Sisustusharrastajia kritisoidaan usein toistensa kopioimisesta. Osittain syystä ja itsekin siihen syyllistyen, sanoisin. Kodit muistuttavat toisiaan, ja koska kalusteet ja pienesineet ovat tunnistettavia, voi ulkopuolinen jopa täysin suoraan kopioida toisen kodin sisustuksen – elävässä elämässä näin on käynytkin.
Se, että joku toisintaa jonkun muun sisustaman huoneen, tuntuu minusta uskomattoman hämmentävältä. Mikä tällaisessa sisustamisessa on motiivina? Se, että netistä löytyneellä avaimet käteen -suunnitelmalla säästää omaa aikaa ja vaivaa? Vai onko taustalla haave elää jonkun toisen elämää?
En voi sanoa, että pitäisin meidän kotiamme persoonallisena. Meillä ei ole uniikkia taidetta tai persoonallisia perintöhuonekaluja. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu tyylistäni: makuni yksinkertaisesti on niin pelkistetty, etten koe rohkeita tai erikoisia ratkaisuja omakseni. Enkä luonnollisestikaan hanki – sanotaan nyt vaikka retroa kaapistoa – vain siksi, että voisin muille osoittaa sisustavani persoonallisesti.
Silti olen jossain määrin alkanut ahdistua siitä, miten samat valinnat sisustusruletissamme pyörivät. Pohdin, voisinko itse pyrkiä yhtään yksilöllisempiin valintoihin, vaikka pysyisinkin uskollisena modernin klassiselle ja neutraalinväriselle tyylilleni.
Omasta kodistani otan esimerkiksi sohvan ja sohvapöydän. Ensimmäinen on Boknäsista, toinen Bo Conceptilta, tavallisimmista sisustusliikkeistä siis. Silti en ollut nähnyt kumpaakaan kenenkään sisustuskuvissa, mikä ei yksin olisi riittänyt ostospäätöksen motiiviksi, mutta mikä teki hankinnoista minulle paljon mieluisampia.
Sama tilanne on uuden kodin tarjotinpöydän kanssa (joka on Roomlightin Danley). Se ei ole erikoinen tai uniikki, mutta minua pöydässä ilahduttaa paitsi sen kauneus myös – en nyt sano harvinaisuus, sillä kuka vaan voi tilata saman pöydän – mutta se, että onnistuin löytämään jotain minulle ennennäkemätöntä ja silti sataprosenttisesti näköistäni. Samaan henkeen olen tyytyväinen, että emme löytäneet uuteen kotiin ruokapöytää valmiina. Mittatilauskalusteen teettäminen vaatii enemmän vaivannäköä, mutta tuntuu varmasti erityisemmältä.
Itse ajattelen, että persoonallisuus, eli erilaisuus suhteessa muihin koteihin, ei voi olla itseisarvo, vaan sisustamisen on aina lähdettävä sisäisistä motiiveista. Millainen tila tekee minut tai perheeni onnelliseksi, vaikka yksikään kotikuva ei koskaan päätyisi jakoon, tai vaikka yksikään silmäpari ei koskaan kyläilisi paikan päällä.
Jos omaa makua kaikista eniten puhuttelee se yleinen, muillakin nähty suosikki, niin sen kannustan hankkimaan. Itse en suostunut luopumaan yli kymmenvuotisesta Eames DSR -haaveesta, vaikka tuolit yhtäkkiä yleistyivätkin. Nyt elän sen asian kanssa, että näen samat tuolit jokaisessa sisustuslehdessä, mutta koska motiivit olivat niin vahvasti sisäiset, ei tuolien yleisyys muilla oikeastaan haittaa. En myöskään pidä minään sitä, että säilytyskalusteemme ovat kaikki Ikeaa. Silti olen halunnut herätellä itseäni miettimään, ilahtuisinko kuitenkin joidenkin hankintojen kohdalla siitä, että löydän ne aivan itse enkä kenenkään muun kautta.
Netti tuo samantyyliset sisustajat yhteen, mikä on ennen kaikkea rikkaus. Miten monta kertaa olen itsekin poiminut ideoita, saanut vertaistukea, hyötynyt käyttökokemuksista ja löytänyt ratkaisuja. Mutta niin kuin kaikessa muussakin, myös inspiroitumisessa raja kulkee jossain. Jos kaiken ryntää heti ostamaan jonkun toisen perässä, kysyn ihan vilpittömästi ihmetellen: miten koti voi mitenkään tuntua omalta?
Millaisia ajatuksia teillä on kotien samankaltaisuudesta?
Kylläpä osui tämä kirjoitus hyvään aikaan, olen nimittäin parhaillaan pohtinut juurikin näitä samoja asioita. Itse olen päätynyt myymään omaisuuttani juuri siitä syystä, että niiden näkeminen joka toisessa sisustusblogissa alkoi häiritä siinä määrin, etteivät ne enää tuottaneet itselleni iloa. Surullista, mutta ehkä ne sitten eivät olleet minulle tarkoitettu…
Muutaman sisustusblogin seuraamisen olen lopettanut sen takia, että niiden kaikkialla näkyvien huonekalujen ja esineiden lisäksi tuntui, ettei blogissa sitten olekaan mitään muuta. Sisustuksien samankaltaisuudet eivät haittaa, jos jutuissa muuten on omaperäisyyttä.
