Nyt se ei ole talvi, joka yllätti sisustajan, vaan syksy ja arki. Kalenteriin on yhtäkkiä kasaantunut sellainen suma, että illalla nukkumaan mennessä päässä vain pyörii ja enkä pysty ylikerroksiltani rauhoittumaan. Samanlainen tunne on tätä postausta kirjoittaessa. Kokoa nyt tässä sitten johdonmukaista yhteenvetoa, mutta annetaan ajatuksen lentää.
Terveisiä Habitaresta, jonne minulle tarjottiin liput blogin kautta. Tämän vuoden Habitare-kokemus poikkesi monella tapaa aikaisemmista. Odotukseni olivat korkeammalla, mistä kunnia kuuluu messujen ohjelmajohtajalle, Laura Sarvilinnalle. Hän on todellakin nostanut Habitaren kuivasta huonekalunäyttelystä asumisen trendejä ja ilmiöitä käsitteleväksi puheenaiheeksi.
Ilahduttavinta oli, kun odotukset konkretisoituivat heti sisääntulossa. Siinä, missä aikaisemmin ensimmäisenä törmäsi messutarjouksia huutaviin design-kopiokauppiaisiin, oli paraatipaikalle nyt nostettu sinne kuuluvat osastot, kiinnostavimmat edelläkävijät ja arvostetut suunnannäyttäjät.
Toiseksi en tänä vuonna ollut Habitaressa lauantairuuhkassa, vaan ammattilaispäivänä. Tällä kertaa kiertäisin keskittyneesti koko messut, ajattelin, mutta todellisuudessa emme yhtä ständiä pidemmälle päässeet, kun joku seurueesta huomasi tuttuja kasvoja. Loppujen lopuksi taisinkin keskittyä paljon enemmän ihmisiin kuin osastoihin, mutta toisaalta se jos mikä jätti Habitaresta jäljen: vahvan tunteen, että olen alani löytänyt ja sinne kotiutunut.
Messuosastojen kuvaamiset jätin suosiolla kollegoille, mutta mainittakoon niistä muuten muutama sana. Yksi hienoimpia osastoja oli paluun tehnyt Anno. Oli upeaa huomata, miten minulle Kodin Ykkösen ajoista tuttu suunnittelutiimi oli herättänyt rakastetun merkin uudestaan eloon ja ehkä terävöittänyt brändiä entisestään. Ennustan, että Annon myötä uudistuneelta vaikuttanut Hobby Hall alkaa tuntua sisustajien keskuudessa vakavammin otettavalta muutenkin.
Timberwisen upean kuvaston ja Havi’s-osastolta saamani kynttilän vieressä näette jotain, joka uusista tuttavuuksista vei minulta eniten jalat alta. Rakastan mustakehikollisia väliseinäratkaisuja siinä määrin, että olen omistanut niille oman Pinterest-taulun. Habitaressa opin, että Suomessa tällaisia väliseinäratkaisuja saa Wall UP -yrityksen kautta.
No entäs se kohutuin Muji sitten? Laskin, että olen fanittanut Mujia ainakin puolet elämästäni ja nyt japanilaisen arkiestetiikan taitaja saatiin vihdoin Suomeen – ainakin pop up -messukauppana ja huhujen mukaan ehkä pysyvämminkin. Ihailen tuotteita aivan yhtä paljon kuin aina ennenkin, mutta koska en varsinaisesti ollut mitään vailla, enkä messutungoksessa päässyt lähellekään sitä harmonista ostokokemusta, jota Muji minulle edustaa, jätin suosiolla hamstraamisen muille. Mujin pääjohtaja Masaaki Kanai sanoikin osuvasti Helsingin Sanomissa (14.9.2017): ”Brändiriippuvuus olisi pelottava asia, että ostetaan siksi, että se on Mujia.” Ehkä filosofiamme kohtaavat vielä enemmän kuin osasin ajatellakaan.
Sisustussyksyn osalta taas Helsinki Design Weekin Design Market jäi kohdallani väliin – samaisen ruuhkaisuuden vuoksi. Niin kiva kuin tapahtuma onkin, ei oikein mikään kyynärpäätaktiikkaa vaativa tunnu nykyään viikonlopun uhraamisen arvoiselta. Paremmin maittavat kotiolot, joihin olen virittänyt seuraksi seuraksi ensimmäisen suomenkielisen sisustus-podcastin, Modernisti kodikkaan Kertun Designtarinoita. Sarjasta on nyt julkaistu kolme jaksoa ja odotan kovasti seuraaviakin. Kerttu, yksi ihailemistani tehonaisista, on esiintymislahjakkuudellaan juuri oikea valinta podcastia emännöimään.
