Kaupallinen yhteistyö, Fiskars ja Asennemedia
Viimeksi kirjoitin yhteistyössä Fiskarsin kanssa pihamme syystalkoista. Tällä kertaa siirryn yhden lempibrändini kanssa sisätiloihin, mutta syksyssä pysytään edelleen. Eikä aiheena ole sateen surkutteleminen, vaan vuodenajan ylistäminen. Minusta on nimittäin kuoriutunut syksyihminen.
Rakastan syksyä, koska se on koti-ihmisen parasta aikaa. Syksyyn ei liity kesänkaltaista henkistä painetta olla koko ajan rannalla, terassilla, maalla, siellä täällä tuolla, jos aurinko suvaitsee hetkenkin paistaa, ettei mitään vain mene hukkaan. Syksyllä on lupa olla kotona, syksyllä kodista tulee taas elämän keskipiste.
Monia ärsyttää termi hygge, mutta minusta minusta kotoilussa on vielä naiivimpi kaiku. Ehkä on parempi olla käyttämättä termeistä kumpaakaan, mutta tunnelmoinnista ja kodikkuudessa syksyssä on joka tapauksessa kaikessa kliseisyydessään kyse. Lämpimistä villasukista, pehmeistä neuletakeista ja syliinsä kaappaavista torkkupeitoista. Höyryävästä iltateestä, lempeästä tunnelmavalaistuksesta ja kynttilän valosta. Netflix-maratoneista, kirjapinoista, punaviinilasillisista ja taustalla soivasta jazzista. Ja tietysti ruoasta.
Minulle iso osa vuodenajoista nauttimista on sesonkiin joko raaka-aineiltaan tai fiilikseltään sopiva ruoka. Syksyn ruokasuosikeiksi on listattava ainakin burgundinpata, riistakäristys, kurpitsakeitto, uunissa paahdetut punajuuret ja muut sadonkorjuun juurekset, sipulikeitto, raclette, ruusukaalipannu sekä erilaiset omenaiset lisukkeet ja marjaisat hillokkeet – ja ennen kaikkea sienet. Pidän sienistä piiraissa, pastassa, kastikkeissa ja pitsan päällä, mutta tällä kertaa sienet pääsivät risottoon.
Jos yhdestä syysmenosta tunnen piston sydämessäni, niin sienestämisestä. Joka syksy harmittelen, miten en ole saanut aikaiseksi mennä sienimetsälle ja vannon parantavani tapani ensi vuonna. Vieläkö sitä ehtisi vetää kumpparit jalkaan ja suunnata apajille? Ei sillä saalillakaan olisi niin väliä, kunhan vain pääsisi kunnolla metsään. Ennen kaikkea haaveilen rauhoittavasta aikuisten ihmisten metsäretkestä, jossa jokainen osallistuja osaisi olla omatoimisesti syömättä tuntematonta kasvillisuutta ja olla lähtemättä omille tutkimusmatkoilleen. Perheestämme kaksi neljästä täyttää nämä kriteerit.
Joka tapauksessa tämän sienirisoton sain onneksi tehtyä oikein onnistuneesti kaupan sienistä. Syksyinen kanttarellirisotto rapealla lehtikaalilla ja rosmariinilla syntyi risottoriisistä, salottisipulista, valkosipulista, voista, oliiviöljystä, vedestä ja kasvisfondista keitetystä nesteestä, valkoviinistä, suolasta, pippurista, sitruunasta, parmesanista, rosmariinista ja lehtikaalista.
Risoton keitin kattilassa, joka on osa Fiskarsin erittäin kovaa käyttöä kestävää Hard Face Steel -sarjaa. Tyylikäs Hard Face Steel on valmistettu mattaharjatusta ruostumattomasta teräksestä ja siihen kuuluu kuusi osaa. Sarjan pinnoittamattomat kattilat ja kasarit sopivat erityisen hyvin vesipohjaisten ruokien valmistamiseen, minkä huomasin käytännössä risottoa hauduttaessa. Paksu kolmikerroksinen pohja jakaa lämmön tehokkaasti ja tasaisesti. Silikonireunainen kansi taas on suunniteltu niin, että kaataminen aukoista on helpompaa esimerkiksi perunoita keittäessä, ja että kansi on näppärä laskea työtasolle ilman pelkoa juuttumisesta pöydän pintaan.
