Kaupallinen yhteistyö, Fiskars ja Asennemedia
Uutta kotia etsiessämme ensisijaisen tärkeä kriteeri oli piha, eikä mikä tahansa piha, vaan aidattu alue, jossa voisimme suojaisasti nauttia olostamme, ja jonne voisi päästää huoletta niin koiran kuin lapsenkin. En edes vielä asunnonostovaiheessa ymmärtänyt, että uuden kotimme piha on itse asiassa tiiviisti rakennetun Helsingin mittapuussa ja kotimme kokoon nähden varsin iso. Niin kuin kesäisestä kuvasta näkee, saimme suunnittelulla mahtumaan L-muotoiselle terassille kunnon kalustuksen, mutta tilaa jäi vielä nurmialueellekin.
Piha ei kuitenkaan ole liian iso, mikä olisi mukavuudenhaluisille asukkaille mahdollista sekin. Minusta oleellista onkin suhde: pihanhoito saa viedä vain sen verran aikaa ja vaivaa, että se tuntuu mielekkäältä harrastukselta ja hyötyliikunnalta, ei työleiriltä ja taakalta.
Vaikka olen betoniviidakon kerrostalokasvatti, jokin puutarhanhoidon siemen minussa on aina kytenyt. Lukionjälkeisessä etsintävaiheessa kannoin messuilta kotiin vinon pinon puutarhaesitteitä ja harkitsin maisemasuunnittelun opiskelemista. Siinäkin tuli sitten elämän realiteetit vastaan, kun tajusin, että estetiikan sijaan opiskelu olisi pitkälti biologiaa, ja luonnontieteitä en ole kokenut omaksi koskaan. Vieläkin haasteeni pihanhoitajana on samanlainen: visioita on enemmän kuin oikeaa osaamista ja kasvimaailman tuntemusta.
Pihan lähtökohta oli meille varsin mieluisa: tontilla on täysikasvuinen omenapuu, kirsikkapuu ja syreeni – kaikki suosikkejani, jotka olisin istuttanut itsekin, mutta onneksi saatoimme pikakelata vuosikymmenten odottamisen. Nämä käppyräiset charmantisti vanhanaikaiset puut sopivat luontevasti myös valkoisen puurivitalomme ulkoasuun. Pihan linjaksi valikoituikin kuin itsestään hieman romanttisen rönsyilevä puutarhatyyli kuitenkin nykyaikaista selkeyttä kunnioittaen.
Tyyliä jatkaaksemme istutimme jo keväällä aidan luoteiskulmaan valkoisten kukkien pensaita: hortensiaa, kameliajasmiketta ja pioneita. Vielä karulta ja laskelmoidulta tuntuva nurkka näyttää toivottavasti muutaman vuoden päästä luonnolliselta pensasrykelmältä. Samaa teemaa jatkaa koiliskulmaan tänä syksynä istutettu isotuomipihlaja, jonka on tarkoitus maisemoida kompostia sekä tuoda lisää näkösuojaa ja valkoista kukkaloistoa.
Kasvaa pihassa tai puutarhassa mitä hyvänsä, ovat syystalkoot ajankohtaiset juuri nyt. Meillä syys-lokakuuhun ennen luonnon talvilevolle käymistä kuuluu sekä omia askareita varsinaisen aidatun pihan puolella että taloyhtiön yhteisiä töitä sisäänkäynnin varrella: siistimistä, kunnostamista, karsimista ja istuttamista. Voi kunpa voisin sanoa myös sadonkorjuuta, mutta sen kanssa joudumme odottamaan ensi vuoteen, sillä armas omenapuu päätti opettaa tälle piirakkareseptejä jo kovasti suunnitelleelle suburbialaisrouvalle kärsivällisyyttä välivuoden hedelmäsadossa pitämällä.
Aloitin syystalkoot leikkaamalla pihamme puista valonpuutteen takia kuolleet ja kuivahtaneet oksat. Omenapuussakin niitä oli vähän, mutta kirsikkapuussa ja aidan välittömässä läheisyydessä olevassa pajussa sitäkin enemmän. Oksien karsiminen pitkävartisilla Fiskars-monitoimileikkurilla oli niin näppärää ja tyydyttävää, että jouduin toppuuttelemaan itseäni, etten pitäisi matalaksi kokonaista puuta. Yllätyin, miten kevyesti vartta liuttamalla paksumpikin oksa katkesi ilman pienintäkään tuskailua.
Vallattomaksi rönsyillyt, mutta nolla marjaa tuottanut viherherukkapensas sai väistyä uusien hyötykasvien tieltä. Tilalle istutimme kaksi mustaviinimarjapensasta ja kaksi pensasmustikkaa täydentämään vastakkaisen nurkan karviaissatoa. Terassin kulmaa taas halusimme täydentää japaninsara-heinällä ja samalla Fiskars Servo-System -ruohosaksilla tuli siistittyä ylikasvanutta nurmikkoa ja rikkaruohoja ympäriltä.
