Viimekertaisessa sisustuspostauksessa kirjoitin lastenhuoneen uudesta, kultaisin kehyksin toteutetusta tauluseinäistä. Kuten tiedätte, siinä käy usein niin, että kun jostain innostuu, innostuu sitä sitten oikein kunnolla – valaistuu. Näin on tainnut nyt minulle käydä kullan kanssa.
Olen tähän asti välttänyt kodissamme kultaa, glamourin pelossa kai. Puhun paljon mieltymyksestäni klassisen ylellisiin ja perinteisiin koteihin, mutta samanaikaisesti vierastan kaikenlaista bling blingiä, glamouria ja nokka pystyssä -hienostelua. Kullalla sisustamisessa ero voi olla hiuksenhieno, enkä ole ollut varma, osaisinko pysyä rajan oikealla puolen. Toki meillä aikaisemminkin on ollut pientavarassa kultaa, Skultunan ruukussa ja Svensk Tenn Vänskapsknuten -kynttelikössä, mutta ei yhtään sen isompina pintoina.
Kuitenkin kun ripustin kultaiset kehykset lastenhuoneeseen, koin, että jokin loksahti kohdilleen. Koin, että kotimme sai lisää juuri sitä lämpöä ja kodikkuutta, joka meiltä vielä on puuttunut, ja jota niin kovasti kaipaan kovan mustavalkoisen kauden jälkeen. (Tiedättekö, kun kaikilla taidemaalareilla on aina kausia? Picasson kubistinen kausi, Homevialauran graafinen sekä kultainen kausi, ja mitä näitä nyt on.)
Taisin oivaltaa vasta kantapään kautta, että kullalla sisustamisessa on kyse paljon muustakin kuin väristä itsestään: siitä, mitä muuta tilassa on, ja miten tuote on muotoiltu. Krumeluuri ei meille sopisi vieläkään, mutta selkeälinjaisena ja modernin parina kulta onkin maltillinen mauste. Ei käynyt mitä pelkäsin, tullut fiilistä Hotelli Onnen Tähden sviitistä.
Pitkän alustuksen jälkeen totean, että meillä on siis vihdoin kehyspeili, kultainen sellainen. Olen pitkään toivonut meille peiliä ja sellaista olette te lukijatkin monesti ehdottaneet (kiitos!), mutta paikkaa ei vain ole löytynyt. Eteisen peiliovet hallitsevat puolta kotia, enkä ole halunnut niitä vasten enää lisää heijastuspintoja. Nyt se paikka kuitenkin löytyi, tai mikä parasta tai pahinta, oikeastaan paikkoja löytyi kaksi.
Alunperin tilasin peilin, joka on kotimainen mutta ikeahintainen löytö Finnmirror Amanda, makuuhuoneen sivuun. Kävi kuitenkin niin, että kokeilin peiliä myös olohuoneen kulmaan ja tykkäsin näystä sielläkin. Olin jo aikaisemmin siirtänyt Gervasoni Ghost -tuolin lukunurkkaushenkeen kulmaan, ja peili toi kokonaisuuteen tunnelmaa entisestään.
Nojatuolilla on blogin kautta saatu vaaleanharmaa Balmuir Lucca -torkkupeitto, jossa on minusta täydellisen neutraali, ei mihinkään taittava harmaan sävy, ja materiaalina silkkisen pehmeä baby alpakka. Arvon saman torkkupeiton vapaavalintaisessa värissä teidän lukijoiden kesken Instagramin puolella. Havahduin nimittäin siihen, että Homevialaura täytti tänä syksynä viisi vuotta, ja kun kakkua en osaa leipoa, haluan muistaa teitä vähän ylellisemmällä kiitoksella. Pääset osallistumaan Balmiur Lucca -torkkupeiton arvontaan tässä Instagram-kuvassa.
Samalta suosikilta saatu on myös Balmuir Stirling -tarjotin, jossa yhdistyy kauniisti musta nahka ja kromi. Ehkä yksi syy tähän kultakauteen on myös siinä, että minusta hopea ja kulta eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin ne ovat melkein kahta kauniimmat yhdessä. Jos pidän metallien sekoittamisesta ranteessani, niin miksi en pitäisi siitä kodissani.
