Eihän tässä mennyt kuin kaksi vuotta – vihdoin saan esittelyyn tyttäreni tyylin. Päätin koota postauksen vaihtelun vuoksi kysymysmuotoon. Jos jokin jää askarruttamaan, lisäkysymyksiä saa totta kai esittää, niin minä ja Little L vastaamme parhaamme mukaan. Tervetuloa minikokoiselle tyylikierrokselle!
1. Millaista tyyliä suosin tyttären pukemisessa?
Suosin tyttären pukemisessa rauhallisia ja yksivärisiä vaatteita, joissa on kuitenkin joku tyttömäinen tai lapsenomainen juju: rusetti, röyhelöä, tylliä, pitsiä, tupsua, peplumhelma, kaulukset, korvat, kasvot tai muuta vastaavaa. Kuoseista puen häntä raitoihin ja silloin tällöin pilkkuihin. Puen tytärtäni hyvin samaan tyyliin kuin itseäni: molempien meistä vaatekaapista löytyy niin raitapaidat, beiget trenssit, farkut kuin harmaat neuletakit, mutta silti mikään miniaikuinen tai pikkutäti en halua tyttäreni olevan, vaan kyllä asusta aina löytyy jotain rentoa ja suloista. Se, että tyttären asut ovat hillittyjä, on meille myös käytännöllisyyskysymys: se, että oikeastaan kaikki vaatteet käyvät keskenään yhteen, helpottaa elämää niin arjessa kuin matkoilla.
2. Mitä värimaailmaa tyttären vaatekaappi edustaa?
Samaa kuin omakin vaatekaappini, mutta hieman hempeämpänä tulkintana – oikeastaan meillä koko perhe pukeutuu klassisiin ja neutraaleihin sävyihin. Tyttären vaatekaapin värit ovat valkoinen, musta, harmaa, hiekka, tummansininen, vaaleansininen, vaaleanpunainen ja denim.
3. Mistä ostan tyttäreni vaatteet?
Ensimmäkseen ketjuista ja parilta muulta merkiltä, kuten Zara, KappAhl Newbie, H&M, Lindex, Next, Pomp de Lux, Name it, Benetton, Gap, La Redoute, Sfera ja Livly. Suurimman osan vaatteista tilaan aikasyistä netistä, mutta toki osan ostan kivijalkakaupoistakin ja matkoilta.
4. Kuinka paljon rahaa lastenvaatteisiin käytän?
Itse en ole lähtenyt lasten merkkivaatteiden huumaan. En osaa kuvitella tappelevani lastenvaatteista (tai mistään muustakaan) kirppiksellä tai maksavani ylihintaa käytetystä Mini Rodinista. Jotkut yksittäiset fiilisvaatteet (vaikka Tukholman-matkamuistona ostetut Livlyt) saavat olla hitusen kalliimpia, mutta yleisesti ottaen puen lapseni hyvin kohtuuhintaisesti ketjuvaatteilla. Olen hyvä alehaukka ja hankin löytöjä etukäteen tulevia sesonkeja varten.
5. Miten suhtaudun lastenvaatteiden kierrättämiseen?
Olen saanut tyttärelle muutaman aivan ihanan vaatteen lähipiiristä second handina, mutta en juurikaan itse metsästä vaatteita käytettyinä. Suosisin totta kai mielelläni käytettyä, mutta omat kokemukseni lastenvaatekirppiksistä ovat aika huonoja. Ensinnäkin se tuntuu neulan etsimiseltä heinäsuosta, että löytäisin yksityishenkilöltä juuri tyttären tarvitseman vaatteen oikealla hetkellä oikeassa tyylissä ja koossa. Toiseksi niillä kerroilla, kun olen käynyt lastenvaatekirppiksillä, olen todennut monet myynnissä olevat vaatteet aika huonokuntoisiksi – en vain halua maksaa nukkavierusta vaatteesta lähes samaa hintaa kuin uudesta. Koska pidän kierrätystä kuitenkin äärimmäisen tärkeänä, pyrin huoltamaan omat vaatteemme niin, että ne palvelisivat vielä seuraaviakin käyttäjiä. Vaikka yksittäisten käytettyjen vaatteiden ostamisen koen turhauttavana, joltain samantyyliseltä perheeltä ostaisin mielelläni kerralla ison vaatepumpsin. Näin tulen itsekin kierrättämään tyttäreni vaatteet joku päivä: myymään kerralla isomman satsin jollekin vanhemmalle, jolla on samanlainen maku.
6. Teenkö koskaan lastenvaatteissa virheostoksia?
Vain kerran ostos on mennyt täysin hukkaan. Ostin odotusaikana tyttärelle kauniin talvihaalarin puoleen hintaan, mutta koko meni ihan mönkään, eikä haalari ollut koskaan sopiva kylmänä kautena. Taas kaikille sisävaatteille on ollut käyttöä enemmin tai myöhemmin. Tänä päivänä virheostoksia tulee vauva-aikaakin vähemmän, kun silmä on harjaantunut katsomaan vaatetta itsessään eikä tuijottamaan pelkkää kokolappua. Muuten koen eri merkkien kokojen olevan aika linjassa, mutta Zaran vaatteet ovat kokoaan pienempiä, eli ne ostan muita isompina. Netistäkään harvoin tulee tehtyä virheostoksia, kun sopimattomat vaatteet voi palauttaa. Vaikeampia löytää ovat minusta kauniit yö- ja UV-asut: niissä ei yleensä kirjavissa väreissä ja hahmoissa säästellä.
7. Kuinka paljon pidän kerralla vaatteita tyttären vaatekaapissa?
Yritän pitää vaatteiden määrän mahdollisimman sopivana. Pyrin siihen, että vaatteita olisi tarpeeksi, jotta pyykkiä ei tarvitsisi joka päivä pestä, mutta että tietyn koon vaatteita ei olisi liikaa, jotta asut eivät jäisi käyttämättä. Näissä kuvissa näkyy kolmenlaisia vaatteita: juuri nyt sopivia, kasvamista odottavia ja juuri pieneksi menneitä. Samalla tulikin tehtyä hyvä kevätsiivous ja siirrettyä pieneksi käyneet vaatteet säilöön. Nyt kaappi tuntuu taas arjessa paljon toimivammalta.
8. Erotanko päiväkotivaatteet muista vapaa-ajan asuista?
Meillä on erikseen tarroilla nimikoidut päiväkotivaatteet. Päiväkotivaatteiden värimaailma noudattaa samaa muun vaatekaapin kanssa, istuvuudelta vaatteissa korostuu mukavuus ja rentous. Yläosat ovat huputtomia collegepaitoja, alaosat verkkareita ja legginsejä. Päiväkotivaatteiksi kelpuutan asuja vähän rennommalla kädellä, mutta en kuitenkaan mitä vain: kyllä nekin vaatekaapin värimaailmaa noudattavat. Reimalta olen onnistunut löytämään laadultaan loistavat, mutta silti meidännäköisemme ulkoiluhaalarit harmaana ja tummansinisenä – vieläpä taas haukkana puoleen hintaan.
9. Miten suhtaudun pukeutumisessa lapsen omaan tahtoon?
Kaksivuotias ei vielä osaa esittää toiveitaan siitä, millaisia vaatteita hän haluaisi, joten tähän asti olen saanut mennä täysin oma makuni mukaan. Sinä päivänä kun tyttärelle tulee oma tahto, tulen puolitiehen vastaan. Suhtaudun pukeutumiseen ranskalaisesti: en anna tyttären tehdä päätöksiä yksinvaltiaana, koska me vanhemmat olemme kuitenkin ne, jotka vaatteet maksavat, pesevät ja sopivaksi katsovat – Frozen-mekossa ei nyt vain mennä päiväkotiin. Mutta totta kai annan lapselleni mahdollisuuden valita vaatteita tietyissä raameissa ja toteuttaa omia haaveitaan: saada sen Muumin yöpaitansa pieleen tai mitä ikinä hän sitten toivookaan.
10. Miten ajattelen yleisesti lasten pukemisesta?
Siitä haluaisin muistuttaa, että me neutraalisti lapsia pukevat emme ole sen kummempia kuin värikkäästi lapsia pukevat: kyllähän värikkäitä kuosivaatteita suosivat vanhemmat ovat ihan yhtä tarkkoja tyylistään. Vaan ei heille mene kukaan sanomaan, että miksi tuo yksivärinen harmaa paita ei kelpaa, onko pakko valita taas retrokuosinen. Minusta jokainen perhe tietää itse parhaiten, millaisissa esteettisessä ympäristössä viihtyy. Meidän perheelle oikea elämäntapa on tässäkin se harmonisempi, ja ehkä epäsuomalaisempi, vaihtoehto. Itse en kuitenkaan ota pukeutumista mitenkään vakavasti. Kun pukea tytär täytyy kuitenkin, niin totta kai teen sen mieluummin kauniisti, mutta rennossa hengessä ja järkevällä budjetilla. Kuten olen ennenkin sanonut, iloisuus ei katso keltaista paitaa, vaan kyllä perheen hyvä ilmapiiri muodostuu jostain aivan muusta. Minusta pukeminen ei kuitenkaan ole vain pinnallista. Pukeutumalla kauniisti vaikka synttäreille lapsi oppii kunnioittamaan muita ja pitämällä huolta vaatteista lapsi harjoittelee samalla tavarataitoja. Se onkin itselleni todella tärkeää, että vaatteita ei käsitellä lumppuina, vaan että niistä pidetään hyvää huolta ja että ne viedään päivän päätteeksi pyykkiin tai paikoilleen.
Kiitos seurasta, huikkaa pieni fashionista!
