Vähäaurinkoinen ja -matkainen kesäloma näkyy ainakin yhtenä positiivisena tuloksena viivan alla: kotona on muutama sisustusprojekti edistynyt ja valmistunut.
Tauluhyllyn sohvan päälle porasimme jo ennen kesää, mutta vasta lomalla ehdin perehtyä hyllyn sisältöön. Edellisistä tauluseinäkokemuksista tiedän, että vaikka muilla ihailen boheemeja kokoelmia, meidän sielunelämään sopii paremmin rauhallinen ilme. Niinpä päätin pysyä samanvahvuisissa mustissa kehyksissä, mustavalkokuvissa ja jokseenkin symmetrisessä asettelussa.
Meillä jo olemassaolevat taulut, joita ensimmäisenä mallailin hyllylle, tuntuivat 70-senttisinä liian korkeilta. Niinpä päätin korkeimpien taulujen kooksi 50×50 cm. Viereiset taulut ovat kooltaan 30×40 cm ja 20×30 cm.
Kaikkien kehysten lasi on muovia, mikä tuntui turvalliselta valinnalta, kun kehykset vain nojaavat seinään ilman kiinnitystä ja sijaitsevat pään päällä. Toki tauluhyllyssä on tauluille ura ja hyllyssä reuna, joten kehykset ovat napakasti paikoillaan, mutta pelkkä ajatuskin lasien tippumisesta niskaan teki muovin suosimisesta helpon päätöksen.
Halusin hyllylle pelkästään mustavalkoisia valokuvia. Meinasin jo tilata tusinakuvia julisteverkkokaupasta, kunnes tulin järkiini: miksi en käyttäisi omia kuviani henkilökohtaisemman lopputuloksen aikaansaamiseksi, kun niitä kerran on kone täynnä?
Viisi seitsemästä kuvasta on yhdestä lempikaupungistamme Pariisista: ravintoloista Hotel Costes, Merci, Ralph’s sekä kahvilasta ja leipomosta. En valinnut niinkään teknisesti onnistuneimpia kuvia, vaan tärkeimpiä tunnelmia. Kuvat ovat ikkunoita sellaisiin onnellisiin hetkiin, jotka muistuttavat siitä, mikä meille on elämässä tärkeää. Ja hyvin usein se on espresso, viinilasillinen tai ruoka-annos ulkomailla. Kaksi kuvaa on meistä tyttäremme kanssa – matkalta kahvilasta nekin.
Kehystäminen on nykyään todella arvokasta (puhutaan satasesta kahdesta per yksi vähänkään isompi taulu), mutta en kuitenkaan halunnut luopua leveiden paspisten visiosta isompiin tauluihin. Sain idean käyttää valmiskehyksiä, mutta teettää niihin paspikset mittojen mukaan. Lopputulos onnistui ja tuli paljon edullisemmaksi kuin koko taulun kehystäminen (noin viitisentoista euroa per paspis). Minulle tämä oli ihan uusi oivallus, jota voi soveltaa myös esimerkiksi jenkkikokoisiin kuviin, jotka eivät tuumamitoituksineen istu meidän standardikehyksiimme. Pienempiin tauluihin jätin perusleveät, kehysten mukana tulleet paspikset.
Myös keittiöön on ilmestynyt tauluseinä, siitä kirjoitan myöhemmin. Kesätyynyt sohvalla ovat Zarrosta (osaksi ostetut ja osaksi blogin kautta jo edellisen kodin aikaan saadut), Chatwall & Johssonin mustavalkoinen Ikat Kerala, harmaa Paisley sekä harmaa Ikat Kerala. Mukavaa sadesunnuntaita!