Sienet risoton joukkoon ja lehtikaalin risoton päälle paistoin Hard Face Steel -sarjan paistinpannussa, joka on Hardtec Superior -pinnoitettu. Sienet pehmenivät suussasulaviksi, lehtikaalisuikaleisiin taas paistui juuri toivottu rapea pinta. Erityisen käytännöllisen Fiskars Hard Face Steel -sarjasta jokaipäiväisessä ruoanlaitoissa tekee se, että Suomessa Sorsakoskella valmistetut osat saa pestä astianpesukoneessa, mikä on itselleni tosi tärkeä arkea helpottava ominaisuus. Kokkaan paljon ja siksi keittiötuotteiden pitää olla mahdollisimman toiminnallisia.
Maun puolesta onnistun mielestäni risotossa aina (voiko ylipäätään mikään, mihin tulee voita, oliiviöljyä, juustoa ja valkosipulia mennä pieleen), mutta täydellisen kosteaa koostumusta opettelen edelleen – ja toisin kuin golfissa, nyt ei todellakaan voi syyttää välineitä. Sen tiedän, että liemi on aina lisättävä risottoon kuumana, eikä riisiä sen enempää kuin pastaakaan saa ylikeittää, mutta mikä on se pieni tehty tai tekemättä jätetty juttu, joka jättää risoton oikeaoppisesti vielä kosteammaksi?
Vaikka mielentilani on siirtynyt täysin syksyyn, ei koti ole pysynyt perässä. Sohvalla on edelleenkin kesätyynyiksi mieltämäni tekstiilit ja nyt mietinkin, mitä laittaisin tilalle. En mitenkään kovinkaan aktiivisesti päivitä kotia sesonkeihin – samat verhot meillä roikkuvat ympäri vuoden – mutta sohvatyynyt ovat sisustuselementti, jota haluan silloin tällöin vaihtaa.
Tällä kertaa ratkaisu ei löydy valmiina kaapista, eikä se löytynyt edes Madridin sisustustarjonnasta, vaan on siirrettävä etsinnät muualle. Sametti houkuttelisi kerrankin myös omaan kotiin sopivana trendinä, neulostyynyt olisivat söpö talvikauden klassikko, mutta kaikista eniten taidan himoita karvatyynyjä silläkin uhalla, että kohta taljatkin on kaivettava varastosta kaveriksi. Koska ulkona syömisen kausi on ohi, siirsin kaksi Kartell Ghost -tuolia terassilta sisälle, ja valkoinen Gervasoni Ghost -tuoli taas saa olla torkkupeittoineen olohuoneen nurkassa.
Vielä ehdit hyvin sienimetsään, suppilovahveroita on tänä vuonna paljon ja niitä voi kerätä pakkasten tuloon saakka! Vaikka meillä on kotona jo melkoinen varasto kuivattuja suppiksia ja herkkutatteja, suuntaan ensi viikonloppuna taas sienestyspuuhiin, jos sää yhtään sallii. Toivottavasti sade ei ole pilannut viimeisiä puolukoita, niitäkin olisi kiva vielä saada! Rakastan syksyistä metsää ja sienestämistä, vain hirvikärpäset saisivat jäädä yhtälöstä pois.
Minä olen myös syksyihminen. Rakastan kevättä ja kesää, mutta syksyinen käpertyminen omaan pesään on ihanaa sekin. En piittaa pimeästäkään, mutta siinä vaiheessa, kun sade muuttuu rännäksi ja lumeksi, käy vaikeaksi. Onneksi on parit lentoliput odottamassa helpottamassa vuoden pimeintä aikaa.
