Kaupallinen yhteistyö, Lejos ja Asennemedia
Yksi jouluperinne, jota haluan alkaa yhä enemmän vaalia, on jouluiset aamiaiset pitkin loppuvuotta. Joulumaustetun kahvin lisäksi sesonkiin sopii tietysti ainakin kanelinen omenamysli, riisipuuro sekä joululimppu. Tänään teen kuitenkin sunnuntain kunniaksi aamiaispannareita, jouluisia ja terveellisiä sellaisia.
Sain idean terveellisistä jouluisista aamiaistapannareista samasta ilmiöstä kuin varmasti kaikki muutkin aikanaan, kun kahden raaka-aineen banaani-kananmunapannareista tuli hitti. Edelleen pidän sitäkin hyvänä välipalana, mutta lisään itse mielelläni mukaan esimerkiksi kauraa ja rahkaa lisäämään ruokaisuutta ja ravitsevuutta. Resepti vaihtelee hieman joka kerta, mutta tällä kertaa mukana on jouluisasti omenaa ja kanelia.
Terveelliset joulupannarit
1 banaani muussattuna
1 omena raastettuna
3 kananmunaa
2 ruokalusikallista rahkaa tai rahkan ja jugurtin sekoitusta
0,5 dl maitoa (itse käytin kasvimaitoa, esimerkiksi Blue Diamond -mantelimaito sopii hyvin)
0,5 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
kanelia oman maun mukaan
kookosöljyä paistamiseen
Sekoita taikina sauvasekoittimella sileäksi ja paista letut pannulla. Taikinasta tulee jopa parisenkymmentä pikkupannaria, eli satsin voi totta kai tehdä puolikkaana, mutta en kanna vastuuta, jos letut silloin loppuvat kesken.
Nautimme pannarien kanssa Den Gamle Fabrik -kevythilloja, joita olen ostanut jo monen vuoden ajan. Ja ennen kuin kukaan ymmärtää kevyt-termin väärin, tarkennan. En ole yleisesti light-tuotteiden ostaja ja enkä ollenkaan kaloreiden vahtaaja, mutta ylenpalttista sokeria en ymmärrä päivittäisissä jugurteissa, myslissä enkä kyllä hilloissakaan. Laitan aina reseptiä vähemmän sokeria myös itse tehtyihin marjahilloihin -ja -soseisiin, koska en vain kaipaa sitä maun puolesta, vaan annan mieluummin pääroolin hyvää tekeville marjoille.
Perinteisellä tavalla valmistetuissa Den Gamle Fabrik -hilloissa on 50 % vähemmän sokeria ja sitäkin enemmän marjaa – tämä on kevytdiili, johon on olen lähtenyt ja jota suosin edelleen. Oma suosikkini on jo pitkään ollut vadelma, mutta boysenmarjasta tuli tämän aamiaisen jälkeen kova kilpailija. Den Gamle Fabrik -kevythilloista löytyy myös mansikkahillo ja appelsiinimarmeladi, joka on pakko pian korkata perinteisesti paahtoleivän kanssa.
Taaperolle tarjoilin pannarit rusinoilla – tietenkin lumiukkohenkeen – ja arvatkaa vaan, lähtikö annoksesta ensimmäisenä napit ja silmät. Tyttäreni rakastaa rusinoita yli kaiken ja pohdinkin, onko tässä nyt 18 vuoden työ tehty ja loppuelämän äitiyspisteet lunastettu, kun sain hänelle sen, mitä hän on eniten elämältään toivonut, rusinasponsorin.
Jos on tytär ehdollistunut rusinoihin, niin on vanhemmatkin. Kuten olen monesti kertonut, Sun-Maidin rusinarasiat ovat pelastaneet meidän lentomatkamme ja aika monta muutakin tilannetta. Parasta on, ettei tiukan paikan rusinakortista tarvitse potea huonoa omaatuntoa, sillä Kalifornian auringon kuivattamat viinirypäleet eivät sisällä lisättyä sokeria tai lisäaineita, mutta kuitua ja kaliumia kyllä.
Lejoksen sivuilta löytyy paljon lisää reseptejä, rusinoiden ystäviä saattaa kiinnostaa ainakin riisipuuro rusinakeitolla. Tähtikipon rusinoista tuli jotenkin kotoisa joulufiilis muutenkin, sillä lapsuudenkodissa meillä oli aina rusina-pähkinäsekoitus koko joulunalusajan esillä. Tai siis piti olla, mutta päivässähän se kuulemma hupeni. Omasta lapsuudestani vaalin myös hauskojen ruoka-annosten perinnettä. Lumiukkopannarit on maailman helpoin toteuttaa ja lisää veikeitä ideoita löytyy Googlesta ja Pinterestistä haulla food art for kids. Näemmä meillä periytyy myös neuletakkimaku.