Kauniita vaatteita! Joskus teininä hoidin erästä pientä tyttöä ja hänen äidiltään opin hyvän kikan. Äiti oli valinnut kaksi pinoa ja tyttö sai valita näiden väliltä. Päätös oli äidin mutta lapsi sai oman ”tahtonsa” läpi valitsemalla itse mieleisemmän. Meillä lapsille on käynyt aina minun valitsemastani vaatteet. Ja käy edelleen vaikka ovat jo 8 ja 10. Tyttö varsinkin on säästynyt (onneksi, ei ole minun juttuni) pinkiltä aikakaudelta, kun hänellä on ollut aina paljon värejä käytössä. Tummaasinistä, vihreää, turkoosia… Kerran päiväkodista hakiessani hoitaja kysyi oliko isä pukenut aamulla, kun lapsi ei näyttänyt yhtään omalta itseltään päästä varpaisiin pinkkinä :D Iltapäivällä oli vaan ollut niin lämmin, että turkoosi takki oli riisuttu pois. Kalsareissa ja yökkäreissä olen joskus taipunut printteihin vaikka muuten niitä inhoankin.
Nyt koululaisille tykkään valita paljon tummaasinistä, raitaa, ajatonta ja tyylikästä. Mukavuutta unohtamatta. He ovat onnekseni kanssani samoilla linjoilla ja taitavat luottaa makuuni.
Kiitos Hanna! Juuri tuota kikkaa ajattelin itsekin käyttää. :) Samasta puhutaan ranskalaisen kasvattamisen oppaissa, että lapselle annetaan mahdollisuus valita tietyissä raameissa, mutta vain tietyissä. Vaikka ei miettisi makuakaan, minulle se tuntuu todella vieraalta, että pieni lapsi tekisi itse kaikki päätökset. Sehän on lapselle todella kuormittavaa, niin kyllä päävastuu täytyy olla vanhemmalla. Ihana kuulla, että noinkin voi käydä, ettei vaatteista tule kiistaa. Mahtavaa, kuulostaa tutulta! Kun olin pieni, päiväkodin tädit taisivat aina huomata, koska äitini oli työmatkalla ja isäni vaatetusvastuussa. :D Ja sama taktiikka tuossakin, että mieluiten taivun ei niin herttaisiin printtihahmoihin juuri alusvaatteissa ja yövaatteissa. Se on varmasti ainakin hyvä kompromissi. Kuulostaa ihanalta vaatekaapilta raitoineen ja samoin on tosi kiva kuulla, että koululaisten kanssa pukeminen on mahdollista hoitua ilman iänikuista draamaa. Onpa ihana, että lapset luottavat äitinsä makuun. :)
Ihanan fiksuja mietteitä sulla jälleen kerran! <3 Mä olen vierestä saanut todistaa tätä Minirodini jne -vimmaa, ja se ei vaan mene mun kaaliini. En ole usein valmis maksamaan edes omista vaatteistani sellaisia summia, saati sitten lastenvaatteista, joiden käyttöikä on lyhyt ja jotka väistämättä myös kuluvat ja likaantuvat välillä käyttökelvottomiksi. Ja mielestäni (täysin subjektiivinen mielipide) Mini Rodinit eivät ole myöskään yhtään ajattomia vaatteita – voin kuvitella kuinka 10 vuoden päästä naureskellaan tarhakuville, joissa puolet lapsista on puettu Mini Rodinin mopseihin, jokta näyttävät silloin jo ainoastaan oman aikansa tuotokselta ja lähinnä hassulta. Mutta jos lapsi on puettu ajattoman tyylikkäästi niin kuin teidän tytär, ei mitään nauruntirskahduksia ole tiedossa vielä 20 vuodenkaan päästä :) Ja tässä on toki kyse myös ekologisuudesta – neutraaleille ja kauniille vaatteille löytyy aina ostaja kirppismarkkinoilla.
Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta jos niitä tulevaisuudessa siunaantuu, haluaisin hankkia heille mahdollisimman paljon käytettynä – kirppiksiä kierrellessä nimittäin huomaa, että sitä käytettyä lastentavaraa on tosi paljon tarjolla. Mutta en todellakaan ole valmis mihinkään tuollaiseen merkkivaate-facekirppistappeluun, vaan luultavasti tulen suosimaan laadukkaista lasten 2ndhand-kauppoja, joita täältä Helsingin kantakaupungista löytyy ihan kivasti – ainakin Ipanainen, Little Copenhagen ja Vekarakirppis. Ja tietysti ihan vaan oman asuinalueen Facebook-ryhmää. Mutta ymmärrän ihan täysin senkin, että tietynlaisia juttuja voi olla vaikeaa ja mahdotontakin hankkia käytettyinä, eli tietysti ihan tarjonnan mukaan – niinhän se on kaikessa muussakin kuluttamisessa. Mun äiti teki mun ollessa pieni juuri noin – hän sai tuttavaltaan ison jätesäkin hänen lapselleen pieneksi jääneitä vaatteita, joista valikoi mieluisensa ja maksoi jonkin tietyn summan, tyyliin 5mk/vaate. Tosi toimiva systeemi, olisipa kätevää jos saisi sitten joskus itsekin järkättyä jonkin kanssa jotain tuollaista.
Oikein ihanaa alkavaa viikkoa! <3
Kiitos paljon, ihanasti sanottu! Itse ajattelen niin, että jokainen eläköön parhaaksi katsomallaan tavalla, on se sitten Minirodinia, kirppistä tai ketjuvaatetta. Onhan etenkin kotimaisten merkkien (Gugguu, Nosh, Vimma, Metsola, Papu ja niin edelleen) suosiminen todella kunnioitettavaa, jos valinta perustuu eettisyyteen ja ekologisuuteen. Mutta valitettavan usein minusta kyseisten merkkien ostaminen ei ole pelkästään sitä, vaan kilpavarustelua, josta huudetaan kovaan ääneen. Se tuntuu pahalta, että lasta arvotetaan päiväkodissa tai synttäreillä sen mukaan, mitä merkkiä hänellä on tai ei ole päällä. Samoin minun on hirveän vaikea ymmärtää yhtään mitään hysteriaa, joka liittyy materiaan. Ovatko yhdetkään legginssit todella sen arvoiset, että niiden loppuunmyymisestä kannattaa menettää yöunet ja tapella aikuisten ihmisten kesken. Myöskään sitä en ymmärrä, että perheessä panostetaan vain lapseen ja äiti unohtaa itse itsensä. Tästähän aika ajoin puhutaan, että monen perheen asumisen ja ruoan jälkeen jäävät rahat menevät vain lasten trendikkääseen vaatettamiseen. Se tuntuu hurjalta, että yhtäkkiä kodilla, vanhempien siisteydellä, elämyksillä, palveluilla, säästämisellä tai sijoittamisella ei ole mitään väliä, kunhan lapsen tunnistaa jo kaukaa merkkivaatteista. Itse en missään nimessä haluaisi opettaa lastani siihen, että hänen arvonsa perustuu vaatteen merkkiin tai että hänen vaatekaappinsa olisi maailman keskipiste. Nämä ovat asioita, joita kritisoin tiettyjen merkkien hysteriassa – eettisyyttä ja ekologisuutta luonnollisesti arvostan korkealle.
Kiitos, kun muistutit laadukkaista second hand -paikoista! Little Copenhagen on ollut mustilistallani vaikka kuinka pitkään, tämä keväänä siellä käyn! Juuri tuollaisista paikoista uskon, että minäkin saan tehtyä tosi hyviä löytöjä. Olen vain harmillisesti eksynyt sellaisille kirppiksille, jossa suositaan retrotyylisiä vaatteita ja voit vain kuvitella, kuinka nopeasti ja tyhjin käsin lähdin kotiin. ;)
Sinulla on mielettömän hyviä ajatuksia lastenvaatteiden ostamisen suhteen, vaikka et vielä äiti olekaan – toivottavasti joku kaunis päivä. <3 Tuolla suunnitelmalla pieni saa varmasti todella nätin ja järkevänhintaisen vaatekaapin. :) Kiitos vielä hyvistä ajatuksista ja samoin, aurinkoista pakkasviikonloppua!
Tosi hyviä pointteja. Ja olen samaa mieltä, että on äärimmäisen tärkeää lasten saamisenkin jälkeen, että äiti muistaa panostaa myös itseensä! Äidin hyvinvointi heijastuu suoraan lapseen. Siitä pitäisin itse todellakin kiinni :)
Töölössä asuessani huomasin tuon Little Copenhagenin ja ostin sieltä jotain kummipojalle. Nyt asumme Punavuoressa ja huomasin, että he ovat avanneet toisen liikkeen tänne. Tosi kiva konsepti ja täynnä nättejä lastenvaatteita. Täytyy nyt muistessa vielä vinkata, että Kruununhaassa asuessani kävin joskus Kruunukirppu & Olkkarissa, jossa oli myös tosi tyylikkäitä lasten 2nd hans -tuotteita, se voisi myös olla sun makuun :)
Kuin olisi omia ajatuksia lukenut. Tässä asiassa me ollaan kyllä niin samaa mieltä. Minulla tosin meni taas näiden juttujen oivaltamisessa puolitoista vuotta. Äidiksi tullessani olin monessa jutussa epävarma ja se heijastui muun muassa siihen, että puin esikoisen valtaväestön mieltymysten mukaan. Ja saatiin me paljon käytettynä hot pikkejä housuja. Nyt kun tyttärenkin vaatekaappi on hillitty ja rauhallinen, aamuiset lastenvaatekriisit on historiaa. Ja vauvankin pukeminen on vielä ihanampaa, kun puolipotkarit miellyttää oikeasti omaa silmää. Olenkin pistänyt paljon esikoisen vaatteita kiertoon. Osan MLL:lle ja osan myyn Zadaa sovelluksen kautta.
