Olen saanut jonkun verran kysymyksiä liittyen ruokapöytämme materiaaliin, joten kokoan vastauksen kaikille luettavaksi. Molemmista kokemusta kartuttaneena, kumpaa suosittelen, marmoria vai kvartsia?
Uuden ruokapöytämme taso on calacatta-marmorikuvioitua kvartsia. Kvartsissa luonnon raaka-aine yhdistyy nykyteknologiaan, jolloin tuloksena on erittäin kova ja kestävä materiaali. Taas edellisessä kodissamme oli aidosta marmorista keittiöntaso. Olen siis elänyt molempien kanssa läpi kahvi-, sitrus-, viini-, tomaatti-, öljy- ja kaikki muutkin mahdolliset roiskeet.
Olen edelleen sitä mieltä, että myös marmorin kanssa voi elää. Kahta asiaa se vaatii, tunnollisuutta ja elämänjälkien hyväksymistä, mutta jos nämä kaksi eivät ole esteenä, voi marmori hyvinkin olla oikea valinta. Minun valintani on kuitenkin selvä: suositukseni saa kvartsi.
Himosisustajat usein puoltavat aitoja materiaaleja, totta kai minäkin. En kuitenkaan koe kvartsia millään lailla epäaidoksi – onhan se 93-prosenttisesti luonnonkiveä ja kuvioinniltaan aivan yhtä huikea kuin marmorikin. Kuitenkin nykyteknologia on mahdollistanut sen, että materiaali on kehitetty huippuunsa.
Marmorista poiketen kvartsi ei ole huokoinen, eikä siihen näin ollen jää tahran tahraa, vaikka ruoka tai neste viruisi pinnalla pitkäänkin. Koska kvartsi ei ime itseensä käytännössä mitään, on se todella hygieeninen ja helppo pitää puhtaana. Toistaiseksi en ole löytänyt ruokapöydästämme yhtään jälkeä, vaikka se on kovalla koetuksella päivittäin. Marmoritasosta niitä löysin koko ajan lisää – se yksinkertaisesti kuuluu materiaalin luonteeseen.
Rehellisesti sanottuna en keksi kvartsista mitään huonoa sanottavaa: sillä saa marmorin tunnelman, mutta myös todella paljon helpomman elämän. Taas esimerkiksi yöpöydälle voisin koska hyvänsä valita marmoria, ja varmasti valitsisinkin, sillä eri käyttötarkoituksessa materiaali ei joudu ollenkaan niin kovalle koetukselle.
Painotankin sitä, että tämä ei ole puheenvuoro marmoria vastaan – pois se minusta, olen aina ja ikuisesti marmorin suurin fani – vaan puheenvuoro kvartsin puolesta. Omalla kokemuksellani, paljon kokkaavana lapsiperheäitinä, henkilökohtainen suositukseni nimenomaan keittiön materiaaliksi tasoon ja/tai ruokapöytään on ihanan huoleton kvartsi.
Kovalle koetukselle on joutunut myös uusi Lexington Home -lempimuki, josta olen monesti päivässä juonut kahvit ja päivän päätteeksi iltateen. Sain mukin kesätervehdyksenä Millan putiikista, jossa on edustettuna valtaosa sisustuksen lempimerkeistäni, ja jossa alkoi juuri kesäalekin. Teetä menen keittämään nytkin, iltapalaksi kylkeen haukkaan jakson HBO:n lupaavaa minisarjaa, Big little lies.
Ei liity kyllä yhtään aiheeseen, mutta voi että tuo teidän lamppu! Mä olen jonkin aikaa sitä kuolaillut Stockalla ja kovasti tekisi mieleni moista :).
<3
Kiitos, Hannele! Flosin kruunu on kyllä syystäkin klassikko. Olen ollut todella tyytyväinen siihen, miten paljon näyttävä valaisin toi eloa simppeliin ruokailutilaan. Myös olohuoneisiin kruunu sopii todella nätisti. Toivottavasti saat jossain vaiheessa omankin haaveen toteutettua. :)
Kiitos tästä postauksesta – todella samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Meillä on marmoripöytä terassilla ja kyllä sen kanssa saa olla varovainen. Nyt jos saisin valita, ottaisin minäkin kvartsin vaikka marmori miten hieno materiaali onkin. Meillä ei ole edustuskoti, vaan sellainen missä tehdään koko ajan jotain , niin on jopa hieman ikävää, että joutuu koko ajan suojelemaan pöytää tahroilta.