Pensaiden istuttamisessa paras apu on kunnon lapio, joita Fiskarsilta löytyy haastavaan kaivamiseen mutta myös kevyempään työskentelyyn. Nimensämukaisesti Fiskars Light -sarja on etenkin meille naisille sopivanpituiseksi ja -painoiseksi suunniteltu. Kovin kauniskin sarja on, makuuni täydellinen valkoisenharmaa, joten ei haittaa, vaikka lapioita, haravia ja talikkoja ei heti siivoaisi varastoon. Kun lehteä, oksaa ja ruohoa sitten kertyy, voi jätteen kerätä Fiskars PopUp -puutarhasäkkiin, joka littanana ei vie juuri yhtään varastointitilaa, mutta joka avattuna ahmaisee tässä isommassa säkkikoossa huimat 172 litraa puutarhajätettä.
Aidan länsisivulla kasvaa edellisten asukkaiden jäljiltä kuunliljaa, jota en olisi itse keksinyt valita, mutta jonka tummaa aitaa raikastavista valkosävyisistä lehdistä olen oppinut pitämään kovasti. Epätasaisen kasvun takia syystalkoisiimme kuuluu myös kuunliljojen jakaminen. Opin, että istuttamisessa tärkeää on katsoa, että siirrettävissä paloissa on tarpeeksi juuristoa, mutta lehtiä ei tarvitse erityisesti varoa. Perennat voivatkin paremmin, kun niitä muutaman vuoden välein jakaa.
Syksy on myös sipulikukkien istuttamisen aikaa, joten samalla, kun siirtelemme kuunliljoja, istutamme joukkoon Fiskars Premium -istutustyökaluilla tulppaaneja, valkoista ripsureunaista daytona-lajiketta, jotka olen nimennyt Chanel-tulppaaneiksi. Nyt pitäisi vaan malttaa toukokuuhun asti, mutta oikeasti reilu puoli vuottahan on lyhyt aika. Puutarhaharrastuksen kanssa ei voi ihan hirveästi hötkyillä, missä viehätys kai piileekin – mikä muu toisi samanlaista vastapainoa nykyajan hektisyydelle?
Aloittelevana puutarhurina minua huojentaa se, että kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla keväällä, vaan hyvällä syysvalmistelulla kevään pohjatyö on ikään kuin tehty. Aikaisemmin mainittujen askareiden lisäksi meillä kuuluu syystalkoisiin räystäskourujen puhdistus ja terassin siivoaminen, joihin molempiin mainio apu on Fiskars QuikFit: monipuolinen sarja erilaisia yhteensopivia varsia ja vaihtopäätyökaluja. Loppuvuodesta käyttöä tulee terassilla vielä ainakin lumentyönninosalle. En ihmettele ollenkaan, että moneen eri pihatyöhön sopiva QuikFit-sarja on voittanut arvostetun Reddot-muotoilupalkinnon.
Olemme nyt eläneet uudessa kodissa läpi yhden talven, kevään ja kesän. Tämä tuleva syksy kun taittuu, tulee meillä vuosi rivitaloasumista täyteen. Monet ovat varoitelleet puutarhamummon pihainnostuksen lopahtamisesta ja kuka tietää, voihan niin käydä minullekin, mutta mitä sitä etukäteen murehtimaan. Toisaalta erityistä intoa ja energiaa ei minusta tarvita kuin alussa, jolloin tehdään tärkein työ suunnittelun ja istuttamisen kanssa. Myöhempi ylläpito, erityisesti laadukkailla välineillä, sujunee kevyemmin, kun kasvit ovat paikkaansa juurtuneet ja asukkaatkin jonkinlaiset rutiininsa löytäneet.
Siinä mielessä tässä osoitteessa täytyy intoa kuitenkin olla vähän tavallista enemmän, kun meillä ei neljän asunnon rivitalossa ole huoltoyhtiötä, vaan teemme pihatyöt vuoroviikoin itse. Järjestely näkyy mukavan pienenä yhtiövastikkeena ja kasvaneena ulkoiluaikana.
Yksi mysteeri meitä vielä vaivaa. Sisäänkäynnin varrella olevia pensaita pitäisi taloyhtiön istuttaa muutama lisää, mutta kukaan meistä ei tiedä lajia. Löytyisiköhän jostain kasvientunnistuspalvelua, sellaista, joka ei tottele nimeä Googlen kuvahaku?
Hehee, ei se puutarhainto helpota ajan kanssa – se vain pahenee! Jos näytät kuvan pensaasta taimiliikkeessä, tunnistavat sen varmasti kuvasta. Jos siinä on jokin erityispiirre, kuvauksen kirjoittaminen Googleen voi tuoda tulosta. Meidän ikivanhalle aitokilsepensaallemme löytyi nimi sillä tavalla :-).
