Kaupallinen yhteistyö, Neste ja Asennemedia
Tunnistaako kukaan teistä sen tunteen, että jouluna on krooninen huono omatunto kaikesta? Eniten minua surettaa se, miten juhlan yltäkylläisyys saa valtavan määrän vähäosaisia tuntemaan itsensä tänäkin jouluna vähempipätöiseksi, kun pöytä ei notku niin kuin naapurilla, eikä (kuvitteellisen) kuusen alla ole välttämättä yhtäkään lahjaa – tai mikä pahinta, vieressä yhtäkään läheistä. Tätä tunnetta ei yhtään helpota maapalloamme kuormittava kulutushysteria, jolla en tarkoita muutamia tarkoin harkittuja ja rakkaudella annettuja paketteja, vaan sitä ylenpalttisuutta, jota länsimaisen kauppakeskuksen jouluruuhkassa voi käsin koskettaa.
Paitsi että suren huonompiosaisten puolesta häpeän omaa käytöstäni. En niinkään lahjojen maltillista ostamista, mutta miksi joulupallopakettini pohjassa lukee Made in China. Olinko todella oikeutettu ostamaan muovista valmistetun kestokuusen vain päästäkseemme lapsiperheenä helpommalla. Olisinko voinut jättää joululehteni ostamatta ja antaa vielä yhden kolehdin lisää hyväntekeväisyyteen.
Joulumieli, se voi olla myös aika painava sydän.
Se, että maailman tila koskettaa, on minusta pelkästään terveen merkki, mutta eivät kaikki maailman murheet saa yksittäisen joulunviettäjän hartioilla olla. Olenkin harjoitellut armollisuutta sitä kohtaan, että vaikka en ole täydellinen kuluttaja enkä joulukuusenkoristelija, se ei tarkoita, ettenkö voisi tehdä jotain.
Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja, joilla on kertaantuessaan suuri merkitys. Joulun hyväntekeväisyyskeräykset listasin postaukseen Miten tehdä hyvää jouluna. Samoin minulle on kunnia-asia osallistua kampanjaan Kinkkutemppu ja kertoa siitä teille eteenpäin.
Seitsemän miljoonaa kiloa kinkkua. Sen verran me härmäläiset pistämme poskeemme tänäkin jouluna. Paljonko seitsemästä miljoonasta kinkkukilosta irtoaa paistinrasvaa on käsittämätön määrä sekin. Kinkku sentään syödään, mutta mihin päätyy paistinrasva: tukkeeksi viemäreihin, mikä on todellinen ongelma.
Vaan ei päädy enää. Saamme jälleen olla ylpeitä suomalaisesta erikoisosaamisesta, sillä paistinrasva pystytään nykyään kierrättämään uusiutuvaksi dieseliksi. Erityisen hienoa tässä on se, että kun osallistut paistinrasvojen keräämiseen, et pelkästään kierrätä, vaan myös annat hyväntekeväisyyteen. Kinkkutempun tuotto lahjoitetaan vähävaraisia perheitä auttavalle Hope ry:lle.
Näin osallistut Kinkkutemppuun
1. Avaa ja huuhtele tyhjä maitopurkki.
2. Kaada kinkun paistinrasva varovasti tölkkiin, varo polttamasta itseäsi.
3. Sulje tölkki korkilla tai teipillä.
4. Anna rasvan hyytyä viileässä ja vie se keräyspisteeseen 20.12.–4.1.
(5. Homevialauran lisävinkki: merkkaa kinkkutemppuun käyttämäsi maitotölkki tussilla, sillä voi olla ikävä yllätys kaataa unenpöpperössä paistinrasvaa aamukahviin.)
Keräyspisteitä on ympäri Suomen, muun muassa jokaisessa K-Citymarketissa. Tarkemmat kierrätyspisteet näet Kinkkutemppu-nettisivuilta. Viimevuotinen kampanja kerrytti hyväntekeväisyyteen lähes 15 000 euroa ja tuotti niin paljon uusiutuvaa dieseliä, että sillä voisi ajaa neljä kertaa maapallon ympäri. Tänä vuonna kampanjan tavoite on kerätä Hope ry:lle 20 000 euroa. Haastan omalta osaltani kaikki kinkkua nautiskelevat lukijani mukaan kierrättämään paistinrasvan ympäristön ja hyväntekeväisyyden hyväksi. Kinkkutempulla on myös Facebook-tapahtuma.
Kävipä tässä samalla niin, että tämä kolmekymppinen perheenäiti aikuistui – paistoin nimittäin elämäni ensimmäisen kinkun. Aikaisemmin olemme jakaneet jouluruokien tekemistä niin, että me olemme saaneet siivuja vanhempieni paistamasta kinkusta ja minä taas olen näppärillä nuorilla sormillani pilpponut rosollia heillekin. Elämäni ensimmäisestä kinkusta paistui oikein mehevä – kiitos äidin auttavan linjan, googlen sekä erityisesti skarpin paistovahdin.
