Istun sisustukseltaan kovin inspiroivassa Clarion Helsinki Airport -hotellissa (miksi, se onkin toinen tarina) ja jätän haikeita hyvästejä vuodelle 2016. Tiedän ne vuodet, jotka on valmis jättämään ilomielin taakseen. Niitä vuosia tulee meille kaikille. Sitten on vuosia, jotka kohtelevat tavallista paremmin. Jotka ovat hyvin erityisiä ja jättävät elämänmittaiset jäljet. Minulle 2016 oli sellainen.
Sanomattakin selvää, että mullistavinta viime vuodessa oli beben syntymä helmikuussa. Menköön siirappisuuden puolelle, mutta hänen ansiostaan tunnen päivittäin suurempaa kiitollisuutta, syvempää onnellisuutta ja uudenlaista merkityksellisyyttä. Paradoksi on, että kaikesta vauva-arkeen liittyvästä sekasorrosta huolimatta äitinä koen olevani tasapainoisempi ihminen.
Vauvavuodesta puhutaan usein pelkästään vaikeana, ja kauhutarinoita jakavat kysymättäkin niin tutut kuin tuntemattomat mediaa myöden. Ehkä pelottelusta johtuen yllätyin, miten kaikki onkin sujunut hyvin. Kahvia kuluu kyllä, silmänalusia ei peitä mikään puikko ja onhan vanhemman ja vauvan ympärivuorokautinen symbioosi hurja, mutta nämä elämänmuutokset lasken asiaan kuuluviksi. Se, että tässä pitäisi olla avioeron partaalla, tuntuu onneksi todella kaukaiselta. Koska en ole pitänyt enkä pidä mitään itsestäänselvyytenä, suurin toiveeni vuodelle 2017 onkin perheen hyvinvointi ja jaksaminen jatkossakin.
Ensimmäistä kertaa minulla taitaakin olla itselleni uudenvuodenlupaus: haluan pitää itsestäni parempaa huolta. Liikkua enemmän, nähdä ystäviä useammin ja käyttää palveluja tarpeen mukaan elämän helpottamiseksi. Se, että teen hoitovapaalla töitä, ei voi aina olla perheen yhteisestä vapaa-ajasta pois.
Töistä puheen ollen, vuoteen 2016 mahtui myös pommina taivaalta tippunut yllätys: työnantajani teki konkurssin ja menetin kesken äitiysloman muiden mukana päivätyöni. Vuosi 2017 tuo siis mukanaan liudan isoja kysymyksiä: milloin aloittaa työnhaku, mistä ja milloin saamme päiväkotipaikan, puhumattakaan siitä, miten onnistun yhdistämään päivätyön ja blogisivutyön lapsiperhearkeen. Luotan siihen, että asiat järjestyvät aina, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei monimutkaisen yhtälön ratkaiseminen painaisi mieltäni ja määrittäisi eniten tulevaa vuottani.
Matkojen puolesta vuosi 2016 jäi ymmärrettävistä syistä vaisuksi, mutta olen valtavan iloinen, että pääsimme sentään viideksi päiväksi Puolan Gdanskiin asti. Näin ollen peikko, matkustaminen vauvan kanssa ensimmäistä kertaa, on selätetty ja tänä vuonna tiedossa on toivottavasti vähän enemmän matkustelua, tosin Euroopassa varmasti edelleen. Tällä hetkellä haaveilemme keväisestä Madridista ja osuupa alkuvuoteen kiva päiväreissukin.
Erittäin merkittävänä vuodesta 2016 mieleen jää myös uusi kotimme. Muutin ensimmäistä kertaa pois kerrostalosta ja ainakin tällä hetkellä rivitaloelämä, kuitenkin sopivan urbaani ja helsinkiläinen sellainen, tuntuu sataprosenttisen oikealta asumismuodolta. Sanomattakin selvää, että uuden kodin sisustaminen on projekti, joka piristää mieltäni ja antaa tietysti uutta sisältöä blogiinkin. Kodinvaihto oli meille kuitenkin jotain enemmän, iso yhteinen ponnistus, joka valoi uskoa omaan tekemiseen. Myimme kodin itse ja myös uuden asunnon kaupat teimme ilman välittäjää. Syyskuusta joulukuuhun kestänyt ostamisen, myymisen, remontoimisen ja muuttamisen kausi on ollut sen verran työllistävä ja väsyttävä, että kehtaan jopa suomalaisena sanoa olevani ylpeä minusta ja miehestäni. Tänä vuonna siirryn oikein mieluusti sellaisen pienen sisustukivan pariin.