Kun tulppaanit ovat kukkineet keväällä, katkaise kukinto ja jätä lehdet paikalleen, niin ravinteet palaavat sipuliin. Lehtien lakastuttua nekin voi katkaista pois. Syksyllä sipuleille kannattaa antaa esim. Kekkilän kukkasipulilannoitetta, niin erikoistulppaanikin saattaa kukkia uudestaan. Erikoislajikkeet ovat usein hieman oikukkaampia kuin ihan tavalliset Darwin-lajikkeet, mutta itse olen saanut ne lannoittamalla kukkimaan uudestaan ainakin kerran. Jännityksellä odotan jo ensi kevättä!
Kiitos, jotenkin tämä kuulostaa positiivisemmalta ennusteelta! Saanko palkata sinut meidän henkilökohtaiseksi konsultiksi, joka muistuttaa aina jokaisena vuodenaikana, mitä pitää tehdä. ;) Se meillä vielä on haasteena, ettemme tosiaankaan tiedä ja muista, mitä ihan tarkalleen joka kasville pitäisi milloinkin tehdä. Pihasta tulee yleisesti huolehdittua, mutta juuri nuo kasvikohtaiset toimenpiteet ja lannoitukset ovat meillä vielä retuperällä. Muistatko itse ulkoa kaikkien kasvien hoitotavat vai onko sinulla joku vuosikello, josta katsot? Meidän pitäisi varmaan tehdä sellainen puutarhanhoitoa helpottamaan. Samoin, jännityksellä odotan tulppaaneja! Siinä on kyllä maaginen tunnelma, kun talven jälkeen ensimmäiset kukat alkavat puskea vielä vähän karusta maasta. :)
Meillä on niin vanha puutarha, että varsinaista hoidettavaa siellä on aika vähän. Suurin osa istutuksista on 1800-luvun lopusta ja suhtaudun niihin niin, että jos ovat yli sata vuotta selvinneet, selviävät minustakin! Mutta jotakin on tullut lisäiltyä… Tai no, aika paljonkin jotain, koska se ruokahalu on kasvanut syödessä ja kaikkea ihanaa vain on niin paljon!. Olen aikoinani käynyt muutaman Hyötykasviyhdistyksen peruskurssin puutarhanhoidosta, ja niistä on ollut paljon iloa. Lisäksi minulla on Suomalainen piha ja puutarha -kirja, jota ahkerasti plaraan. Mutta kaikkea sattuu, kun ei hoksaa tarkistaa asioita, toissa keväänä esim. leikkasin hortensian liian rajusti ja sen jälkeen se ei ole kukkinut. Ensi keväänä täytyy tehdä maltillinen leikkaus ja lannoittaa kunnolla, toivottavasti saan sen kukkimaan jälleen.
Onko homevialaura muuttumassa hiljalleen puutarhablogiksi? :’D Ihanaa, jos osaatte nauttia pihastanne. Minulla on vielä niin tuoressaa muistissa nuoruusvuosien työleirit pihahommista, että olen vielä oikein tyytyväinen parvekkeeseen. Muistan vielä elävästi, kun hiksenä ja naarmuilla pienin erään kaadetun puun risuista oksastoa ja äitini istui saunan edessä kahvikupin kanssa ja totesi puhelimessa ystävälleen, kuinka lapsityövoima on niin kätevää. Meitä oli siis koko sisaruskatras töissä näissä talkoissa. Muisto on kaikesta huolimatta hauska ja lämmin, mutta kuten sanoin, olen ainakin toistaiseksi parvekeihmisiä.
Ken tietää, voipi ollakin! Tai katsotaan nyt ensin, nouseeko istutetuista tulppaaneista yksikään. :D Ymmärrän tosi hyvin! Se on ihan selvä, että jos pihatyöt ovat vähän liian tuoreessa muistissa lapsuudesta, ei niitä välttämättä aikuisena enää jaksa. Sitä paitsi parveke vaivattomana ylläpidettävänä on kyllä vallan hyvä vaihtoehto muutenkin kahden pienen kanssa. :)
Ostettuamme oman kesäpaikan innostuin niin paljon puutarhanhoidosta, että liityin Facebookin Piha & Puutarha -ryhmään. Siellä saa kyllä aina vastauksen, kun kysyy jostain kasvista, tai oikeastaan mistä vaan. Mutta tuo kasvin kuvan näyttäminen puutarhaliikkeessä toimii varmasti myös :D
Kuunlilja on kiva kasvi, mutta ainakin meillä se houkuttaa aivan hirveästi etanoita. Kannattaa siis vähän pitää sitä silmällä, etteivät etanat jossain vaiheessa valtaa sitä. Meillä ne pureskelevat lehdet aivan täyteen reikiä ja kasvit näyttävät niin kämäsiltä, että olen alkanut harkita niiden korvaamista jollakin sellaisella, joka ei etanoille kelpaa.
