Kerroin viimeksi ihanasta Tallinnan irtiotosta (irtiotto Tallinnassa kuulostaa muuten vähän muulta kuin sisustuskierrokselta). No mutta, matkakamuna minulla oli Inspired by loven Sanna. Arvatkaa, mitä puoli vuorokautta hovisisustussuunnittelijani kanssa teki? Sen, että pistimme paitsi maailman asiat myös kotia uuteen uskoon.
Sannassa arvostan ammattitaidon lisäksi rehellisiä mielipiteitä. Sanna käski miettimään sohvapöydästä luopumista ja herätteli ajattelemaan, miten tyhjältä tila näyttäisi ilman pöytää asetelmineen. Ensi töikseni kotona kaivoin pöydän uudestaan esille, ja toden totta, mitä ihmettä ajattelin! Olohuoneemme on kyllä kapea, mutta ei se niin kapea ole, etteikö siihen yksi pöytä mahtuisi. Tällaisen aivopierun jälkeen ei voi muuta kuin hämmästellä itseään ja kiitellään kaveriaan.
Toinen sisustuskiitos menee Place for dreamsin Elinalle, jolle myönnän elämäntyöpalkinnon mattomasennuksesta parantumiselle. Elinan ansiosta otin VM Carpetin harmaan Hattara-maton sovitukseen ja kyllä, Hattarasta löytyi meille juuri se oikea elävänsävyinen, matalanukkainen, hotellimainen matto, joka sopii Boknäs Julia -sohvaan!
Eikä edes vain olohuoneeseen, vaan samaa mattoa tilasimme myös makuuhuoneeseen sängyn alle. Koska olo- ja makuuhuone ovat pariovien kautta yhtenäistä tilaa, halusin samanlaisilla matoilla luoda jatkuvuutta ja harmoniaa (enkä todellakaan ollut kiinnostunut käymään hulluuden rajamailla toisten etsintöjen kanssa uudestaan).
Testimatto meni palautukseen ja nyt odotamme omia mattojamme mittatilauskokoisina. Kuvista poiketen tilasimme olohuoneen maton sen verran isona, että se tulee sohvasta yli. En tiedä, mikä kauppojen kamalissa spottivaloissa on, kun tämä kotona erittäin neutraalin harmaa Hattara näytti VM Carpetin liikkeessä keltaisenhopealta. Taas toinen harmaa testimattomme näytti hyvältä liikkeessä ja kotona aivan tummanliilalta. Enkä varmasti liioittele, vaikka matot aikaansaavatkin tunnekuohuja ja verenpaineennousua. Kannattaa siis antaa mahdollisuus epäilyttävillekin sävyille, ja taas toisaalta ottaa ne hyvältäkin vaikuttavat ensin kotiin testiin.
Ehkä joku teistä miettii, onko Little L jo muuttanut pois kotoota, kun pöydällä pystyy pitämään esillepanoa. Ei hän ole, mutta nostelen tarpeen vaatiessa pientaravaa päiväksi pois, ja taas illalla nautin kirjoista ja kynttilöistä. Siitä lähdetään muutenkin, että ei tämä rikon kaiken mihin kosken -vaihe ikuisuutta kestä. Taulut, patterinsuojat, lehtikori, jalkavalaisin ja sivupöytä toki puuttuvat olohuoneesta vielä, mutta muuten mattojen ja pöydän myötä tuntuu, että sisustuspalaset alkoivat nyt loksahdella paikoilleen. Pöytä on jo edellisessä kodissamme ollut Bo Conceptin Lugo, jota rakastan yli kaiken pehmeän mattamustan pinnan ja mataluuden tähden. Minusta sohvapöydät nousevat usein liian korkeiksi sohvan istuinkorkeuteen nähden, mutta kuunnella nyt ihmistä, joka meinasi olla kokonaan pöydättä. Valaistumisia viikonloppuunne!