Kiva kuulla, että vielä olisi mahdollisuus ehtiä. Hyvä tietää nuo pakkaset rajana. Kiitos hyödyllisestä tiedosta! Vaikka en muuten voi sanoa olevani eräjorma, jokin syksyisessä metsässä vetää todella paljon puoleensa. Syksyssä rakastan nimenomaan syys- ja lokakuuta. Marraskuussa alkaa minullakin käydä vaikeaksi, kun on niin pimeää ja loskaa vihaan yli kaiken. Minulle marraskuu ja maaliskuu taitavatkin olla inhokkikuukaudet. Ne kun eivät selkeästi edusta mitään sesonkia, vaan ovat vain sellaisia ankeita loskaisia epävuodenaikoja. Lentoliput sähköpostissa helpottavat toden totta! Ihanaa, että sinulla on jotain, mitä odottaa. Meilläkin on onneksi tammikuulle aurinkoa tiedossa.
Toinen syksyihminen ilmoittautuu. Olen jo pitkään ollut syksyfani, vaikka suurin osa inhoaakin tätä pimenevää vuodenaikaa niin just kuin kirjoitit -syksyllä on lupa vain myysailla kotona. <3 Mä olen itse ollut sienimetsässä lähes joka vuosi tätä vuotta lukuunottamatta, metsä on niin rauhoittava ja yhtään ei edes haittaa vaikka sieniä ei löytyisikään. :D Meillä on Zarron karvatyyny, se on aivan superihana, samanlaisia olen nähnyt mm. Elloksen valikoimissa. Samettia ihailen itsekin, tine K:lla on aivan ihania harmaansävyisiä samettityynyjä valikoimissa. :) Nyt kun möin ensin kaapit tyhjäksi vanhoista tyynyistä niin sopiikin taas hankkia muutama uusi :)
Ihana kuulla! Uskon, että ymmärrät paremmin kuin hyvin metsän terapeuttisen vaikutuksen – todella, vaikka niitä sieniä ei yhtään löytyisikään. <3 Varsinkin syys- ja lokakuusta pidän tosi paljon, kun ulkona ei ole vielä liian kylmä ja välillä paistaa ihanasti aurinkokin, mutta silti iltaisin voi upputua viltin alle sohvan nurkkaan. Ja ikinä ei ole niin ihana käydä nukkumaan kuin sateen ropistessa. Totta, kiitos, Zarrossa tosiaan on ihania karvatyynyjä. Tosin nyt olen sittenkin alkanut empiä karvatyynyjen kanssa. Koska meillä on jo tuoleilla taljat, voi karvatyynyt sohvalla olla liikaa. Tai sitten ei, onko mikään karva liikaa. :D Tyynyn värejä pohdin myös. Koska meillä on hiekanvärinen sohva ja harmaa matto, en taida kaivata siihen enää murrettuja sävyjä, vaan raikasta valkoista. Valkoinen on tietysti kesäinen, mutta karvalla ja neuloksilla tulisi ehkä riittävän talvinen vaikutelma. Ehkä tämäkin ensimmäisen maailman ongelma tässä joku päivä ratkeaa. ;)
Ah nam, mun on pakko tehdä tän innoittamana tänään risottoa :) tosin kylkeen löytyy kaapista kanafileitä. Muuten itse lisään risottoon nesteen pikkuhiljaa tarpeen mukaan, olisko siitä apua siihen koostumukseen.
Niin ihana, kun innostuit risotonkokkauspuuhiin! Risotto on siitä mainio ruoka, että joukkoon voi laittaa melkein mitä vain, joten samalla tulee taiottua jääkaapin jämät herkulliseksi lopputulokseksi. Kiitos avusta, Anne! Olen lisännyt nestettä parissa erässä, mutta ehkä en tarpeeksi rauhalliseen tahtiin. Tässä yritän kunnostautua. :)
Samaa olin tulossa huikkaamaan, että vähän kerrallaan neste, kokoajan sekoitellen. ;) Itse lisään nestettä ainakin sen kymmenen kertaa (yksi kauhallinen kerrallaan) ja kärsivällisesti odotan, että edellinen neste on imeytynyt. Ja koostumuksesta tulee joka kerta juuri täydellisen kosteaa!
Minä olen huomannut tässä iän karttuessa, että joka vuoden ajassa on jotain hyvää ja jotain tarjottavaa koti-ihmiselle. Syksy on erityisen ihanaa aikaa, juuri kynttilöiden, torkkupeittojen parhaan sesongin vuoksi. Varsinkin näin kevyessä syysflunssassa ja viimeisillään raskaana, sohvannurkka ja hyvä kirja tai ne Netflix sarjat ovat harvinaisen houkuttelevia.