Yhden kinkun kokemuksella en ole oikea henkilö neuvomaan paistamisessa (paitsi sen sanon kuivaa kinkkua vältteleville, että kinkun lämpötila kannattaa jättää jopa alle 75 asteen), mutta ohjaan teidät Asennemedia-kollegani Hannan Sopan puoleen, joka on hitusen ansioituneempi ruokabloggaaja ja -kirjailija kuin minä. Hanna opastaa postauksessaan kinkun paistamiseen sekä neuvoo vielä tosi ihanalta kuulostavan persimon-bourbonglaseerauksenkin.
Kiirettä on pitänyt myös kodin toisessa köökissä, jossa totta kai paistetaan kinkkua tohinalla sielläkin. Dean & Delittle -delin kantis ei lähde kulumallakaan ennen kuin viimeinenkin keskiyön kinkkuvoikkonen sinapilla on tarjoiltu.
Ihana tuo leikkikeittiö, mistä olet löytänyt tuon ruskean leikkiruoan?
Huomenta Maarit! Kiitos, leikkikeittiö on kyllä meidän kodin ilonaihe. :) Lelutalo.fi-kaupassa on ainakin ihania puuruokia, sieltä olen paistinkin tilannut: https://www.lelutalo.fi/leikkiruokaa. Mukavaa joulua!
Paistivahti osaa kylla tehtavansa. Lahtiko D&D pikkukeittion asiakas joskus vai oliko odottamassa aamiaista seuraavana aamuna? ?
Ihanaa joulua vahdille, kokeille ja koko porukalle
No niin osaa! Ja palkaksi tuli totta kai siivu päivän uurastuksesta. :D Kantis ei oikein lähde kulumallakaan henkilökunnan ystävällisistä vihjailuista huolimatta, vaan hän simahtaa aina pöydän ääreen ja on taas aamulla ensimmäiseksi skarppina tilaamassa talon erikoisaamiaista. ;) Kiitos samoin, rentouttavaa ja ihanaa joulua!
Meillä ei ole paistettu joulukinkkua enää vuosiin, mutta todella hyvä idea tuo tempaus! Ihanaa joulunalusviikkoa teille! Jos ehditte, käykääpä Little L:n kanssa katsomassa Ruiskumestarin talon joulu! Olen itsekin menossa, ihanaa, että remontti on ohi ja tuo ihana pieni kotimuseo on taas auki.
Minustakin tempaus on erinomainen esimerkki nykyajan mahdollisuuksista, että ongelmajäte voidaan hienosti valjastaa uusiokäyttöön. Kiitos paljon, sitä samaa! Arvaa mitä, otimme heti eilen vinkistäsi vaarin. :) Kommenttisi tuli ihan kreivinaikaan, kun mietimme jotain pientä kivaa sunnuntaitekemistä. En ollut koskaan kuullutkaan Ruiskumestarin talosta, mutta kuinka ollakaan, se oli minun lapsuuteni päiväkodin pihapiirissä. Että arvaa vaan, tuliko käynnistä nostalginen ja lämmin fiilis. Kokemus oli kaiken kaikkiaan hyvin erityinen, sillä menimme taloon vasta hetki ennen sulkemisaikaa, siellä ei ollut ketään muuta ja Kruna uinui rauhallisena ja hämäränä ympärillä ilman ristinsielua kaduillakaan. Sanoinkin miehelleni, että matka oli kuin rauhaisa retriitti ensin kauniilta hiljaisilta kaduilta 1800-luvun kynttilänhämyiseen tunnelmaan. Kiitos siis tuhannesti vinkistäsi! Tästä tulee varmasti perheemme jokajouluinen perinne ja voisin vaikka vinkata Ruiskumestarin talosta blogissakin, sillä uskon sen olevan ainakin neljän vuoden remontin jälkeen monille ihan tuntematon kohde.
Kiva, että piditte :-)! Minä kävin ensimmäisen kerran Ruiskumestarin talossa, kun se oli juuri avattu museoksi. Olin ehkä kolme tai neljä, ainoa lapsivieras paikalla ja jotenkin talosta jäi hyvä fiilis. Sen jälkeen olen käynyt useammankin kerran, varsinkin tuo joulu on aivan ihana ja kaipasin sitä kovasti remontin aikana, oli ollut sellainen tunnelmaan virittäjä. Siinä jotenkin korostui se, miten joulu ennen todella oli vuoden kohokohta uurastuksen keskellä. Nyt olen tällä viikolla menossa taas tunnelmoimaan. Ihanalle aikamatkalle pääsee muuten myös Kirstinkujan Työväen asuntomuseossa, joka on auki keväästä syksyyn. Tuollaiset paikat tuovat mielestäni hienosti esille ihan tavallisten kaupunkilaisten historiaa!