Meidän kaksivuotiaalla on muuten mielipide pukeutumisessa. Hän rakastaa mekkoja. Meille onkin etsitty kauniita ja käytännöllisiä mekkoja, jotka sopii myös hoitoon legginssien kaveriksi.
Kiva, että samaistut ajatuksiin! Välillä oman linjan löytäminen vaatii pitkääkin kypsyttelyä, joskus pitää myös tehdä virheitä kantapään kautta. Sitä on kuitenkaan turha surra, jos lopulta löytyy se omaan tyyliin ja kukkaroon sopiva linja. Voin vain kuvitella, että jos oma linja ei ole kirkkaana mielessä, valtaväestön paine ajaa nimenomaan pukemaan lasta mahdollisimman värikkäästi ja retrotyylisesti. Kuosien perinne elää Suomessa niin vahvana, kun taas Etelä-Euroopassa on ihan tavallista, että lapsilla on päällä yksiväristä harmaata. Ihana kuulla, että nykyään pukeutuminen sujuu hyvillä mielin. Kyllä siitä minustakin saa voimaa arjessa jaksamiseen, että vaatteet ovat siistejä ja silmää miellyttäviä. Hän on varmasti hurmaava mekkotyttö! Onneksi tunikatyylisiä mekkoja löytyy myös rentoina, niin leggareiden kanssa kokonaisuudella voi hyvin mennä myös päiväkotiin. :)
Moikka, onko sulle The Little White Companyn yöpaidat tuttuja? Heillä on ihanan klassisia, rauhallisia ja kauniita (ja pehmeitä) yöpukuja niin tytöille kuin pojillekin. Tsekkaa myös Sunuvan UV-asut, heillä on mun mielestä kivoja ja tyylikkäitä lasten rantavaatteita ilman räikeitä printtejä.
The White Company on enemmän kuin tuttu, yksi lempikaupoistani niin lasten kuin aikuisten puolella! Mutta yöpaitoja en ole sieltä koskaan tilannut. Nyt voisinkin alkaa katsoa niitä, varsinkin, kun tytär jo hetken aikaa pysyy samassa koossa. H&M:llä oli aivan ihana peplumhelmainen valkoisen ja harmaan yöasun setti. Harmittaa, etten niitä tilannut joka koossa varastoon, kun nykyiset setit alkavat käydä pieneksi. Kiitos paljon myös Sunuva-vinkistä, tämä on minulle ihan uusi tuttavuus. Tyttären tämänhetkisen (kuvassakin näkyvän) vaaleanpunaraidallisen UV-asun löysin Beach & Bandits -merkiltä. Sitä suosittelen myös lämpimästi. :)
Mielettömän kauniita vaatteita! Itselläni on kaksi pientä poikaa, joten nyt pääsin oikein uppotumaan pienen tytön täydellisen vaatekaappiin. Ihailen sitä, että olet niin varma tyylistäsi; lapsen, omasi ja sisustuksen. Täysi kymppi!
Kiitos paljon Jenni! Tosi kivasti sanottu. Olen kyllä tosi varma tyylistäni. Sen takia koen pukeutumisen rennoksi ja helpoksi, kun skannaan yhdellä silmäyksellä omannäköiset jutut. Se kyllä helpottaa elämää, kun meillä kaikki – sisustus, oma vaatekaappi, miehen vaatekaappi ja tyttären vaatekaappi – kulkevat käsi kädessä. :) Ihana kun pidät, kiitos vielä!
Peukutan! Olen myös todennut omalla kohdallani kirppisjuttujen mahdottomuuden, tarkka kun olen. Ja pakko taas harmitella, että poikien valikoima ihan kaupoissakin on usein vielä monin verroin epäantoisampi neutraalien sävyjen suosijalle kuin tyttöjen. (Olikohan nyt tarpeeksi diplomaattisesti muotoiltu :D ) Mutta tarkalla silmällä kun käy läpi niin kivojakin juttuja löytyy, vaikken vieläkään oikein onnistu kahlaamaan niiden kaikkien kuviollisten pukineiden ohi harmistumatta yhtään. Gap ja KappAhl ovat muuten pelastaneet yökkäriasiassa!
Kiitos kokemuksista! Se on kyllä vähän sääli, miten hankalalta käytettyjen vaatteiden ostaminen klassiseen tyyliin voi tuntua. En itsekään löydä itselleni mitään kirppiksiltä, mutta taas esimerkiksi Kaunis Veera -second-hand-liikkeestä löydän melkein aina jotain, koska sinne on kuratoitu hyvin tietynlainen valikoima. Sama varmasti pätee lastenvaatteissa: pitäisi selvittää muutama omantyylinen second hand -kauppa ja antaa niille mahdollisuus. Voin kuvitella, että ehkä poikien vaatteissa on vielä enemmän hahmoa ja monsteria. :D Mutta kyllä ihaniakin vaatteita, kaikkea suloista merellistä! Gap ja KappAhl ovat molemmat mainiota, pitääpä tsekata nyt ihan erityisesti yökkäritkin.
Tavarataito, mikä ihana sana! Voisitko hieman avata, mitä se mielestäsi tarkoittaa, niin voin lukea kommentin myös miehelleni. Meillä usein taistellaan tästä aiheesta: minusta tavaroita hankitaan vähän ja laatua ja niistä pidetään hyvää huolta. Mies on kodistaan perinyt hieman erilaisen näkökulman.
Se ON mahtava sana! Ei kylläkään minun omani, vaan Jenni Sarraksen, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan. Lue vaikka koko kirjakin, mutta ainakin tämä postaus, niin saat kiinni, mitä tavarataidoilla tarkoitetaan:
http://arkijarki.net/2016/12/tavarataidot-arkijarjella-koti-kuntoon/
Täytyy sanoa, että meilläkin on miehen kanssa aika erilaiset taustat, mitä tavaraan ja tyyliin tulee, mutta niin vain olemme hitsautuneet yhteen ja ajattelemme nykyään täysin samanlailla kuluttamisessa ja säilyttämisestä. Avainsana minusta on avarakatseisuus: tästäkin asiasta kannattaa lukea ja keskustella paljon, sillä vasta se avaa uusia näkökulmia siihen, voisiko asiat tehdä erilailla kuin on aina ennen tehty. Toivottavasti saat miehesikin kiinnostumaan aiheesta niin, että tavarat eivät enää aiheuttaisi taistelua ja kuormitusta arjessa.
Ihana pienen tytön tyyli!
Meillä on 2-vee pojalla jo ajoittain omaa tahtoa pukemisen suhteen. Liekkö ottanut mallia isosiskoiltaan. Onneksi ei joka kerta ilmaise mielipidettään mutta joskus huutaa autopaidan perään :D
Kaunis kiitos Satu! Heh, ihana autopaidan huutelija. :D Lapset kyllä todella ottavat mallia sisaruksiltaan. Myös tyttärelläni alkaa olla oma tahto (ettei vain orastava uhma), mutta se on enemmän sellaista, että yhtäkkiä hän kieltäytyy pukemasta mitään kuin sellaista, että hänen pitäisi saada päälleen jotain tiettyä. Mutta eiköhän senkin aika vielä joku päivä tule. ;)
Super kauniita vaatteita valitset tyttärellesi. Olen aiemmissakin kuvissa ihaillut tyyliänne ja verrokkina esikoiseni (poika kylläkin) vaatetukseen, kehityksen suunta lasten pukemisessa on ollut käytännöllisyys, mukavuus, kestävyys kera sopuhinnan.
35 vuotta sitten lastenvaatteet ostettiin lähes aina erikoisliikkeistä tai hyvällä tuurilla marketista. Kivijalkakaupoissa hinnat olivat korkeita ja marketissa laatu matala. Käsistään kätevät tekivät paljon itse ja kierrätys oli itsestäänselvyys.
Poikieni vaatetukseen tuli helpotusta, kun katukuvaan ilmaantuivat Lindex ja KappAhl. Seppälästä sai jo aiemmin hieman edullisempia ja suht mukavia asuja.
Ihania asuja pikku L:lla ja niin mukavan näköisiä.
P.s. Cos..in valikoimassa löytyy myös lapsille kauniita ja laadukkaita vaatteita eivätkä pahan hintaisia.
Kiitos Leena, ihana kuulla! Tuossa olet enemmän kuin oikeassa. Olen monesti miettinyt sitä, miten erilaista lapsen pukeminen tänä päivänä on kuin ennen ja tästä olemme äitinikin kanssa puhuneet. Hän matkusti paljon työnsä puolesta ja toi minulle ihania vaatteita ulkomailta, mutta Suomessa tarjonta oli 30 vuotta sitten niukkaa. Nykyään on tarjolla kaikki: kierrätystä, merkkiä, markettia, ketjuvaatetta, kotimaista läheltä ja ulkomaista kaukaa – mitä nyt eivät verkkokaupat toimittaisi. Se on kyllä positiivinen kehitys, sillä voin kuvitella, että olisin itse pudonnut noiden kahden vaihtoehdon väliin: en olisi mielelläni ostanut huonolaatuista tai ei-omannäköistä markettivaatetta, mutta millä sitä kaikkeen panostaa kivijalassakaan, kun vauva ja lapsi tarvitsee niin paljon tarviketta ja vaatetta. Jos olisin maksanut jokaisesta vaatteesta 40-50 euroa, niin huh, olisipa jo kahdessa vuodessa aika monta tonnia pienessä vaatekaapissa kiinni. Vaikka osalla ketjuista tosiaan on eettiset ongelmansa, niin siksi puolustan KappAhl- ja Lindex-tyyppisiä demokraattisen muodin kauppoja, että ne mahdollistavat kivan pukeutumisen kaikille tulotasoon katsomatta. Kiitos kun muistutit COS-lastenosastosta! Koot ovat ennen olleet liian isoja tyttärelle, mutta ehkä pikkuhiljaa sieltä löytyisi sopivia. :) Aurinkoista viikonloppua!