Minäkin pidän sienistä ja kokkaisin taatusti enemmän erilaisia sieniruokia, jos mieheni ei inhoaisi niitä. Meillä syksyn tullessa lisääntyvät puolestaa pastaruuat ja monenlaiset kastikkeet.
Olen samaa mieltä! Itse asiassa vielä enemmän kuin syysihminen, olen vuodenaikaihminen. Rakastan sitä, että Suomessa on selkeästi neljä vuodenaikaa. Vähiten tykkään välikausista, kuten marraskuusta ja maaliskuusta, koska ne eivät edusta mitään selkeää vuodenaikaa, vaan tuntuvat vain tylsiltä siirtymiltä. Muuten löydän jokaisesta vuodenajasta paljon hyvää, myös siitä yleensä vähän vihatusta talvesta. :) Viimeisillään on kyllä paljon mukavampi olla syksyllä tai talvella kuin kesällä, jolloin takaraivossa on koko ajan sellainen olo, että jotain pitäisi tehdä ja jossain olla. Syksyllä on lupa levätä ja se jos mikä, tulee odottavalle tarpeeseen. Pastat ovat parasta syysruokaa myös ja kastikkeisiin pystyy yhdistämään kivasti monia sesongin makuja ja raaka-aineita.
Täydellisen koostumuksen sala piilee pitkissä hermoissa :) lisäilen lientä vähän kerrallaan kauhalla, ja annan porista niin kauan kunnes lientä on jäljellä noin 1/3. Sitten taas uutta lientä kehiin. Koko hommaan menee 45-60 minuuttia, ja lientäkin keitän yleensä enemmän kuin esim reseptissä, koska riisi imee itseensä lientä vielä sen jälkeen kun riisiin lisää muut lisukkeet. Koostumus saa siis olla aika vetistä, ja sitten loput lisukkeet sekaan jolloin lopputuloksena täydellisen ”kostea” risotto :)
Mainiota, tämä valmistustapa menee ehdottomasti kokeiluun! Olin tosiaan ennen siinä uskossa, että näin pitkä keittoaika pilaa riisin, mutta luotan täysin kokemuksiisi. Resepteissä on muuten aina liian vähän nestettä! Myös nopeammalla valmistustavalla tehtynä. Hermoni ovat nälkäisenä tavallistakin lyhyemmät, mutta kun valmistaudun henkisesti, ei tunnin tai vajaan kokkausaika ole – viikonloppuna ja viinilasi toisessa kädessä varsinkaan – mikään ongelma. ;)
Samaa mieltä. Rakastan syksyä! Hassua kyllä, mutta nyt olen kaivannut jo jonkin aikaa talvea. Lunta ja pakkasta! Ihanalle kuullostaa tuo risotto, täytyy kokeilla.
Ihana, että jaatte rakkauteni syksyyn! Ymmärrän hyvin myös talvenkaipuun. Vaikka ihan vielä en kaipaa ensilunta, minäkin olen oppinut pitämään talvesta tosi paljon. Valkoinen joulu etenkin olisi unelmien täyttymys, pidetään peukkuja. :) Tunnelmallisia risottokokkailuja!
En tunnustaudu syksyihmiseksi, vaikka kotona viihdynkin. Mutta tyynyprojekti on muhinut täälläkin varmaan jo kuukauden verran! Pari karvatyynyä pitäisi jostakin metsästää. Kun en sienestämäänkään meinannut lähteä :D Tuota risottoa maistaisin kyllä mielelläni, nam! Olen sen verran välineurheilija lajissa kuin lajissa, että harkintaan menevät nuo Fiskarsin vehkeet!