Peilin lopullista sijoituspaikkaa en vieläkään osaa valita: kumpi teistä olisi parempi? Muuten voisin tilata toisen peilin, mutta sama peili tuplana taitaisi näyttää hassulta näin pienessä kodissa, jossa olohuone ja makuuhuone ovat pariovien kautta yhtä. Jos peili jää olohuoneeseen, haluaisin keksiä jotain muuta makuuhuoneen sivuun tuomaan, tämän te jo arvaattekin, lämpöä ja kodikkuutta. En vain tiedä, mitä se muu olisi.
Tunnelmallista sunnuntaita pitsan ja Netflixin uusien Narcos-jaksojen ääreltä!
Oi miten kaunis peili! Näiden kuvien perusteella kallistuisin laittamaan peilin makkariin. Jotenkin ehkä lukunurkassa tapahtuu liikaa? Sopisiko nurkkaan hieman pienempi samantyyppinen peili/taulu? Kultaiset yksityiskohdat tuovat kyllä kodikkuutta, tuo kynttelikkö on todella kaunis!
Moi Victoria! Minustakin peili oli iloinen yllätys, kivannäköinen ja laadukkaanoloinen. Tiedätkö mitä, taidat olla ihan oikeassa! Taisin turhaan innostua olohuoneen kanssa, mutta oikeasti kulma tulee noin ison peilin kanssa liian täyteen ja toiseksi se on liian samanpituinen jalkavalaisimen kanssa. Tämä on hyvä uutinen, sillä makuuhuoneeseen peilin alunperin hankinkin ja se tila mielestäni kaipaa paljon enemmän kodikasta elementtiä kuin olohuone, jossa tosiaan tapahtuu jo paljon. :) Pohdin ihan samaa, että jos olohuoneeseen peilin haluaa, se voisi olla selkeästi pienempi, mahdollisesti jopa sama peili pienemmässä koossa. Jään kypsyttelemään nurkkaa. Kiitos paljon avustasi! Kyntteliköstä olen pitänyt niin valtavan paljon, että se varmasti omalta osaltaan rohkaisi käyttämään kultaa enemmänkin. :)
Mä tykkään tosta vikasta kuvasta, peili on siinä tosi kiva! Mutta mähän tykkään vähän enemmän ”sekavasta” sisustuksesta muutenkin ;)
Olet aivan oikeassa, että kulta tuo juuri sopivasti lämpöä teidän sisustukseen. En ikinä ajatellut teidän kotia kylmäksi, mutta nyt kun näen nuo kultaiset ripaukset, on tila heti paljon lämpöisempi. Enkä tarkoitata tätä nyt millään pahalla, varmaan ymmärrät mitä ajan takaa.
Toimisko makkarissa pienempi kultainen peili seinällä yhdistettynä riisikoriin laittialla?
Kiitos nimimerkki Sekava Sisustaja mielipiteestäsi! ;D Minustakin joissain kuvissa kultainen peili näyttää tosi kivalta olohuoneen nurkassa ja siksi varmasti olinkin vaihtamassa suunnitelmaani. Nyt tuntuu kuitenkin taas siltä, että makuuhuone kaipaa peiliä enemmän, joten luulen sen päätyvän sinne. (Kuinkakohan monta kertaa tässä ehtii vielä mieli muuttua ennen kuin päästään porausvaiheeseen.) ;) Ihana kuulla, jos sisustus ei vaikuta kylmältä, sillä kodikkuus tuntuu tällä hetkellä tosi tärkeältä ominaisuudelta omassa kodissa. Kodikkuus onkin lisääntynyt merkittävästi edelliseen kotiin nähden, jossa ei ollut näin pehmoisia mattoja, verhoista ja sängynpäädystä puhumattakaan. Valitettavasti sängynviereinen käytävä on sen verran kapea, ettei lattialle oikein mahdu mitään ilman, että se ei tukkisi kulkureittiä sänkyyn ja vaatehuoneeseen. Muuten riisikorit ovat ihania!