Mielenkiintoinen ja hyvä postaus. Kauniita ja ajattomia vaatteita olet tyttärellesi valinnut. Olen aina ollut tosi kiinnostunut lastenvaatteista. Mainitsemiesi asioiden lisäksi meidän perheessä merkittäväksi valintakriteeriksi on allergioiden vuoksi noussut vaatteiden materiaali ja valmistusprosessit. Tiettyjen merkkien vaatteita ei voi käyttää pesunkaan jälkeen, sillä ne kutitttavat tai aiheuttavat allergiaa. Koska lapsia on monta, olen pitänyt siitäkin syystä tärkeänä laadukkaiden vaatteiden suosimista, sillä ne kestävät lukuisia pesukertoja ja siten niiden kierrättäminen onnistuu ihan jo omassa perheessä. Lisäksi klassisen tyylin suosiminen on mahdollistanut samojen vaatteiden käytön veljeltä toiselle, vaikka vanhimman ja nuorimman ikäero onkin 14 vuotta. Se mahdollistaa myös sen, että voi pukea lapset samaan ”harmoniseen” värimaailmaan ja klassiseen tyyliin, ostamatta kaikille uusia vaatteita, koska vanhat klassikot ovat kestäneet aikaa. Aiempien kommentoijien kanssa olen kuitenkin törmännyt vuodesta toiseen samaan haasteeseen eli poikien huonoon vaatevalikoimaan. Itse olenkin viime vuosina – nettiostamisen myötä – laajentanut ostosaluetta ulkomaille. Britit, ranskalaiset ja espanjalaiset osaavat mielestäni pukea ”kauniisti” myös poikia eli ihan kuin sanoit tyttäresi vaatteiden kohdalla: ”mikään miniaikuinen tai pikkutäti en halua tyttäreni olevan, vaan kyllä asusta aina löytyy jotain rentoa ja suloista”. Meidän pojilla on jonkin verran myös värikkäitä vaatteita (esim. POPin kirkkaampia raitoja tai esim.autokuoseja) ja juuri ne usein valikoituvat arkivaatteiksi päiväkotiin ja kouluun niiden hillitympien sävyjen lisäksi. Hillitympien vaatesävyjen ehdoton valttikortti on niiden yhdistettävyys ristiin kaikkien muiden vaatteiden kanssa. Todellisuudessa se mahdollistaa myös vähäisemmän garderobin. Itse en osaa käyttää lapsillani (enkä itselläni) mustaa enkä harmaata, mutta niiden sijaan lastenvaatteiden perusvärivalikoimiin kuuluu ruskeaa, beigeä, luonnonvalkoista, valkoista, tummansinistä ja vaaleansinistä sekä jonkin verran myös punaista ja vihreää. Meillä on aika paljon yökkäreinä POPia laadun vuoksi, mutta kurkkaapa esim. Petit Bateaun tai La Coqueta Kidsin valikoimaa. Hinta on toki korkeampi, mutta alelöydöt auttavat asiaa ;) Joku jo ehdottikin White Companya. Uutena tuttavuutena törmäsin Petite Plume Luxury Sleepweariin. Niistä ei ole vielä kokemusta, mutta näyttävät ihanilta <3
Kiitos palautteesta! Ja vau, mikä viiden pojan porukka siellä on. :) Allergia on kyllä varmasti sellainen, joka pistää ajattelemaan pukeutumista ihan uudelta kantilta. Samoin tosiaan, kun sisaruksia on noin monta, niin on pelkästään järkevää ostaa sellaisia vaatteita, jotka säilyvät tyylinsä ja laadunsa puolesta myös seuraaville. Se juuri on parasta klassisessa tyylissä: mihinkäs yksiväriset housut tai vaikka raidalliset paidat vuosikymmentenkään saatossa muuttuisi.
No juuri näin, neutraalit vaatteet tosiaan mahdollistavat yhdisteltävyyden ja sen, ettei vaatteita tarvitse olla niin kamalan paljoa. Teillä on ihanankuuloinen väripaletti ilman harmaata ja mustaakin!
Tosi harmi, jos pojille edelleen on tarjolla tyttöjä huonompi vaatevalikoima. Minusta aina sivusilmällä tuntuu, että pojille olisi vaikka mitä kivaa, mutta ehkä se vain näyttää siltä, kun ei varsinaisesti etsi, vaan vilkaisee vain. Toivotaan, että valikoima siitä vielä kehittyisi! Onhan se toki nyt jo paremmpi kuin ennen, mutta että pojille tulisi saman verran kivaa kamaa kuin tytöillekin.
Rakastan perinteisten eurooppalaisten tapaa pukea lapsensa! Madridista tein paljon hyviä löytöjä tyttärelle. Usein vain ne ranskalaiset ja brittiläiset merkit, joihin olen törmännyt, ovat jo tosi arvokkaita, niin kaikki keskihintaiset kiinnostavat erityisesti.
Ostin muuten nyt vasta ekat POPin verkkarit ”testiin”. Haluan nähdä, ovatko noin 27 euron hintaiset verkkarit kuinka paljon paremmat kuin kympin maksavat. Jos laatuero on selvä, voin paremmalla mielin tehdä panostuksia jatkossakin. Petit Bateau on ihana! La Coqueta Kids oli minulle uusi tuttavuus, mutta mieluisa sellainen: juuri sellaista klassista eurooppalaista lastenvaatetyyliä edustava. :) Ja hyvänen aika, miten hurmaava Petite Plume on! Kiitos tuhannesti näistä vinkeistä. <3
Fiksuja mietteitä. Mä olen onnistunut suht hyvin fb-kirppiksillä, kun olen laittanut halutaan ostaa-ilmoituksen. Mutta toki näissäkin tulee pettymyksiä ja olen vähän huono sanomaan jos noudettaessa tuote ei olekaan sitä mitä piti (pitäisi skarpata).
Meillä on puolisen vuotta nuorempi neiti, joten jos jossain välissä päädyt noita teidän vaatteita karsimaan, saattaisin olla hyvinkin kiinnostunut. 😊 jos eivät siis mene baby Klle.
Totta! Halutaan ostaa -ilmoitus on kyllä varmasti tosi toimiva täsmätuotteissa, jos pitää vaikka löytää heti käyttöön tietynkokoinen toppapuku. :) Ehkä tuota minäkin pelkään. En halua loukataan ketään sillä, että haluan vaikka ostaa yksivärisen harmaan toppapuvun, enkä ”kelpuuta” kirjavaa värillistä. Toki kriteerit voisi hyvin mainita ilmoituksessa. Se on kaikessa Facebook-kaupankäynnissä ikävää, jos tuote ei vastaakaan odotuksia. Minulla ei ole tainnut käydä niin kertaakaan, kun ostan niin vähän, mutta paljon pettymyksistä kuulee, että kaupat eivät olekaan sujuneet sutjakkaasti tai että tuote onkin ollut huonommassa kunnossa. Se vaatii kyllä tosiaan pokkaa kehdata sanoa, että valitettavasti en tätä ostakaan, mutta olisihan se hyvä, että me kaikki rohkenisimme ystävällisesti sanoa, jos myytävä tuote ei vastaa luvattua.
Kiva tietää, pidän ehdotuksen mielessä! Varmaan heti meillä ei ole tulossa mitään myyntiin, mutta ehkä myöhemmin. Ihana Baby K olisi kyllä varmasti ensimmäisenä jonossa ainakin raitamekkoihin ja -paitoihin. ;) Kiitos kommentistasi ja anteeksi, että vastaan siihen niin viiveellä blogin valitettavan huoltokatkotauon takia.
Moikka Laura!
Toivoisin postausten juhlapukeutumisesta: Miten pukeudut mustan ja valkoisen ystävänä esimerkiksi kesähäihin? Millaisilla klassikoilla selviäisi mahdollisimman monista erilaisista juhlista ja hienommista tilaisuuksista ilman tätityylin puolelle lipsumista?
Moi Susanna! Kiitos kysymyksestä ja hyvästä postausaiheesta! Tämä on tuhannen taalan kysymys, jota minulta on muuten kysytty muutaman kerran ennenkin. :)
Nyt meillä ei ole ollut kesähäitä valitettavasti moneen vuoteen. Mustan ja valkoisen lisäksi vaatekaappini vakiovärejä ovat nude/hiekka ja harmaa, jotka vaaleina hempeinä sävyinä ovat minusta ihania kesämekkovärejä. Vaan arvaa, onko kivoja nuden- tai harmaanvärisiä mekkoja helppo löytää, ei. Niitä joka tapauksessa suosisin ainakin teoriassa.
Samoin omaan tyyliini sopiva vaihtoehto on raitamekko joko mustavalkoisena tai klassisesti valkoista ja tummansinistä yhdistellen. Itse en harmillisesti viihdy muissa kuoseissa, mutta jos koet vaikka kukkakuosit omaksi, niin kaunis mustavalkoinen kukkamekko voisi toimia myös. Ainakin jos printti olisi rohkea ja asusteet nuorekkaita tai niitä ei olisi ollenkaan, niin uskon, että tätityyli on mahdollista välttää. Itse välttelen tätityyliä sillä, että en pidä koskaan minkäänlaista häissä usein nähtyä hartiahuivia, enkä juurikaan käytä kaulakoruja – minusta esimerkiksi helmet kaulassa, niin klassiset kun ne ovatkin, vievät tyylin heti tätämäiseksi. Samoin käytän aina itse maskuliinista rannekelloa, mikä tekee asusta aina asteen rennomman.