Kerrassaan upeaa! Itse himoitsen myös tauluseinää seuraavaan kotiimme :)
Kiitos paljon, Marjut! Tauluseinät ovat kyllä kauniita ja niitä voi toteuttaa todella monella eri tavalla joka kotiin sopivaksi. Edellisen kotimme tauluseinät olivat oikeita ikuisuusprojekteja boheemeine asetteluineen. Nyt tuntuu, että omista virheistäni oppineena asettelu meni kerralla oikein. Toivottavasti pidämme näistä pitkään. :)
Nuo Ikat tyynyt ovat niin kauniita. Olen suunnitellut sellaisen ostoa nyt, kun karvaiset ystävämme muuttivat anopin hellään huomaan, jossa kukaan ei ole herättämässä kesken päiväunien ja jossa on tarjolla keitettyä kalaa kerta viikkoon. Nyt kun kukaan ei ole oksentamassa karvapalloa arvokkaamman tyynyn päälle, sellainen olisi enemmän kuin vain tervetullut meille.
Ja ihania, teille sopivia kokonaisuuksia. Itse olen niiden boheemiempien kokonaisuuksien kannattaja. Mutta makuuhuoneeseen olen miettinyt vastaavaa ratkaisua. Harmonisempaa ilmettä haen varmasti ohuemmilla, yhtenäisillä kehyksillä ja mustavalkoisuudella. Kuvissa saa kuitenkin olla sitten sekaisin julistetta ja valokuvaa. Meille mahtuu kaikki.
Kiitos, ovat kyllä! Ikat-tyynyt taitavat olla minun korvike kuviollisille matoille. ;) Isojen kuviollisten pintojen kanssa kun en osaa elää, niin tyynyt täyttävät sitä tarvetta. Lemmikit on kyllä pakko huomioida sisustamisessa. Koiran takia en voisi koskaan hankkia arvomattoa ja sohvallakin meillä on useimmiten viltti. Teidän karvaisilla kavereilla alkoikin sitten kirjaimellisesti kissanpäivät! Tauluseinä on kyllä siitä kiva sisustuselementti, että sitä voi varioida loputtomasti omaan makuun ja sisustukseen sopivaksi. Sellaiset ovat todella näyttäviä toteutuksia, joissa yhdistellään rohkeasti erilaisia kuvamaailmoja ja kehyksiä. Tauluseinä on myös mainio tapa koota yhteen henkilökohtaisia muistoja ja vaikka omia maalauksia yleisempiin julisteisiin.
Missä teetit paspikset? Meillä on vanha kartta, joka pitäisi kehystää, kun sen kokoisia valmiskehyksiä ei löydy mistään. Ehkä ratkaisu voisikin löytyä paspartuurista!
Moikka! Teetin paspikset Fredalla Life Artissa, jossa olen myös kehystyttänyt muutaman taulun (http://www.lifeart.fi/). Olen aina ollut oikein tyytyväinen jälkeen. Vanha kartta kuulostaa aivan ihanalta! Tietysti ennen kaikkea tärkeintä on miettiä, millaista tyyliä hakee. Näihin mustavalkoisiin valokuviin halusin nimenomaan isot paspikset, kun taas aikaisemmin kehystämiini tauluihin en halunnut paspiksia ollenkaan. Silloin ainoa vaihtoehto oli kehystäminen, kun kuvan koko ei ollut standardi. Yleisesti ottaen paspikset tuovat kyllä tosi paljon ryhtiä ja raikkautta tauluun. :)
Heippa! kyselin jo aiemman postauksen kommenteissa leikkikeittiön diy-projektistanne, suurkiitokset kattavasta vastauksesta. Kertoisitko vielä, mitä maalia (valkoisen sävyjä on miljoona) käytitte? Ja mistä hankit dc-fixin? Niissäkin on kai laatu/paksuuseroja ja jotkut on helpompi saada ilman ruttuja liimattua. Kiitos vielä, jos jaksat vastata. Tää todellakin on vaikeampaa kuin ihan oikea keittiöremppa :)
Moikka! Kiva kuulla, että vinkeistä oli apua ja autan mielellään enemmänkin ennen kuin saan postauksen leikkikeittiöstä julkaistua, sillä keittiö on vieläkin kesken. Meillä oli Tikkurilan kalustemaalia, Helmi sävyssä Paperi (F497). Dc-fix taas oli on Etolasta, tämä: http://www.etola.net/Tuote/sisustusmuovit1/marmori-ja-kivi/rulla–d-c-fix-vaalean-harmaa-marmori. En ole ennen käyttänyt sisustusmuovia, mutta minusta Etolan marmorikuvioitu oli sopivan jämäkkää ja helppokäyttöistä, joten ainakin oman kokemukseni mukaan voin sitä suositella. Onnea ”remonttiin”! :)
Hei kiitos! Älyttömän hyvä vinkki toi pelkkien paspisten teettäminen. Muuten on todellakin hurjan arvokasta puuhaa kehystyttää. Toki oikeat taideteokset ansaitsee arvoisensa kehykset mutta just valokuvat ja printit omasta mielestäni asia erikseen. Voisitko vielä vinkata parhaat paikat valmiskehysten hankkimiseen? Kiitti! ?