Kiva kuulla, etten ole pohdintojeni kanssa yksin! Ajattelen samaan tapaan. Että tuotteet, joihin kyllästyy lyhyessä ajassa, koska niitä on muillakin, eivät ehkä tosiaan alunperinkään olleet niitä oikeita itselle. Sen sijaan, jos jotain palavasti rakastaa, ei yleisyys haittaa. Mietin taas keittiötämme. Sen lisäksi että meillä on yleiset Eames DSR -tuolit, seinällä on blogeissa paljon nähdyt David Ehrenstråhlen My Guide To -julisteet. En kuitenkaan ole suostunut luopumaan tauluista, sillä niiden tuottama ilo on minulle paljon suurempaa kuin harmitus julisteiden yleisyydestä. Taas joitain muita juttuja olen kyllä laittanut kiertoon ihan siitä syystä, että en jaksa katsella samoja tuotteita sekä omassa kodissa että joka toisessa some-kuvassa. Samaa mieltä olen kanssasi myös blogien sisällöistä. Minuakaan ei kiinnosta nähdä kymmenettä kertaa samoja tuotteita, jos bloggaaja tai instagrammaaja ei tarjoa mitään muuta: jaa kiinnostavia näkökulmia tai anna mitään itsestään. Mukavaa viikonloppua ja kiitos ajatuksistasi, Marianne!
Ymmärrän mistä kirjoitat. Huomasin itsessäni että aloin hankkimaan tavaroita mitä näin sisustuspainotteisissa blogeissa. Onneksi tiedostin tämän ajoissa ja nyt pidättäydyn ns. omassa tyylissäni.
Blogit kyllä vaikuttavat mielestäni osto käyttäytymiseen ja se on kuin lumipalloefekti ja kohta kaikilla on samanlainen pöytä yms.
Itse olen enemmän alkanut panostamaan laatuun, kestävyyteen ja ajattomuuteen.
Kiitos kommentista, Maarit! Blogeista ideoiden saaminenhan on pääasiassa oikein hyvä juttu. Se, että joku, jolla sama maku kuin sinulla, kuratoi valtavasta tarjonnasta loistavat löydöt, säästää omaa aikaa ja vaivaa. Mutta vaikutteiden saaminen muista voi mennä liian pitkälle. Tai ainakin itseäni hämmentää tapaukset, joissa kaikki, siis kaikki, ostetaan välittömästi jonkun muun perässä.
Liittyen huomioosi laadusta, kestävyydestä ja ajattomuudesta: mielestäni se, että jokin tuote saa suuren suosion blogeissa, ei tarkoita, etteivätkö nämä kriteerit voisi täyttyä – itse asiassa usein päinvastoin. Moni niin sanottu blogituote on hinta-laatusuhteeltaan ehkä poikkeuksellisenkin hyvä, sillä johonkinhan suosio perustuu. Mutta silloin kestävyyden ja ajattomuuden periaatteet eivät tietenkään toteudu, jos tuotteeseen kyllästyy nopeammin sen yleisyyden takia. Siinä mielessä on hyvä hankkia myös jotain harvinaisempaa.
Hyvä, että olet itse pohtinut linjaasi. Ehdottomasti tärkeintä on olla uskollinen omalle tyylille. Erityisesti jos oma tyyli on blogeista poikkeava, kannattaa sitä pitää rikkautena. :)
Nyt tuli suoraa asiaa! Tuntuvat useat kodit olevan, kuin kopioita toisistaan, tässä blogi- ja sisustusmaailmassa. Ihan pelottavan paljon.
Ja sama meininki on blogeissa; kaikki ovat melko persoonattomia, ja herkästi menee sekaisin kuka kukin on. Tylsän latteaa, ja särmä on hävinnyt tyystin. Surullinen suuntaus mielestäni.
Ihan sama ilmiö, kun joku aika sitten vaalealla maalaisromanttisuudella; kun sitä tuli joka tuutista, muuttui tyyli lopulta halvan näköiseksi.
Hyvä, jos aihe puhututtaa! Some-aikana kodit ovat tosiaan alkaneet entistä enemmän muistuttaa toisiaan. Siinä, missä ennen täytyi mennä naapurille kylään, nyt hänen olohuoneensa voi vakoilla Instagramista. Silti samaan hengenvetoon myönnän täysin sisustavani itse ”latteasti”. Meillä on yksinkertaista tusinatavaraa, hillitty värimaailmaa ja rauhallinen kalustus – mutta vain, koska haluan. Ajatus siitä, että minun pitäisi tehdä erikoisia valintoja näyttäytyäkseni muille persoonallisena sisustajana, tuntuu täysin vieraalta. Täytyy muistaa, että kaikki eivät halua kotiinsa särmää, vaan ainakin minä viihdyn vain ja ainoastaan neutraalissa ympäristössä.
Mutta sentään yritän tehdä vähän harvinaisempia valintoja oman tyylini puitteissa. Rohkeaa tyyliä edustavalle sisustajalle kotimme näyttää varmasti edelleen tusinakodilta, mutta minulle jo ennennäkemättömän tarjotinpöydän löytäminen on pieni voitto. Muilla kyllä ihailen rohkeita, persoonallisia, kokeilevia ja kerroksellisia koteja. :)
Tämä oli hyvä postaus!
Itse olen myös lopettanut muutamien blogien lukemisen sen takia, kun kotona on ne kaikki samat kuin muilla. Tai sitten ostetaan jotain ja parin kuukauden päästä pidetään blogikirppistä jossa se heti myydään. Jotenkin siitäkin tulee olo että ostetaan vain siksi että sen saa blogissa näyttää ostaneen.
Mutta sitten on toinen ääripää. Esim. Facebookissa toimivissa sisustusryhmissä on mielestäni alkanut olemaan ikävästi kommenteja siitä kun kaikilla on samanlainen koti. Mielestäni kaikilla on kuitenkin se oma juttu. Nykyisin kun kuvia on helppo jakaa someen niin voi tuntua että kaikilla on samanlainen koti. Mutta uskon vahvasti että jokaisella on kuitenkin niitä omiakin juttuja. Nykyisin vaan hyvin tunnistaa Hayn pöydän, Eamesin tuolit tai string-hyllyn.
