Minun ei pitänyt tänään itsenäisyyspäivänä julkaista mitään, mutta hellyin toisiin aatoksiin, kun saimme kerran kuusen esille, ja kun olette odottaneet siitä kuvia. Tässä siis ensimmäinen katsaus joulukuuseemme, joka aikaisemmista vuosista poiketen on iso ja koristelultaan runsas, työnimenä kun enemmän on enemmän.
Osasin ihmeen hyvin arvioida tarvittavan koristemäärän siihen nähden, että en ole vuosiin koristellut näin isoa kuusta. Laihialaisittain kuusi on aika tyhjä takapuolelta, mutta onneksi se ei näy. Joku tinkelitankeli saattaa vielä eksyä mukaan, mutta yleisesti ottaen kokonaisuus alkaa olla toivotunlainen. Vaihdoin sitten kuitenkin mustat samettiset rusetit valkoisiin ja beigeihin, sillä musta ei erottunut kuusesta tarpeeksi ja näytti vähän synkältä.
Kuten jo aikasemmin myönsin, kuusi ei ole aito, vaan Stockmannilta ostettu kestokuusi Triumph Tree Forest Frosted. Ainakaan Helsingin keskustassa en enää nähnyt tätä meidän kuusta, mutta muita siellä kyllä oli jäljellä. En tiedä, tekevätkö kuvat kuuselle oikeutta, mutta kuusi on ohuine ja tuuheine neulasineen todella aidonnäköinen verrattuna osaan muovisista serkuista. Minulle joulukuusen on kestoversionakin oltava tummanvihreä. Edes valkoinen ei käy päinsä, muista väreistä puhumattakaan.
Tekokuusen jalka ei ole mikään kaunokainen, mutta ennen kuin saan aikaiseksi hommata siihen suojan, peittelin kuusen alustan kauniilla laatikoilla ja paperikasseilla. Suomessa en ole juurikaan nähnyt myytävän kuusenjalansuojia, mutta Briteistä tilaamalla saa ainakin kauniita rottinkisia.
Taaperokaan ei ihan joka sekunti muista mennä näpräämään koristeita, eli toistaiseksi yhteiselo on sujunut kohtuullisen mukavasti. Silti oikean kuusen kanssa havuja olisi tippunut jo tässä vaiheessa yksi jos toinenkin. Alaoksien muovisia ja paperisia koristeita tytär saa toki siirrelläkin, kunhan meininki ei ylly sen villimmäksi. On täällä kuudennen päivän joulukalenterikin muistettu avata Sisustuskoiraa myöden totta kai.
Kuusikuvia tulee myöhemmin vielä lisää, mutta ensimmäisten tunnelmien myötä rauhaisaa itsenäisyyspäivää jokaiselle!
Kaunis kuusi! Ja kiva kun muovisen voi laittaa jo näin ajoissa, pitäisiköhän itsekin aktivoitua asian tiimoilta viikonloppuna…
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Kiitos Johanna! Pieni lapsi oli minulle ensisijainen syy harkita kestokuusta aidon tilalle, mutta aika nopeasti tajusin sen muutkin edut: nythän kuusi voi olla paljon pidempään esillä. Otammekin varmasti tavaksi koristella kuusen jatkossa joulukuun alussa, vaikka ensimmäisenä adventtina tai itsenäisyyspäivänä. Kiva, jos intoudutte myöskin koristelupuuhiin. Kiitos ja samoin sinulle näin jälkikäteen!
Kaunis kuusi! Meilläkin kuusi otettiin esille jo itsenäisyyspäivänä. Rauhallista juhlapäivää.
Ihana kuulla, kiitos! Tulin heti vastavuoroisille kuusivierailulle teille ja olipa nätti! Valkoinen lumi on tosi symppis kuusessa ja olen ihan samaa mieltä kanssasi, että kulta on aika lyömätön jouluväri. :) Kiitos, sitä samaa myöhästynein terveisin!