Ymmärrän hyvin! On vallan inhimillistä kokea sateinen ja pimeä vuodenaika epämieluisana. Ja sienestämisestäkin saat synnynpäästön. :D Huojentavaa kuulla, etten ole yksin tyynyprobleemani kanssa! Arvaa vaan, onko täällä kesätyynyt edelleen. Aloin epäröidä karvatyynyjen kanssa, kun meillä on jo paljon taljoja tuoleilla, mutta toisaalta en ole löytänyt mitään talvista tilallekaan. Ennen kivoja sisustustyynyjä on vain ”kävellyt vastaan”. Nyt tuntuu, että ensimmäisen kerran painin ihan kunnolla tämän miten sisustaa sohva talveen -haasteen kanssa. No eipä tämä onneksi ihan kamalan vakava kriisi ole. ;) Olen samaa mieltä, että hyvät välineet helpottavat elämää ihan älyttömän paljon on kyse sitten ruoanlaitosta, pihatöistä tai lapsenhoidosta. Turhakkeita inhoan, mutta oikeasti käytössä olevien välineiden täytyy olla laadukkaita ja pitkäikäisiä. Fiskarsin laatu ei ole minulla pettänyt koskaan.
Rakastan kanssa syksyä juuri postauksessa mainitsemiesi juttujen takia! Rakastan sitä fiilistä että voi oikeasti vaan viettää aikaa kotona eikä ”tarvitse” mennä ulos tekemään jotain koko ajan kuten kesällä. Se on se balanssi. Rakastan kesää ja kesäelämäntyyliä mutta syksy toimii ihanana kotikautena meno-kesän jälkeen! Täälläkin tosin kaivattaisiin vielä syksyisiä tyynyjä, itseäni kyllä houkuttelee jotkut samettiset yksilöt!
Ihana kuulla! Juuri tuo, ettei koko ajan (muka) tarvitse tehdä jotain. Kesä on mielettömän ihanaa aikaa, mutta koti-ihmiselle vähän väsyttävää, kun huono omatunto kolkuttaa heti yhdenkin aurinkoisen hetken hukkaamisesta. Tasapainoa nimenomaan arvostan minäkin. Pidän neljästä vuodenajasta juuri siksi, että kontrasti on tarpeeksi suuri. Syksy ei tuntuisi miltään, ellei ensin olisi ollut lämmintä kesää, eikä kevät tuntuisi miltään, jos ei ensin olisi tarponut lumessa. :) Minulla on edelleen ne oikeat tyynyt löytämättä, mutta sametti on kyllä tosi varteenotettava vaihtoehto, kun karvaa on jo niin paljon taljoissa. Toivoittavasti löydät myös sopivat syystyynyt, tunnelmallisia terveisiä!
Mistä muuten nykyiset sohvatyynynpäällisenne on peräisin? Monta kertaa oon ihaillut mutta aina jäänyt selvittämättä, ihana sommitelma nimittäin! Teillä näyttää kyllä aina niin hyvältä :)
Moi Ida! Kaikki kolme tyynä on samalta Chhatwal & Jonsson -merkiltä. Omani ovat helsikiläisestä Zarrosta, mutta jos et pääse sinne ostoksille, myös netistä löytyy. Lämmin suositus tyynyille, ne ovat omatkin pitkäaikaiset suosikkini. :) Kiitos paljon, aivan ihanasti sanottu!
Hei.syksyihminen..hmm.., mutta aivan ihana sateenvarjo! Voinko udella, mistä moisia
Saa.
Hyvää syksyä
Tanja A.
Moi Tanja! Totta kai saat kysyä. Sateenvarjo on jo edesmenneestä Kodin Ykkösestä, mutta merkki on Isotoner, ja sitä pitäisi mielestäni löytyä muistakin tavarataloista, Stokkalta ja Sokokselta varmaankin. Toivottavasti löydät ja kiitos samoin, kaunista syksyä!
Hei Laura! Joku jo kommentoikin tuohon risottoasiaan, mutta mun mielestä täydellisen kostea risotto syntyy 15 minuutin keittämisellä, tunnissa riisistä tulee kyllä auttamattoman ylikypsää. Itse käytän Marco Pierre Whiten reseptiä, jossa 400g riisiä lientä tulee n. 1,5 litraa. Ensin lisätään puolet ja loput pienissä erissä.
Ja oikeastihan se ykkösjuttu on sekoittaa koko ajan :) Mun resepti löytyy mutten täältä: https://st-black.blogspot.fi/2017/09/myskikurpitsarisotto.html
Tapoja on varmasti yhtä monia kuin tekijöitäkin. Yllä olevan metodin opin aikoinaan kokilta ja riisistä ei taatusti tule ylikypsää, ainakaan näin ei ole koskaan käynyt useamman vuoden kokemuksella.