Tämän takia en sitten ikinä halunnut keittiöön tasoa marmorista ja lauantaina itseasiassa katselin kvartsitasoa keittiön saarekkeelle :)
Marmori on ihana, mutta hieman epäkäytöllinen kodissa, jossa kokataan :)
Kiitos ihana! Kiva, jos tästä oli iloa. No juuri näin, marmori on upea, mutta hyvin edustuskotimainen. Jos keittiössä oikeasti kokataan paljon, alkaa jatkuva varominen tuntua rasittavalta. Sama ruokapöydässä. Tekin nautitte niin usein aterioita ulkona ja meillä taas väistämättä on koko ajan ruokaa pöydän pinnassa beben takia. Tuntuisi kurjalta nipottaa pienelle äidin marmoreista, niin onneksi on kvartsi. Jos yhtään lohduttaa, on teidän terassipöytä silti maailman kaunein mahdollise roiskeineenkin, ja jotenkin Etelä-Eurooppaan sopii illallisista jääneet elämänjäljet. Jatkossa sitten voi valita kvartsia, kantapään kauttahan näitä vasta oppii. :)
Siivottuani tässä aamupuuron rippeitä niin pöydältä, päältä ja alta, lattialta ja seinältä ja putsattua lapsen suihkussa, meillä on joku järjestelmällisen ruualla sotkemisen vaihe, ymmärrän hyvin, että on hyvä jos ruokapöytä kestää roiskeita. Tyylistä en minäkään halua tinkiä. Kiitos tästä arviosta.
Hotkaisin tuon Big little liesin kerralla ja itse ainakin pidin siitä.
Niinpä! Kun sitä roisketta ja tahraa riittää muutenkin, olisi aika stressaavaa elää materiaalin kanssa, joka imaisee itseensä hetkenkin pinnalla viruneet nesteet ja ruoat. Kauneuden rinnalla sitä arvostaa tässä elämäntilanteessa niin paljon myös arkista toiminnallisuutta. Onneksi kaikki materiaalit ja pinnat kehittyvät huimaa vauhtia, niin tyylissä ei tarvitse tehdä kompromissia. Big little lies on kyllä koukuttava. Saa olla itselleen aika tiukkana iltaisin, ettei vallan mene yökukkumiseksi hyvien sarjojen katsominen. Katsotaan vain yksi jakso, no menköön nyt toinenkin, ja kohta on jo kolmas käynnistymässä… ;)
Hei!
Kiitos postauksesta! Meillä on keittiön työtasojen vertailu menossa ja olisin kiinnostunut, mikä taso teillä tarkalleen on keittiössänne. Oletko ollut siihen tyytyväinen? Miten liesitason ja uunin asettelu on ratkaistu? :)
Ole hyvä! Olen tosi iloinen, jos tämä oli hyödyllinen katsaus. :) Meillä on keittiöntasona täyslaminaatti. En tiedä, kuuluuko täyslaminaatti kaikkien keittiöfirmojen valikoimaan, mutta ainakin HTH, josta siis keittiömme on, sitä tarjoaa. Olen ollut mielettömän tyytyväinen! Olisin mieluiten ottanut duratia tai coriania, mutta budjettisyistä päädyimmekin täyslaminaattiin. Ilme on yllättävän sama: ohut, siisti ja moderni. Myös puhtaanapito on erittäin helppoa, joten täyslaminaatti on ollut erittäin positiivinen yllätys. Ja kun kyse on tosiaan laadukkaasta täyslaminaatista, ilme ei ole lähelläkään vuosientakaisia muovisennäköisiä halpislaminaattitasoja, vaan pinta näyttää siltä, kun se voisi olla duratin- tai corianinkaltaista komposiittia.
Valitettavasti en muista tarkalleen teknisesti sitä, miten liesitason ja uunin asettelu ratkaistiin, mutta hyvä keittiösuunnittelijamme sai kokonaisuuden toimimaan myös näin ohuella tasolla. Keittiömme suunnitteli nykyään Keittiömaailmalla vaikuttava Sisustus Coco -blogin Sanna, jos haluat kääntyä hänen puoleensa. :) http://www.sisustuscoco.fi/ Inspiroivaa keittiösuunnittelua!
Kiitos tästä! Vaikka postaus ei ollutkaan puheenvuoro marmoria vastaan, olen silti hiljaa mielessäni pähkäiilyt, kuka oikeasti voi suositella marmoria juuri esim. kokkaavaan lapsiperheeseen? Onko se omassa mahdottomuudessaan juuri siksi in?