No, täytyypä sanoa, että kyllähän minä ihan vähän ihmettelin tuota teidän sohvapöydästä luopumista, kun siitä kerroit. En kuitenkaan ruvennut kyseenalaistamaan, mutta nyt sanon, että teet oikea ratkaisun. Peukut sille. Ja noiden mattojen sävy näyttää todella hyvältä kuvissa. Odottelen innolla, miltä ne oikeat mittatilausmatot tulevat lopulta näyttämään paikoillaan.
Minä olen saanut miehen myös design huonekalunjen kannalle. Rakkaani on sen verran pihi, että ei ymmärrä miksi sohvapöydästä tai tuoleista pitäisi pulittaa kolmenumeroisia summia. Hän äänesti kuitenkin hyvin nopeasti sen pöydän puolesta, kun sanoin, että voisin käyttää saman summan käsilaukkuun. :D Hänkin ymmärtää kuitenkin laadun, kestävyyden ja arvon päälle, kun vähän väänsi rautalangasta.
Sehän se, kun en missään vaiheessa halunnut luopua sohvapöydästä, mutta päässäni kaikuivat sisustussuunnittelijoiden ohjeet kulkuväylistä. Ajattelin, että sohvapöytä tukkii reitin sekä takapihan ovelle että makuuhuoneeseen. Äkkiäkös kalusteen kuitenkin kiertää, kun kodikkuus on näin ihan toista luokkaa. Täysin ymmärrettävää, ettei miehesi ilman perusteluja innostu rahanmenosta, mutta ajattoman designin kohdalla onneksi sijoitus voi kestää vuosikymmeniä, ellei jopa äidiltä tyttärelle. Ja kyllä, kalusteissa hänkin sentään pääsee ilosta osaksi, käsilaukusta ehkä ei. :D
Ostin samaisen maton viime kesänä mutta valkoisena, mietin myös tuota harmaata mutta meillä,on vaalean harmaa sohva niin ne olisi olleet liian samanväriset. Etsin uutta mattoa pitkään, entinen oli Woodnotesin paperinarumatto enkä tahtonut löytää yhtä hyvää tilalle. Hattara onneksi oli ihana uutuus, en ole päivääkään katunut. Vaikka pieni lapsenlapseni on siinä konttaillut ja leikkinyt, on se pysynyt ihan puhtaan valkoisena. Ja miten uskomattoman pehmeä se on pikkujaloille! Alussa siitä lähtee vähän reunasta kudosta mutta tasoittuu sitten jonkun ajan päästä.
Pyörittelin pitkään sohvapöytääni sohvan eteen ja takaisin, en olisi ikinä uskonut mutta minun kyllä piti todeta että se vie siinä turhaa tilaa. Minulla se on nyt enemmänkin sohvan sivulla seinän vieressä ja toimii siinäkin. Kokeilemalla kyllä löytyy ne oikeat paikat ja kannattaa kokeilla erilaisia hassujakin vaihtoehtoja.
Onpa kiva kuulla. Kiitos kokemuksistasi, Maarit! Olen 100-prosenttisen varma, että matto on meille tyyliltään ja väriltään se oikea. Sitten pidän enää peukkuja pystyssä, että se osoittautuu käytössä kestäväksi, jos Sisustuskoiralle tai -bebelle sattuu vahinkoja. :) Mutta oikein kiva kuulla, että siellä matto ainakin on kestänyt lapsenlapsen menoa. Ja hyvä tietää, että matto saattaa alussa päästää nukkaa, niin en ihmettele. Hattara valkoisena on varmasti myös upea! Kuten sanoit, sohvan väri vaikuttaa todella paljon maton sävyn valintaan. Kaikenkattavat säännöt kannattaa kyllä unohtaa, ja sisustaa tilanteen mukaan. Vaikka nyt havahduin siihen, ettei sohvapöytä tukikaan kulkuväyliä, en myöskään ole sitä mieltä, että sohvapöytä olisi aina ehdoton. Kokeilemalla pääsee tosiaan pitkälle!