Itse nautin lukiessani blogista siitä ilosta mikä tulee kun löytää jotain mitä on etsinyt pitkään tai tekee löydön josta nauttii pitkään. Tai sitten tekee sen sisustusmokan joka ei tunnukaan omalta. Kunhan se olisi sitä oikeaa elämää, eikä vain blogiin tuotettuja yhteistyöpostauksia. :)
Kiitos palautteestasi, Jenni! Juuri tuo minuakin häiritsee. Ei virheostosten tekeminen: se on minusta pelkästään inhimillistä ja niistä kokemuksista minäkin kuulen ja kirjoitan mielelläni (kuten esimerkiksi mattotuskailun kohdalla olen tehnytkin). Puhun sellaisesta ostoskäyttäytymisestä, jossa lähtökohtaisesti mikään tavara ei nauti oikeaa arvostusta, vaan kaikki vaihdetaan jonkun muun perässä viikon välein. Sellaisen seuraaminen ei minuakaan kiinnosta, päinvastoin ahdistaa. Tämänkin takia valitsen omat yhteistyökumppanini todella huolella, ja tuon esille vain tuotteita, joita ostaisin tai suosittelisin myös oikeassa elämässä. Ruohonvihreää ei Homevialaurassa nähdä jatkossakaan, vaikka se kuinka on Pantonen vuoden 2017 trendiväri. ;)
Toit keskusteluun erittäin hyvän esimerkin! Taidan kuulua samoihin Facebookin sisustusryhmiin, koska tiedän tismalleen, mistä puhut. Olen aivan yhtä harmissani tästä ääripäästä, enkä ymmärrä, mikä saa aikuiset ihmiset haukkumaan julkisesti ventovieraiden koteja vain siksi, että ne eivät täytä kirjoittajan itsensä vaatimuksia persoonallisesta kodista. Vielä Eames/String/Hay ei tosiaankaan tarkoita sitä, ettei kodissa olisi sielua. Toiseksi ulkopuolinen ei voi koskaan tietää huonekalujen merkitystä ja taustaa. Meillä esimerkiksi Hay Loop Stand, sinänsä hyvin tavanomainen ja yleinen kaluste, on häälahja rakkailta ihmisiltä. Jollekin taas vaikka designvalaisin voi olla hyvin merkityksellinen palkinto ammattiin valmistumisesta ja niin edelleen. Vaikka jonkun toisen kodin suoraa kopioimista en edelleenkään ymmärrä, puolustan silti jokaisen oikeutta sisustaa muuten kuin väkisin persoonallisesti. :)
Olen taipuvainen ajattelemaan, että toisilla vaan on varmempi maku, selvemmät sävelet, mistä pitää ja mistä ei. Toiset taas tarvitsevat valmiimpia ideoita, eivät itse niinkään luo niitä. Ehkä syynä on se, että oma maku ei ole niin varma tai ei ole yksinkertaiseti niin luova. Olen taipuvainen myös ajattelemaan, että tyylin kopiointia näkyy eniten nuorien kodin perustajien parissa. Moni on löytänyt oman tyylinsä viimeistään keski-iässä, eikä piittaa trendeistä. Tai kotia ei tarvitse enää sisustaa pelkillä trendiesineillä, vaan voi trendeistäkin poimia rusinat pullasta. Kotoa löytyy ehkä myös juttuja, jotka on vaikka peritty tai niillä on joku tietty tunnemuisto. Vaikka isotädin kynttilänjalat tai mummon kahvikupit tai vanhempien kristallikruunu tms.
Ymmärrän tuon, kun jostain omasta pitkäaikaisesta suosikista tulee hottia :) Meillä on valkoiset seiskat, ostettu mummon perintörahoilla. Kun olimme hankkineet ne, niin muutaman vuoden kuluttua niitä alkoi näkyä ihan kaikissa lehdissä ja halpoja kopioita joka marketissa. Siitä huolimatta rakkauteni niitä tuoleja kohtaan ei sammunut. Iloitsen niistä päivittäin vielä kahdentoista yhteisen vuoden jälkeenkin.
Se on ihan totta! Olen itsekin saanut paljon apua oman tyylin löytämiseen ja maun kehittymiseen. Varsinkin ennen, jos epäröin jonkun valinnan kanssa, saatoin miettiä, mitä se ja se tekisi samassa tilanteessa. Omien tyyligurujen linja auttoi ikään kuin itseäkin pitämään sisustuksessa punaisen langan. Ehdottomasti nuoruuteen kuuluu hapuilu, kun taas iän ja kokemuksen myötä itsetunto sisustajana paranee. Se on tosi kiva huomata, ja kuuluukin asiaan. :) Oi että, valkoiset seiskat ovat mielettömän kauniit klassikot. Erityisesti, kun mummon muisto elää niissä, ja kun tuoleilla alkaa olla jo pitkä historia elämässänne. Ajattomia aarteita parhaimmillaan: sitä arvoa ei voi yksikään trendi tai kopio viedä.
Jälleen hyvä kirjoitus Laura. En ole itse ajatellut asiaa näin. Toki lehdissä ja somessa ja blogeissa näkyy paljon samankaltaisia koteja, mutta kyllä mä itse näen niissä jokaisen omia ratkaisuja, vaikka tuolit ja pöydät olisivatkin samoja. Paljon vaikuttaa huonekalujen sijoittelu, taulut ja piensisustus. Meillekin tulee lisää ikeaa, yksi eamesin tuoli ja esimerkiksi suoraan teiltä kopioitu ruokapöytä, enkä itse ainakaan koe ahdistuvani siitä. Itse ainakin sisustan meille ja meidän kotia. Joskus ratkaisut ovat samoja, kuin muillakin.
Ja minä en voi sanoa, että olisin täysin löytänyt tyylini, jonka vuoksi moni blogi toimii ohjaajana ja avustuksena, kun yritän tämän materiameren keskellä yrittää löytää niitä itselle ja omalle perheelle sopivia ratkaisuja. Enkä taatusti jätä kauppaan jotain ihanaa valaisinta, vaikka naapurilla olisi samanlainen. Nytkin sisustuslehtiä selatessani ja flosin kattokruunuun lehden sivuilla törmätessäni, ensimmäiset ajatukset on: ”Hei taas rakas. Vielä jonain päivänä sä muutat meille” ja ”onpa jollakin hyvä maku.” ;) Sitten käännän sivua ja katson mitä muuta ihanaa lehdestä löytyy.
