Vain sisustusblogissa on mahdollista, että toivepostauksen aiheena on – vessa. Kiitos ja terveisiä lukijalle, joka kylpyhuonepostauksen yhteydessä toivoi nähdä myös vessan. Voi olla, että ilman lukijatoivetta en olisi hetkeen tullut kuvanneeksi tilaa, joka on a) ahdas b) luonnonvaloton c) ei muutenkaan se suosikki.
Toisaalta juuri tällaiset postaukset minusta sisustusblogeihin kuuluvat. Siinä missä monella täydellisyyteen viilatulla Instagram-tilillä näytetään aina samoja, kodin parhaita kuvakulmia, minusta sisustusblogikollegojen parasta antia on koko asumisen kirjo: tiukanbudjetin remontit, pakolliset kompromissit ja ei-niin täydelliset nurkat, joiden kanssa kuitenkin on elettävä, ja joita voi pienillä jutuilla tuunata enemmän omannäköisiksi.
Sekä vessa että kylpyhuone avautuvat meillä eteisestä, vessa ensimmäiseksi aivan ulko-oven sisääntulosta. Toisin kuin luulin, erilliset kylpyhuone ja vessa ovatkin toimineet mainiosti arjessa ja antaneet joustavuutta aamuruuhkiin ja iltapesuihin. Kosmetiikka löytyy suurimmaksi osaksi kylpyhuoneen puolelta, joten vessan säilytystila on lähinnä mukavaa ekstraa. Seinäkaapissa pöntön yläpuolella säilytämme wc-paperirullia ja lääkkeitä – on muuten hyvä jemma taaperolta. Allaskaapissa taas on talouspaperirullien, käsisaippuoiden, pumpulien ja sen sellaisten varasto.
Me emme ole tehneet vessaan mitään, vaan kaikki kaakeleista peilikaappeihin ovat edellisten asukkaiden muutama vuosi sitten valitsemat. On sanomattakin selvää, miten huojentunut olin hyvistä perusvalinnoista: isosta valkoisesta seinälaatasta, harmaasta 10×10-laatasta ja valkoisista korkeakiiltoisista kalusteista. Delfiiniboordejakin on nimittäin bongattu 2010-luvulla uusituista kylpyhuoneista, remonttia vielä odottavista kohteista nyt puhumattakaan.
Annan vessalle hyvillä mielin ihan kiva -arvosanan, mutta kun nyt intohimoisen sisustajan blogissa ollaan, myönnän rehellisesti, että täydellinen unelmavessa olisi minulle muuta: tunnelmallisempaa valaistusta, modernimpaa peilikaappia, koteloitua pönttöä, marmorikuvioitua pintaa tai isompaa hiekanharmaata laattaa. Ehkä nykyinen tyyli tuntuu tylsältä erityisesti siksi, että samanlainen oli edellisen kotimme vessa – ja ehkä puolet nyky- ja uudiskohdevessoista Suomessa. Mutta kuten sanottu, tila ajaa mainiosti asiansa. Lopun vinkkinä en suosittele pitämään iPhonea farkkujen takataskussa. Loput te jo tiedättekin.
Ja vielä vuonna 2017 remontoidusta kylpyhuoneesta löytyy 180-senttisiä mosaiikkimerihevosia seiniltä. Viereisellä seinällä oli kalakuvioista laattaa. Wc-pöntön kansi oli turkoosi, glitterinen ja niitä delfiinejä ja koralleja sisältävä. Mietipä sitä. Sanomattakin selvää, että tämä komeus räjäytettiin ensimmäisenä.
Mitä?! :D Kuulostaa aivan eeppiseltä kylpyhuoneelta. Tiedän niin tuon pöntönkansityylin. Toisaalta aika ihanaa, että kyseiset asukkaat ovat toteuttaneet oman visionsa huolimatta siitä, että “asunto kannattaisi aina remontoida selkeään skandinaaviseen makuun”.
Kävin kerran näytössä, jossa oli kullan ja ruskean kirjavat samettitapetit ja leokuvioinen muovimatto. Ruokailutilassa oli seinillä vitriinit täynnä matkamuistokamaa, ja vitriinit olisi jätetty ostajalle. Olohuoneen oviaukkoon oli kiinnitetty kelorunko kiipeilytelineeksi kissoille, ja senkin olisi saanut kaupan kylkiäisenä. Kylppärin laatat olivat kokoelma maailman kaikkia pastellisävyjä sekaisin ja lattiassa kirjavat laatat. Hoipuin ulos asunnosta ja soitin rappukäytävästä välittäjälle, että teen tarjouksen nykyisestä kodistani vessaan maalattuine flamingoineen :-D. Tunnen muuten tänäkin päivänä vastenmielisyyttä flamingoparkoja kohtaan…
No jep! Ja kanteen oli satsattu – sisällä oli myös oikeita simpukoita.
Ja totta kai, on mahtavaa että ihmisillä on erilaisia tyylejä ja rohkeasti laittavat niitä simpukoita just sinne, mihin haluavat. Mut mielenkiintoisen lähellä myyntiä, silti.
Apua, meiltä sentään puuttuivat moiset koristelut :-D. Makuja on monia, ei voi muuta sanoa.
Moi vielä Riikka! No se on todella totta. Vaatii aikamoista oman tien kulkemista, että lähellä myyntiä päätyy noin omaperäisiin valintoihin. Siinä on selvästi mietitty luovaa visiota hieman kaupallisuutta enemmän. Tai sitten remontoijat ajattelivat, että aidot simpukat vetoavat muihin yhtä paljon kuin heihin. ;) Eikä muuten kalpene Blue Peonyn kokemukset. Kullan ja ruskean kirjavat samettitapetit ja leokuvioinen muovimatto! Mistä lie löytänytkin tuollaiset materiaalit. Kodissa ei voinut asua kukaan muu kuin huikea persoona tai taiteilijasielu.