Facebook-ryhmä, sinä sen sanoit! Keksin jo kertaalleen saman idean, mutta unohdin täysin. Totta kai kaikelle on nykyään Facebook-ryhmä ja siellä tietysti aiheeseen intohimoisesti suhtautuvat ja paljon tietoa kerryttäneet harrastajat apuna. Liityin mainitsemaasi ryhmään, kiitos!
Tosin nyt kasvi taisi selvitä naapuriemme avulla (joku pajunsukuinen oli kyseessä) ja kuulemma kasvia ei tarvitse ostaa lisää, vaan pensaita pystyy jotenkin jakamaan nykyisistä. Eli mysteeri selvitetty ja saamme yhtenäisen aidan istutettua jos ei nyt syksyllä niin viimeistään ensi keväänä. :)
Äh, kurjat etanat! Harmillista kuulla, että kiusaavat kuunliljojanne. Meillä ei onneksi ole toistaiseksi ollut etanoista varsinaista riesaa, mutta kyllä niitä jonkun verran on myös meidän pihassamme. Yrttimaasta huomasin: meillä etanat olivat erityisen mieltyneitä basilikan lehtiin ja sinne meni koko sato. Joudun ehkä istuttamaan basilikat ensi vuonna ruukkuihin korkeammalle maasta. Toivottavasti eivät innostu muista kasveista, täytyykin pitää silmällä. :)
Ainakin kukkien osalta NatureGate-appi on ihan ykkönen tunnistamiseen. Kun kasvi on tunnistettu, heitän tieteellisen nimen Googleen niin saan suomenkielisen nimen tietoon (aina kun ei kasvin englanninkielinen nimi auta tunnistamisessa). Ihanaa tarmokkutta pihan suhteen, ja todellakin puutarhanne on täydellisen kokoinen!
Vau mikä vinkki! Tietenkin kaikkeen on nykyään paitsi Facebook-ryhmä myös appi. Sisäänkäynnin pensas onneksi selvisikin jo, mutta vastaavia tilanteita tulee varmasti, joten mainiota tietää tuollainen apuri. Kiitos!
Ainakin nyt tarmokkuutta on onneksi riittänyt. Välillä olemme kyllä joutuneet järjestämään pihanhoidolle ihan erityistä aikaa, mikä on ollut kaikesta muusta pois, mutta on se ollut sen väärti. Meistä piha näyttää jo nyt aika erilaiselta kuin millaisena rivariasunnon ostimme. Erityisen iloinen olemme siitä, että saimme uudet kasvit maahan heti ensimmäisenä vuonna, ettei kasvun odottamisessa mene turhan montaa vuotta hukkaan. :) Kiitos, ihana kuulla!
Luontoporttia olen käyttänyt oppilaiden kanssa kasvien tunnistamiseen :)
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/
Ihana, kun teistä on näin iso apu, kiitos! Luontoportti on siis ilmeisesti samaa tuon mainitun NatureGate-applikaation kanssa. Vaikka taloyhtiön pensas selvisi jo, tulee tuolle ihan varmasti myöhempää käyttöä, joten tosi hyvä tietää. :)
Hei hieman ohi aiheen mutta tuo sinun takki on ihana ja olen katsellut samaa takkia nettikaupasta, onkohan tuo kovin pientä kokoa, vai otitko samaa kokoa kuin yleensä käytät
Moi Sonja! Saa toki kysyä aiheen ohikin. :) Minun takkini on kokoa M. Käytän aika tasaisesti S- ja M-kokoja vaatteen merkistä ja mallista riippuen. Yleensä tosin minusta Espritin vaatteet ovat enemmänkin isoa kuin pientä kokoa. Esimerkiksi hellemekko, jonka ostin Espriltä tänä kesänä, on kokoa 36, kun 38 oli liian suuri. Siinä mielessä sanoisin, että tässä takissa minulla on tavallista yhtä isompi koko. :)
Hei, takkia minäkin ihailen täällä! Minkämerkkinen takkisi on ja mistähän tuollaisen voisi löytää?
Moikka! Kiva kuulla, että pidät takista. Hyviä uutisia: se on tämänsyksyinen Esprit, joten löydät vielä varmasti. Minä ostin oman takkini Helsingin Espritiltä Aleksanterinkadulta, mutta nettikaupastakin näemmä saa. Kaivoin sinulle suoran linkin. :)
http://www.esprit.fi/naistenvaatteet/clothes/takit-paeaellystakit/maiharit/ohut-tikkitakki-r%C3%B6yhel%C3%B6somistein-077EO1G010_270
Kiitos vinkstä, menen heti tsekkaamaan☀️