Loppuun vielä sellainen huomio, että minusta myös pikkumustassa häihin meneminen on oikein tätä päivää, kun kokonaisuutta freesaa esimerkiksi nudenvärisillä kengillä tai laukuilla. Toki voi olla kohteliasta kysyä pariskunnalta etukäteen, että musta on sopiva, mutta itse olen kyllä käyttänyt mustaa häissä ja nähnyt sitä muillakin, eikä fiilis ole yhtään hautajaismainen oikealla, vaikka pitsisellä sievällä mekolla ja vaaleilla asusteilla.
Meillä on tänä sunnuntaina ystäväperheen ristiäiset ja menen sinne mustissa rusettivyötäröisissä housuissa ja valkoisessa pitsipaidassa. Kun nilkat jää paljaaksi ja jalassa on kauniit korkkarit, niin asusta tuli minusta yllättävän herkkä jopa pienen tyttövauvan juhliin (emme ole kummeja, mikä olisikin sitten jo vaatinut ehkä juhlavan mekon). Mitä yritän sanoa on, että minusta juhlapukeutumiseen voi suhtautua tosi modernisti – varsinkin tosiaan, jos tyyli on klassinen mutta tavoitteena tätityylin välttäminen, niin nuorekkaat ratkaisut ovat oikein perusteltuja. :)
Kiitos kovasti, tästä oli paljon apua!:)
Tosiaan, olen vasta 19 vuotta (varmaan blogisi nuorimpia lukijoita:D), ja oma tyylini niin sisustuksessa & pukeutumisessa etsii vielä linjojaan, mutta sinun blogisi on inspiroinut siitä saakka kuin eksyin tänne joitain kuukausia sitten, kiitos siitä<3. Tyylisi on toimiva cocktail ajatonta & nuorekasta, ja sinusta on tullut jonkinlainen tyyliesikuva minulle, vaikka tuntuukin hassulta sanoa näin. Kiitos Laura!
Moi Susanna, ihana kuulla! Laitoin tämän aiheen vielä itselleni ylös, jos palaisin siihen erillisessä postauksessa, mutta halusin vastata nyt jo kattavasti, kun minulle kestää välillä luvattoman kauan ennen kuin saan toivepostausta julki. :)
Oletko noin nuori, ihanaa! Arvaa mitä, minulle selvisi oikeastaan vasta naistenpäiväpostauksen myötä, että lukijoissani on alle parikymppisiä. Se oli ihan mieletöntä kuulla! Vielä kun minulla on myös jo lastenlapsia saaneita lukijoita, niin arvaa tuntuuko ihanalta kirjoittaa laajalle joukolle naisia, yli sukupolvirajojen.
Kirjoitit sellaisen kommentin, josta ilahduin ihan valtavasti. Kiitos sydämeni pohjasta! En nimittäin todellakaan olisi ajatellut, että voin toimia tyyliesikuvana nuorelle. Toisaalta se, kenestä itse inspiroidun, ei ole ollenkana iästä kiinni, joten miksi sama ei toimisi toisinpäin. Pukeutumisen nuorekkuus on minulle tosi tärkeää, koska edes klassisena pukeutujana en ollenkaan viihdy tätityylissä. Niinpä kaapissani on pikkumustien ja helmikorvisten lisäksi revittyä farkkua, maskuliinista rannekelloa ja tennaria. Älä ollenkaan huoli, jos et ole löytänyt vielä tyyliäsi. En minäkään ollut sinun iässäsi. Se, että ylipäätään tietoisesti ajattelet asiaa, etkä vain osta sitä, tätä ja tota, mitä eteen tulee, on se tärkein askel. Minulla oman sisustus- ja pukeutumistyylin punainen lanka kirkastui lopullisesti Pinterestissä. Sitä suosittelen tosi lämpimästi! Kun sinne kerää mieluisia koti- ja tyylikuvia, huomaa hyvin nopeasti, mitkä elementit sisustuksessa tai pukeutumisessa toistuvat, ja minkälaisia kuvia taas ei tule tallennettua lainkaan.
Itse olen oppinut monta asiaa myös kantapään, eli virheostosten, kautta. Se kuuluu asiaan, eikä siitä kannata soimata itseään. Tärkeintä on se, ettei silloin vain heitä vaatetta kirppiskassiin, vaan aidosti miettii, mikä ostoksessa meni vikaan. Itse olen näin oppinut, että en enää ostaa tietyn materiaalisia tai muotoisia vaatteita, vaikka ne kivalta kaupassa näyttäisivätkin, koska en viihdy ne päällä. Kiitos vielä kerran, että luet ja inspiroidut! Tämä oli minulle todella ilahduttava viesti. <3
Moi!
Mistä olet ostanut noita ”hahmopolvi” legginsejä? Ovatko millaiset malliltaan? Onko vyötärökiristystä?
Ihana tyyli teidän neitokaisella. :)
Omalla 1v4kk tytöllä tykkään käyttää samantyyppisiä vaatteita, mutta lisäksi hänellä on jokunen pirtsakka värikkäämpi asu, vaihteluksi, mutta vähemmän niitä tulee kyllä puettua.
Moi Anna! Tarkoitatko mustia legginssejä, joissa on nukkuvat silmät ja harmaita verkkareita, joissa on kissan kasvot? Mustat leggarit ovat Livlyn ja harmaat verkkarit Polarn O. Pyretin. Leggareissa ei ainakaan ole kiristysmahdollisuutta, ei muistaakseni kissaverkkareissakaan (en valitettavasti pääse nyt tarkistamaan). Kiitos kivoista sanoista ja samoin, tyttäresi tyyli kuulostaa ihanalta myös! Ihailen jatkuvasti ystävieni lasten vähän värikkäämpiä asukokonaisuuksia, vaikka en osaakaan niitä itse ostaa. Pienillä väriläiskillä on kiva piristää muuten neutraalia tyyliä. :)
Hei,
Kauniita vaatteita teillä. Itse perehdyin pari vuotta sitten vaateteollisuuden eettisiin ja ekologisiin ongelmiin enkä sen jälkeen ole voinut ostaa (etenkään uusina suoraan kaupasta) näiden perusliikkeiden (Kappahl, Lindex, Zara jne) vaatteita :( vaikka näiden vaatteiden klassisuus muuten miellyttäisi. Siksi ostan esim gugguuta ”törkykalliilla” ja yritän metsästää luotettavista merkeistä niitä kivoja ja klassisia (mitä on harmittavan vähän). Kirpparilta voin mielelläni myös ostaa ja olen PK seudun kirppareilta löytänyt varsin hyväkuntoisia vaatteita.
Moi Lotta! Ymmärrän ajatuksesi täysin ja kunnioitan linjavetoa suuresti. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minuakaan ketjujen mahdolliset eettiset ongelmat ahdistaisi. Onneksi sentään monella ketjulla on ekologisen puuvillan mallistoja, mutta eihän se automaattisesti takaa muuten eettistä valmistusta. Tämä on kyllä tosi tärkeä kysymys, kiitos kun toit sen esille! Minusta yritysten eettisyys pitäisi ennen kaikkea saada kuntoon lainsäädännöllä, sillä yksityisen kuluttajan on mahdoton tietää, mitkä ketjuvaatteet kestävät päivänvalon ja mitkä eivät. Henkilökohtaisesti en koskaan ostaisi mitään Primarkista, joka on minulle kaikkien ketjuvaatteiden irvikuva sortuneine tehtaineen, mutta H&M:stä, Zarasta, Lindexistä ja KappaAhlista ja muista kyllä ostan, valitettavasti. Ajattelin asettaa itselleni tavoitteeksi, että skarppaan nyt uudestaan kirppisten kanssa huonojen kokemusten jälkeen, ja että ostan edes osan tyttären vaatteista eettisiltä merkeiltä. Minäkin olen valmis ja kykenevä maksamaan yksittäisistä vaatteista kalliimpaa hintaa, mutta en valitettavasti koko vaatekaapin sisällöstä. Täytyy kuitenkin ajatella, että jokainen eettisempi nuttu on askel oikeaan suuntaan. :)
PS. Aloin väistämättä miettiä, että miksi kukaan ei koskaan nosta tätä keskustelua esille muotiblogeissa. Olen itse todella onnellinen valistuneista ja fiksuista lukijoistani, mutta samanaikaisesti ajattelen, että oma yksittäinen klassinen ketjuliikkeen paita, jota käytän vuosia, on pientä sen rinnalla, että monet ostavat ketjuista uusia trendejä viikottain – pitävät muutaman kerran laventelinväristä neuletta tai ruutubleiseriä ennen kuin taas joku muu hitti syrjäyttää ne tieltään. Ehkä tämä on se syy, miksi en osaa potea niin huonoa omaatuntoa omasta ostokäyttäytymisestäni kuin voisin potea, kun ostan kuitenkin niin ajatonta ja harkitusti suurimpaan osaan verrattuna.
Totta, monesti lasten vaatteiden ostoa juuri näiltä merkkiliikkeiltä perustellaan eettisillä/ekologisilla näkökulmilla, mutta sitten omat vaatteet ostetaan mistä sattuun ja mitä materiaalia hyvänsä. Toki onhan lastenvaatteet lyhytikäisiä omalla lapsella kun he kasvavat ja siten heille tulee ostettua enemmän (vrt. Itse voit käyttää samoja vaatteita useamman vuoden).