Meille on vessaremppa tulossa, ja on aikakin. Seinissä on vain maali, ja edelliset asukkaat olivat sabluunalla tehneet flamingoja, merihevosia, simpukoita, purjeveneitä, pilviä… väreinä minttu, Lila, persikka, vaaleankeltainen, -punainen ja -sininen. En ole eläessäni manannut yhtä rumasti kuin sutiessani niitä piiloon…
Ihan pikkaisen hihityttää tätä lukiessa. Ei pelkästään nuo hahmot vaan myös värien kirjo. :D Kuten sanottu, makuja ja tyylejä on monia. Olisin tainnut itsekin sutia melkoisella vauhdilla, mutta jotenkin hauskaa ja virkistävää tuollaiset poikkeamat valkoisten skandikotien rinnalla – kunhan tosiaan jäljen saa melkoisen nopsasti piiloon. Kiva, jos pääset nyt remppaamaan oman mielen mukaan! Kerro sitten, mihin päädyit. :)
Auts toi Iphone!
Kiva, kun esittelit wc-tilan. Niin kuin kirjoitit, blogien suola on juuri se kotikutoisuus ja ajatus, että tässä kodissa asutaan. Blogit, joista se välittyy, jäävät lukulistalle.
Hyvää syksyä, Tiina
Jep! Onneksi puhelin heräsi nopealla toiminnalla joten kuten henkiin, mitä en olisi ikinä uskonut. On siinä kyllä vielä sellaisia ihan pieniä haasteita kuin että ääni ei pirise, kun puhelin soi, mutta kuka nyt puhelimella nykyään enää soittaisikaan. ;) Ei vaan, harmittaa nuo ääniongelmat, mutta muuten olen ihan mieletömän huojentunut siitä, että pärjään yhä samalla puhelimella, enkä joutunut investoimaan uuteen.
Kiitos ajatuksistasi! Kiinnostavaa kuulla samantyyppisiä kokemuksia. Vaikka sisustusblogeja usein soimataan ”täydellisen elämän lavastamisesta”, ainakaan yksikään minun tuntemani kollega ei sellaista harrasta, vaan sitä näkee kyllä nimenomaan Instagramissa. Blogeissa puhutaan niistä remonteista, budjeteista, pieleen menneistä valinnoista ja arkisesta asumisesta pyykkäämisestä pihanhoitoon. Samoin Tiina, kaunista ja tunnelmallista syksyä!
Haha, tuo i Phone! Auts, läheltä piti tarina meiltäkin ois kerrottavana ja muutama horror story myös tuolta läntisen Euroopan saarivaltiosta kokolattiamatolla varustetuista vessoista. Siinä delfiinit kalpenee niiden rinnalla. Teidän vessahan on siis todellakin nykypäivää!
Minulla oli aikoinaan Briteissä kylppäri, jossa oli paksu ruskea kokolattiamatto. Maton alla kasvoi sammalta, ja sammalikossa vilisti hiiriyhdyskunta. Jyrsijät ja talon neljä kissaa eivät häirinneet toisiaan :-D!
Älä muuta sano, Hanna! Arvaat ilmeeni ja fiilikseni, kun puhelin luiskahti taskusta. Voin todella kuvitella, että Britit on tässä asiassa aika omaa luokkaansa. Uskomatonta, että heidän klassikkonsa, kokolattiamatto, löytää tiensä jopa vessaan. :D Aivan absurdin kuuloista pohjoismaalaiselle. Ja hyi olkoon tuo sammal ja hiiret, puistattaa ja naurattaa samaan aikaan.
Nykypäivää meidän vessa ilman muuta onkin! Sen takia ei tulisi mieleenkään harmitella sitä yhtään enempää, vaan olemme oikein tyytyväisiä perus hyvään ilmeeseen. Unelmien vessa on jo sitten toinen tarina, jos sellainen tulee joskus remontoitavaksi itse. :)
Mukava oli kurkistaa teidän saniteettitiloihin ;) Teidän vessa on mielestäni kaunis ja ajaton. Meillä ei ole vielä wc:tä remontoitu ja hyvä niin, ehtii ainakin suunnitella rauhassa.
Kiitos, kiva kuulla! Minusta vessa on vain hitusen tylsä, mutta muuten oikein hyvä ja ajaton: valkoisen ja harmaan yhdistelmä on tosiaankin varma valinta, mikä ei vanhene vuosienkaan saatossa. Rauhallinen suunnittelutahti on todella hyvä! Kylpyhuoneen materiaalivalinnat ovat merkittävä päätös ja remontti muutenkin iso homma, niin projektia on hyvä kypsytellä rauhassa. Juuri mietin, että jos wc ja kylpyhuone olisivat olleet tässä kodissa alkuperäiset, olisinkohan halunnut räjäyttää ne samassa yhteydessä keittiö- ja lattiarempan kanssa. Varmaankin, mutta se olisi ollut huono idea, sillä muussa remontissa oli ihan tarpeeksi hanskaamista ja monen tilan materiaalien päättäminen yhdellä kertaa on tosi työlästä ja kuluttavaa. Kiireessä ja stressissä saattaa sitten päätyä valitsemaan väärin, joten kypsyttelylle ääni täältäkin. :)