Stockmann taas lanseerasi samaan aikaan uuden lehden, Stockmann Magazinen. En ehtinyt lanseeraustilaisuuteen, mutta sain lehden käsiini Habitaressa. Painettuja lehtiä rakastavana ilahduin valtavasti, että joku vielä nykypäivänä uskoo printtiin. Lehden päätoimittajana ei toimi kuka tahansa, vaan Trendiä pitkään luotsannut Jenni Lieto. Olen kuitenkin tiedotteen kanssa täysin eri mieltä siitä, etteikö Stockmann Magazine olisi katalogi tai mainoslehti, kyllä se nimenomaan sitä on. Artikkelien määrässä, laajuudessa ja syvyydessä ollaan kaukana esimerkiksi Net-a-Porterin esikuvasta, Porter-lehdestä, eivätkä mattapintainen paperi ja pienempi kokokaan viesti ihan oikeasta aikakauslehdestä. Kaupallisena katalogina Stockmann Magazine on kuitenkin kivasti toteutettu kotiosiota myöden.
Kun nyt julkaisujen makuun päästiin, sivutaan vielä hetki sisustuslehtiäkin. Kirjoitin jo Instagramissani, kuinka Glorian kodin ihanien kesänumeroiden jälkeen päätin pitkästä aikaa tilata sisustuslehden. Uudistetun lehden ensimmäinen numero sanoi pääkirjoituksessa olevansa entistä ylellisempi. Kuinka lupaavaa, riemastuin, tekisivätkö töölömummojen hienostokodit vihdoin odotetun paluun!
Vaan ei, kuvan poikkeusta lukuun ottamatta oli Glorian kodissakin pelkkää mid century modern -estetiikkaa ja 70-luvun seinäpaneeleita jatkona kaikille kilpaileville lehdille. Keskustelua palaute herätti Coffee table diary -blogia ja lehden päätoimittajaa myöden, kiitos myös Tytti Kontula vastauksestasi! Haaste varmasti on, että ylellisten asuntojen asukkaat eivät koe kotinsa esittelyä samanlailla luontevaksi, ja toiseksi runsaampi klassinen tyyli rantautuu Suomeen muiden trendien tapaan hyvin hitaasti. Jos nyt jotain, niin ehkä sitä kaipasin Habitaressakin: jotain ylellistä, eleganttia ja perinteistä vastapainoksi kuitenkin vähän itseään toistavalle ja karulle skandinaavis-japanilaiselle estetiikalle.
Tiloissa on juttusarja, johon kokoan ajankohtaisia nostoja sieltä täältä oman elämäntavan ja kiinnostuksen ympäriltä. Palsta on mielentiloja, paikkoja, kuulumisia ja havaintoja – kaikenlaisia pieniä poimintoja.
Samaa mieltä Laura sun kanssa tämän tekstin lopetuksen suhteen: toki Habitare on ’uudistunut’ vanhaan verrattuna, mutta edelleen se palvelee hyvin kapeaa sisustusnicheä, joka ei puhuttele ainakaan itseäni ollenkaan. Sisustuslehdissä on menty parempaan suuntaan, aina välillä niistä bongaa selkeästi meille suunnattuja elegantteja koteja, vaikka suurin massa lieneekin sitä samaa skandinaavista/suomalaista minimalismia :)
Kiva kuulla ajatuksiasi! Habitare oli paljon aikaisempaa parempi, nyt enemmän trendikatsaus kuin kehäkolmosen kaltainen huonekalunäyttely, mutta se on niin totta, että Suomessa on mielestäni tasan kaksi tyyliä vallalla: ikuinen maalaisromantiikka, joka voittaa kaikki äänestä paras sisustus -äänestykset sekä sitten tämä minimalistinen ja karu skandinaavinen tyyli, joka on se trendikäs valinta. Muistan ikuisesti, kun menin Maison & Objet -messuille. Fiilis oli, kun olisin tullut sisustuksellisesti kotiin. Toki siellä oli ihan kaikkea laidasta laitaan, mutta todella paljon sellaista eurooppalaista eleganssia, josta pidämme, ja joka oikeastaan kokonaan uupuu täältä lukuun ottamatta Balmuiria, Boknäsiä ja joitain yksittäisiä liikkeitä, joista ei kyllä yhtäkään näkynyt messuilla. Koetko noin myös kotimaisista lehdistä vai enemmän ulkomaisista? Ulkomaalaisista niitä helmiä varmasti löytyy, mutta onko jokin suomalaisistakin julkaisuista skarpannut tyylin suhteen? :)