Ja muiden sisustus on ehkä yksi tyhmempiä juttuja, joista murehtia. :)
Kiitos, kiva jos tykkäsit kirjoituksesta! Ensinnäkin: olet täysin oikeassa siinä, että muiden sisustus todella on turhimpia asioita murehtia. Murehtia sitä ei kannatakaan, mutta ilmiönä ja puheenaiheena se on minusta kiinnostava. Blogit toimivat ehdottomasti juuri mainitsemallasi tavalla. Siinä missä sisustuslehdet esittelevät erilaisia koteja laidasta laitaan, on tietyn bloggaajan tyyli aina sama. Sen takia blogien puoleen on helppo kääntyä inspiraatiomielessä. Kun kerran olet löytänyt tyylisesi bloggaajan, saat samasta osoitteesta paljon juuri omaan kotiisi sopivia vinkkejä ja suuntaviivoja. Tämä on aikanaan helpottanut minuakin löytämään oman tyylin. Oikein hyvä, ettet anna muiden tekemisten olla haaveiden esteenä. Tuo on kiva suhtautuminen, että kehut kanssasisustajan hyvää makua sen sijaan, että harmittelisit hänen vieneen ideasi. :)
Jep. Se oma suosikki sisustuslehtikin voi tuottaa joskus pettymyksen, kun mitään omaa tyyliin sopivaa, ei löydykkään sen sivuilta. Mutta esimerkiksi sinä tai Char, joiden sisustustyylit on vakiintuneet, ette ole vielä tuottaneet blogeinenne pettymystä. Ammennan teidän vanhoistakin jutuista inspiraatiota ja ideoita yhä vain, kun etsin sitää omaa harmoniaani. Voin antaa Charille kunnian siitä, että ylipäätään kiinnostuin esimerkiksi Kartellista ja Jolly pöydistä, sekä Ghost tuoleista. Ja tällä sarjatuotannon aikakaudella se ei ole minulta pois, jos joku ehtii ennen minua ostamaan sen samanlaisen olohuoneen pöydän.
Toki se, että itse pääsee inspiraation lähteeksi ja keksii jonkun jutun ennen muita, lämmittää mieltä ihan omalla tavallaan. Pystyn kuitenkin elämään sen kanssa, etten koe tällaisia hetkiä joka viikko tai kuukausi tai välttämättä joka vuosikaan.
Näen monet kyseessä olevista huonekaluista sekä piensisustuksesta ajan kuvana hyvällä, kestävällä tavalla. 50-60 vuotta sitten koteihin hankittiin kalusteita, joita oli naapureillakin ja ne ovat yhä käytössä. Ikea täydentää hienosti koteja ja nykynaiset saavat ne taitavasti solutettua ”arvokkaampien” hankintojen joukkoon.
Uskon pelkistyneen tyylin yleistyvän sen käytännöllisyyden ja helpon muunneltavuuden vuoksi. On kätevää ja edullista piristää kotia kauden- tai trendin värisillä tekstiileillä. Blogeissa niitä on kiva seurata ja noukkia itselleen mieluisat. Linkit verkkokauppoihin helpottavat kovasti ?.
Hyviä täydennyksiä, kiitos Leena! Sisustaminen todella on ajankuvaa. Mielettömän kiinnostavaa nähdä, millaiselta kaikki tämän hetken hittituotteet näyttävät vuosien päästä, ja kuinka moni niistä on edelleen tapetilla. Minäkin uskon trendeistä juuri pelkistämiseen ja muunneltavuuteen. Elämää yksinkertaistetaan, jotta kotitöiltä jää enemmän aikaa vapaa-ajan viettoon. Muunneltavuus taas näkyy jo rakennuspuolella, kuten Designtalo Palaa voi täydentää pala palalta elämäntilanteen mukaan. Olen monesti miettinyt, että vaikka sisustusbudjettia olisi lottovoiton verran, haluaisin silti kotiini myös hyvin neutraaleja ja ”kasvottomia” kalusteita. Mielestäni katseenvangitseva design pääsee oikeuksiinsa parhaiten silloin, kun sitä ei ole liikaa, vaan harvat ja valitut saavat paraatipaikan. Samaa mieltä, hyvien blogien linkkivinkit helpottavat omaa sisustamista. :)
Minä ihailen aina muiden graafisia ja pelkistettyjä koteja, mutta itse en osaisi elää sellaisessa. Sitten toisaalta pukeudun hyvin pelkistetysti ja tummiin väreihin… Kotona kuitenkin nautin väreistä ja siitä, että esineillä on tarina ja että ne ovat jollain lailla persoonallisia. Oletko muuten miettinyt, mitä tekisit, jos tyttärenne joskus haluaa huoneeseensa jotain ihan muuta kuin makusi mukaista juttua, vaikka voimakkaita värejä? Meillä tuli tämä taannoin eteen, kun lapsi halusi muuttaa huoneensa värit sini-valko-harmaaseen palettiin. Ensin nikottelin, sitten alistuin.
Hauska kuulla, kun meillä on juuri päinvastaiset tilanteet! Minäkin ihailen tyylillä toteutettuja värikkäitä koteja. Ihailen ihan totta, vaikka sitä ei kukaan uskokaan. Jos olisin sisustussuunnittelija, haluaisin suunnitella Karibialle villan, jossa olisi valkoisella pellavasohvalla kaikki herkullisimmat fuksian ja turkoosin sävyt. :) Mutta juuri kuten sanoit, on eri asia ihailla jotain tyyliä toisella kuin asua sen keskellä joka päivä itse. Eri tyyleillä pukeutuminen ja sisustaminen on kiinnostanut minua ilmiönä pitkään. Se on minusta tosi jännä ajatella, että kotiinsa haluaa värejä, mutta vaatekaappinsa ei tai toisinpäin, kun itsellä on ihan identtinen pukeutumistyyli sisustustyylin kanssa – neutraalinvärisiä ja modernin klassisia molemmat.