Nuo hillot kiinnostavat. Myydäänkö niitä ihan tavallisissa ruokakaupoissa?
Moi Satu! Juu, myydään. Ihan pienimpien lähikauppojen valikoimasta en osaa sanoa, mutta omani olen ostanut aina ihan perus ruokakaupasta, milloin mistäkin. :)
Nam. Nuo banaaniletut on kyllä niin hyviä!
Niin ovat! Tuunattuna ja sellaisenaan. :)
Ihanat neuletakit äiti-tytär -tyyliin!
Saanko kysyä, minkä merkkinen sinun neuletakkisi on?
Kiitos Emmi! Totta kai saat. Omani on muutaman vuoden vanha Samsoe & Samsoe. Olisikohan mallistossa vielä samantyyppisiä? Tyttärelle löytyi hauskasti samanhenkinen tänä jouluna Lindexiltä.
Vitsit. Tuota lettureseptiä on pakko kokeilla. Kahden raaka-aineen banaanilettuja olen tehnyt ennenkin esikoiselle, mutta tällainen täyttävämpi vaihtoehto on kokeilemisen arvoinen. Ehkä tarjoilen syntymäpäivän aamuna tytölle juhlalättyset.
Näistä tuli kyllä tosi herkullisia, vaikka itse sanonkin. Jo ainakin yhden palautteen perusteella letut ovat onnistuneet muillakin. :) Taikinaa voi toki tuunata milloin milläkin. Mustikat ainakin ovat ihana idea ja miksi ei rusinoita voisi laittaa jo taikinaankin, etenkin, jos kohderyhmänä on pienet herkuttelijat. ;)
Tein kerran banaanipannarit vain banaanista ja kananmunista ja ne oli jo niin hankala paistaakin, että olen siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien lisännyt joukkoon kaurahiutaleita aika runsaalla kädellä, joskus myös kookos- tai mantelijauhoja (nekin toimii) ja välillä pakastettuja mustikoita jo paistamiseen.
En ole ikinä itse pitänyt rusinoista, niin en ole oikein tajunnut tarjota tytöllenikään. Päiväkodin joulukalenterista hän sai rusinoita kiiltokuvien lisäksi, näytti maistuvan :D Meillä lentoeväinä ovat tähän asti toimineet ne Semperin sormenpään kokoiset mininaksut, ensi kerralla ehkä niitä rusinoita. Ihana tuo harmaa villatakki!
Jäin oikein miettimään, millaisia paistokokemuksia itselläni on ihan niistä yksinkertaisemmista letuista, mutta en muista. Nämä ainakin pystyivät onneksi hyvin koossa, sillä lettujen leviäminen on kyllä nälkäpäissään turhauttavaa. :D Mustikat on super kiva lisä taikinaan ja varma hitti, sillä rusinoiden lisäksi mustikat ovat tyttären suurinta herkkua, joten kiitos muistutuksesta! Meillä taas naksut eivät koskaan ole olleet hitti. Kyllä ne alas menevät, mutta niillä ei ole samaa tilanteen seisauttavaa supervoimaa kuin rusinarasialla. :D Pääasia, että on joku ”ase” kyseisiin tilanteisiin. Päiväkodissa on kyllä niin liikkiksiä joulujuttuja, että ihan kateeksi käy, kun ei itse pääse osallistumaan. Kiitos! Molempien lämmittävät villatakit ovat kovassa käytössä.
Näitä lettuja täytyy kokeilla pikimmiten, houkutteleva resepti!
Noista rusinoista… luin, että 100 grammassa rusinoita on 28 sokeripalaa, ei siis ihan vähän. On kuitenkin tilanteita, joissa jokin pikku syötävä pelastaa pienen lapsen kanssa, se on selvä, mutta hampaiden kannalta ei ole hyvä niitä napostella jatkuvasti.
