Urbaanin legendan mukaan sisustusbloggaajienkin elämään kuuluu joskus jotain muuta kuin tuoksukynttilöitä ja leikkokukkia.
Ehdin riemuita uusista VM Carpet Hattara -nukkamatoista vuorokauden, kunnes maailman huonoin mattokarma iski jälleen. En muista, koska olisin kaatanut mitään tekstiileille, mutta päivän vanhalle mittatilausmatolle heitin maitokahvit. Ei varmasti tarvitse lähteä erikseen avaamaan, kuinka paljon minua harmitti. Historia toisti itseään, sillä yhden edellisen kotimme matoista Sisustuskoira puri rikki vuorokauden jälkeen, vaikka hän ei sitä ennen ollut tuhonnut mitään. Tästä eteenpäin en uskalla julistaa yhtäkään mattokriisiä päättyneeksi, koska mattokarma, se näköjään löytää Google Mapseineen jokaiseen osoitteeseen.
Kahvin kaatumisen jälkeen otin Usain Boltin lähtönopeuttakin rivakamman spurtin siivouskaapille, joten pinttymään tahra ei ainakaan päässyt. Ensimmäiseksi kokeilin maton kahvitahraan Softcare Textile Cleaner -tekstiilipesuainetta, mutta tuotelupauksesta huolimatta aineesta ei ollut mitään iloa, mikä nostatti tuskanhikeä entisestään. Seuraavaksi kokeilin glyseriiniä sisältävää Universal Stonea, jälleen tuloksetta, vaikka muuten kyseessä on ihmeellisen tehokas siivousaine. Tässä vaiheessa olin jo lyödä hanskat tiskiin, mutta vielä kolmannen pesun tein Lidlin parin euron W5-sappisaippualla. Sappisaippua on ainoa, jolla olen nyt muutaman toiston jälkeen saanut kahvitahran vaalenemaan. Kokonaan pois tahra tuskin lähtee, mutta jo vaaleampana se maastoutunee tarpeeksi hyvin eläväiseen pintaan. Kuvan tahra on jo moneen kertaan käsitelty ja vieläpä paksun sappisaippuavaahdon alla, joten se ei anna realistista kuvaa siitä, kuinka yllättävän silmiinpistävä ja ruskea läikkä kahvista jää. Tämä siis varoituksen sanana muillekin käsistään täriseville kofeiiniaddikteille.
Materia on kuitenkin vain materiaa, eikä tämä tule olemaan sisustuksen viimeinen särö. Silti aion pitää jatkossakin kiinni vaaleasta kodista – ja toivottavasti vähän paremmin myös kahvikupinkorvasta. Ja vaikka äidin maitokahvia matto ei kestänyt edes päivää, tärkeintä on tämänkin tapaturman oikeisiin mittasuhteisiin laittanut 70-senttinen kärrääjä. Jos hänellä rullaa hyvin, niin rullaa minullakin.
Sivupöydän uusin teos on Kelly Hoppenin The Art of Interior Design. Neutraalien sävyjen mestari käy läpi oman tyylinsä kulmakiviä, tunnelmanluojia ja eri tiloja. Vaikka omassa kodissa haluan säilyttää valkoisten pintojen skandinaavisen raikkauden, muussa sisustuksessa juuri tämä kodikas klassisuus puhuttelee nyt eniten. Iltalukemiseksi makuuasennossa tästä 328-sivuisesta järkäleestä ei näillä käsilihaksilla ole, mutta villasukissa sohvankulmassa kirjaa on ihana lukea varsinkin kohta, kun jalkalamppu vielä saapuu valaisemaan edelleen pimeitä iltoja. Henkilökohtaisesti rakastan helmikuuta, nythän talvi on parhaimmillaan. Maaliskuun loskista voitaisiinkin sitten suoraan pikakelata kevääseen.