Ja ihan rehellisesti itse myönnän, että vaikka arvostan aitoja materiaaleja, en enää esim. vaihda vinyylilattiaa parkettiin. Vinyyli on pehmeä, koirien kestävä eikä se ole liukas. Vesikään ei haittaa koska muovi ei ota siitä pahakseen kuten edullisimmat parketit.
Kiitos, Essi! Tämä on kyllä mielenkiintoinen keskustelu, että onko marmori oikeasti niin arka kun pelotellaan. Ymmärrän edelleen marmorin valitsijoita, sillä joillekin materiaalin aitous on niin iso periaatekysymys. Toiseksi olen itsekin sisustajana enemmän sellainen miksi ei -tyyppi, eli jos joku on mielestäni kaunista, yritän saada sen toimimaan käytännöllisyydenkin kustannuksella. Meillä yhteiselo marmorin kanssa sujui hyvin sen aikaa, kun sitä kesti, eli minusta materiaalin kanssa voi kyllä elää. Eri asia on, jaksaako sitä jatkuvaa varovaisuutta pitkän päälle varsinkaan paljon kokkaavana tai lapsen kanssa. Ehkä pahinta on valita marmori hetken trendihuumassa ymmärtämättä realitetteja. Jos taas valinta on tietoinen ja huolella harkittu, voi marmori olla jollekin se oikea valinta.
Ihan samaaa mieltä! Vinyylistä minulla ei ole kokemusta, mutta olen ymmärtänyt sen olevan todella hyvä lattiamatsku. Kiva, että olet ollut tyytyväinen! Meilläkään ei ole aitoa puuta vaan laminaatti, koska lapsi ja koira. En ymmärrä sitä kapeakatseisuutta, mitä osa himosisustajista harrastaa, että kaikki laminaatit tai vinyylit tuomitaan kovaan ääneen vain sen perusteella, että ne ovat laminaatteja tai vinyylejä. Materiaalit ovat kehittyneet niin huimasti, että varsinkin markkinoiden parhaimmat laminaatit ja vinyylit ovat varmasti kestävämpiä kuin halpisparketit, eikä niitä ihmissilmä erota aidosta. Enkä taaskaan puhu parkettia vastaan (onhan aito puu minustakin upein), vaan muidenkin vaihtoehtojen puolesta. Kaikille materiaaleille on aikansa ja paikkansa jokaisen elämäntilanteen ja budjetin mukaan. :)
Minäkin olen päätymässä kvartsiin keittiörempassa, mistä teidän upea kvartsitaso on tilattu?
Moi Mekke! Kuulostaa hyvältä valinnalta. Me tilasimme Compac-kvartsin Hansakiveltä Virosta. Kiva, että sisustamistasi pääsee nyt seuraamaan Instagramin kautta. :)
Hei, mikä tuo ihana kynttelikkö on? Olen nähnyt jossain ennenkin, ja tahtoisin :)
Moi Eeva! Olen tosi pahoillani, että huomaan vastata sinulle vasta nyt! Vastaan kaikkiin kommentteihin, mutta tämä oli jäänyt minulta huomaamatta. Kynttelikkö on Svenskt Tenn Vänskapsknuten eli The Knot of Friendship. Jos asut Helsingissä, nyt kävi tuuri, sillä Svenskt Tenn avasi juuri pop up -myymälän Helsingin keskustan Stokkalle ja siellä on tätä kynttelikköä syyskuuhun asti myynnissä. Myös Svenskt Tennin verkkokauppa toimittaa Ruotsista Suomeen, jos et asu tai asioi Helsingissä. :)
Hei, olen tilannut keittiöremontin yhteydessä kvartsitasot ja samasta materiaalista ruokapöydän kannen. Nyt etsin siihen sopivia mustia metallijalkoja. Mistä olet tilannut teidän ruokapöydän jalat?
Moi Ulla! Meidän pöydänjalat on yksityisellä ammattilaisella, Mikko Vatasella, joka toimii nimellä Vatanen Design.
Tässä tarkempi postaus pöydän teettämisestä: https://homevialaura.com/2017/03/marmoripoyta-kuinka-teetimme-ruokapoydan/
Ja tässä tekijän Instagram-sivu: https://www.instagram.com/vatanendesign/
Onnea hyvästä kvartsivalinnasta ja aurinkoista viikkoa!