Ihana, jos innostut kokeilemaan! Ainakin ensimmäisten palautteiden mukaan ne ovat maistuneet kokeilijoille. Kiva, että tarkka resepti on nyt itselläkin tallella. Olen vähän turhan suurpiirteinen kokki, joten jatkossa ei tarvitse muistella ja arvata suhteita, vaan voi luntata täältä. :) Juuri näin, kohtuus kaikessa pätee meillä ihan kaikessa syömisessä aikuisia myöden. Missään nimessä sokeripitoista (vaikka lisätystä sokerista ei olekaan kyse) ei ole tarkoitus syödä suuria määriä päivittäin, vaan joko muutama rusina lisukkeeksi tai jälkkäriksi tai sitten harvemmin saa mennä koko rasia, kun tilanne, usein lentomatka tai ravintolassa syönti, niin vaatii ja silloin paljon mieluummin rusinoita kuin vaikka karkkia. :)
Mun on nyt pakko vähän pahoittaa taas mieleni :D Miksi pitää tehdä kevyttuote, jota isolla mainostetaan vähäsokerisena, mutta sitten siihen on pitänyt lisätä makeutusaineita (näissä hilloissa steviaa, joka maistuu tosi pahalta, tai vaihtoehtoisesti aspartaamia, asesulfaami k:ta, sukraloosia…), miksei vaan voi tehdä hilloa vähemmällä sokerilla? Yleensä nuo makeutusainetuotteet on suuhun vielä sokeriversiotakin makeampia, vaikka ratsastavat ”terveellisyydellä”. Toki makeutusaineista voidaan olla montaa mieltä, mutta fakta on se, että makeutta ei kukaan ”tarvitse” ja itse en ainakaan halua syödä itse enkä syöttää lapsille keino-aineita. Onneksi itse tehden saa sokerimäärää säätää niinkuin haluaa tai mikä parasta, marjat voi näin talviaikaan syödä pakkasesta ihan sellaisenaan :)
Rauhallista joulunodotusta, sokerilla tai ilman :)
Moi Nina! Kiva, kun laitoit viestiä. Juttelen näistä mielelläni ja selvennän omaa kantaani. :) Ruokapostaukset ovat vähän sellaisia, että minun tekisi aina mieli kirjoittaa loppuun pitkät vastuuvapauslausekkeet, koska nämä eivät ole koskaan ihan yksiselitteisiä asioita, eivätkä sellaisenaan kuvaa suhtautumistani ravintoon. Se tekisi kuitenkin sunnuntain leppoisasta pannaripostauksesta aika raskaan ja paatoshenkisen, mutta onneksi kommenttiboksi on hyvä paikka jatkaa. :)
Jos kiteytän lyhyesti perheemme ruokafilosofian, avain on monipuolisuus ja tasapaino. Sekä minä että tyttäreni syömme joka päivä mustikoita pakkasesta, on siellä vielä onneksi jäljellä mummun mökin satsi puna- ja mustaherukoitakin. Marjat sellaisenaan ovat siis minustakin parasta ja kuten kirjoitin, jos teen marjoista sosetta, en koskaan laita ohjeenmukaista hillosokerimäärää, vaan ehkä nimeksi vähän. Useimmiten pakastamme marjat sellaisenaan ja nykyään onneksi kotimaisia marjoja saa kaupan pakasteesta vuoden ympäri, sillä hirmuisia määriä emme pysty pitämään pienessä pakkasessa kerrallaan. Syömme marjoja päivittäin puurossa ja luonnonjugurtissa.
Olen kuitenkin siinä mielessä ”ranskalainen”, että kun arjen ruokailu on hyvällä, terveellisellä ja kasvispainotteisella pohjalla, en kanna huolta siitä, eksyykö satunnaiseen viikonloppuaamiaiseemme vähän enemmän sokeria (tai vaihtoehtoisesti muita makeuttajia), koska minusta elämään kuuluu myös herkuttelu kohtuudella. Luontevan rennon suhtautumisen ruokaan haluan opettaa myös tyttärelleni. Kuuntelin juuri viime viikonloppuna ruokakaupassa äitiä, joka kauhisteli paistopisteellä hiilarien määrää pienelle pojalleen. Minusta taas se oli surullisinta, mitä olen hetkeen aikaan kuullut. Että pulla ei ole lapselle iloinen satunnainen viikonloppuherkku, vaan äidin kauhistelema synti jotain ihmellistä hiilariksi kutsuttua ainetta.
Itse pidän aidosti näistä Den Gamla Fabrik -hilloista viikonloppulettujen ja -pannarien kanssa ja minusta maku on ihan samanlanen kuin perinteisissä hilloissa, ellei parempi. Oletko maistanut kyseisiä hilloja vai kokenut stevian yleisesti sivumaultaan oudoksi? Steviahan on luonnonmukainen makeuttaja, joten sinänsä en vertaisi keinotekoisiin vastaaviin. Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että keinotekoisesti makeutetut tuotteet eivät ole yhtään sen parempia kuin sokeriset. Siksi kirjoitinkin, että en ole yleisesti ottaen light-tuotteiden käyttäjä, eikä tämä postaus suinkaan ollut puheenvuoro makeutusaineiden puolesta, vaan yhden hillosarjan, jossa on enemmän marjaa, vähemmän sokeria ja hitusen (viimeisenä raaka-ainelistalla) luonnonmukaista steviaa. Minusta se on edelleenkin oikein hyvä diili. :)
Olet totta kai oikeutettu tunteisiisi ja sitä varten blogini keskustelumahdollisuus on. Toivoisin kuitenkin, ettei asioita aina nähtäisi välittömästi niin mustavalkoisesti. Huomasithan, että itse lettureseptissä ei ollut lainkaan lisättyä sokeria vaan se oli nimenomaan tervellistä herkuttelua? Toivottavasti mielesi on vähän vähemmän pahoittunut nyt. ;) Mukavaa joulunaikaa!