Kaunis peili. Kulta kyllä tuo pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen. Itse en sijoittaisi peiliä tuohon olohuoneen nurkkaan. Se ei mielestäni pelaa kovin hyvin yhteen tauluhyllyn kanssa. Yhdellä seinällä tapahtuisi ikään kuin liikaa. Teet toki juuri niin kuin itse koet parhaaksi! :)
Kiitos Tiia hyvästä analyysista! Arvasin, että teistä on apua. :) Olohuoneen nurkka tulee tosiaan aika täydeksi noin ison peilin kanssa, varsinkin, kun vieressä on tauluhylly ja peilinkorkuinen lattiavalaisin. Muutenkin yleensä ensimmäisenä mieleen tullut idea on se paras, joten olen aika varma, että peili päätyy makuuhuoneen seinään, minne sen alunperin hankinkin. Näin makuuhuone saa sitä kaivattua jotain ja taas olohuone ei muutu liian sekavaksi. Olen kuitenkin pohjimmiltani minimalisti, enkä kestä, että mitään on missään liikaa, joten lopputulos on varmasti tasapainoisempi tällä suunnitelmalla. Kulta on kyllä kiva mauste neutraaliin värimaailmaan. :)
Kuten sanoin instagramissa, mikä olisi sen klassisempi vaihtoehto, kuin kultakehyksinen peili? Peili ja etenkin kulta, tuo teidänkin rivitalokolmioonne sitä töölöläis kodin henkeä ja arvokkuutta, mistä usein puhut. Ja tuollainen selkeä, moderni valinta olisi myös minun mieleeni. Itsekin vierastan krumeluurikehyksiä. Minäkin haaveilen isosta peilistä meille, mutta ehkä ennemmin hopeisilla kehyksillä. Olen ihastellut pitkään metallinhohtoa sisustuksessa, mutta enpä ole silti tajunnut, että niitä voi yhdistää. Tuo kullan ja hopean yhdistelmä toimii todella hyvin. Minun tyyliini sopivat ehkä paremmin pienemmät, kultaiset yksityiskohdat.
Tulikin tässä mieleen, miten peili on toiminut beben kanssa? Onko teillä jo jokut turvallinen kiinnityssysteemi mielessä, vai malttaako taapero pysyä poissa peilin luota?
Ja mitä tulee peilin paikkaa, äänestän lukunurkkausta sillä perusteella, että kulta tuo sitä lämpöä tuohon teidän yleis/oleskelutilaan. Ei sitä ole kuvien perusteella aikaisemmin kaivannut, mutta nyt kun sitä on, jokin on vain loksahtanut kohdilleen. Ymmärrätkö yhtään mitä tarkoitan?
Sopii se hyvin kyllä makuuhuoneeseenkin, mutta minä annan ääneni olohuoneelle.
No sanos muuta, kultainen peili on kyllä todellinen klassikko! Yhtäkkiä havahduin siihen, että olen tallentanut Pinterestiin kymmeniä ja taas kymmeniä sisustuskuvia kultaisella taululla, joten ei ole mitään syytä olettaa, etteikö se sopisi omaan tyyliini. Oikeasti vanhoissa antiikkipeileissä pieni krumeluurikin on tosi kaunista, mutta koska sellainen olisi ollut isompi investointi ja myös vaikeampi löytää, totesin, että tämä Finnmirrorin nykyaikainen mutta silti hieman antiikkihenkinen peili on itse asiassa oikein hyvä kompromissi meille. Nyt kuvaamisen aikana peili vain nojasi seinään, mutta totta kai se on pakko porata seinään, kun lopullinen paikka selviää. Luulen, että käännyn kiinnittämisessä luottoremonttimiehemme puoleen. Kiitos äänestyksestä! Luulen, että päädyn sittenkin peilin kanssa alkuperäiseen suunnitelmaan eli makuuhuoneeseen. Mutta kenties keksin jotain muuta olohuoneen lukunurkkaukseen. Samanlainen peili pienempänä voisi ainakin olla vaihtoehto. :)
En noudata feng shuita ja jokainen suhtautukoon siihen kuten haluaa, mutta olen joskus oppeja hieman silmäillyt ja poiminut sieltä itselle sopivia juttuja. Yksi niistä on makuuhuoneen rauhallisuus, ei mitään turhaa ja ehdottomasti ei peilejä! Tämä on pinttynyt päähäni, joten ihan sen perusteella sanon että ei peiliä ainakaan makkariin :D Olohuoneen sisustuksesta tulisi toki ”runsaampi” peilin kera, mutta varsin kauniilta se näyttäisi!
