Kaupallinen yhteistyö, Keittiömaailma ja Asennemedia
Oman kodin valinnat kertovat sisustusmaustani vain osan, kirjoitin muutama päivä sitten, ja sain taas elää väitteeni todeksi. Pääsin tutustumaan uuteen Keittiömaailma A la Carte -konseptiin, Bistroon, jonka päätin remointoida muutamalle alter egolleni. Hänelle, jolla on urbaani kakkoskoti Brooklynissa ja sille ranskalaiselle, joka punaviinilasi kädessä käy kiivasta keskustelua taiteilijaystäviensä kanssa puolen yön jälkeen jazzin soidessa taustalla.
Niin, välillä oikein harmittaa, miten keittiöitä (ja elämiä) on vain yksi. Meille valitsin nykyiseen kotiin pelkistetyn kokovalkoisen keittiön paitsi siksi, että se sopii pidemmän päälle harmonianhakuiselle sielulleni myös siitä syystä, että avokeittiömme olohuoneen päädyssä on pieni. Pelkistämällä halusin maksimoida tilan- ja valontunnun, mutta kenties isoon ja avaraan keittiöön olisin päätynyt tekemään ainakin joitain rohkeampia valintoja.
Uusi A la Carte Bistro yhdistelee kiinnostavasti monia ajankohtaisia trendejä: yhteisöllistä kokkaamista, ruoanlaiton rentoutta, kestävän kehityksen kierrätysmateriaaleja ja eri tilanteisiin sopivaa muuntautumiskykyä. Tunnusomaista isoista kaupungeista vaikutteita ottavalle ravintolamaiselle tyylille ovat avoimet ja roikkuvat hyllyt, kaakeleiden tiililadonta, teollisuushenkiset valaisimet, jykevät saarekkeet sekä lämpimän puun ja skarppien metallien kontrasti.
Ehdoton Bistro-keittiön suosikki on kuitenkin tässä: kunnon vanhanajan ruokakomero eli pantry! Vapise aamiaiskaappi, olisiko seuraava keittiöhitti tässä? Omaan sielunmaisemaani ei sopisi katsoa purkkimerta, mutta kaapin saa yhtälailla umpinaisin kuin läpinäkyvin ovin. Anteeksi carriebradshawt, mutta kyllä ottaisin mieluummin walk-in-closetin täynnä ruokaa kuin korkokenkiä.
Bistron lanseeraustilaisuudessa minulla oli varsin osuvaa seuraa, nimittäin meidän keittiömme suunnitellut, nykyään Keittiömaailmalla vaikuttava Sanna. Sannalta kuulin, että valkoinen keittiö jatkaa Suomessa vahvana suosikkina, mutta tummaa menee kuulemma paljon uudiskohteisiin.
Samoin asiantuntijat tiesivät kertoa, että ei ole keittiöäänestystä, jota ei Suomessa romanttinen keittiö voittaisi. Saman olen huomannut sisustusohjelmista, maalaisromanttisuus on maamme ehdoton suosikkityyli. Jos alter egoilla jatketaan, kyllä minä tässäkin yltäkylläisessä keittiössä muita kalifornialaisia lätkävaimoja viihdyttäisin.
Toinen kiva seuralaiseni oli Lisbet e., joka kärsii samasta taudista kuin minä edellisen kodin kanssa. Ihan kivan keittiön dilemma: saako sitä hyvän omantunnon kanssa remontoida vai onko muutaman vuoden vanhaa keittiötä, olkoonkin muiden valitsema, hullua lähteä uusimaan? Liisan suosikiksi nousi tämä skandinaavisen raikas keittiömalli, jonka kyllä näkisin juuri heidän valoisassa talossaan. Mehän lopulta päivitimme edellisen kodin keittiön lähes neljän vuoden jahkaamisen jälkeen, kunnes melko pian remontin jälkeen aloimme etsiä rivitalokotia. Ei ehkä se järkevin ajoitus, mutta tulipa opittua, että koti-ihmiselle mieluinen keittiö olisi ollut paras mahdollinen sijoitus aikaisemminkin.
Modernin A la Carten ja sen Bistro-uutuuden lisäksi Keittiömaailman tarjontaan kuuluu perinteisempi Petra-keittiöt. En ennen tutustumisiltaamme tiennyt, että Espoon Suomenojan Keittiömaailma (Martinkuja 10) on keittiönäyttelyistä Suomen suurin. Osoite muistiin kaikille, joille keittiövaihtoehtojen ja -ratkaisujen kartoittaminen on ajankohtaista. Aurinkoista uutta viikkoa!