En ole mitenkään erityisesti miettinyt mainitsemaasi tilannetta, koska yritän olla menemättä turhaan asioiden edelle. Mutta totta kai meillä on sama edessä tavalla tai toisella, on ne sitten voimakkaat värit tai vaikka Frozen-fanitus. Uskon kompromisseihin. Rehellisesti sanottuna en varmaankaan ole äiti, joka suostuu verhoilla lastenhuoneen lattiasta kattoon väreillä tai hahmoilla varsinkaan, kun lastenhuone avautuu pienessä kodissamme olohuoneesta ja ruokailutilasta, eikä ole esimerkiksi yläkerrassa. Mutta totta kai kuuntelen tyttäreni toiveita ja pyrimme löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun. Esimerkiksi voimakkaan väritoiveen tilanteessa en varmaankaan suostuisi seinien maalaamiseen, mutta tekstiileihin, tauluihin ja sen sellaisiin totta kai. :)
Hyvä kirjoitus Laura! Olen itsekin jäänyt monesti ihmettelemään miksi samat tuotteet tulevat vastaan niin monessa sisustusblogissa, tai somessa. Sitten muodostuu käsitteitä kuten blogimatto jne. Onko tosiaan niin, että piirit ovat niin pienet että kun yksi tekee jotain niin muut seuraavat perässä? Ja mikä hulluinta, kalliitakin tuotteita päivitetään ja uusitaan jatkuvasti, koska on jatkuva halu saada jotain hienompaa.
Näin lukijan näkövinkkelistä blogeista huomaa melko nopeasti onko kirjoittajalla selkeästi oma tyyli (kuten sinulla) vai onko postailu vain uusien hankintojen hypetystä ilman sen kiinnostavampaa sisältöä. Ja yleensähän ne hankinnat ovat jotain sellaista mitä muillakin, vieläpä pelottavan samankaltaisina kokonaisuuksina, jopa asettelut on kopioitu!
Pakko myöntää että olen itsekin muutamaan otteeseen sortunut hankkimaan blogeissa näkemiäni tuotteita. Osa hankinnoista on ollut puhtaasti hetken mielijohteesta tehtyjä, osa taas sellaisia, jotka ovat olleet 110% itseni näköisiä (ja joita en ehkä olisi muuten itse osannut etsiäkään) Luulen, että blogien kautta löydettyjen tuotteiden hankintakynnys on matalampi kun tuotteet on jo nähty jonkun kotona kauniisti esiteltynä. Kuitenkin bloggaajapuolelta toivoisi sitä, että toisen bloggaajan koti inspiroisi omiin variaatioihin eikä vain kopiointiin.
Loppuun on pakko vielä sanoa kiitos, blogisi on äärettömän inspiroiva ja tekstisi antavat aihetta ajatteluun (kuten tämä postaus). Sinulla on pettämätön tyylitaju ja voi että, tarjotinpöytätulokas on kuin luotu olohuoneeseenne. Vielä kun malttaisi odottaa miltä uuden kotinne muut huoneet näyttävät.. :)
Kiitos mainiosta ajatustenvaihdosta, Pintu! No juuri näin. Kalliita ostoksia minäkin eniten ihmettelen. Jonkun kympin kupin voi vielä kuka tahansa mennä ostamaan heti perässä hetken mielijohteesta, mutta joihinkin hittihankintoihin uppoaa satasia ellei tuhatkin euroa. Jos kyseinen hankinta oli jo valmiiksi ostoslistalla ja etsinnässä, niin se on eri asia, mutta muuten ainakin minusta tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta käyttää arvokas summa vain, koska joku muukin. Ja kyllä, valitettavasti ihan suoraa kopiointia näkee. Onko tismalleen samat taulut ja tekstiilit sitten maailmanloppu, ihmettelee joku, no eivät tietenkään ole, mutta ihan samanlailla kuin kaikessa muussakin tekemisessä, niin suora kopiointi ilman krediittejä on hyvän tavan vastaista. Asetelma se on teos sekin.
Haluan silti korostaa, että itse olen löytänyt blogien kautta lukijana todella hyviä tuotesuosituksia ja lähtökohtaisesti siitä on valtava apu, että näet, sanotaan nyt vaikka nojatuolin, pelkän huonon tuotekuvan sijaan aidossa kotiympäristössä. Olen kanssasi samaa mieltä, että juuri tähän niin sanottujen blogituotteiden suosio perustuu. Tavallinenkin tuote alkaa näyttää ihanalta ja houkuttelevalta, kun koko (stailattu) kuva on ihana ja houkutteleva. Täytyy muistaa, että oikeasti monet suositut tuotteet ovat myös suosittuja syystä: yksi on ehkä kivunnut suosikiksi hinta-laatusuhteensa vuoksi, toinen poikkeuksellisen hyvän materiaalin takia. Eli en niinkään parjaisi itse blogihittejä, monesti suosikki voi olla tosi hyvä ostos, mutta peräänkuulutan harkintaa. Juuri kuten sinäkin totesit, jos se edelleen on 110-prosenttisesti itselle oikea valinta, niin ei muuta kuin ostoksille ja hyvillä mielin. Mutta kaikkea ei kannata juosta ostamaan hetken mielijohteesta ja sokeasti muita seuraten.