Moi ja kiitos tosi hyvästä näkökulmasta! Feng shui on minustakin kiinnostava maailma ja olen myös joskus tutustunut ajatusmaailmaan. Huomasin kuitenkin nopeasti, että minusta ei ole noudattamaan oppeja kirjaimellisesti. Vaikka arvostan paljon opin ajatuksia siitä, miten ympäristö vaikuttaa hyvinvointiimme, ajattelen, että nekin säännöt on sitten kuitenkin loppujen lopuksi tehty rikottaviksi, jos itsestä siltä tuntuu. Esimerkiksi edellisessä kodissa meillä oli sänky ikkunaa vasten, mikä feng shuin mukaan on väärin, mutta minusta asettelu oli silti paras niin. Siinä kuitenkin olen kanssasi samaa mieltä, että yhtään isompaa heiljastavaa pintaa, kuten kaapiston peiliovia, en makuuhuoneeseen haluaisi, enkä myöskään sijoittaisi peiliä suoraan sänkyä vasten. Kuitenkin sängyn sivuun peili mielestäni sopii, kun muu sisustus pysyy edelleen rauhallisena levollisen värimaailman ja vähäisten kuosien takia, eikä makuuhuoneessa ole tekniikkaakaan kuormittamassa nukkujia. Ymmärrän kuitenkin tosi hyvin muitakin näkemyksiä. Tällaiset fiiliskysymykset jos mitkä ovat hyvin subjektiivisia, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Minä taidan ikuisesti tasapainoilla juuri sen välillä, että tunnelma olisi samanaikaisesti sekä kodikkaan runsas että simppelin rauhallinen. :)
Voin niin samaistua tähän postaukseen, nimittäin kullalla sisustamiseen ja itseasiassa hiljattain innostuin omassakin blogissa sitä käsittelemään. Mitään kultaista en ole vielä hankkinut mutta tämä postaus antaa inspiraatiota lisää :)
Ja ainiin, peli näyttää molemmin hyvältä mutta jos pakko toinen valita niin tuossa sohvan takana.
Kiva kuulla! Täytyy käydä lukemassa sinunkin ajatuksia kullasta. :) Minusta nimenomaan pientavarasta on hyvä aloittaa ja markkinoilta löytyy kyllä tosi kivasti kultaisia kynttilänjalkoja ja sen sellaisia. Vieläkään en osaisi itse valita kultaa kiinteisiin rakenteisiin tai kattokruunun kaltaisiin arvokkaisiin investointeihin, mutta pieninä mausteina kulta tuntuu omalta ja varmasti teillekin kokeilemisen arvoiselta. Kiitos mielipiteestäsi! Nehän tuntuvat jakautuvan aika tasan. :)
Mielestäni peili on kuin nakutettu tuohon makkariin :)
Ihana kuulla! Niin minustakin, vaikka innostuinkin kokeilemaan peiliä olohuoneeseen. Makuuhuone peiliä kuitenkin enemmän kaipaa ja minustakin sivuseinä on paikkana aika luonteva. Kiitos avustasi, Jenni!
Peilinsijoitushan on jakanut porukkaa ihan kunnolla:D Kuulun itse olohuone-koulukuntaan. Ehkä makkarin suhteen häiritsee jotenkin se, että peili ei ole (luonnollisestikaan) seinässä, niin se tuntuu enemmän tientukkeelta. Olohuoneessa näyttää kivan kotoisalta ihan seinään nojaamallakin.