No hei Laura,
Kahvitahrasta ei ole kokemusta mutta pojan tytär pissasi valkoiselle pehmeäkankaiselle sohvalleni kunnon pisut . Softcarea kokeilin ja tahranpoistoainetta…tuloksetta. Suht vahvalla etikkavedellä lähti. Eli otin uuden wettex-rätin ja pusertelin siihen etikkaa, jolla hankasin kevyesti tahraa. Huuhtelin istuinosaa useita kertoja puhtaalla rätillä hangaten tahran keskeltä ulkoreunaa kohti. Pyrin siis häivyttämään tahran reunat. Tulos kiitettävä ei täydellinen. Hajukin haihtui, myös etikan. Näillä mennään. Huomenna Mummin mussu tulee taas. Nykyisin käy jo pytyllä ;).
P.s. Meillä oli 16 vuotta pieni terrieri. Pissasi useita mattoja piloille, joten koirakotiin ei ”aitoja mattoja” hankittu.
Voi ei! Pienten ihmisten vahingoille ei vain voi mitään, vaikka ne harmillisia ovatkin. Toki ihan kiva, että nykyään pieni asioi muualla kuin mummin sohvalla. ;) Eikö ole jännä, miten Softcare ei auttanut ollenkaan. Sain etikasta muiltakin vinkkejä. Katson, testaanko sitä tähän tahraan, vai vaaleniko se jo tarpeeksi, mutta erittäin hyvä tietää etikan tepsimisestä yleensä!
Vaikka kahvitahra tuntui ensin maailmanlopulta, nyt tapahtuneessa osaa nähdä jo jotain hyvääkin. Olen ensinnäkin iloinen, että mokasin ensimmäisenä itse. Näin tapaukseen ei liity ainakaan rasittavaa nalkutusta kenellekään muulle perheenjäsenelle. :D Toiseksi nyt kun matto on jo yhdellä tahralla kastettu, en ehkä suhtaudu enää niin vakavasti tuleviin. Koska faktahan on, että vähintään koiralta tai taaperolta joku vahinko tulee ennemmin tai myöhemmin, vaikka itse olisin jatkossa kuppeineni varovaisempi.
Vaikka kyseessä on kooltaan isompi mittatilausmatto, jota sai jonkin aikaa odotella, ei tässä hinta onneksi mahdottoman korkeaksi noussut. Sen verran toki maksoin, että tahra harmittaa vietävästi, mutta missään nimessä kyse ei ole mistään aidon itämaisen maton hintaluokasta. Sellaista minäkään en uskaltaisi koskaan ostaa koira- ja lapsiperheeseen, enkä välttämättä muutenkaan.
Ihanaa viikonloppua teille lapsenlapsen kanssa!
Voi ei, kuulostaa liian tutulta! Kaadoin ison maitokahvimukin ihan uudelle mittojen mukaan teetetylle VM-Carpetin matolle kesällä. Kuin ihmeen kaupalla sain kuin sainkin tahran katoamaan vaalean beigestä matosta. Ensin kastelin kohtaa vedellä, suihkutin Vanishiä ja annoin hetken vaikuttaa. Toistin useampaan kertaan. Laitoin yöksi vaikuttamaan tiskiaine-vesi seoksen. Seuraavana päivänä heitin vielä suolaakin päälle ? En tiedä mikä vai kaikki yhdessä auttoi, mutta tahra lopulta katosi. Toivottavasti saat mattosi pelastettua!
Osanottoni kohtalontoverille! Voi miten harmillista kuulla. Onneksi matto oli beige, niin sentään väri auttanee hieman tahran maastoutumista. Onneksi myös käsittely helpotti! Meillä on kaapissa Vanishiä ja se on kyllä tehokasta tavaraa. Niin tehokasta, että välillä hurjistuttaa koko myrkky, kun se tuntuu syövyttävän ihonkin, jos ainetta menee käsille. En tiedä, viitsinkö laittaa niin tujua tavaraa mattoon, jossa pieni lapsi ja koira koko ajan oleilevat, mutta tarpeen mukaan otan tämäkin harkintaan. Kiitos avusta ja sympatiasta! :)
Hei!