Minä haaveilen keittiöstä, jossa kaapiston materiaalit olisivat täyspuuta kaapinovia myöten ja kaappien rungot näkyvillä. Lisäksi pitäisi olla puuhella, skafferi ja kunnon vanha, yläosastaan lasiovinen astiakaappi. Nuo kolme viimeistä meillä on maalla, skaffereita jopa kaksin kappalein, mutta mielelläni ottaisin kaupunkikotiinkin. Kaverini puuseppäveli laskeskeli kerran huvikseen hintaa tuolle kaapistohaaveelleni, se olisi materiaaleinen 50 000 euron paremmalla puolella… Joten lottovoittoa odotellessa tyydyn varmaan nykytilanteeseen. Kivoja poimintoja kuvissasi! Tosin peiliovet, jotka edellinen asukas on asennuttanut keittiöömme, ovat polttaneet käämini jo moneen kertaan, niiden uurteet ovat niin epämiellyttäviä puhdistettavia.
Ai että, kun kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Itse lähtisin rennompaan tyyliin juuri kesä- tai kakkoskodissa, mutta en ollenkaan ihmettele sen viehätystä kaupungissakin. Lasiovista puheenollen minua harmittaa, ettei keittiöömme mahdu vitriiniä. Vaikka keittiön kaapinovet halusin kaikki mattavalkoisina ja yhtenäisinä, niin kauniimpia astioita ja keittiötekstiilejä olisi ihana säilyttää erillisessä, vaikka vähän vanhemmassakin vitriinikaapissa. Vai ovat peiliovet riesa, uskon! Keittiössä leijuu niin paljon kaikkea käryä, kun taas lastenhuoneessa niiden puhdistamisesta ei ole mitään vaivaa. Huh, tulisipa kyllä hinta, mutta haaveita pitää olla!
Kivoja keittiöitä kummatkin. Mielelläni katselen keittiökuvia, koska omamme on aikamoinen kompromissi, vaikka ihan kiva siitä rempan jälkeen tulikin. Kun kahdeksassa neliössä on kolme ovea, eikä yhtään ikkunaa, on suunnittelu melkoinen haaste. Pantry olisi mun unelma! Olisi ihanaa kävellä sisään ruokakomeroon, jossa purkit ja purnukat odottaisivat siistissä järjestyksessä. Sellainen jotenkin inspiroisi tekemään itse hilloja ja mehuja. Itseasiassa ennen nykyiseen asuntoon muuttamista, katselimme monia asuntoja, joissa olisi ollut ruokakomero. Päädyimme sitten kuitenkin tähän nykyiseen muiden hyvien ominaisuuksien vuoksi.
Älä muuta sano, olen ihan myyty pantrylle! Aikaisemmin se ei tullut mieleenikään, että myös uudemmassa kodissa voisi olla ruokakomero, mutta onneksi nykyään voi. Tilaa vaan pitäisi olla aika paljon enemmän. Ymmärrän tosi hyvin suunnittelun haasteet. Vaikka unelmakeittiö olisi mikä, realiteetit on vain pakko huomioida, ja tehdä valintoja niiden ehdoilla. Eikä toisaalta esimerkiksi ruokakomero riitä asuntokriteeriksi, kun huomioitavaa on niin paljon muutenkin. Kompromisseja joutuu aina tekemään suuntaan tai toiseen. No niinpä! Meillä on pihassa omenapuu, niin ainakin niihin soseisiin, hilloihin, mehuihin ja piirakoihin tulee varmasti ensimmäisenä tulevana syksynä hurahdettua. :) Kivaa viikonloppua!
Skafferin ottaisin heti, jos moinen meille mahtuisi. No, konmarittaen ehkä johonkin nurkkaan mutta katsotaan… Ihania kuvia tuossa alussa! Niin kivaa, että näkee välillä muutakin kuin maalaisromanttista tyyliä. Oih ja voih, kyllä tässä taas keittiöremppakuume nostaa päätään.
Älä muuta sano! Ruokakomero olisi ihana ja samoin harmittelin toisessa kommentissa, miten haluaisin kauniimmille astioille ja keittiötavaroille lasiovellisen vitriinin. Mutta ei auta, nyt on mentävä aika pelkistetyllä ilmeellä pienessä tilassa. :) Suunnittelu on kyllä itsessään jo niin kivaa, että ei muuta kuin remppakuumeilemaan ja haaveilemaan!
Voi nolous, mun piti käydä googlaamassa, mikä on skafferi. Mutta nyt kun tiedän, niin olisi kyllä ihanaa omistaa sellainen. Itseasiassa meillä olikin, mutta jouduimme peruskorjauksessa uhraamaan sen tekniseksi tilaksi. Pinterestissäkin kuolaan pantryjä päivät pitkät.
Olis kyllä kiva saada sisustaa alteregoille. Oman keittiön valinnat oli kyllä ihan pakon sanelemat, vaaleaa olla pitää koska paikka on varjoisa ja kaappitilaa maksimisti, koska tila on niin pieni. Pahoin pelkään että jos uudisrakennusta lähtisin tekemään niin keittiö saattais syödä neliöitä olohuoneelta ja maksaa maltaita.