Moi Anniina! Tosi kiva kuulla, että vinkistä oli iloa! Aivan samaa mieltä. Taide ansaitsee aivan ehdottomasti kunnon kehystämisen, siitä ei ole kahta puhetta. Itse olen kehystänyt myös vähän arvokkaammat ja erityisen mieluiset julisteet, jotka eivät olleet standardikokoa, ja joihin en halunnut paspista. Mutta sitten taas edullisimpiin toteutuksiin, jossa paspis on isossa roolissa, tällainen ratkaisu toimii hyvin. Meidän nykyisen kodin kehyksistä suurin osa on Ikeasta. Tämän tauluhyllyn neliönmuotoiset 50×50 cm -kokoiset kehykset ovat Deseniosta, mutta niiden laatu vaikuttaa minusta Ikeaa huonommalta. Eli Ikeaa ensisijaisesti suosittelen, ja myös Clas Ohlson kannattaa katsoa. :)
Meillä oli myös aiemmin sohvan yläpuolella tauluhylly, jossa oli ihan lasilla olevissa kehyksissä töitä. Hyvin taulut pysyivät hyllyllä, eivätkä putoilleet, vaikka lapset riehuivat välillä enemmänkin sohvalla. Työt olivat kuitenkin vähän pienempiä kuin teillä, suurin taisi olla 20×30-kokoluokkaa.
Lasia käytän kehyksissä sen vuoksi, että muovi voi pilata kuvan (ilmeisesti joskus nopeastikin). Sain tästä myös juuri Lifeartissa pienen saarnan, kun kävin ostamassa valmis-paspiksia äskettäin. Minulla on grafiikkaa kehyksissä, ja se samoin kuin valokuvatkin, vaativat ph:ltaan neutraalin ympäristön säilyäkseen hyvänä. Itse käytän vaihtokehyksissä vielä neutraalia ”hapotonta” paperia suojaamaan varsinaista työtä taustalevyltä.
Vaihtokehykset ja valmis-paspikset (jos kuva sattuu standardeihin sopimaan) ovat kyllä edullinen vaihtoehto kehystämiseen, kun kyse on omaan kotiin tulevista töistä. Ja onhan noihin helppoa vaihtaa töitäkin, jos kyllästyttää.