Meillä oli juhlissa pöytäliinana anopin kutoma pellavapöytäliina, ja kun isomummi huomasi siinä kahvitahran, hän sanoi, että täytyy heti kaataa sen päälle kermaa! Että sen avulla kahvitahra lähtee sitten, kun se pestään.. Kuulostaa vähän hassulta ajatukselta, mutta toisaalta vanhalla kansalla voi ollakin jotain niksejä ajoilta, kun ei ollut erilaisia puhdistusaineita :-D pöytäliinaan ei jäänyt tahraa, mutta en tiedä onko tästä enää apua mattosi tahraan, joka on ehtinyt siinä jo olemaan hetken..
Ihanko totta? Hauska isomummin kikka. Vanhan kansan vinkeissä piilee kyllä usein viisaus. Edellisiltä sukupolvilta lienee peräisin myös etikan ja soodan käyttö tahroihin. Kermaa en kuitenkaan uskalla lähteä testaamaan, kun kahvin mukana matolle meni jo reilusti maitoa, ja minusta tuntuu, että se teki tahrasta entistä pinttyneemmän. :D
Suosittelen tälläkin puolella kokeilemaan sitä etikkaa, joka on meillä poistanut tähän mennessä kaikki tahrat, sekä hajut ja ihastelen Little L:n ihania rusettilegginssejä.
Kiitos vinkistä! Ehkä minun kannattaa kokeilla etikkaa vielä viidentenä kikkana: eilen viimeksi huljuttelin sappisaippualla ja käsitiskiaineella. Kohta, kun matto vielä hieman kuivuu, alan nähdä, mikä on tahran tämänhetkinen tilanne viimeisten käsittelyjen jälkeen. Ei etikasta varmasti ainakaan haittaa ole. Erityisesti muistan etikan, jos Sisustuskoiralta tulee joskus mattoon vahinko, kun se kuulemma neutralisoi hajun. Ihan huippua, kun olette auttaneet tahranpoistovinkkien kanssa niin hyvin! Rusettileggarit on kyllä kivat, kovasti olleet käytössä. :)
Lemmikkien kanssa etikka on ihan lyömätön. Enkä mä oikeasti ole vielä törmännyt tahraan, joka sillä ei lähtisi. Valkoisesta mekosta lähtevät mustikkatahrat ja valkoisista bodyista porkkana ja bataattitahrat. Etikan kannattaa tosin antaa vaikuttaa ihan rauhassa, mutta muutoin se on lyömätön.
Outs! Toivottavasti maton läikkä häippäsee hipihiljaa taka-alalle. Kurjia nuo kaatuneet kahvit.
Sappisaippualla pääsee monesti aika pitkälle, kunhan tahra on tuore. Tosin olen sillä saanut vanhempiakin tahroja pois. Etikka saa myös pisteitä, varsinkin hajustettuna, vaikka muutoin pyykki- ja muut pesuaineet hankin mieluummin hajuttomina.
Toivotaan! Elämäähän tämä vain on, mutta tietysti harmitus on erityisen suuri, kun tahra tuli heti, ja koska se on selkeästi hyvin sitkeää sorttia. Lopputulos voisi olla nyt parempi, jos olisin heti aloittanut puhdistuksen sappisaippuasta, enkä kahdesta muusta pesuaineesta, mutta onneksi muuten tahra ei ehtinyt pinttyä. Ainakin olen nyt paljon viisaampi tulevia tahroja ajatellen tämän kokemuksen myötä: jatkossa meillä on aina kädenulottuvilla sappisaippuaa ja etikkaa. :) Kiitos avustasi!