Vuoden 2016 paras ja merkityksellisin sisustushankintani on Hermès Avalon -tyyny, joka ei minulle ole vain tyyny, vaan symboli itsenäisyydestä ja onnistumisesta, välityspalkkio ensimmäisen omistusasunnon onnistuneesta vaihtamisesta toiseen. Hauskin pieni iso asia taisi olla, kun Elle Decor -sivusto nosti olohuonekuvani 19 Coffee Table Styling Ideas To Steal -juttuun.
Sisustusvuodelta 2017 toivon ajattomia, harkittuja ja erityisen paljon iloa tuottavia hankintoja. Eniten taidan odottaa keittiöön tulevaa marmoriruokapöytää, joka kylläkin leijailee vielä jossain ideoinnin ja suunnitelmien ihmemaassa. Tai ehkä sittenkin ensi vuoden pääprojekti on terassin rakennus ja pihan saaminen grillailuvalmiiksi, kun kerran googlailen verkkokaupoista maissipiikkejä tämän tästä.
Kaunein kiitos, että olette kulkeneet matkassani tämänkin vuoden! Olen kirjannut muistiin kaikki postaustoiveenne, olisiko niiden selättämisestä toiseksi uudenvuodenlupaukseksi? Kaikkea hyvää jokaisen teidän uuteen vuoteen!
Ihana kirjoitus, ja että miten samanlaisia keloja olen itsekin miettinyt.
Vaikka maailmalla 2016 saattoi olla huono vuosi, niin henkilökohtaisessa elämässä se on ollut upea. Tiedän jo nyt, että tulen ikävöimään sitä valtavasti. Elämä muuttui valtavasti helmikuisen vauvan myötä, mutta mun mielestä vain parempaan suuntaan. Koen olevani tasapainoisempi, just niin kuin kirjoitit!
Kiitos, Julia! Älä muuta sanoa maailman menosta. Ajattelin, että jätän sen tästä suosiolla pois, kun se on niin oma tarinansa se. Hauska kuulla, että koet samalla tavalla. Tietysti meidän helmikuun bebet eivät vielä tiedä mitään uhmaiästä. Luulen, että raivarien aikana tasapainoisuutta vasta koetellaankin, mutta kuten sanottu, olen joka tapauksessa posiviitisesti ilahtunut, miten paljon pidempi pinna minulla on vauvan kanssa kuin tällä temperamentilla muuten. Ja muutenkin, miten äitiys on tuonut enemmän hyviä kuin huonoja puolia esiin. Ihan huikeaa, että pääsitte kunnon lomalle. Täytyy käydä lukemassa teidän 10 tunnin lennosta. Respect! Ihanaa lomalla sulle ja Alpulle!
Hyvää uutta vuotta. Onhan tuo hotelli paljon inspiroivampi ympäristö, kuin se, missä me vietimme iltamme. Nimittäin Lastenklinikan päivystyksessä. Meillä on influenssa, koko perheellä. :/ Siitä ja kahdesta harvinaisen huonosti nukutustä yöstä huolimatta, minä allekirjoitan tuon vauvavuosi jutun. Me ihmettelemme edelleen mieheni kanssa, milloin se vaikea osuus, josta kaikki puhuvat, oikein alkaa? Ja meidän vauvamme on nyt vuoden ja 12 päivää. Joo, on meilläkin ne silmänaluset ja kahvinkulutus on kasvanut, mutta… Meidät vauvavuosi sai tekemään entistä kovemmin töitä parisuhteemme eteen, sen sijaan, että olisimme päätyneet eroamaan.
Kiitos samoin! Voi miten kurjaa, influenssaa on nyt kai hurjan paljon liikkeellä. Me säästyimme loppusyksyn flunssilta johtuen varmasti kotiin linnoittautumisesta remontin, muuton ja kotiutumisen takia. Vauvavuodesta puhuttaessa haluan tietysti vielä tuhanteen kertaan korostaa, että en ikinä vertaisi tilannettani esimerkiksi koliikki- tai ennenaikaisesti syntyneeseen vauvaan. Mutta koska rankkuudella peloitellaan tarpeeksi joka kanavassa muutenkin, olisin ainakin itse halunnut odottavana äitinä lukea myös huojentavia kokemuksia. Ja totta kai kaikki on aina suhteellista. Kuuntelen edelleen kateellisena tarinoita kolmen tunnin päikkäreistä, kun me pääsemme hädin tuskin tuntiin, mutta jos on tälläkin selvitty, niin perustyytyväisen hyväunisen vauvan kanssa arki voi olla suorastaan letkeää. Ehkä kaikkeen on vaikuttanut myös oma jalat maassa -asenne. Varmasti jos käsitys vauvanhoidosta on todella naiivi, niin ihan kaikki tulee yllätyksenä, mutta lähtökohtaisesti fiksu aikuinen ihminen tajuaa ilman pelottelujakin, että totta kai se elämä vauvanhoidon myötä muuttuu. Vauvavuoden jälkeen tietysti helpottuu sellaiset asiat, kuten lapsen jättäminen hoitoon, mikä taas antaa lisää aikaa itselle ja parisuhteelle. Mukava kuulla, että siellä on samankaltaisia ajatuksia.