Onkohan se sitten riisilajikkeesta kiinni? Se riisi, jota itse käytän ylikypsyy puuromaiseksi mössöksi.
Hmm.. Käytän arborio-riisiä ja vielä 45 minuutin keittämisenkin jälkeen se saattaa olla lähes raakaa. Joskus voin saada kypsäksi jo siinäkin ajassa mutta lisäilen kuumaa lientä hyyyvin hitaasti keski-/alhaisella lämmöllä ja annan riisin ”hautua” välissä (sivuhuomio: tällöin on aina hyvä aika hörppiä valkkaria :D) samalla sekoittaen, jolloin riisi pikemminkin ehkä hiljalleen kypsyy kuin kiehuu vedessä?
No siitä se ero sitten tulee – minä sekoitan koko ajan kiehuvaa risottoa, jotta tärkkelystä irtoaa mahdollsimman paljon :)
Ihanaa, kun autatte risottonaista hädässä. Kiitos! Uskon, että molemmilla tavoilla voi onnistua riippuen tosiaan mieltymyksestä joko keittää vähemmän aikaa sekoittaen tai sitten pidempään hautuen. Nestettä olen varmaan ainakin käyttänyt liian vähän, silti, vaikka lisään aina enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Essi, myskikurpitsarisottosi näytti taivaalliselta (ja juuri sopivan kostealta). Ei auta kuin harjoitella kattilan äärellä lisää, mikä onneksi on vallan mieluisaa hommaa. :)
Syksy <3
Pakko kysäistä että osaatko neuvoa mistä keittiöön saisi tuontapaisia julisteita kehyksissä (tai ilman)?
Ihanaa jakaa syysfiilistelyt kanssanne! Meidän pienet keittiöjulisteet on Deseniosta ja siellä on kyllä laaja valikoima vastaavia. Myös Etsy kannattaa kurkistaa. :)
Samat ajatukset joka hiton syksy sienimetsään lähtemisestä ja viimeksi olin 2014. En taida tänäkään syksynä päästä sienestämään, mutta metsään olemme sentään viikonloppuna pari kertaa perheen voimin päässeet. Tyttöni aloitti päiväkodin elokuussa ja hänen omahoitajansa tekee lastentarhanopettajan lopputyötä lasten luontokasvatuksesta. Ilmeisesti juuri tämän vuoksi meille on todella innokas pieni vaeltaja.
Kantarellirisotto on superhyvää ja on pakko sanoa, että taitaa olla kreikkalaisen salaatin ja amerikkalaisten pannukakkujen lisäksi ainoa ruoka, jossa en ole todellakaan tainnut ikinä epäonnistua. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta risotto taitaa olla myös helppo ruoka aloitteleville kokeille, koska en pidä i†seäni varsinaisena keittiömestarina. Vaatii vain vähän aikaa ja viitseliäisyyttä. Mikä siinä muuten onkin, että risottoa on vaikea valmistaa ilman ruuanlaittoviiniä..? Pullo on avattava jokatapauksessa, niin pakkohan se loppukin on johonkin tuhlattava kai.