Ääääääh, mikä tuuri! Sappisaippua on kuulemma huippua myös lasten sotkuissa. Pitänee heti ostaa sitä itsellekin, Universal Stone meillä on jo yleiskäytössä ollut pitkään. Itse ostin taannoin keittiöön tason eteen valkoisen villamaton – mikä vitsi! :D Mutta sepäs toimii loistavasti. Villa hylkii likaa tosi hyvin. Tänä aamuna siivosin siitä kuivuneet veritahrat (koiran tassusta). Mitään jälkeä ei jäänyt. Teillä on näköjään samaa taaperokärrymeininkiä kuin meillä. Saavatko sinun sisustustavarasi olla matalilla pöydillä vapaasti? Meillä äidin tavarat kokevat niin kovan kohtalon, että ne on jouduttu laittamaan syrjään. Harmittaa, mutta ehkä tämä menee ohi.
Älä muuta sano, harmitti niin paljon! Onneksi sain tahran sitkeällä yrittämisellä tarpeeksi hyvin pois. Sappisaippua on ihan huippu! Ostin sitä beben synnyttyä ja silloin se olikin päivittäin käytössä kylläs tiedät mihin tahroihin. Sittemmin purkki tyhjeni ja vahingot vähentyivät, joten en enää ostanut uutta saappisaippuaa, mutta nyt se on kyllä tehnyt paluun meille lopullisesti. Se auttoi paljon erikoispesuainetta paremmin mattotahraan ja nyt tietysti taaperon vaatteisiin tulee ihan uudenlaisia tahroja syömisen harjoittelun myötä, eli tästä lähtien meillä on sitä aina käsillä. Eikä, valkoinen matto keittiössä kuulostaa kyllä todella utopistiselta. :D Mutta ihanaa, jos likaa hylkivä villa on toiminut. Se on kyllä kiva mattomateriaali muutenkin ja tuo varmasti kodikkuutta tilaan.
No eivät saa olla tavarat rauhassa sohvapöydällä! Siis niin turha toivo. Meidän sohvapöytämme on vielä niin matala, että bebe ei pelkästään nappaa siinä olevia esineitä, vaan lisäksi kiipeää sen päälle koko ajan. Toistaiseksi tilanne on se, että sohvapöytä on päivisin jäähyllä, sillä yksivuotiaalle on ihan turha koittaa puhua järkeä, vaikka vähän vanhemmalle se onnistuisikin. Korkeampi sivupöytä vielä menee, kunhan pidän silmät auki myös selässä. Ohihan tämäkin vaihe menee, en kyllä osaa sanoa missä vaiheessa. Tsemppiä meille siihen asti. Ja hei, onnea töihin paluun johdosta!
No voihan. Onneksi tosiaan olit itse asialla ;)
Ainakin lasten vaatteissa sappisaippua on tehonnut parhaiten, kun lykkää sitä ensimmäisenä tuoreeltaan tahraan, ennen kuin kokeilee muita tuotteita tai konepesua. Meiltä löytyy kaapista sekä palana että nestemäisenä kyseistä saippuaa. Ihan parasta tahranpoistoon. Toinen on auringon valo. Kesällä tahraiset vaatteet kuivumaan ulos aurinkoon sappisaippualiotuksen ja pyykkikoneen jälkeen.
Todella, onneksi olin itse asialla. ;) Beben synnyttyä meillä oli sappisaippua aina käytössä, mutta luulin kai, ettemme tarvitse sitä enää, kun purkki loppui ja vahingot vähenivät. Mitä vielä: sehän on paras tahranpoistoaine kaikkeen ja jatkossa meillä aina kaapissa ja kädenulottuvissa! Ihana kuulla myös auringon vaikutuksesta, kiitos tiedosta! Maton tahra on nimittäin juuri olohuoneen ikkunan alla, joten kohtaan kyllä osuu auringonvaloa kevään tulon myötä. Onneksi muutenkin tahrakohta on nyt jo lähes huomaamaton. Nyt kun tiedän, miten toimia tahrojen kanssa jatkossakin, en enää pelkää mattojen puolesta niin paljon. Eli siinä mielessä onni onnettomuudessa. :)
Kyllä matolla taapertaja on paras:))
Kiitos, niin on, ihan paras. :)
Meinasinkin tulla sanomaan, että onneksi läikytit kahvit itse, niin ei tarvitse olla katkera jollekin muulle. Minä tosin olin ärsyyntynyt tässä hiljattain, kun isotädiltäni peritty 40-luvun oranssi villamatto, jonka varjelemisesta olin hiki päässä saarnannut lapsille, tahriintui MIEHEN kahvikupin kaatamisen vuoksi. No, pesula pelasti onneksi tilanteen.