Kiitos valtavan ihanista sanoista! Olen todella iloinen ja otettu, jos koet blogini noin. Tuon parempaa palautetta en voisi saada. <3 Nyt kun keittiö on esitelty, pääsen pian ensimmäisiin lastenhuonekuviin ja myös eteiseen on tulossa pientä päivitystä. :)
Olipa hyvä kirjoitus! Itse juuri sivusin aihetta valkoisen kannalta, joten hyvään saumaan osu mullekin :) oma tyylini on mielestäni persoonallinen, joten näitä ”sisustusblogien koteja” olen seurannut vain sivusta. Erityisesti Instassa olen huomannut, että moni tili menee päässäni sekaisin kun ne näyttävät vain niin samoilta :D mutta seuraan niitä silti ja inspiroidun jos näen jotain kivaa, eihän se ole multa pois. Meilläkin on paljon ikea ja meidän jalkalamppu näkyy monessa kodissa. En pistä sitä vaihtoon siksi, vaan mielestäni on vain kiva nähdä kuinka se sopii kenenkin kotiin ja tyyliin. En nyt halua arvostella ketään, mutta jos tavara menee yleisyydestä vaihtoon, niin olisiko pieniä itsetunto-ongelmia oman tyylin kanssa?
Kiitos, Essi! Kiva kuulla, että kirjoitus herätti ajatuksia ja mukava, että osallistuit keskusteluun. Olen huomannut saman. Minullakin menee Insta-tilit sekaisin, varsinkin sellaiset, jotka poikkeavat hieman omasta tyylistäni. Yleensä ihan omantyyliset tilit vielä erottaa, koska silloin nyanssit huomaa herkästi, mutta esimerkiksi omalla kohdallani valkoista ja pastellinsävyjä yhdistävät skandikodit sekoitan kyllä keskenään. :) Niin, sisustajan itsetunto on hyvä kysymys. Onhan se tietynlainen itsetunto-ongelma, jos antaa muiden samanlaisten hankintojen haitata omaa sisustamista. Mutta ehkä hankinta ei silloin ollut alunperinkään oikea? Toisaalta ei sekään ihan terveen itsetunnon merkki ole, jos kaiken kopioi toiselta, koska rehellisesti se vaikuttaa minun silmiini siltä, että haluaa elää kokonaan jonkun muun elämää. Yhtä kaikki, kaikissa meissä sisustajissa on varmasti inhimillisiä ja epätäydellisiä piirteitä, ja hyvä niin. :)
Minun piti ihan alkaa tutkailemaan ympäristöä, että mistä inspiraatio mihinkin huonekaluihin on lähtenyt, ja ilokseni voin kyllä todeta, että jos tuota viimeisintä ”blogimatto” -ostostosta ei lasketa mukaan, kaikki huonekalut ovat aika ”uniikkeja” kappaleita. Sekoitus Ikeaa, Boconceptia, Boknäsia, Vepsäläistä ja Pentikiä. Ruokapöydän tuolit ja tv-tason hankimme jo niin monia vuosia sitten, että en juurikaan silloin edes lukenut blogeja. Oma inspiraationi on aina sekoitus sisustuslehtiä, pinterestia, blogeja, jotain tietynlaisia päähän pinttyneitä mielikuvia ja ihan vain silkkaa spontaanisuutta huonekalukaupoissa.
Kyllä minäkin kyllästyn lukemaan blogeja, jossa samat sisustusratkaisut toistuu kerta toisensa jälkeen. Mutta toisaalta en lue mitään sellaisia blogeja kovinkaan aktiivisesti tai sitten niissä pitää olla paljon muutakin sisältöä. Ja harvemmin sellainen koti kohdalle osuu, minkä sellaisenaan haluaisin kopioida. Eihän se olisi minun. Ja ensisijaisestihan meidän kai kuitenkin tulisi miettiä omaa perhettä, kun ratkaisuja valitaan.
Kiinnostavaa, kun teit tuollaisen kuvitteellisen kierroksen ja varmasti kiva huomata, miten monipuolinen kirjo kalusteissa on. Teillä onkin ihana hima, lämminhenkinen ja juuri tarpeeksi persoonallinen kestämään oikein hyvin yhden blogimaton. ;) Huomaan yleensä aina sisustuslehtiä selatessa, että omaan makuuni monessa kodissa on jotain kaunista, mutta sellaisenaan ehkä yksi koti tuhannesta tuntuu täysin omalta. Huomaan sen siitä, kun saatan napata lehden lähes jokaisesta kotijutusta jonkun kuvakulman tai vinkin talteen, mutta ani harva sisustus on kokonaisuudessaan sellainen, jonka kokisin täysin omakseni. Se on pelkästään positiivinen asia, miten erilaisista kodeista voi inspiroitua, mutta että jokainen kokonaisuus on sitten kuitenkin (yleensä) omansa.
Vielä palatakseni kalusteiden yleisyyteen se on itse asiassa hieman erikoista, että juuri tänä aikakautena, kun koko maailma on saatavillamme, me kaikki ostamme niin paljon samaa. Kustomoidut huonekalut Hollannista, uniikit prototyypit Japanista ja keräilykappaleet Meksikosta voisivat kaikki olla klikkauksen päässä, mutta silti suhaamme ensimmäiseen huonekalujättiin kehäteille. Suurimmaksi syyksi veikkaan aikaa. Saa olla aika intohimoinen sisustaja, että jaksaa nähdä todella paljon aikaa ja vaivaa erikoisuuksien etsimiseen, eikä sellaista voi kaikilta olettaakaan. Siksi on helppo kääntyä muiden hyviksi havaitsemien kalusteiden puoleen.