Älä huoli, täällä toinen nolo! Minullekaan ruotsinkielentaustainen termi ei ollut tuttu vaikka englannin pantry oli sitäkin tutumpi – nimenomaan ennen kaikkea Pinterestistä. Mitä unelmien ruokakomeroita ja viinikaappeja siellä näkee, huh! Voi harmi! Mutta ei siinä varmasti auttanut, kun tekninen tila on välttämätön.
Aivan sama tilanne oli meillä, ymmärrän niin hyvin! Vaaleaa, simppeliä ja jokainen nurkka mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Itse asiassa se on aika hauska ajatusleikki miettiä, millasen keittiön isoon tilaan valitsisi. Pelkästään Keittiömaailman näyttelyssä oli sen kokoisia keittiöitä kuin meidän koko olohuone-avokeittiömme on. Isossa tilassa täysin minimalistinen ja kokovalkoinen keittiö jäisi todennäköisesti omaan makuuni jo liian pelkistetyksi, vaikka pieneen kohtaan sen valitsinkin. Näistä pohdinnoista aina huomaa, ettei koskaan ole vain yhtä oikeaa ratkaisua, vaan paljon kauniita ja potentiaalisia vaihtoehtoja.
Näyttää siltä, että olet vieraillut unelmieni keittiössä. ? Saisiko tuon siirrettyä tänne? Voidaan kaataa tuosta tuo yksi seinä ja me pärjätään varmasti ilman eteisen kaappeja. Mä olen haaveillut pitkään mustasta keittiöstä, valkoisilla seinillä, mutta olen miettinyt olisiko moderni pelkistetty linja minulle liian vähän. Selvästi on, sillä juuri nyt minulla sykkii sydän juuri tuollaiselle keittiölle ja minun silmäni olisi todennäköisesti riittävän boheemi voidakseni elää arkea tuollaisessa ympäristössä.
Ihana, jos tämä inspiroi ja aiheutti sydämentykytyksiä! Sen perusteella, mitä olet kertonut tyylistäsi, en missään nimessä valitsisi liian pelkistettyä valkoista, vaan keittiön, jossa olisi ainakin osittain mustaa särmää ja rentoja avohyllyjä. Bistro-uutuudesta voi kyllä poimia kivoja ideoita. :)
Aivan ihania keittiöitä! Seuraavaan taloomme haluaisin myös pantryn ja aamiaiskaapin ja viinikaapin ja ja ja…voi olla että,rahat ja tila loppuu kesken unelmia toteuttaessa. ;) Pakko sanoa, että vaikka olenkin suht uusi lukija blogissasi niin pidän tyylistäsi paljon ja täältä saa paljon ideoita vaikka tällä hetkellä tyylini on hieman erilainen. Etsin vielä sitä ominta sisustus ja vaatetyyliä. Vaatepostauksetkin olisi siis kivoja ja ruokapostaukset. Ostin myös itselleni sen legendaarisen kellohiha mekon mikä on profiilikuvassasi. Olen 170cm pitkä ja mekko on hiukka liian lyhyt. En jaksanut eri kaupunkiin lähteä palauttelemaan kun netistä tilasin. Oletko miten pitkä? Onko mekko sinulle sopivan pitkä vai pidätkö mekon alla jotain sukkahousuja tms?
Kiitos Kati kommentistasi ja ihana kuulla, että olet löytänyt blogiini lukijaksi! No samoin kelpaisi kaikki sekä pantry, aamiaiskaappi että viinikaappi. Saarekekin olisi kiva! Mutta tosiaan puuttuu paitsi budjetti myös neliöt. ;) Mutta niin kiva, että markkinoiden keittiötarjonta on laajentunut erilaisin innovaatioin, niin kenties ainakin jonkun haaveen pääsemme itse kukin toteuttamaan. :) Itse asiassa muistan nyt Vaaleanpunaisessa hirsitalossa -blogin Marjan sanoneen samaa mekon lyhyydestä. Olen itse vain 165 cm pitkä ja minulle mekko on juuri oikeanmittainen, sopivan lyhyt, mutta ei liian. Pidempi polvimitta kun ei ollenkaan sovi vartalotyypilleni. Ymmärrän kuitenkin, että viisi senttiä voi olla juuri se kriittinen. Voi miten harmi! Onnea tyylin löytämisen matkalla! Tiedän omasta kokemuksesta, että se ottaa aikaa. Käytätkö Pinterestiä? Se on ollut minulle kaikista paras tapa jäsentää tyyliajatuksia. Mieluisia kuvia tallentamalla oma sisustus-, vaate- ja muukin maku selkiytyy kuin itsestään. Lisäksi minua on auttanut mieluisten kuvien leikkaaminen lehdistä, mikä muutenkin on yksiä terapeuttisimpia ajanviettotapoja, joita tiedän. :) Kiitos vielä terveisistäsi, toivottavasti löydät täältä inspistä jatkossakin!