Talvi yllätti autoilijat ei ole mitään verrattuna siihen, että syksy yllätti sienestäjän! Selitän itselleni, että tämä ensimmäinen asumisvuosi on poikkeuksellinen, kun meillä on to do -listalla edelleen koko ajan jotain kotiin liittyvää, eikä muusta elämästä huomaa ja ehdi nauttia samanlalla. Odotankin niin sanotusti toista kierrosta kaikista sesongeista, joulusta nyt ensiksi. Jospa tänä vuonna se tuntuisi erilaiselta kun olohuone ei ole tyhjän kolkko ja toinen huone täynnä muuttolaatikoita. Todennäköisesti silti sienestämisestä tulee haaste ensi vuonnakin. :D Huojentavaa sentään, etten ole saamattomuuteni kanssa yksin. Kuulostaa aivan ihanalta tuo luontokasvatus. Kuten tuossa yllä toiseen kommenttiin vastasin, en voi kehuskella olevani varsinainen eräjorma, mutta luonnon hyvää tekevään vaikutukseen uskon ihan todella paljon ja onhan se tieteellisestä todistetukin. Samaa mieltä tuosta, että risotto on helppo ruoka. Täydellisen koostumuksen saaminen voi vaatia vähän treenaamista (minulla ainakin), mutta maun puolesta risotto onnistuu aina, koska voi, juusto ja viini. Jep, en osaa kuvitella valmistavani risottoa ilman viiniä ja samalla sitä sitten kaataa lasillisen kokkailun kylkeen. Kuuluu yksinkertaisesti asiaan. :)
Mistä ihana neuletakki ja sateenvarjo ovat? :)
Moi Kati! Neuletakki on muutaman vuoden vanha, merkkiä Samsøe & Samsøe. Heillä voi hyvin olla vastaavia tänä vuonna, joten kurkkaa ihmeessä Helsingin-liike tai verkkokaupat. Sateenvarjo taas on merkkiä Isotoner. Ostin sen vuosia sitten Kodin Ykkösestä, mutta kyseessä on yleinen sateenvarjomerkki. Mielestäni olen nähnyt läpinäkyviä versioita sittemmin muissa tavarataloissa, Stokkalla, Sokoksessa ja/tai Aleksi 13:ssa. :)
Mä uskalsin kokeilla risoton kokkaamista vasta pari vuotta sitten. Ja yllätyksekseni se olikin ihan helppoa. Olen tehnyt tällä perusohjeella ja aina tulee yhtä hyvää ja ”kosteaa” : http://sinikokkaa.blogspot.fi/2010/10/savulohirisotto.html
Moi Sini! Olen samaa mieltä siitä, että risottoa pidetään ihan turhaan vaikeana ruokana. Minusta maun puolesta risotossa on helppo onnistua aina, itse jään vielä hiomaan tuota koostumusta. Kiitos herkullisen kuuloisesta reseptistä! Sinäkin siis lisäät nestettä todella pikkuhiljaa, tässä taitaa olla kompastuskiveni. Lohi kuuluu ehdottomasti suosikkeihini, joten ohjeesi menee kokeiluun. :)
Pakko tulla sen verran korjaamaan, että kyseessä ei ole siis minun ohjeeni. Bloggaaja sattuu olemaan kaima :)
Aivan! Sitten kaimalle reseptistä kiitos ja sinulle sen jakamisesta. :)
Mä teen risoton Jamie Oliverin ohjeilla, jotka netistä joskus kaivoin, ja koostumuksesta tulee aina ihanan kermainen. Eli lisäilen nestettä kauhallinen kerrallaan ja sekoittele risottoa koko ajan. Lämmön pidän mietona niin, että kuitenkin koko ajan kiehuu, mutta ei yhtään enempää. Mun bravuuri on mascarponerisotto parmankinkulla (ja runsaasti sipulia, valkosipulia ja purjon valkoista osaa!).
Ihana neuletakki muuten, mistä olet sen hankkinut? Itselläni on hakusessa vastaavanlainen, mutta lähes kaikissa tuntuu olevan akryylia, joten sitä oikeaa ei ole vielä löytynyt…
Kiitos arvon naiset! Kompastuskiveni on löytynyt. Se on nimenomaan tuo nesteen lisääminen kauhallinen kerrallaan, jonka sinäkin mainitsit. Olen aika suurpiirteinen kokkaaja (en ole varmaan koskaan elämässäni noudattanut yhtäkään reseptiä täysin), niin arvaa onko minulla lorahtanut liemi kattilaan vain parissa osassa. ;) Hienoa, että syy löytyi, niin pääsen kokeilemaan uutta valmistustapaa. Arvaa herahtiko vesi kielelle parmankinkusta ja mascarponesta – menee muuten kokeiluun tuo yhdistelmäkin!
Kiitos! Neuletakki on muutaman vuoden vanha ja todella hyvin palvellut Samsøe & Samsøe. Uskoisin mallistossa olevan vastaavia tänäkin vuonna. Muista heidän neuleistaan minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta muistan monen kehuneen hinta-laatusuhdetta hyväksi. Neuleiden ostaminen ei minustakaan ole helppoa. Miten monta kertaa olen kurkannut jonkun Tiger of Swedenin tai Filippa K:n pesulappua ja järkyttynyt, miten 200-300 sadan euron neule voi olla akryyliä!