Kiva yhteenveto vuodestasi. Tuo kirjoittamisesi on aina niin sujuvaa, että sitä on ilo lukea. Tarinalla on punainen lanka ja sujuva teksti.
Harvinaisen onnistunut hotellisisustus. Tykkäsin erityisesti noista ruskeista tyynyistä ja pirteän graafisista verhoista.
Hyvää vuoden jatkoa sinullekin!
Kiitos paljon, Paula! Kirjoittaminen on minulle todella tärkeää ja mieluista, ja teen sitä myös ammatikseni viestinnän ja markkinoinnin parissa, joten ilahdun hurjasti, että tekstin merkitystä arvostetaan blogissa. Minustakin hotelli oli aivan ihana! Hotelleissa tykkään itse asiassa kovastikin vähän runsaammasta ja tummemmasta tyylistä, sillä silloin tunnelma on aina ihan erityisen kodikas. Jännä kuitenkin huomata jo vuorokauden jälkeen, miten oman kodin raikkaus on sitten kuitenkin se ihan oma juttu. Eli näin tummassa tilassa en osaisi pidemmän päälle asua, mutta vierailusta nautin kovasti. Samoin, olisin hyvin voinut ottaa tyynyt ja verhot matkamuistona kotiini. ;) Kiitos samoin, kaikkea hyvää tälle vuodelle!
Hei! Olen monesti ollut aikeissa kiittää siitä, kuinka puet sanoiksi ajatuksia, joita omassa päässänikin liikkuu samankaltaisessa elämäntilanteessa. Reilu vuosi sitten otaksuin, että olemme raskaana suunnilleen samassa vaiheessa ja niinhän siinä sitten kävi, että tyttäremme syntyivät samana päivänä! Muutto/remontti loppuvuodesta osui myöskin samaan ajankohtaan. Erona se, että suuntasimme rivitalosta omakotitaloon, mutta myimme myös itse edellisen asuntomme. Talossa tuntuu siltä, että jo nykyisen irtaimiston järjestämisessä menee vuosi, puhumattakaan hienosäädöstä ja sitten järjestämisen saakin jo aloittaa taas uudestaan. Innolla siis seuraan teidän projektia! Onnellista alkanutta vuotta ja kaikkea hyvää!
Kiitos Satu, tämä oli erityisen ihana palaute! Parasta bloggaamisessa onkin vuorovaikutus ja samanhenkisyys teidän lukijoiden välillä. Meillä näyttää tosiaan menneen sitten kaikki samaa rataa. Siellä on varmasti ihana kohta yksivuotias myös. :) Kyllä, pitkä prosessi on kyseessä ja pienen lapsen kanssa jokaiseen askareeseen saa varata kymmenkertaisen ajan. Välillä tuntuu kuin olisin hidastetussa filmissä, kun en saa välttämättä edes sitä yhtä päivän suunniteltua tehtävää hoidettua. Mutta luonnollisesti se kuuluu asiaan ja kasvattaa hyvin kärsivällisyyttä. Samoin sinne, oikein paljon onnea projektiin ja onnellista vuodenalkua sinulle ja tyttärelle!
Moikka,
Olit viime vuonna tehnyt postauksen Helsingin sisustusliikkeistä. Olen itse muualta paikkakunnalta kotoisin ja olisin kysellyt, että onko tiellesi sattunut missään sisustusliikkeessä ”antiikkista” sinivalkoista posliiniruukkua? Vaikka ihan upouutta, olen yrittänyt metsästää sellaista, mutta ei ole vielä sattunut tielle.