En kyllä itsellenikään nykyään osta vaatteita näiltä ketjuilta vaan olen löytänyt esim Nudgesta merkkejä joita mielummin suosin (jos uutena haluan ostaa). Lisäksi ostan kiertoon meneviä (Zadaa, Rekki ja bloggaajat) ja pyrin juuri klassisiin valintoihin :)
No juuri näin! Kukaan meistä ei ole täydellinen, vaan tärkeintä on, että jokainen tekisi ympäristön eteen jotain. Se tuntuu kuitenkin tekopyhältä peräänkuuluttaa sitä, että kyllä lapsilla pitäisi olla eettiset vaatteet, jos aikuinen itse ei kiinnitä omiin elämäntapa- tai kulutusvalintoihinsa huomiota. En pidä siitä, että lasta käytetään minkäänlaisena statussymbolina, että katsokaa nyt Janipetterin verkkareista, kuinka olemme tiedostava perhe. Edelleen on upeaa, että Janipetterillä on eettiset verkkarit, mutta mielestäni aina pitäisi katsoa kokonaiskuvaa. Miten perhe muuten elää? Millaisia vaatteita vanhemmat käyttävät? Syödäänkö perheessä lihaa? Kuinka paljon lentomatkustetaan? Omistetaanko auto? Kierrätetäänkö jätteet ja niin edelleen ja niin edelleen. Eettiset lastenvaatteet ovat yksi tärkeä osa kokonaisuutta, mutta ei ainoa.
Lastenvaatteissa on juuri tuo haaste, että se tuntuu niin hurjalta maksaa isoa summaa vaatteesta, joka menee ehkä muutaman kuukauden, kun kohta täytyisi taas satsata uusiin ja sitten taas uusiin. Toisaalta kyllähän hyvälaatuisilla vaatteilla on käyttöä vielä pitkään seuraavilla. Sinulla vaikuttaa olevan juuri sellainen tasapainoinen linja, jota itse ihailen ja johon voisin pyrkiä. Ei liian tiukkapipoinen ja ehdoton, mutta kuitenkin selkeästi tiedostava, ratkaisukeskeinen ja kestävä. Kiitos hyvästä esikuvasta, inspiroiduin tästä! :)
Tosi kiva postausaihe ja ihania vaatteita. Musta on aivan täysin loogista, että neuraaleista väreistä pitävä vanhempi valitsee niitä lapselleenkin niin kauan, kun voi lasten vaatevalintoihin pääsääntöisesti vaikuttaa. Vanhemmathan on kuitenkin ne, jotka pienen lapsen vaatteet pesee, kuivaa ja viikkaa. Ja mahdollisesti katselee niitä vielä kuivaustelineellä. Siksi välillä ihmetyttää, että joidenkin mielestä lasten pitäisi aina pukeutua tosi värikkäästi. Joitain värikkäitä leluja olisi toki munkin mielestä hyvä olla, mutta ei kaikkien lasten tavaroiden tarvitse olla sateenkaaren eri väreissä. Varsinkin, jos päivät viettää päiväkodissa.
Oletteko muuten saaneet lähipiiriltä lahjaksi lähinnä teidän makuun sopivia vaatteita? Monesti tuntuu, että neutraalisti pukeutuvan lapsen vaatekappia halutaan piristää edes sillä yhdellä kirjavalla hahmopaidalla. Ja monesti läheisten ajatus siinä taustalla on ihan vilpitön. Entä onko sulla alustavia mietteitä siitä, miten aiot toimia, jos tytär haluaa jonkun kirkkaan pinkin glitterpaidan? Ja ei siis puhuta naamiaisvaatteista vaan ihan arkivaatteista. Ja erityisesti jos vaikka toivoo sellaista sukulaisilta? Koittaisitko etsiä jonkun neutraalimman paidan samalla idealla vai taipua siihen, että lapsella on muutama hänen maun mukainen juttu ja loput neutraalimpaa tyyliä?
Mietin näitä juttuja itse lähinnä siltä kantilta, ette haluaisi olla liian tiukkis, mutta rauhallinen värimaailma on itselleni erityisesti kotona tärkeää rentoutumisen ja jaksamisen kannalta. Ja lapsen kohdalla voi erityisesti alussa päättää monia asioita vanhempana ihan itse, mutta monista asioista pitää pikkuhiljaa löysätä ohjaksia. Meillä ei vielä olla edes samassa vaiheessa kuin teillä, eli kiva lukea sun ajatuksia, kun olet ehtinyt työstää tätä asiaa vähän enemmän. Ja piikuhiljaa se oma linja tietysti muodostuu. Paljon vaikuttaa varmaan ihan lapsen temperamentti, kiinnostukset ja tahtotaso.
Ihana kuulla, kiitos paljon kivoista sanoista! En voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä. Kyllähän värikkäitä lastenvaatteita ostavat vanhemmat haluavat myös miellyttää omaa silmäänsä pyykätessä ja pukiessa, eli toisin sanoen he toimivat ihan samanlailla kuin ne neutraaleja sävyjä suosivat, ostavat oman makunsa mukaisesti. Lukuunottamatta muutamaa vauvan ensimmäistä fiilistelylelua ja esillä olevia pehmoleluja, meillä on leluja kaikissa sateenkaaren väreissä ja vähän päälle (pitäisikin ottaa joskus kaapistosta ovet auki kuva). Juuri tästä syystä, kun lelukaappi on värejä täynnä, haluan rauhoittaa muun huoneen ja vaatevalikoiman. Aivan kuten sanoit, tähän vielä päiväkoti päälle, niin kyllä lapsi värikylpynsä saa. ;)
Olemme saaneet pääasiassa pelkästään tyyliimme sopivia, aivan ihania vaatteita. Vain yhdeltä taholta on tullut vaatteita, jotka ovat aikalailla tyylimme vastakohtia. Koskaan emme ole halunneet pahoittaa antajien mieltä, mutta emme kyllä ole kokeneet velvollisuudeksi vaatteita pukeakaan. Nimenomaan! Tiedän, että ajatus on tässäkin tapauksessa ollut enemmän kuin vilpitön, joten ei tulisi tosiaan mieleenkään loukata tai olla kiittämätön. Sitä tosin jaksan yleisesti ihmetellä, että miksi vastaanottajan toivetta ei voida kunnioittaa. Kun tämäkin taho varta vasten tiesi, ettemme toivo mitään, mutta toi kuitenkin useaan kertaan itsepintaisesti oman makunsa mukaista vaatetta. Tätä ajattelumaailmaa minun on vaikea ymmärtää, sillä en haluaisi, että tässä maailmassa ostetaan mitään turhaa, vaan annetaan mieluummin sitten vaikka summa hyväntekeväisyyteen.
Erinomainen kysymys: on alustavia mietteitä siitä, miten toimin tyttären toiveiden kanssa – tulen kompromissina puolitiehen vastaan. En varmastikaan anna hänen päättää koko vaatekaapistaan, sillä en antaisi muutenkaan, vaikka hän valitsisi minua miellyttäviä vaatteita. Ajattelen niin, että on vanhempien vastuulla tehdä päätökset, eikä kuormittaa niillä lasta. Mutta ilman muuta aion kuunnella herkällä korvalla tyttäreni toiveita ja toteuttaa niitä järkevyyden puitteissa. Jos hän hartaasti toivoo räikeän pinkkiä paitaa päiväkotiin, niin mikä minä olen häntä estämään. :) Etenkin päiväkotivaatteissa, yöasuissa ja sen sellaisissa joustan aivan varmasti, vaikka juhliin toivoisinkin, että laitetaan jotain sievää, ja niin edelleen. Eli juuri noin kuten sanoit: että vaatekaapin isot linjat määritämme me vanhemmat, mutta lapsi saa esittää toiveitaan ja tehdä valintoja tiettyjen raamien sisällä.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että näitä on hyvä miettiä etukäteen, ettei mene sormi suuhun siinä vaiheessa, kun se ensimmäinen toive glitter- tai sarjakuvahahmopaidasta tulee. Tasapainoilua tämä nimenomaan on. Minusta on täysin normaalia – korjaan, ehdottoman tärkeää – ettei lapsella ole päätäntävaltaa kaikesta, vaan että vanhempienkin toiveilla ja jaksamisella on edelleen väliä. Itse asiassa sillä vasta väliä onkin, sillä kyllähän lapselle kaikista tärkein asia on hyvinvoivat vanhemmat, eivät yksittäiset vaatekappaleet. Mutta sekin tuntuu tosiaan kohtuuttomalta, ettei pieni ihminen, jolla alkaa kehittyä oma mielipide ja persoona, saisi toteuttaa itseään missään. Kyllähän sen omastakin lapsuudesta muistaa, miten tärkeitä tietyt omat suosikit olivat. Hirmuisesti tilanteeseen vaikuttaa tosiaan myös temparamentti, että kuinka paljon ylipäätään lapsi omaa tahtoaan näyttää.
Kiitos vielä, oli antoisaa vaihtaa kanssasi ajatuksia! Kuten olen muutamalle muullekin sanonut, etenkin näissä kysymyksissä täältä saa aina ymmärrystä ja vertaistukea. ;)
Aivan ihana postaus ❤ Todella kauniita tytön vaatteita. Sulla on kyllä niin pettämätön tyyli että ei voi kuin ihailla. Näitä tyylipostauksia toivon useamminkin, siis sekä sinun että tytön, miksei miehenkin. Jos olet myymässä tuota valkoista rusettibodya ja vaaleansinisiä shortseja, niin laita viestiä. Tai oikeastaan mitä vaan, voisin ostaa pakettina. Pidä mielessä!
