Kommenteissa tulikin jo kyselyä aikaisemmassa postauksessa vilahtaneesta tv-tasosta, niin raotetaan seuraavaksi verhoa olohuoneen nurkkaan. Vaikka kaikista mieluiten suuntaan kyllä katseeni lumiseen takapihaan. Kyllä talvista postikorttimaisemaa onkin odotettu!
TV-tasomme on jälleen, kuten edellisessäkin kodissa, Ikean Bestå-sarjaa. Tähän tilaan halusin kuitenkin jotain valkoista ryhdikkäämpää, joten päädyin mustiin Hanviken-peilioviin (tai mustanruskeahan heidän sävynsä virallisesti on, hyvä pehmeä mattamusta joka tapauksessa).
Ilmavuuden ja siivottavuuden vuoksi tv-taso kiinnitettiin tällä kertaa seinään, ja niin kiinnitettiin myös televisio paitsi modernin ilmeen aikaansaamiseksi myös turvallisuussyistä. Käytössä seinäkiinnitys on osoittautunut todella käteväksi, sillä televisiota voi helposti kääntää sohvan suuntaan (ollakseni toimivuudesta ihan varma, olen saattanut viime päivinä nauttia muutaman Gilmore Girls -jakson kahvin kanssa.) Kiinnitysmekanismi on Gigantista, toivottavasti kukaan ei kysy teknisistä ominaisuuksista tarkemmin.
Rehellisesti sanottuna tämän ratkaisun kanssa tuli kiire, sillä lattialla ollut televisio oli melkoisen painajaismainen 11-kuukautisen kanssa. Aikatauluun nähden olen lopputuokseen tyytyväinen ja 120 cm leveä kaappi oli muutenkin juuri se pieni lisä, jota säilytykseen kaipasimme. Kaappiin menee päivittäin kädenulottuville tarvittava kama läppäristä kameraan ja latureista kalenteriin.
DVD-katselu ja miehen pelaaminen on meillä nykyään niin harvinaista, että pleikkarin ei tarvitse olla koko aikaa esillä, vaan se nostetaan kaapista tarpeen vaatiessa. Oikeastaan aika ihanaa, ettei kokonaisuudessa ole mitään ylimääräistä. Vanhan kodin komentokeskusnurkkausta, jossa kaaosmaisesti sekoittui miljoona televisio-, pleikkari-, valaisin-, tietokone- ja radiopiuhaa, ei varsinaisesti ole ikävä.
Muistaako muuten joku tarkkaavainen lukija, kuinka meidän piti tähän kotiin piilottaa televisio? Tv-kaappeja on kuitenkin yllättävän vaikea löytää ja esimerkiksi Juvilla hinnat alkoivat nousta nelinumeroisiksi halutulla värikäsittelyllä. Toiseksi miehelläni oli hyvä huomio: onko se sitten lopulta niin seesteistä sekään, että aina television päällä ollessa kaapinovet repsottavat auki ja kaikki kaapin sisältö näkyy. No niinpä!
Tuo talvimaisema on mielettömän kaunis. Mutta eipä sisätiloissakaan valittamisen aihetta ole. Minäkin tässä maillailen silmämääräisesti beståa tuohon meidän sohvan viereen, samalla kun teen ihan konkreettisia suunnitelmia olohuoneen sisustukselle ja olen siinä samalla huomannut haaveilevani myös tuoleista, niiden valaisimien lisäksi… Tai ehkä olen vain myöntänyt viimein itselleni, että tuolitkin on ihan jees.
Mutta tuo teidän telvisio bestå yhdistelmänne on kyllä toimiva. Samaan aikaan ilmava ja ryhdikäs. Ja mitä siihen 11 kuukautiseen tulee… Odota vain, kun neiti on vuoden. Meillä kaiken pitäisi olla tiiviisti turvassa lukkojen takana, kun laatikot ja ovet aukeavat ilman minkäänlaista ongelmaa. Eniten pään vaivaa tuottaa meidän herran kännykän laturi, jota ei vain yksinkertaisesti herran mielestä voi siirtää. Joten aina, kun silmä välttää ja Pikku Bloggaaja kyseisen piuhan muistaa, se on suussa nopeammin, kuin ehdin sanoa; ”Älä pistä sitä suuhun.”