No niin on! Käännän tämän positiiviseksi ongelmaksi: kumpikaan sijoittelu ei todennäköisesti mene ihan mönkään. ;) Rakastan nojaavia peiliä ja olohuoneessa peili voisi tosiaan periaatteessa jopa nojata, kunhan se on visusti nojatuolin takana taaperon takia. Makuuhuoneessa peili olisi ehdottomasti porattava seinään paitsi turvallisuussyistä myös tosiaan kulkuväylän takia. Luulen, että makuuhuoneen seinässä peili ei näyttäisi tukkivalta tai tuntuisi levottomalta. Kiitos Sonja! Lupaan raportoida sitten, mihin peili päätyy. :)
Ei meilläkään noudateta Feng shui -oppeja orjallisesti. Wc:n kannet pysyvät kuitenkin kiinni. Sisusteaan niin miten itsestä tuntuu mukavammalta, mutta se on varma, ettei makkariin tule ikinä peiliä. Mieheni sisko repi palapeilin makkarista heti kun kerroin mitä seurauksia sillä voi olla. Mutta sekin jo myöhäistä. Meilläkin oli peiliovet makkarissa talon puolesta aikanaan Houstonissa, ja elämä oli enemmän rauhatonta. Joten kokemusta löytyy oikeasti. Suosittelen sydämestäni jotain toista kohtaa kaunille peilillesi. Vaikka en ole edes taikauskoinen. Pyörittele ajatusta peilin sijoituspaikasta ihan kaikessa rauhassa. :) Kyllä se ’oikea’ paikka sille vielä löytyy.
Muuten aiemmista: vanhemmillasi on myös kaunis koti ja harmoninen tunnelma. Onko heillä makuuhuoneessa peiliä?
Kaunista syksyjatkoa toivottelen.
Wc-kannet! Ah, hyvä aihe. :D En voi ymmärtää, miten harva laittaa kannen alas. Ehkä yksi vieras sadasta. Enkä siis suinkaan häiriinny vieraiden käytöksestä, vaan sitä kautta olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota. Toisaalta mikä minä olen sanomaan, sillä en minäkään ole aina ole kantta laittanut alas. Arvaa kuka minulle tavan opetti? Mieheni. Siitä eteenpäin, eli yli kymmenen vuoden ajan, olen laskenut kannen. Avonaisesta kannesta tulee jotenkin todella likainen ja epäsiisti fiilis. No niin, se wc-kansista. :D
Taidan tehdä vielä sellaisen kokeilun, että pidän peiliä muutaman yön makuuhuoneen seinään nojaamassa. Jos se ei häiritse meitä tai tee meidän mielestämme tunnelmasta levotonta, rohkenen poraamaan peilin paikoilleen. Kuten sanottu, isompaa peilipintaa en minäkään haluaisi, joten ymmärrän kyllä hyvin epämiellyttävät kokomuksesi.
Kiitos vanhempieni puolesta! Heillä ei ole makuuhuoneessa peiliä. :) Samoin sinulle, tunnelmallisia syyspäiviä!