Voi miten ilahduin kommentistasi, kiitos Satu! Todella kauniisti sanottu. Suunnittelen aina tekeväni enemmän tyylipostauksia, mutta jotenkin se jää – suunnittelinhan tätäkin postausta vaatimattomat kaksi vuotta. :D Mutta jälleen kerran on toive vastaanotettu ja pyrin siihen parhaani mukaan vastaamaan. Mieheni tyylistä voisin ilman muuta tehdä postauksen siitäkin. Ainakaan hetkeen meiltä ei ole tulossa vaatteita myyntiin, mutta lupaan pitää mielessä! Itse asiassa sitten joku kaunis päivä, kun myymisen aika tulee, voisin hyvinkin kuvitella pitäväni teille lukijoille kirppiksen, kun täältä löytyy kuitenkin helpoiten samantyyliset ihmiset. :) Aurinkoista viikkoa!
Voi hän on niin stylish!! Ihania vaattteita. Ja niin söpö tuo ylhäälle väkerretty pystynuttura, olemme samassa tilanteessa oman taaperon kanssa ehkä vuoden päästä :D Nyt taakse saisi jo ponnarin, mutta hän ei tunnu olevan siitä kovin innoissaan, rusettipinneillä mennään. Puen Myytä tosi paljon tummansiniseen, harmaanseen ja vaaleanpunaiseen, nuo värit toimivat myös aina keskenään. Valkoiset röyhelöpaidat ja mekot ovat myös must. En ole ihan totaalisesti kieltäytynyt kuoseistakaan, vaikka suurimmaksi osaksi Paput, Mini Rodinit ovat vähän liikaa. Yhdet Papun mustat legginsit hän sai lahjaksi ja pakko kyllä todeta tähän, että laadukkaat ovat, niille ei tapahdu pesussa mitään. Ja ostin kesäksi yhden Mini Rodinin heppamekon, no koska heppa. Mutta pääsääntöisesti kuosit ovat raitaa ja palloja, eniten sitä raitaa. Juuri kävimme tänään päivittämässä kevätvaatekaappia ja ostokset lähtivät Lindexiltä, Zarasta ja Kappahlista. HM:sta olen ostanut hänelle jostain syystä tosi vähän vaatteita, mutta tänään sieltä löytyi tosi kiva tummansininen kevytoppis hupulla ja kultaisella vetskarilla. Se oli kevääksi ostoslistalla. Talvihaalarin ostin käytettynä, mutta senkin ystäväni bongasi minulle oman alueensa kirppisryhmästä ja joskus harvoin teen löytöjä itsekin sieltä, mutta en jaksa liikaa säätämistä, vaan melkein pitää tulla vain oikeaan aikaan vastaan joku täydellinen juttu, että jaksan alkaa tehdä netissä kirppiskauppaa.
Ostan mielestäni tosi vähän mitään turhaa ja pidän vaatekaapin vaatemäärät tosi kohtuullisena ja juurikin niin, että vaatteet sopivat toisiinsa. Pyykkiä saa pestä paljon, mutta taitaa kuulua tähän elämänvaiheeseen. Äitini on kutonut onneksi vauvalle myssyjä, villa-asun, tumppuja ja viltin, joten niitä ei tarvitse tänä keväänä kaupasta ostaakaan. Tuo vaatehuolto onkin tärkeä asia, jota ei aina kiireessä ehdi ajatella. Varsinkin kun nyt uuden vauvan jälkeen lähtee myyntiin sitä mukaa vaatteita, kun koot menevät pieneksi. Jos kaikki menee hyvin nyt loppuun asti, mitään optiota en kolmannelle lapselle jätä :D
Tuli muuten mieleen, että mun mielestä Kappahlin Hampton Republic mallistolla oli kivat uv- ja uima-asut lapsille uutuuksissa. Kävin juuri ne ostamassa viime viikolla.
Kaunis kiitos! Se on kyllä hauskaa, että hänelle saa samanlaisen Pikku Myy -nutturan kuin äidille. Eikä, ihana, mutta kyllä teilläkin nysä vielä pidemmäksi kasvaa. :) Ja rusettipinnit ovat ihania!
Ihana nimi, Myy. Amen, tummansininen, harmaa ja vaaleanpunainen käyvät aina yhteen ja taitavat olla meilläkin ne kaikista yleisimmät värit, varsinkin päiväkotipuolella. Paljon enemmän käytän hänellä vapaa-ajanvaatteissa tummansinistä kuin mustaa, mustaa taas sitten löytyy vähän paremmista villatakeista ja sen sellaisista. Kiva kuulla Papun leggareista, koska ajattelin, että pakko tässä on alkaa jotain eettisempänä ostaa, varsinkin, kun sama koko menee nyt jonkun aikaa. Meillä on lahjaksi saatu Papu-rusettipipo ja se on ollut tosi mieluisa. Itse tykkään kyllä myös osasta Mini Rodinin kuoseista, vaikka en osaakaan niitä ostaa itse, ja vaikka en ymmärrä tuotteista tappelua. Esimerkiksi kummityöttöni on aivan super hauska fashionista veikeissä kuoseissaan. Teidän heppamekko kuulostaa ihanalta!
Oi, ihana, itse kudotut ovat tietysti kaikista ihanimpia ja rakkaimpia. Ymmärrän, jos ei kolmas ole suunnitteilla, niin sitten kannattaa pitää kierto nopeasti, niin kaapit eivät ratkea liitoksistaan. ;)
Hyvä vinkki, kiitos! Hampton Republic on tosi kiva mallisto, joten täytyy katsastaa uikkarit. Tyttären UV-puvussa on vielä vähän kasvuvaraa, mutta jos hän ottaa pyrähdyksen, täytyy uusi ostaa kesäksi.
Ihana pikkulady!
Huoh, meidän alle 2v on kyllä jo nyt niin tarkka tyylistään, en tykkää!! Tämä mekko!! Minä haluan hupparin!! Mutta toki valikoiman voi sentään itse vielä pääosin valita. Isoveli on jo pitkään osannut toivoa itselleen vaatteita. Olen tehnyt lasten pukeutumisessa sen linjan, että päiväkotiin saavat itse valita vaatteet (jos se kiinnostaa, kuten yleensä on), kaupungille ja juhliin jne äiti valitsee, vaikka nekin yleensä päätetään yhdessä. Päiväkodissa saavat käyttää värikkäämpää trikoota jne, myös siksi, etteivät ole niin arkoja tahroille, muuten valitsen aika neutraalia, sinistä, harmaata, pinkkiä ja valkoista, melko samoilla linjoilla kuin teillä. Onneksi molemmat lapset ovat myös oppineet päiväkotivaatteen/kotivaatteen ja ”kaupunkivaatteen” eron, ei puhettakaan, että kaupungille lähdettäisiin verkkareissa ja salamapaidassa. Päiväkotivaatteetkin pyrin ostamaan itseäni miellyttäväksi, mutta muutamia hartaasti toivottuja printtejä/piirroshahmovaatteita niistä löytyy. Niissäkin yhdistely pelastaa jo paljon, harmaiden tai tummansinisten verkkareiden kanssa levottomampi paita näyttää vähän neutraalimmalta (ja myös vaatteen pohjaväri).
Kiitos Aino, lähettää pieni terveiset! Voin kuvitella, että on. Se on niin hirveästi lapsen temperamentista kiinni. Meillä tytär vasta täytti kaksi, joten hänellä on koko (uhmakas) vuosi aikaa alkaa kehittää omaa tahtoa. ;) Vielä nyt kieltäytyminen on sitä luokkaa, että jossain hetkessä ei käy mikään, eli se ei ole itse vaatteesta kiinni, vaan yleinen oikku. Tosi hyvä linja, kiitos kun jaoit sen! Juuri tuossa aikaisempi lukija kysyi, miten olen ajatellut suhtautua lapsen omaan tahtoon, niin juurikin noin: mieluummin joustan päiväkotivaatteissa (ja vaikka yökkäreissä), kun taas kaupunki- ja juhlavaatteet saisivat olla edelleen vanhemmistakin kauniita. Ihana kuulla, että teillä toimii muutenkin tuo päiväkotivaatteiden ja kaupunkivaatteiden erottelu. Se on minullekin jotenkin itsestäänselvää erotella nämä kaksi ja ihan varmasti lapsikin oppii nopeasti ymmärtämään vaatteiden eron. Juuri näin! En usko, että olen ollenkaan niin järkyttynyt hahmopaidasta, kun yhdistän sen vaikka sieviin leggareihin tai verkkareihin. Ja tosiaan onneksi hahmovaatteissakin löytyy vähän rauhallisempia vaihtoehtoja, niin hyvin tästä yhtälöstä tullaan selviämään. :) Kiitos kommentistasi! Onneksi vihdoin pääsen huoltotauon jälkeen vastaamaan kivoihin viesteihinne.
Moikka.
Ihanaa ja söpöö. Katoppa pomp de luxin uudet uv/uimavaatteet. Aivan herkkuja. ❤️
Kiitos kivoista sanoista ja vinkistä! Täytyy katsoa, Pomp de Luxilta olemme kyllä löytäneet tosi kauniita vaatteita. :)
Pikku L on todella tyylikäs ja vaatteet somia, mutta täytyy myöntää, että hämmästyin todella. Kuten yllä joku jo mainitsi, Zara, Lindex jne. eivät ole eettisiä valintoja. Ihmettelen rivien välistä luettavaa, hienoista ylenkatsomusta Mini Rodinin kaltaisiin merkkeihin ja esim. tiukkaa Kärkkäisen vastustamistasi, mutta miksi sitten valistunut aikuinen ostaa tällaisia merkkejä?
Moi Jenni! Kiitos kommentistasi! Minun on silti todettava, että nyt ymmärsit, tai kenties halusit ymmärtää, väärin. En missään nimessä ylenkatso Minirodinia tai vastaavia merkkejä. Monet ystävänikin käyttävät niitä ja niissä on upeita arvoja takana. Mitä kritisoin on se, että valitettavasti olen törmännyt myös moniin tapauksiin, jossa lasta ihan oikeasti katsotaan joko ylös tai alas vaatteen merkin mukaan, ja sitä en missään olosuhteissa hyväksy, vaan puolustan sitä, että jokainen lapsi vaikka päiväkodissa tuntee itsensä tasa-arvoiseksi vaatteisiin katsomatta. Kukaan lapsi ei ole parempi sen perusteella, onko hänellä kalliit keräilyharvinaisuuslegginsit vai ei.