Voi kun joku kävisi meilläkin aina välillä huutelemassa totuuksia kehittyneellä sisustussilmällä. Oma ongelmani sisustuksessa on ehkä ailahtelevaisuus, joka itseasiassa saattaa tietysti johtuakin vain siitä, että tiettyyn paikkaan ei ole löytynyt oikeaa ratkaisua. Olohuoneen matto on meillä edelleen aikamoinen murheenkryyni. No ensimmäisen tilipäivän kunniaksi hoitovapaan jälkeen perjantaina näpyttelin sen Elloksen ”the maton” tilaukseen (sattui saamaan vielä -20%). Miehenkin oli vahvasti sitä mieltä, että se se on siis se the matto meille. No saa nähdä. Uskon, että hänen mielestään the matto saattoi olla jo se yksi pari mattoa sitten, joka muutti vierashuoneeseen.
Tuo teidän matto on uskomattoman kiva ja sopii tilaan loistavasti ja samaa mieltä, kyllähän siihen pöytä mahtuu hienosti. Ja pakko todeta kyllä vieklä kertaalleen, että nuo pariovet kruunaavat todella koko tilan. Huiput!
Btw harrastan itse samaa, että nostelen välillä täystuhon tieltä tavaroita tasoilta, mutta nyt ollaan menty asian suhteen alkuvuonna joku harppaus eteenpäin. Kehyksiä ja maljakoita lensi muutamaan otteeseen kaaressa, mutta niiden suhteen on nyt luovutettu. En koskaan nostanut tavaroita kokonaan pois, koska ajattelin. että vaatii vain vähän tottumista. Niin siinä taisi käydä tai sitten tämä on vain tyyntä myrskyn edellä.
Kivaa viikkoa!
No kyllä! Ja ajattele, että Sanna osasi ladella oikeat sisustustotuudet etänäkin, ei edes paikan päällä, vaan laineilla heiluessa. Hyvä pohdinta: onko kyseessä itse asiassa ailahtelevaisuus ollenkaan vaan se, ettei sitä oikeaa ole vielä löytynyt. Itsestäni olen huomannut, että minussa on itse asiassa nykyään hyvin vähän vaihtelunhaluisuutta – trendien perässä juokseminen suorastaan ahdistaa – vaan nimenomaan levottomuus on johtunut virhehankinnoista ja niiden korjaamisesta. Uudessa kodissa minulla on periaate kerralla kuntoon, eli yritän miettiä niin huolellisesti jokaisen ostoksen, että ne tulisivat oikeasti jäädäkseen. Saa nähdä, miten käy. Jos jonkun, niin olohuoneen mattotuskailun ymmärrän! Pidän molemmat peukut pystyssä, että teille löytyi nyt se oikea. Kuvaa odotellessa! Meillä on edessä vielä lastenhuoneen maton etsiminen, mutta siinä onneksi se. Vielä koko lastenhuone on yhtä kaaosta ja varastoa, joten inspiroiva viimeistely on kaukana, mutta alustavasti voisin nähdä lastenhuoneessa vaikka vaalean tai beigen villamaton.
Hyvä taktiikka! Vielä olen (omaa laiskuuttani) nostanyt esineitä pois, mutta heti kun bebelle tulee pikkaisen tolkkua lisää, alan pitää tavaroita paikoillaan. Se on ainoa tapa opettaa, että kaikkea ei saa ottaa, jos niin sanotaan, kotona ja kylässä. Samoin kiitos, tsemppiä työaamuihin!
Ihanaa, että minusta oli apua ja matto sopii kyllä niin hvyin myös teille <3
Mukavaa viikkoa!
Oli kyllä kovasti apua! Samoin sinne kiitos. <3
Voi kateus tätä sun sisustussilmää <3 Minkä niminen/mallinen teidän sohvapöytä on? Ei ehkä istuisi nykyiseen kämppäämme, mutta aina voi jo suunnitella seuraavaa ;)