunaikaan ei myöskään sovi unohtaa kotimaisten pientilojen juustoja esimerkiksi mustaherukkahyytelöllä tai mustikkahillolla. Myös linnanjuhlien paljastetuista tarjoiluista voi poimia yhden erityisen ajankohtaisen idean, nyhtökauran. Tosin jos trendituotteen saatavuus on haastavaa ihan normaaliviikkona, mitä se on silloin, kun Saukki on käynyt apajilla.
Toivottavasti saitte mieluisia ideoita itsenäisyyspäivän pöytään. Näillä tunnelmilla toivotan kuplivaa viikonloppua!
Valviran ohjeistuksen mukaan alkoholia koskeva kommentointi on kielletty, mutta muu keskustelu on tavalliseen tapaan tervetullutta.
Sanotaanko, että kyllä minäkin lähtisin oikein mielelläni itsenäisyyspäivän piknikille, mutta kun sitä mahdollisuutta ei ole meille suomalaisille suotu niin ei auta, kuin katsoa ne linnanjuhlat. Ollessani viime vuonna täysin halkeamis pisteessä ja kun hengittäminenkin tutui raskaalta pienen ihmisalun yrittäessä kovasti työntää keuhkojani pois oman elintilansa tieltä, en jaksanut ajatella ruoanlaittoa tai pöydän kattamista. Mutta jos sitä tänä vuonna laittaisi pöydän huolella korkeaksi. Ehkä valkosipuliperunoita ja jotain oikein hyvää lihaa…
Viimeisillään oleminen nyt erityisesti kannustaa, suorastaan pakottaa sohvalle! Tietysti talvellakin voisi juhlia muulla tavalla kuin televisiota kotona katselemalla, mutta omalla tavallaan perinne taitaa kuvata meitä suomalaisia itsenäisyyspäivän henkeen aika hyvin. Pihvit ja valkosipuliperunat on muuten meilläkin syöty usein joulukuun kuudentena tätä sapas-teemaa lukuun ottamatta.
Olisi kiva tietää tuosta upeasta sormuksestasi enemmän ja miksei ylipäänsä koruistasi :)
Kiitos toiveesta ja kauniisti sanottu sormuksesta! Minulla onkin tehtävälistalla lukijatoivepostaus tyylistä ja samoin aikomuksena on kertoa vaatehuoneemme säilytysjärjestelmästä, joten niissä molemmissa tulisi luontevasti käsiteltyä myös korut. Vaikka täytyy sanoa, että olen koruissakin karsinut valikoimani yhteen pieneen rasialliseen ja senkin sisältö näkyy melkein kokonaan tuossa kuvassa. Mutta mielelläni palaan ehtiessäni tarkemmin. :)
Todella suloisen näköisiä nuo sapakset! Toppi on myös älyttömän kaunis, saako udella mistä se on ostettu?
Kiva kuulla, että sapakset houkuttelevat. :) Totta kai saat! Toppi on Tibi-merkkinen. Ostin sen vuonna 2013, kun arvoin, olisinko mennyt naimisiin tämäntyylinen paita päälläni, mutta päädyinkin sitten yhdistämään tyllihameeseen silkkisen t-paidan, ja nämä paljetit jäivät muuten juhlakäyttöön. Yhtä kaikki, mielestäni tällaiset naruolkaintopit ovat Tibin tavaramerkki, joten vastaavia saattaa hyvin olla heidän mallistossaan edelleen. Merkki on newyorkilainen, mutta netistä tilasin. :)
Osaat loihtia niin kaunista ympärillesi – ja jaat sen meille. Kiitos ?
Miten kauniisti sanottu, kiitos paljon terveisistä! Ihana, että saan jakaa teille. Muuten tämä olisi hyvin tylsää hommaa, pölistä sapaksista kuuroille korville, joten kiitos kun olette olemassa. :)
Kiitos kivoista sapas vinkeistä. Pitäisikin ehkä enemmän panostaa itsenäisyyspäivään.
Hei, mistä sinun söpö hame on? Aivan ihana :)
Ole hyvä! Ihana, jos ideoista oli iloa. Ja tätä napostelupöytää pystyy helposti jatkamaan jouluteemalla, ottamalla juustojen kaveriksi vielä piparia, viikunaa ja niin edelleen. Hame on kuule Mangosta, vieläpä tuurillani taas puoleen hintaan eli olisinkohan 15 euroa maksanut. Tykkään itsekin hurjasti, enkä oikein muita hameita tällä hetkellä omistakaan. Vielä jos toisen (mustan) hameen löytäisin vaatekaappiin, niin tämä nykyään hyvin vaihtelunhaluton pukeutuja olisi tyytyväinen. :) Kiitos ja tunnelmallista huomista itsenäisyyspäivää!
Olen miettinyt tätä itseasiassa tosi usein, että voitaisiinkohan Suomen itsenäisyyspäivä siirtää joskus kesään, koska kadehdin amerikkalaisten iloisia juhlia. Toisaalta Suomessa juhlapäivä on niin vakiintunut kaikkine perinteineen, että ehkä puhuttaisiin jonkinlaisesta vääryydestä, jos aamupäivällä ei näe Tuntematonta ja illalla niitä mekkoja. Olen siinä mielessä varmaan outo lintu, että olen nähnyt Tuntemattoman Sotilaan kerran. Tai no kerran tv:stä tuon vanhan ja kerran teatterissa Smedsin version (joka oli muuten tosi hyvä). Olen kuitenkin vähän sitä mieltä, että päivään tarvittaisiin ehdottomasti jotain iloittelua Suomesta ja suomalaisuudesta ja hartaus saisi edes himpun verran siirtyä syrjään.
Ja sapakset – loistava idea. Ajattelin itse tehdä niitä alkupaloiksi jouluaattona samppanjan kanssa tarjottavaksii.
Kieltämättä kesäilottelu taitaa tässä vetää pidemmän korren! Mutta koska siirto tuskin on mahdollinen, täytyy vain yrittää nauttia nykyisestä mallista. Jos ei muuta, niin erityisesti työelämän aikaan ylimääräinen vapaapäivä joulunaluskiireiden keskellä tuntui aina tosi mahtavalta ja sohvaloikoilut tervetulleilta. ;) Smedsin versio olisi kyllä ollut kiinnostava nähdä! Muutenkin on vierähtänyt jo aika monta vuotta edellisestä Tuntemattoman katsomisesta. En voisi olla enempää samaa mieltä! Niin paljon kuin hartautta ja herkkyyttä tässä kovassa maailmassa arvostakin, koen itsekin liiallisen paatoksellisuuden ahdistavaksi. Juuri viime viikonloppuna oli Hesarissa kirjoitus siitä, kuinka vakava asia itsenäisyys meille on. Sama pätee jouluun. Vaikka en ole mikään tipetipetiptap-ihminen, toivoisin suomalaiseen jouluun annoksen anglosaksista iloista juhlamieltä. Niin kaunis kun joku Varpunen jouluaamuna onkin, se koskettaa tällaista herkistelijää jo ihan liikaa. Kun ei viitsisi koko aattoa vollottaa, parempi suosiolla virittää taajuudet keveämmille aalloille. :) Mainio idea: sapaksiin saa niin kivasti yhdistettyä perinteisiä suomalaisia ja jouluisia makuja samppiksen kanssa!