Hyvä kirjoitus! Mua aina naurattaa kun multa löytyy justa noi kaikki blogi inhokit! Hayn pöytä, graafiset matot ja String -hylly. ? Silti meillä näyttää erilaiselta kuin monessa muussa kodissa! Jos sisustaminen on kiinni vain muutamista tuotteista, niin onhan se suppea näkemys koko touhusta! Mites kodin arkkitehtuuri, värimaailma, ihmisten henkilökohtainen elämä jne. Se on kokonaisuus, joka minulle ainakin merkitsee enemmän. Valkoisellakin saa kodikkaan ja lämpöisen sisustuksen, jos siihen on taitoa. Ja onhan se selvä, että trendit vaikuttavat meihin jollain tasolla, mutta emme voi uusia koko sisustusta jokaisen trendin tultua. Minä ainakin olen valinnut sellaisia Design -huonekaluja jotka kestävät aikaa. Tiedän että tykkään näistä vielä pitkään. Ne voivat vaihtaa paikkaa ja siten taas tulee uutta ilmettä kotiin. ?
Kiitos Marika, kiva jos tykkäsit! Eivät kalusteesi inhokkeja ole. Minä en ainakaan halua ajatella niin, mutta ehkä tyypillisimpiä esimerkkejä ne ovat. :) Erittäin hyvä huomio! Loppujen lopuksi kyse on aina kokonaisuudesta, ja jos se on mielenkiintoinen ja tasapainossa, ei yksittäiset niin sanotut kliseet pistä silmään. Aika harvalla meillä kuitenkaan on koti, jossa ei olisi mitään tunnistettavaa ja yleistä. Ellei oma sisustusmaku ole todella kokeileva ja omaperäinen, mutta se on ihan oma juttunsa. Designissa parasta onkin ajattomuus. On ihan huikea ajatus, miten vaikka joku 50-luvulla suunniteltu kaluste tuntuu tänä päivänä ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Sellaisiin hankintoihin panostaa mielellään, koska juuri kuten sanoit, niistä on iloa vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin, vaikka kodit ja huoneet vaihtuisivatkin. :)
Hyvää pohdintaa! Jännä kuitenkin että pidät tyyliäsi kovin pelkistettynä; omaan silmääni teillä on melko paljon pienesineitä, mutta oma kotini onkin todella graafisen pelkistetty, moderni ja avara. Niin ne mielipiteet vaan on erilaisia ja siksi sisustusblogeja tykkäänkin lukea!
Kiitos, Maria! Ymmärrän täysin, mitä tarkoitat. Käytän paljon Pinterestiä, jossa kohtaan joka päivä runsaan värikkäitä jenkkikoteja. Taidan aina suhteuttaa oman kotini niihin. Maailman mittakaavassa tyylini on erittäin pelkistetty jo lähtien siitä, että kaikki pinnat ovat valkoiset, mutta jos vertailukohteeksi ottaa ne kaikista graafisimmat ja skanvinaavisimmat kodit, on meidän kotimme ehdottomasti runsaampi. Tekstiilien pehmeyttä on jonkin verran erityisesti pian saapuvien nukkamattojen myötä, ja sitä ei käy kiistäminen, ettenkö tunkisi jokaiseen nurkkaan tuoksukynttiöiden, kahvipöytäkirjojen ja kukkien alttaria. :D Minustakin sisustusharrastajan tekee hyvää seurata erilaisia tyylejä. Se avartaa omaa ajattelumaailmaa!
Itse olen myös huomannut että kaikilla Suomessa tuntuu oleva sama sisustus, se pelkistetty ja klassinen, ehkä hieman klisee. Uskon tämän johtuvan kyllä siitä mitä lehdissä ja blogeissa julkaistaan. Ihmisillä ei ole uskoa omaan näkemykseensä jostain erilaisesta, puuttuu rohkeus. Myös mitä on tarjolla liikkeissä on aika yksipuolista. Työskennellessäni ulkomailla asiakkaat aina halusivat aivan jotain muuta ja erilaista mitä muilla oli. Kankaat, mallit ja kaikki ne pienesineet hankittiin erilaisista ja moninaisista lähteistä että kokonaisuus oli aina raikas ja erilainen. Esim. pelkistetty sisustus käsitti monta vaalean eri sävyä ja tekstuuria, mattoja, verhoja, tyynyjä. Pienet yksityiskohdat hankittiin käsityöläisiltä tai haettiin antiikkiliikkeistä, nettitukkuja ei käytetty. Myös ympäri maailmaa tulevien valmistajien uutuudet olivat heti käytössä, kun taas Suomessa ei uskalleta hypätä tuntemattomaan. Tietysti budjetit olivat aivan eri luokkaa.
Kiitos mielenkiintoisista ajatuksistasi! Aloin miettiä, onko kotien samanlaisuus yhtään sen enempää totta Suomessa kuin muuallakaan. Jos mietin muita Pohjoismaita, minulle tulee vahva mielikuva jokaisesta maasta. Tanskalaisilla on boheemin kodikas Tine K -henki, ruotsalaisilla värikkäämpi Svenskt Tenn -maku ja norjalaisten kodeissa ehdottomasti tyypillisin näky on maskuliinisempi Slettvoll-tyyli. Mutta tilanne taitaa tosiaan olla toinen, kun lähdetään Skandinavian ulkopuolelle. Esimerkiksi Ranskassa tyyli on kirjavampi, koska siellä sisustusketjuilla on huomattavasti pienempi rooli, kuten epäilemättä myös alueella, jossa sinä työskentelit. Varmasti oli todella kiinnostava ja opettavainen kokemus elää noin erilaisen sisustamiskulttuurin maassa!
Arvostan valtavasti sitä vaivannäköä, että kalusteita ja pienesineitä kerätään pitkin poikin. Se vaatii kyllä aikaa, paneutumista, omistautumista – ja todella, usein myös budjettia.