Heippa Laura! Hyyyvin harvakseltaan kommentoija täällä hei :) olen muuttanut ekaan omaan kotiin about yhtäaikaa kun te tähän teidän nykyiseen, joten paljon olen inspistä saanut silnulta! Makumme menevät aika yksiin, siispä aivoistani kuului KLIKS kun näin nämä kuvat:D Ripaus lämpöä on juuri se mitä kaipailen itsekin, varsinkin kun huonekaluja mulla on valkeana enemmän…olen yrittänyt tyynyillä, huovilla yms sitä saada, mutta luulempa että ripaus kultaa voisi olla vastaus ja piste iin päälle joka on tuntunut puuttuvan. Aiemmin olen ollut aika uskonnollinen että mulla pitää olla hopeaa, mutta nyt silmäni jotenkin avautuivat:) oikein jännittää päästä nyt mallailemaan :D
Moi ja kiitos kommentista! Ilahdun aina terveisistänne, niistä harvemmin kirjoitetuistakin. Tosi ihana kuulla, että olet saanut inspiraatiota. Se lämmittää kovasti mieltä. :) Ja hauska kuulla myös samanlaisesta aikataulusta. Kuinka ”valmiiksi” sinä olet ehtinyt sisistaa kotisi? Meillä tulee kahden kuukauden päästä vuosi täyteen ja tuntuu, että koti on suhteellisen pitkällä, mutta ei aivan viimeistelty. Jäin vain miettimään, onkohan se nopea vai hidas tahti. Joka tapauksessa sitten sinulle kävi täysin niin kuin minullekin: samoin saatoin todella kuulla sen kliks-äänen, kun keksin kokeilla kultaisia kehyksiä ensin lastenhuoneeseen ja sitten peilinä. Mahtavaa, jos otat saman värin kokeiluun. Kerro sitten, mihin kultaiseen elementtiin päädyit ja tuntuiko se hopeauskovaiselle omalta. ;)
Heippa! Koen että kotini on vielä vähän hieman enemmän kuin viimeistelyä vaille…Muutin nimittäin paljon suurempaan, joten huonekaluja olen joutunut ostamaan uusia ja sitten toisaalta vääränkokoisia on mennyt vaihtoon…en ole halunnut hötkyillä valinnoissani, vaan mutustella suuria hankintoja ja toki säästääkin niihin :) on ihana huomata miten suunnitelmat käyvät toteen ja koti rakentuu pala palalta! Oma pieni projekti arjen kiireissä on ollut ihana oma juttu.
Heh, kokeilin heti vkonloppuna makuuhuoneeseen (se huone on oikeastaan ”valmis”) ripausta kultaa ja kuului toinen kliks! Hankin edullisen kukkaruukun ja pienen lyhdyn/maljakon ja voi kuinka ne toivat sen jonkun ulottuvuuden x kokonaisuuteen. Nyt uskallan tästä eteenpäin tehdä arvokkaampiakin hankintoja kullan värissä ja muihinkin huoneisiin! Hassua kun en olisi koskaan ollenkaan ajatellutkaan että kulta voisi minulle sopia, mutta nyt olen niin vakuuttunut ja valaistunut :D Jään siis odottelemaan seuraavia ideoitasi:) (kunhan ne eivät ole yhtäkkiä tyyliin oransseja kukkia…luulen että valkoisten kukkien addiktiostani en pääsisi yli…)
Kuulostaa juuri oikealta etenemiseltä! Kotia ei voi sisustaa kiireessä. Sen myönnän turhauttavan, jos johonkin on selkeä visio, mutta toteuttamiselle ei löydy aikaa. Sen sijaan sellaisille asioille, jotka kaipaavat harkintaa ja kypsyttämistä, pitääkin antaa juuri se aika, joka tarpeen on. Olen tosi ilahtunut, kun löysit kullasta sen jutun! Joskus epätodennäköisille valinnoille kannattaa vain antaa mahdollisuus. Kun rohkenee kokeilemaan, voi yllättyä tosi positiivisesti. Ja ei hätää: taidan olla itsekin liian kiintynyt valkoisiin kukkiin. Vieraiden tuliaiskimpuissa ilahdun muistakin väreistä, mutta itse en osaa ostaa kuin valkoista. ;)
Täälläkin lähti nyt joku iso pyörä liikkeelle tämän postauksen myötä :D
Olen aina ollut ehdoton siinä ettei kultaa ja hopeaa saa yhdistää sisustuksessa tai pukeutumisessa, koruissa, asusteissa, ei missään! Monet tarpeelliset ja muuten täydelliset hankinnat ovat jääneet kauppaan jos pienikin yksityiskohta on ollut vääränvärinen, vaikkapa nyt muutoin hyvinistuvassa takissa kultaiset napit. Mutta nyt kun näin nämä kuvat niin mieli muuttui välittömästi, kulta tuo upeasti lämpöä, arvokkuutta ja syvyyttä sisutukseenne, ja kuitenkin kokonaisilme on hyvin harmoninen. Eihän tämän pitänyt olla mahdollista??? :D Taidan uskaltautua kokeilemaan kultaa pieninä ripauksina myös omassa kodissamme. Minulla onkin mummon peruina klassinen kultainen, kauniisti patinoitunut aurinkopeili jolla on suuri tunnearvo. Se on kuitenkin ”väriviallisena” piilotellut kaapissa, mutta nyt taidan uskaltaa nostaa sen esille ja hankkia sen pariksi muutaman pienen kultaisen yksityiskohdan. Pukeutumisen ja asustamisen suhteen pitää kyllä vielä hetki kerätä rohkeutta ennen suurta hyppyä tuntemattomaan :D
Peiligatessa annan ääneni makuuhuoneelle. Olohuoneen seinällä on jo riittävästi aktiviteettia (ehkä sinne tauluhyllylle yksi kultainen kehys?) ja oikeastaan minua hieman häiritsisi se että olohuoneen nurkassa peiliä ei voisi käyttää sen varsinaiseen tarkoitukseen, peilailuun.