Niin on! Rakastan lumista maisemaa ja tilaan aurinkoisia muutaman pakkasasteen päiviä koko tammi- ja helmikuuksi. Sitten voidaankin alkaa siirtyä kevääseen, mutta ei sitä pitkää loskavaihetta, kiitos! Järjestely toimii kyllä oikein hyvin näin. Televisio saa olla rauhassa ja samanaikasesti ilme on kivan kepeä ja vaihteluksi erilainen kuin edellisessä kodissa. Bestå on kyllä hyvä sarja rakentaa mieluisia kokonaisuuksia. Ei valitettavasti tarvitse odottaa vuoden ikään asti, kyllä täällä availlaan jo kaappeja siihen tahtiin. Tekniikka bebeä on alusta asti kiinnostanut eniten: johdot, laturit, läppäri, kännykkä, kaukosäädin, valaisimet ja kamera hihnoineen ovat parasta, mitä hän tietää. Täytyy kyllä olla silmä tarkkana, ettei mitään niistä jätä valvomatta esimerkiksi sohvalla tai tulee kallis lasku lapsilisiin. :D
Pakko tässä paljastaa, että meidän neidin Pukku bloggaaja lempinimihän tulee siitä, että ihan sama missä läppäri on, siihen pitää päästä keinolla millä hyvänsä käsiksi. :’D Nykyään ainut paikka, missä se saa vielä olla rauhassa, on keskellä ruokapöytää.
Miten voikin olla noin vähän johtoja? Meillä lähtee pelkästään telkkarista 4 mustaa johtoa + kaiuttimet :D
No sanos muuta! Täytyy oikein pysähtyä arvostamaan asiaan kommenttisi myötä, ja kun muistelen myös meidän vanhaa johtokaaoskotia. :D
Meidän pitäisi ehdottomasti nostaa tv seinälle asap. Ihan jo tosiaan pelkästään turvallisuussyistä ja olisin muutenkin valmis luopumaan pitkästä tv-tasosta. Ja eihän tv:n viereen tasolle saa mistään toimivaa sommitelmaa. Asia on häirinnyt minua koko täällä asumisen ajan. Television kanssa ei sovi mikään yhteen, vaikka se onkin suhteellisen siro ja valkoinen.
Kaunis luminen maisema, kiva ihailla omaa uutta pihaa!
Suosittelen kyllä, nyt televisio saa ihan oikeasti olla täysin rauhassa, eikä tarvitse pelätä lainkaan, vetääkö pieni tutkija sen päällensä. Mieheni muuten korjasi, että meidän kiinnityssysteemi onkin Powerista, eikä Gigantista, mutta kyllä niitä varmasti kaikkialta saa, kun vain katsoo tarkasti yhteensopivuuden television kanssa. Asetelmat television vieressä onkin tuhannen taalan kysymys. Vähän harmittelin, ettei meille mahtunut pidempää tasoa juuri siitä syystä, että silloin television viereen olisi voinut laittaa jotain nättiä. Vaan sinäpä sen sanoit, onko se siinä nättiä sitten kuitenkaan? Ainakin tilaa ja ilmavuutta pitäisi olla tarpeeksi ja pohjan ehkä vaalea. Meidän mustasta tasosta ei oikein mikään erotu. Silti välillä pidin kulmassa pikkukuusta ja on siellä palanut kynttiläkin, mutta vähän ahdas ja pimeä nurkkaus stailaamiseen on. On kyllä onni omistaa oma piha, olen siitä nykyään tosi onnellinen!
Oi voi, meillä tv-tasolla on tv:n ja etukajarin lisäksi äkkiä laskettuna seitsemän härveliä. o_O On pelikonsoleita, multimediatoistinta, vahvaria ja kuka ties mitä. Lattialla kajarit ja subbari lisäävät osansa johtohelvettiin. Tason takana on 12 paikkainen jatkojohto jonka jokainen paikka on varattu… Nörttimies ja 1908 rakennettu jugend talo ei aina sovi tyylillisesti yhteen… Onneksi Intiassa osataan tehdä upeita massiivipuisia tv-tasoja akaasiasta. ?
Heh, kiitos tästä muistutuksesta! Nyt osaan entistä enemmän arvostaa vähäjohtoista harmoniaa. Et varmasti ole ainoa tekniikkaintoisen miehen uhri. :D Oih, intialainen akaasiapuinen taso kuulostaa tosi upealta ja persoonalliselta. Sellainen kalusteen tuossa tapauksessa pitää ollakin, niin se ei jää laitteiden jalkoihin vaan vie huomiota pois härpäkkeistä. :)