Nyt vasta tulikin mieleeni Pariisin Maison&Objet-sisustusmessut, joissa kävin vuonna 2015. Siellä tajusin, miten valtava ja monipuolinen maailman sisustustarjonta omaan maahamme nähden on, ja kirjoitin näin:
”Erityisesti yhdestä asiasta messut avasivat silmät: nyt ymmärrän, mitä tarkoitetaan blogikodilla. En ole ennen ajattelut, että kotimme ovat samasta puusta veistettyjä, mutta maailman mittakaavassa, ovathan ne. Messujen valikoima konkretisoi sen, miten paljon markkinoilla on yksilöllisiä sisustustuotteita ja silti me pyörittelemme samoja Hayn sohvapöytiä ja IKEAn raitamattoja – minä mukaan lukien. Messuilla iski siis identiteettikriisi. Tarve tehdä kodista jatkossa vielä persoonallisempi ja kerroksellisempi. Metsästää joukkoon aarteita, joita kellään muulla ei ole. Löytää entistä vahvemmin oma, erottuva tyyli.”
Lopputuloksena päädyn olemaan kanssasi samaa mieltä: Kyllä, kodit meillä pohjolassa ovat hyvin samasta puusta veistettyjä. Haastavan tilanteesta tekee se, että ainakaan minä en halua kodistani ”rohkeaa”, vaan yksinkertaisesti viihdyn parhaiten rauhallisessa ympäristössä. Mutta silti tavoitteeksi voisi ottaa sen, että edes oman tyylin sisällä olisi vähän enemmän uniikkeja löytöjä. Tulipa ulkomaanterveisistäsi ja messumuistoistani kauhea kuume päästä koluamaan muun maailman tarjontaa. :)
Hyvä ja osuva kirjoitus Laura! Myös täällä pohdittu hiljattain samaa asiaa, tai lähinnä olen kiinnittänyt asiaan huomiota erityisesti viime kuukausien aikana instagramiin liittyessäni. Todella ihania koteja ja kauniita tunnelmia, joista saa paljon inspiraatiota, mutta tosiaan samat huonekalut ja sisustustuotteet hallitsevat vähän jo häiritsevästi joskus. Itse myös yhä useammin kaipaan ja koitan löytää etenkin huonekalu-ostoksilla sellaista, mitä ei ole ”kaikilla muilla”.
Toki meiltäkin löytyy näitä suosituimpia sisustus-esineitä, mutta koen myös hankkivani vain sellaista, mistä todella pidän. Laatu on myös tärkeää, lähinnä siis ajatuksella, että esineet kestävät aikaa ja voivat pysyä kodissamme pitkään!
Pidän myös siitä, että kodissa näkyy persoonat ja persoonallisuus. Pohdin välillä, että jos kotiimme tulisi joku ulkopuolinen, mitä hän mahtaisi kertoa meistä. Osaisiko hän sisustuksen perusteella kertoa jotain asukkaista?
Kiitos, Katri! Kiva kuulla, että tämä herätti ajatuksia ja kiitos itsellesi hyvästä keskustelusta. Näin on. Instagramissa kotien samanlaisuus korostuu entisestään, kun samalla selailulla ja samassa sovelluksessa näkee kerralla tuhat kuvaa, kun taas blogit ovat kaikki omissa osoitteissaan. Olen ihan samoilla linjoilla. Kyllä kotona saa olla yleisiäkin tuotteita, jos ne aidosti ilahduttavat itseä ja tuntuvat ominaisuuksiltaan oikeilta. Mutta miten kiva on löytää joukkoon myös jotain ei niin nähtyä, kuten kirjoitit. Ne vähän harvinaisemmat kalusteet joukossa tuntuvat jotenkin erityisimmiltä, ja antavat myös tunnistettaville esineille hyvän vastaparin.
Hyvä näkökulma ja tosi kiinnostava kysymys! Jäin oikein miettimään tätä. Viestisikö kotimme järjestys ulkopuoliselle vieraalle tiukkapipoisuutta? Ja vaikuttaisivatko arvomme kovin konservatiivisilta, kun sisustus ei sisällä minkäänlaista hulluttelua? Jos näin on, niin meidän perheestä sisustus antaisi väärän kuvan, sillä koen, että esimerkiksi minussa ihmisenä on enemmän särmää ja avarakatseisuutta kuin sisustamassani kodissa. Mutta varmasti sisustuksesta välittyisi vieraalle myös todellisia huomioita siitä, miten kodin seesteisyys ja harmonia ovat asukkailleen tärkeitä onnellisen elämän osa-alueita. :)
Minulle on käynyt niin, että oikeastaan nimenomaan niitä jokaisessa blogissa näkyviä tavaroita en ainakaan osta, koska ne nimenomaan ovat osoittautuneet ohimeneviksi muoti-ilmiöiksi.
Tunnistan itsessäni sen, että ne näyttävät hyvältä, koska jotenkin ne vaan on saatu ns. yleisen maun hyväksymiksi.
Siksikin välttelen niiden hankkimista, koska siten voisin unohtaa oman makuni, oman taloni arkkitehtuurin ja aikakauden.
Onneksi se talon arkkitehtuuri ja aikakausi tarkoittaa 50-luvun maalaisrintamamiestaloa, johon eivät kuulu stringit, paimentolaismatot eikä monikaan 50-luvun kaupunkiasuntoihin sopiva juttu:)
Ymmärrän hyvin! Tuotteen suosio voi todellakin kääntyä itseään vastaan. Sitä on kiinnostavaa seurata, mitkä tuotteet lunastavat pitkäaikaisen suosion, ja mitkä ovat pelkkiä yhden sesongin ihmeitä. Minusta on tosi hienoa kunnioittaa sisustuksessa arkkitehtuuria ja aikakautta: 50-luvun rintamamiestalossa ainakin on ihan oma erityinen henkensä. :) Meillä on hyvin neutraalinnäköinen 80-luvun talo, joten siitä ei niinkään voi ammentaa sisustukseen, mutta toisaalta se on antanut mukavan joustavat lähtökohdat muokata sisätiloja omannäköisiksi. Siksi koen, että esimerkiksi perinteiset pariovet istuvat kokonaisuuteen, vaikka ne eivät talon aikakaudelle tyypillinen elementti olekaan.