Meidän pellavapöytäliinalle kävi jouluna huonosti, kun sotkin sen punaviinillä. Ei auttanut suola yms konstit. Onneksi (ei kerrota kenellekään), kyse ei ollut arvopöytäliinasta, vaan isäni hylkäämästä, hänen sänkyynsä hankalasti sopivasta pellavalakanasta. Note to myself, tässä perheessä ei kannata olla mitään korvaamattoman arvokasta ennen kuin emäntä vaihtuu…
Uusi mattonne on kyllä todella kaunis, ja tuo eläväinen harmaa pinta kestänee elämää jatkossakin. Epäilemättä Taaperokärryilijänkin kasvaessa kodin tahranpoistohaasteet ei jää tähän.
Hauskaa, että ymmärrätte näin hyvin, miksi olin iloinen, että tyrin kahvin kanssa itse. Koska kuten sanottu, vaikka vahinkoja tietää sattuvan kaikille, luulen, että mieheni olisi saanut kuulla tästä episodista seuraavat 30 vuotta, mikä olisi ollut koko perheelle todella rasittavaa. ;) Voi ei, miten harmillinen tilanne teillä oli: historiallinen ja rakas perintömatto vielä, jota ei voi rahassa mitata. :( Onneksi pesula pelasti, huh!
Ihmettelen, miten vähän punaviinitahroja meille on tullut, sillä en muista, koska olisin yrittänyt poistaa sellaista tahraa. Suolaa minäkin olisin muistista kaatanut päälle, mutta jännä, ettei se auttanut. En tiedä, olisiko sappisaippua purrut punkkuun. Meillä on tahranpoistoon käytössä myös Vanish. Se on todella tehokas tahranpoistoaine, oikea myrkky melkeinpä, kun aine kihelmöi iholla. Siksi tykkään käyttää enemmän sappisaippuaa, kun se on luonnollinen ja hellävarainen. Samaa mieltä, mitään liian arvokasta ei kannata käytössä pitää, ei ainakaan pöytäliinana, koska syömisestä aina tulee tahroja. Meillä on H&M Homen alelaarista löytynyt pöytäliina, sitä ei paljon tarvitse varjella. Lakana on oikeasti hyvä myös!
Kiitos! Matot ovat kyllä tosi kauniit minustakin, olen hurjan tyytyväinen hankintaan. Ja tosiaan elävä pinta pelastaa paljon ja se, etteivät matot sentään ole valkoiset, vaan keskitumman harmaat. Se hyvä puoli tässä tapaturmassa on, että tuleviin (kyllä, niitä tosiaan tulee vielä) tahroihin osaan nyt suhtautua paljon rennommin ja itsevarmemmin, kun tiedän heti, miten toimia. :)
Voi ei, just noin se menee! Jostain se Mr. Murphy meidät löytää! Kun meille tuli yläkertaan uusi valkoinen telkkarisohva ja vaalea matto, sovimme, ettemme enää syö tai juo siellä mitään. Sen kerran, kun yritin salakuljettaa maitokahvin ylös, jäin verekseltän kiinni Kompastuin portaissa, ja kahvit lensivät pitkin seiniä ja portaiden alla olevan talonpoikaissohvan vaaaleiden tekstiilien ja Chhatwal & Jonsson-tyynyjen päälle…
Ei ole totta! Ihan uskomaton tuuri, harmittaa tosi paljon puolestasi. :( Teillä kahvi taisi tehdä vielä paljon enemmän vahinkoa, kun meillä sentään selvittiin yhdellä nyrkinkokoisella tahralla. Toivottavasti sait pahimmat tahrat pyykättyä! Toivotaan, että Mr. Murphy pysyy jatkossa kaukana molemmista osoitteista.