Eikä! Miten hauska kuulla, että pääsin ravistelemaan käsityksiäsi. ;) Mummon kultainen peili on juuri sellainen aarre, joka ansaitsee ehdottomasti päästä esille. Kultaisena se toimii varmasti erityisen kiinnostavana elementtinä rikkoessaan sopivasti muun sisustuksen linjaa. Pariksi voi sitten miettiä jotain muita kultaisia yksityiskohtia, kuten sanoit. Uskon, että lopputuloksesta tulee tosi ihana!
Ymmärrän kaavoihin kangistumisen, koska olen myös toisinaan todella hidas omaksumaan tiettyjä sisustusvillityksiä (mitä en kyllä pidä negatiivisena asiana, sillä en pidä trendien perässä juoksemista mitenkään tavoiteltavana ominaisuutena). Asusteissa olen kuitenkin tosiaan pitkään rakastanut hopean ja kullan sekoittamista, niin kai se siksi tuntui lopulta luontevalta kodissakin. Huomionarvoista on, että pidän muun asun (ja kodin) simppelinä, mikä on avain siihen, ettei lopputulos ole ”liikaa”. Keräile rauhassa vielä rohkeutta. Sitten voit aloittaa vaikka viemällä roskat hopea-kultaisissa asusteissa. ;D
Nyt olen entistä varmempi itsekin päätöksestäni, että peili jää makuuhuoneeseen. Kiitos komppauksesta! Makuuhuone oli ensimmäinen peilille ajateltu paikka ja sinne se kuuluu. Olen nyt pitänyt peiliä testiksi makuuhuoneessa nojaamassa, enkä ole kokenut heijastuspintaa mitenkään levottomaksi, kun peili ei tuon leveämpi ole, ja kun se on katseilta sivussa nukkuessa. Itse asiassa peili on osoittautunut hyvin käteväksi, nimenomaan itse tarkoituksessaan, kun vaatehuoneemme sijaitsee aivan peilin takana. Mukavaa viikonloppua!
Tässä pientä pintaremonttia taas suunnitellessa ja ideoita etsiessä saanen kysyä millä valkoisella olette maalanneet kotinne seiniä ja muita pintoja? Tuntuu, että yhtä vaikeaa aina maalikaupassa päättää, että otetaanko ihan maalarin valkoista vaiko munan valkoista vaiko jotain muuta… Ei ole valkoinenkaan yksinkertainen vaihtoehto ?
Moi Riitta! Autan mielelläni, sillä tiedän, valkoinen ei tosiaankaan ole vain valkoinen! Itse opin tämän kantapään kautta edellisessä kodissa. Aloin suhia seinään maalarinvalkoista siinä uskossa, että se on hyvä perus valkoinen, mutta sehän olikin aivan likaisen ja tunkkaisen harmaa. Sitä en siis ainakaan suosittele. Kävin vuosia sitten sisustukurssin ja sieltä sain sisustusarkkitehti-opettajaltamme oivan vinkin, jota olen käyttänyt siitä asti: Tikkurilan sävy Paperi (F497) on täydellinen neuraali valkoinen. Ei keltainen, eikä harmaa, sopii kaikkiin tiloihin ja valaistuksiin. Eli sitä suosittelen ainakin varmana valkoisena. :)