Hyvä että ratkaisu löytyi! Risoton valmistus vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta lopputulos on onneksi odottamiseen arvoinen.
Mascarponerisotto on kyllä ihan super hyvää! Paljon sipulia, purjon valkoista osaa ja valkosipulia, ja ne kannattaa miedolla lämmöllä pehmittää ihan pehmeiksi ennen riisin lisäämistä. Kun risotto on kypsää, pois liedeltä, nokare voita, runsaasti mascarponea (itse laitan muistaakseni purkillisen johonkin 4-6 hengen annokseen) ja maun mukaan (eli paljon!) raastettua parmesania. Sitten risotto saa vetäytyä muutaman minuutin, ja tarjoillaan parmankinkun kanssa. Netistä löysin joskus jonkun Jamie Oliverin ohjeen, kun olin syönyt vastaavaa ravintolassa, ja jo ekalla kerralla kotona tuli ihan samanlaista!
Kiitos neulevinkistä! Järkytyn aina itsekin, kun kalliissa neuleissa on mukana akryylia, jää kyllä ostamatta…
Täällä myös yksi syysihminen! Sienistä en niinkään perusta, mutta ai että kaikki muu fiilistely. Kotihiiri nauttii. Olen hiljalleen alkanut kyllä nauttia kaikista vuodenajoista ja yrittänyt löytää jokaisesta ne parhaat puolet. Talvi oli minulle hankalin monen monta vuotta. Vihamielisyys talvea kohtaan loppui kuitenkin kun opin yksinkertaisesti pukeutumaan kunnolla ja lunta rakastava koira muutti taloon. Viime talvena ostin kunnon icebugit ja nyt ei tarvise enää liukastellakaan!
Kiitos muuten Madridin vinkeistä! Sinne en olekaan vielä reissannut ja jos matka joskus tulee ajankohtaiseksi tiedän minne klikkaan itseni ja palauttelen vinkit mieleeni :)
Ihana kuulla samanlaisia mieltymyksiä ja jakaa teidän muiden kotihiirten kanssa ihastus syksyyn! Tiedätkö, minulla on tismalleen samat kokemukset. Nuorena vihasin talvea, mutta oliko se ihme, kun kaduilla liukasteli ja varpaansa jäädytti tekonahkaisissa halpissaappaissa, joista meni jokainen loskatippa alta aikayksikön läpi ja toppatakki oli ehkä napaan asti. Näin aikuisena, kun kaapissa on Uggit pakkasille, kumpparit syksylle ja oikein muhkea toppatakin talvelle, nauttii vuodenajoista ihan eri tavalla. Lisäksi juuri viime talvena vaunu- ja koiralenkeillä tajusin, että liukastelu saa nyt riittää. Ystäväni suosituksesta ostin Icebugit ja ne olivat loistava täydennys kaappiin! Tähän tämä on mennyt, nastakengistä puhumiseen, mutta oikeasti on vain ihana olla tässä asiassa aikuinen. ;)
Kiitos palautteesta, ihana kuulla! Näin minäkin teen. Saatan tallentaa Pinterestiin matkajuttuja ja -postauksia, joihin on sitten helppo palata, kun reissu on ajankohtainen. :)
Anteeksi – off topic – mutta sinulla on olohuoneessa upea matto. Mistä olet hankkinut sen?
Moi Liina! Aina saa kysyä myös aiheen vierestä. Olohuoneen matto on VM-Carpetin Hattara, jolle annan täyden suositukseni. Pinta on aivan ihanan pehmeä ja väri juuri hyvä harmaa. Meillä on samaa mattoa muuallakin kodissa, niin paljon olen siitä tykännyt. Standardikokoja Hattasta saa monestakin verkkokaupasta (kuten iskusta ja Hobby Hallista), ja lisäksi Hattaraa pystyy teettämään mittatilauskoossa ainakin VM-Carpetin omasta myymälästä tilaamalla, ehkä muidenkin jälleenmyyjien kautta. :)