Ihanaa itsenäisyyspäivää ja kiitos kuusikateudesta. :’D Harkitsen jo pakkaavani vauvan ja taaperon mukaani tyhjentämään Stocmannia.
Mutta ehkä on kuitenkin parempi tyytyä tänä vuonna kuitenkin siihen alkuperäiseen, kuusettomaan, suunnitelmaan.
Kiitos ja anteeksi, vai miten se meni! :D Emme taida saada mistään kasvatettua sinulle kolmatta kättä, niin ehkä parempi nauttia pienistä tontuista tänä vuonna ilman kuusta muunlaisin joulukoristein. ;)
Ihan kuin olisin nähnyt kauppakeskus Kaaressa jossain kaupassa rottinkisia suojia jalalle, ehkä Hankkija tms. No, kuitenkin kotimaasta bongattu.
Niinkö? Kiitos paljon vinkistä Jenni! Tiedän tuon kaupan ja olen käynyt siellä Kaaressa asioidessani. :) Selvitän asiaa. Clasun verkkokaupassa näin rottinkisen suojuksen, mutta se oli valitettavasti liian pieni halkaisijaltaan. Kiva, jos saataisin kuusenjalan suojia Suomeenkin, sillä kestokuuset vaikuttavat yleistyvän kovaa vauhtia.
Oi miten kaunis kuusi! Nautin suuresti blogisi lukemisesta, tyylisi on pettämätön, kuvat ovat aina niin kauniita ja teksti oivaltavaa. Kiitos! On jo melkein liian täydelllistä että olet vielä jouluihmisiä :) Meille tulee kyllä tänäkin jouluna aito kuusi vaikka lapset ovat 4,5v ja 1v9kk, en vain pysty luopumaan kuusen tuoksusta. Vilkkaat lapset, aito kuusi ja lisätään siihen vielä preferenssi nimenomaan lasisiiin koristeisiin niin saadaan aika jännittävä yhdistelmä. Aikaisempina vuosina kuusi koristeineen on saanut olla ihmeellisen rauhassa, saa nähdä miten tänä vuonna käy.
Ilahduin suunnattomasti kommentistasi, kiitos tosi paljon! Tällaiset sanat piristävät päivää ihan hurjasti ja luen aina miehellekin ääneen ”hei kuuntele, miten ihanan kommentin sain”. Olen taas nykyään jouluihmisiä. Kirjoitin juuri tämänpäivän postauksessa siitä, miten olen löytänyt uudestaan joulumielen, jonka hetkeksi kadotin jonnekin aikuisuuden jalkoihin. Arvostan tosi paljon päätöstä aidosta kuudesta! Sinun nuorempisi on sitten hyvin samanikäinen kuin tyttäreni. Kuten kaikessa muussakin, niin myös tässä asiassa lapset ovat tosi erilaisia. Me pääsemme monessa muussa asiassa helpolla, mutta yhtä killuttimista kiinnostunutta tuskin ikäluokasta löytyy kuin meidän daami. :D Eilenkin hän irroitti kaikki alaoksien koristeet, mutta eipähän tarvinnut imuroida. ;) Ihana kuulla, että teillä aito kuusi on edes jotenkin mahdollinen vilperttien kanssa. Nauttikaa täysillä tunnelmasta ja tuoksusta. <3
Plantagenilta löysin myös rottinkisen kuusenjalan suojuksen.
Moi Miia! Kiitos kovasti avusta! Täytyy katsoa. Luulen, että meidän tapauksessamme isoin haaste on löytää tarpeeksi iso suojus. Ostin nimittäin sitten kuitenkin Clas Ohlsonin suojan, kun se näytti kaupassa niin isolta, mutta eihän se mahtunut. Meidän kuusessa taitaa olla tavallista kookkaampi jalka, niin siksi löytäminen tuottaa hankaluuksia. Kiva, että suojia on kuitenkin muuten alkanut tulla Suomenkin markkinoille. :)