Mulla tuli Habitarea kierrellessä nimenomaan sun katsaus Maison & Objet -messuilta mieleen, sellaista tarvitaan myös Suomeen. Ehkä vähän pienemmällä skaalalla, koska markkinat ovat toki myös pienemmät, mutta edes jotain. Ja tarkoitan siis nimenomaan suomalaisia lehtiä! :) Tilaan paria lehteä (Glorian Koti ja Avotakka, josta ensimmäinen on enemmän mieleeni), ja olen aina välillä ollut positiivisesti yllättynyt kuinka upeita koteja Suomesta (näissä tapauksissa Helsingin jugendlinnoista :D) löytyy. Ulkomaalaisista tykkään Sköna Hemistä. SH on itse asiassa myös hyvin yksipuolinen siinä mielessä, että kaikki edustavat enemmän tai vähemmän ruotsalaista ideaalia Östermalmin miljoonakämpästä, jossa on uskallettu leikkiä ”väreillä” ja viljellään Svenskt Tenniä sinne tänne, mutta toisaalta, se on taas enemmän mun makuun kuin täysin riisuttu, minimalistinen skandityyli. Hei, ajatus: Mitä jos alkaisit toimittamaan ihan printtilehteä? :D
No sanos muuta! Sitä tyyli kun saataisiin edes osasto pari Suomen-messuille, niin olisin tyytyväinen. Glorian koti ja Avotakka taitaa kyllä olla ne omaan makuun sopivimmat sitten kuitenkin. Avotakka minusta on epätasalaatuinen, mutta toisinaan sieltä löytää omantyylisiä helmiä, kun taas esimerkiksi Dekossa niitä ei ole oikeastaan koskaan. Koti ja keittiö -lehden uudistuksesta en pitänyt, mutta ehkä annan sillekin vielä mahdollisuuden jonain irtonumerotarjouksena. Aivan fantastinen luonnehdinta Sköna Hemistä, se on juuri noin. :D Sehän olisi unelmien täyttymys, kuratoida kauniita koteja Suomesta ja ulkomailta yhdeksi julkaisuksi. Tarvitaan enää rahoittaja, joita epäilemättä kertyy tämän kommenttiketjun jälkeen jonoksi asti. ;)
Kiitos maininnasta Laura! Ja oli ilo nähdä Habitaressa <3
Tarkoitin joka sanaa. <3 Samoin, toivottavasti nähdään pian taas!
Minulta on jäänyt Habitare väliin jo muutaman vuoden ajan mutta tänä vuonna löysin itseni ke-iltana sieltä ja yllätyin positiivisesti. Erityisesti Signals 2017, Annon ja Ikean osastot jäivät päällimmäisenä mieleen. Täytyy samaan hengenvetoon kuitenkin todeta, että itseäni hieman kyllästyttää iänikuinen ja kaikkialla näkyvä skansinaavinen minimalistinen sisustustyyli. Sen rinnalla olisi inspiroivaa nähdä muitakin tyylejä. Onneksi Katsomossa on tarjolla mm. aussisarjat The Block ja I own Australia’s Best Home ohjelmat joissa löytyy erilaisia upeita sisustustyylejä joista voi ammentaa inspiraatiota. :)
Tunnelmallista viikonlopun jatkoa!
Kiva kuulla, että pääsit nyt paikalle! Ei vitsi, Signals(kin) minulta juuri jäi perehtymättä. Onpa mukava kuulla, että se oli antoisa. Jos olisin mitenkään ehtinyt, olisin halunnut mennä Habitareen vielä viikonloppuna toiseen kertaan, mutta en vain enää ehtinyt. Jos mietin ihan jo pelkästään blogeja, tulee minulle eniten mieleen skandinaavisia kollegoita. Itsekin pidän kyllä selkeästä ja vaaleasta tyylistä, ja saan mainituilta inspiraatiota, mutta vastapainoksi olisi ihana nähdä suomalaisissa blogeissa tai lehdissä vähän enemmän perinteisen klassisia koteja. Huojentavaa kuulla, etten ole ihan yksin toiveeni kanssa. Sisustamisen TV-ohjelmat ovat kyllä jääneet viime vuosina aika vähälle. Ihana, jos saat sarjoista inspistä, sillä omalla kohdallani katselunautinto kaatuu aina jenkkien tai aussien ylenpalttiseen kohkaamiseen. :D Taustalla kyllä pidän niitä joskus ja vilkuilen sisustuksia puolella silmällä. :) Kiitos samoin, leppoisaa sunnuntaita!
Tuota samaa puhuin Habitaren jälkeen, että sieltä puuttuu kokonaan tuon tyylin sisustus ja sitä olisin kaivannut.
Onneksi meitä on muitakin, kiitos komppauksesta Heini! Toisaalta en kyllä odottanutkaan klassisen kategorian sisustamista Habitaressa, eli pettymyksestä en puhuisi omalla kohdalla, mutta messuilta lähtiessä ja ajatuksia kootessa muistin taas, miten lopulta yksipuolinen nyt pinnalla oleva sisustustyyli on. Sääli! Mikäli Glorian kodin päätoimittajaa on uskominen, perinteisempi ja runsaampi tyyli kyllä rantautuu tännekin, mutta hyvin hitaasti. :)