Hyvä vinkki tuo rasvan kierrätys. Pitääpäs ottaa miehen kinkusta paistorasva talteen ( Itse en syö ollenkaan joulukinkkua). Teilläkin on siellä ruokavahti, meiltä löytyy myös. Sellainen ettei toisinaan uskalla edes selkäänsä’ kääntää kun vahtii niin intensiivisesti. ;-)
Hienoa kuulla, että vinkki tulee käyttöön! Itsekään en tiennyt tästä tempauksesta vielä viime vuonna, joten onneksi pääsin nyt osallistumaan sekä kertomaan kierrätyskampanjasta eteenpäin. Vai on Hilkkakin skarppina paikalla. :D Ihana. <3 PS. Onnea upeasta kyntteliköstä! Täydellinen joululahja itselle. Ostin meidän messinkisen Svenskt Tenn -kynttilänjalan samanlailla omaan kotiin viime joulun alla ja voi kylläpä se on ilahduttanut kovasti ympäri vuoden, mutta erityisesti taas näin joulun alla. En siis äkkiseltään keksi parempaa joululahjaa kotiin. :) Rauhaisaa viikkoa sinne!
Tämä on ainakin hyväntekeväisyyttä, johon monet voivat osallistua!ihana ajatus ja toteutan kyllä itsekin, en ollut aiemmin kuullutkaan.
Juuri näin! Tämä on helppo tapa tehdä hyvää ympäristölle ja hyväntekeväisyydelle, varsinkin, kun paistinrasva joka tapauksessa täytyy hävittää muuten kuin viemäristä alas huuhtelemalla. Tosi ihana, että osallistut, kiitos! Itse vein meidän rasvan eilen ja hyvin löytyi keräyspiste läheltä. :) Tunnelmallista joulua!
Kiitos vinkistä!
Tosin en ole KOSKAAN kaatanut tuollaista viemäriin – kaipa niitäkin on =( … Uusavuttomuus!!
Tuo koira haistamassa kinkkua <3 saa hymyn huulille. Aloin paistamaan itse kinkun heti kun kotoa muutin ja aina on onnistunut. Yksi joulun parhaista herkuista.
Hyvää joulua!
Ilo oli puolellani! Ei tulisi mieleen minullakaan, mutta ilmeisesti moni tietämättömyyttään huuhtelee rasvat lavuaarista alas, kun se on jokavuotinen ongelma. Onneksi on tämä kamppis, joka opastaa kinkunpaistajat kierrättämään rasvan oikein. Onni on kyllä elementissään kinkkuvahtina, sellainen herkkupeppu on kyseessä. Ihana, että paistat itse kinkun. Jo oli aikakin myös minun kohdalla. Mukavastihan se meni, kun on vaan lopussa tarkkana asteiden kanssa. Itselleni tärkeintä joulupöydässä on kalat, mutta rehellisyyden nimissä ei tulisi joulua ilman kinkkua ja sinappiakaan. :) Samoin kiitos, rauhaisia pyhiä!
Voi miten ihana paistivahti ja mini-kokki sinulla on <3
Niin ihanat kuvat ja hyvässä tarkoituksessa <3
Henkilökunta on kyllä paras. <3 Josko jo parin vuoden päästä kinkunpaiston voisi kokonaan ulkoistaa kaksikolle. ;) Kiitos, ja no samoin! Kiinnitin heti huomiota, miten kauniiksi olit koristellut teidän kinkun kokojyväsinapilla, pähkinämurulla ja yrtillä. Meille laitoin perinteisesi neilikoita, mutta voisin joskus hyvin kokeilla myös jotain traditioista poikkeavaa kuorrutusta. Jouluhalaus!
Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta kaikki voi tehdä jotain – pätee myös toisten auttamiseen. Yksi viisas lausepari tähän liittyen on myös Tage Danielssonin kirjasta: ”att inse världens lidande med glädjen i behåll”. <3
Juuri näin! Koko maailman pelastamisessa yksittäiset teot tuntuvat pieniltä, kun muutoksia kaivattaisiin etenkin valtioilta isossa mittakaavassa. Silti en voi sietää ajatustapaa, etteikö yksittäisillä teoilla olisi väliä. On niillä ja samalla esimerkiksi ekologisemmat valinnat ovat viesti yrityksille ohjata toimintaansa vihreämpään suuntaan. Etenkin hyväntekeväisyydessä voi pienellä eleellä parantaa yksittäisen ihmisen joulua. <3
Ihan supertärkeä postaus ja kauniit kuvat. Teillä on täydellinen keittiö! Me paistetaan kotona eka kinkku ikinä nyt tulevana jouluna ja todellakin osallistun tähän haasteeseen.
Kiitos paljon Suvi, myös kuva- ja keittiökehuista! Olen ihan samaa mieltä tärkeydestä. Vaikka ensimmäinen ajatukseni oli humoristisesti, no niin, nyt pääsee sisustusbloggaaja stailaamaan kinkkurasvaa, niin hyvin nopeasti tajusin, että kampanja on mielettömän tärkeä ja että haluan ehdottomasti mukaan. Niin ihana kuulla, kiitos osallistumisesta! Ja onnea kinkunpaistoon. Näin yhden kinkun kokemuksella voi sanoa, että olipa se itse asiassa oikein mukava ja kodikas operaatio seurata tunteja lihan muhimista. Oikeaa slow cookingia, mitä joulukiireessä kaipaa. :) Kaunista joulua teille!