Moikka! Kiitos kokemuksista, uskon! En tiedä, miten kehykset pääsisivät tippumaan hyllyltä, mutta jotenkin isot lasipinnat tuntuivat silti ajatuksena vähän kuumottavilta, niin ajattelin ottaa varman päälle. Lasi on tietenkin aina lasi, se paras vaihtoehto. Kiitos, kun muistutit tuosta ph-asiasta! Nyt vasta muistin, että materiaaleilla tosiaan on merkitystä taulun pitkäaikaisuuteen. Lähtökohtaisesti kannattaa kyllä ilman muuta käyttää lasia, jos ei riskiä ole. Meillä jouduin ottamaan muovia myös keittiön tauluseinään, koska siinä alimmat taulut ovat niin matalalla, että puolitoistavuotias saa ne alas. Oli muuten jännä huomata, miten muovi on yleistynyt kehyksissä. Onkohan vaikka Ikealle se vain edullisempaa ja logistisesti helpompaa kuljettaa? Yhtä kaikki onneksi vaihtoehtoja on monia kaikkiin tarpeisiin. Meille olisi ollut täysi mahdottomuus kehystyttää kerralla 16 taulua, joissa sisältönä on ”vain” parin euron itse otettu valokuva – hintahan olisi härregud ollut tonnin parin luokkaa nyt kun vielä lasken. Yksittäiset tai arvokkaammat teokset kannattaa ilman muuta minustakin kehystää. :)
Hei! Olen jo pitkään metsästänyt ihanaa harmonista harmaata ylellistä nukkamattoa, tuntuu ettei millään löydy joko oikean sävyistä tai sitten nukan ’tekstuuri’ on vääränlainen. Tämä mattosi näyttää ihanalta! Mikäs matto se on ja mistä? :)
Hienolta näyttää muutenkin! Oliko itsestäänselvää mitä kuvia valitsit tauluihin, vai oliko kova pohtiminen? Jos oikein näen niin näyttäisivät ainakin osa olevan ihan omia valokuvia. :) Välillä vähän ihmetyttää tapa printata ihan mitä tahansa kuvia seinille – omasta mielestäni taulujen pitäisi aina jotenkin olla ns henkilökohtaisia. Joko kauniita ja ostajaansa puhuttelevia, rauhoittavia, tai muistoja omasta elämästä valokuvin / matkamuistoin jne. Sen takia välillä tuottaa vaikeuksia keksiä että okei tähän sopisi taulu – mutta millainen! Mutta tapansa kullakin :)
Moikka! Luulen, että tiedän, mitä tarkoitat, koska minulla oli ihan sama ongelma mattoa etsiessä. Sävy on oma haasteensa, mutta sen lisäksi nukkamatoissa on usein omaan makuuni liian pitkät ja koppuraiset nukat. Meidän mattomme on VM Carpetin Hattara harmaana, joka lopulta täytti kaikki kriteerini. Siinä on ihanan pehmeä sekä hotellimainen tuntu ja lisäksi sitä saa tilattua omilla mitoilla. Lastenhuoneessa meillä on samaa Hattaraa valkoisena ja sekin on mielettömän ihana, puhtaanvalkoinen mutta ei yhtään kovalla tavalla. Taas keittiössä meillä on Adoran Puro, jossa on samaa ylellistä ja pehmeää nukkamaton henkeä (https://homevialaura.com/2017/07/optimistinen-aiti-sisustaa-ruokailutilan-uusi-matto/). Lämmin suositus kaikille!
Valokuvien valinta kävi lopulta tosi helposti. Ehkä siksi, kun en kehystänyt tauluja, vaan teetin vain paspikset, niin tiesin alusta asti, että kuvia voi myöhemmin vaihtaa eikä päätöksen tarvitsisi olla niin lopullinen. Halusin hyllylle matkakuvia, jotka muistuttaisivat elämän iloista ja onnellisista hetkistä sekä edustaisivat elämäntapaamme. Niinpä päädyin teettämään ravintola- ja kahvila-aiheisia matkakuvia Pariisista. Kaikki ovat omia valokuviani ja lisäksi mukana on kuvat minusta ja miehestä tyttäremme kanssa, ulkomailta kahvilasta nekin. Olen tosi onnellinen, että päädyin käyttämään omia kuvia tusinajulisteiden sijaan, vaikka löytyy meiltä niitäkin, mutta tämän gallerian halusin koota nimenomaan henkilökohtaisista kuvista. Sekin hyvä puoli tässä ratkaisussa on, että omien valokuvien teettäminen on tosi edullista. Kannustan siis vaikka tilaamaan useampia kuvia ja kokeilemaan sitten teipinpalalla seinään, mikä kuva tai kollaasi toimisi kyseisessä kohdassa parhaiten. :)