Moi Elina! Luulen tietäväni, mitä tarkoitat. Jotain tämänhekistä? http://chicdumonde.com/wp-content/uploads/2014/01/Blue-White1.png
En valitettavasti ole nyt päässyt sisustusputiikkikierroksille samaan tahtiin kuin ennen, joten ajankohtaista tietoa minulla ei ole. Muutenkin koen, että tuota tyyliä löytyy Suomesta vähän, vaikka kyseessä on hyvin klassinen esine. Hmm… Antiikkiliike Fasaanin katsoisin ainakin ja yrittäisin myös googlata suomeksi ja englanniksi.
Tuli mieleeni heti tyyligurun Mian vaasi, mutta hänkin toi sen ulkomailta. https://www.instagram.com/p/BJQWmaogzc9/?taken-by=bymiasophia&hl=fi
Toivottavasti löytyy!
Moi vielä! Don Goffossa näytti olevan tällaisia. Ei ihan samanlaisia kuin kuvissa, mutta kuitenkin samaa henkeä. https://www.dongoffo.fi/category/19/ruukut
Kiitos vinkistä!:-)
Hyvää alkanutta vuotta! Teidän uusi koti näyttää muuten todella todella kauniilta. Upeasti toteutettu remontti!
Harmillinen tuo duuniuutinen, tsemppia tulevaan työn metsästykseen! Asia joka on samalla ahdistavaa ja innostavaa. Mutta oikea juttu varmasti löytyy!
Grillikauden avaijaisiin on enää lyhyt hetki, joten hyvä alkaa toimimaan terassin kanssa :D
Kiitos vielä inspiroivasta, kauniista ja laadukkaasta blogista, tätä on ilo lukea!
Samoin sinne, onnea uuteen vuoteen! Ja hyvää töihin paluuta! Toivottavasti se tuntuu virkistävältä vaihtelulta. :) Olen muuten sinut duuniasian kanssa, sillä kolmekymppisenä markkinointialan realistina oli vain ajan kysymys, koska jotain tällaista sattuu omallekin kohdalle. Ainoastaan tässä kuumottaa se, miten sovitan yhteen uuden työn ja päiväkotipaikan hakemisen, kun molemmat ovat niin herran hallussa. Mutta kyllä palaset varmasti loksahtelevat kohdilleen, ja alkuvuodesta en vielä ollutkaan palaamassa. Onneksi nyt on blogityö ja pikkuhiljaa sitten muuta – jos kaikelta grillaamiselta ehdin. :D Ihanasti sanottu blogista ja remontin onnistumisesta, kiitos paljon!
Ihana kirjoitus ja samalla teemalla kirjoitettiin täälläkin: ensi vuonna pidetään itsestämme parempaa huolta! pus <3
Niin pidetään! Ainakin minun on juuri sanottava lupaus ääneen, jotta konkreettisesti teen asialle jotain, kuten pyydän useimmin lastenvahdin avuksi ja niin edelleen. Samoin sinne, tänä vuonna otetaan hyvää tekevät keinot käyttöön. <3
Harvaa blogia jaksan enää seurata, mutta tämä on yksi niistä jonka päivittymistä odotan.
Raikkaat kuvat, selkeä ja hyvin kirjoitettu teksti, sekä sama elämäntilanne pitää mielenkiinnon yllä.
Toivotan sinulle oikein ihanaa vuotta. Nautitaan tästä ainutlaatuisesta ajasta kotona. ❤
Tällaiset palautteet tuntuvat mielettömän tärkeiltä, kaunis kiitos sanoistasi! Näiden kommenttien myötä sitä jaksaa edelleen vuosien jälkeen blogata, vaikka siirtyminen pelkkään Instagramiin olisi niin paljon helpompaa. Olen onnekas, kun minulla on näin ihanat lukijat. Kaikin puolin onnellista vuotta 2017 myös sinne!
Moikka!
Selailin näitä vanhempia postauksiasi taaksepäin, ja menin ihan rakastumaan noihin ensimmäisen kuvan sisustustyynyihin.. Et sattuisi tietämään mistä ne ovat peräisin?
Muutenkin blogiasi on niin ihana seurata ja lueskella! Niin inspiroivia kuvia ja mukavaa tekstiä :-)
Moi Saara! Tos kiva, kun olet lueskellut blogia. Valitettavasti en lainkaan tiedä. Hotellien sisustukset kun tehdään usein niin isoina kokonaisuuksina, että tyynynpäälliset ovat todennäköisesti peräisin joltain muulta taholta kuin kuluttajille tutulta jälleenmyyjältä. Minustakin ne ovat hurjan kauniit! Lupaan palata asiaan, jos saan joskus tietää. :) Aivan ihana palaute, kiitos kovasti ja rentouttavaa joulunaikaa!