Kuten jo aikaisempaan kommenttiin kirjoitin, etenkin kotimaisten merkkien (Gugguu, Nosh, Vimma, Metsola, Papu ja niin edelleen) suosiminen on todella hienoa, jos valinta perustuu eettisyyteen ja ekologisuuteen, niin kuin monella varmasti kunnioitettavasti perustuu. Silti minusta asioista on pystyttävä puhumaan monista eri näkökulmista: nämä mainitut lastenvaatteet itsessään ovat äärimmäisen positiivinen kehityssuunta, mutta näihinkään vaatteisiin liittyvät lieveilmiöt eivät kaikki ole positiivisia – tämän myöntävät jopa mainittuja merkkejä käyttävät ystäväni. Siinä kohtaa, kun vanhemmat tappelevat hypetetyistä vaatekappaleista Facebook-ryhmässä, ei varmaan ole enää kyse eettisyydestä ja ekologisuudesta, eihän. Ymmärrätkö, mitä ajan tällä erolla takaa?
Haluaisin muistuttaa myös taloudellisesta puolesta: Ymmärräthän sen, että kaikilla perheillä ei ihan oikeasti ole laittaa 40 euroa yhteen sisävaatekaappaleeseen, joita tarvitaan päiväkotiin ja vapaa-aikaan yhteensä kymmeniä, mahdolliset sisarukset mukaan lukien. Sen takia on minusta kohtuutonta syyllistää perheitä, jotka ostavat kokonaan tai osaksi ketjuvaatteita. Onneksi monilla ketjuilla on tänä päivänä paljon ekologisen puuvillan mallistoja.
Ketjuvaatteilla en ole koskaan ylpeillyt, vaan kertonut avoimesti ja rehellisesti kuinka asia on: päinvastoin myönnän, että kyllä, tässä on minulla peiliin katsomisen paikka. Pidän itseäni vallan epätäydellisenä kuluttajana, enkä ole koskaan esittänyt parempaa kuin olen. Mutta tämä menee taas sellaiseen mustavalkoiseen kaikki tai ei mitään -ajatteluun, jota en ymmärrä: eihän se, että valitsee jossain asiassa huonommin, tarkoita, etteikö toisilla paremmilla valinnoilla olisi mitään väliä. Oma tavoitteeni on olla parempi, ei täydellinen kuluttaja. Kyllä, oma arvovalintani on edelleen boikotoida uusnatsikytköksistään tunnettua Kärkkäistä, vaikka saatan ostaa legginsit Lindexistä. Tosin minua hieman huvittaa sinun mainintasi minun ”tiukasta Kärkkäisen vastustamisesta”. Aihe on ollut minulla esillä tasan kerran yhdessä Instagram Storiesissa kuukausia sitten ja siksi tästä aasinsillasta tuli vähän sellainen tarkoitushakuinen fiilis.
Kiitos joka tapauksessa vielä kommentistasi, minusta näistä asioista on tärkeä puhua! Aion kirjoittaa vastuullisuudesta vastaisuudessakin, vaikka aihe on herkkä ja (ehkä syystä) lifestyle-blogeissa harvinainen. Olen kuitenkin nyt ja aina sitä mieltä, että tärkeintä ei ole pyrkiä täydellisyyteen, vaan pyrkiä paremmaksi. Seuraavaksi otan itselleni tavoitteeksi, että ostan pikkuhiljaa tyttärelleni vaatteita myös eettisemmiltä merkeitä, vaikka koko vaatekaappia en pystykään muuttamaan. Ainakin Metsolalta löysin ihan meidännäköisiä frilla-collareita. :) Kiitos vielä tyylikehuista, ne lämmittivät mieltä!
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Luin vain tämän, enkä kaikkia ketjun kommentteja: ”Itse en ole lähtenyt lasten merkkivaatteiden huumaan. En osaa kuvitella tappelevani lastenvaatteista (tai mistään muustakaan) kirppiksellä tai maksavani ylihintaa käytetystä Mini Rodinista”. Tuosta ei käynyt ilmi, mitä ajatusta ajoit takaa. Luonnollisesti en itsekään ymmärrä ihmisten enkä varsinkaan lasten lokerointia vaatteiden perusteella. Seuraan muutamaa ”lasten merkkivaatekirppistä” FB:ssä, enkä ole huomannut kuvaamaasi tappelua, mutta syrjäseuduilla asuvat löytävät tällaisilta kirppiksiltä varmasti helpommin etsimänsä, koska paikallinen kirppis ei välttämättä ole ihan samaa tasoa. Insta storyssasi on välillä nasevaa kommentointia, mikä on tietysti hyvä, mutta tuo lähinnä on jäänyt mieleen. Tuskin kukaan meistä on kuluttajana virheetön ja aina on parannettavaa, mutta tosiaan aiheina nämä on haastavia (kuten kaikki vanhemmuuteen liittyvä). Propsit silti, että uskallat tarttua niihin!
Kiitos itsellesi, kun tulit vielä vastaamaan! Jos et huomannut tarkennuksiani kommenteissa, olinkin kyllä selityksen velkaa. :) Pitäisi aina muistaa perustella kaikki heti alussa kunnolla. Hienoa, että jätit kommentin ja annoit mahdollisuuden tarkentaa ajatuksia! Tämä keskustelu teki hyvää siinäkin mielessä, että olen ennen ajatellut Mini Rodini -tyyppisiä merkkejä ensisijaisesti ylihypettyinä trendijuttuina ja vasta toissijaisesti eettisinä merkkeinä. Satuin vielä kommenttisi aikaan kävelemään Iso-Roban Mini Rodini -liikkeen ohi ja huomasin ikkunassa Mother Earth -kampanjan sanoman. Siinä vaiheessa tunsin itseni tyhmäksi ja ajattelenkin vastedes merkkiä ensisijaisesti eettisenä, ja vasta toissijaisesti muuna. Ainakin sellaisen ystäväni tarinan muistan, että joku oli maksanut monella lapsella käytössä olleista (siinä vaiheessa jo hyvin kulahtaneista) collegehousuista enemmän kuin mitä alkuperäinen hinta oli, mutta kun housuja ei enää uutena myyty, niin pakko oli saada, hinnalla millä hyvänsä ja vielä pienen taistelun siivittämänä. Varmasti kuitenkin suuri osa on ihan normaalia kierrättämistä. :) Kiitos kannustuksesta! Arvostan todella korkealle sitä, että lukijani ovat valistuneita, vaativat perusteluja ja arvostavat vastuullisuudesta keskustelemista siitäkin huolimatta, ettei ainakaan bloggaaja itse ole täydellinen esimerkki.
Jätän varmasti ensimmäistä kertaa kommenttia tänne lemppariblogiini(pahoittelut hiljaisuudesta, luen joka jutun ja kommentit)mutta en voinut sivuuttaa tätä aihetta ilman kommentointia.
Olen pienen, kohta 2vee tytön äiti. Taiteilen jatkuvasti tässä vaateasiassa, sillä silmäni ahmivat kauneutta niin monelta saralta ja erinäiset fb-kirppisryhmät täyttävät feedini. Joskus löydän itseni kuitenkin ahdistumasta aiheesta voiko tytön vaatekaappiin poimia vaatteita myös ketjuliikkeiltä, sillä eettisyys ja omaperäisyys (kauneutta unohtamatta!) puhuttavat. Se taloudellinen taakka, jonka tästä voi itselleen aiheuttaa, on raskas. Jos kaikki pikkuneidin vaatteet hankkisi ”underground” tai it-lastenvaatemerkeiltä vedoten eettisyyteen olisi tämän mamman lompakko typötyhjä. Puhumattakaan muista lukuisista must have-hankinnoista vaatekaapin ulkopuolelle. Ei se määrä, vaan laatu ja tarpeellisuus. Kauneus, käytännöllisyys ja taloudellisuus. Kiitos Laura jälleen kauniista postauksesta, mielenkiintoisesta aiheesta sekä erittäin monipuolisesta ja asiallisesta keskustelusta kommenteissa 💕
Kiitos paljon, kun jätit nyt kommentin! Ilahdun aina tosi paljon siitä, että saan lukijoilleni ”kasvot” ja opin tuntemaan teitä vähän paremmin. :) Ihana pieni siellä, olet sitten samassa tilanteessa kuin minäkin. Minäkin koen lasten pukemisen ahdistavaksi. Tavallaan kyse on hirveän kepeästä ja kivasta aiheesta tasolla valkkaanko rusetti- vai nalleverkkarit. Mutta minullakin omatunnossa kolkuttaa se, ettei ketjuista saisi ostaa, mutta toisaalta on oikeasti aika paljon vaadittu, että jokaisesta vaatteesta, joita, kuten sanottu, tarvitaan kerralla kymmeniä, pitäisi maksaa 30-50 euroa kappaleelta. Huh! Kuinkakohan monta tonnia lastenveetteisiin olisi tuolla laskukaavalla jo tässä vaiheessa mennyt. Itse en ole luonteeltani pihi, mutta järkevä rahankäyttäjä olen, ja haluan ihan oikeasti myös säästää ja sijoittaa, enkä laittaa kaikkia rahoja lastenvaatteisiin, vaikka se kuinka ihailtavaa olisikin. Ehkä tästäkin löytyy se kultainen keskitie: se, että kävisin enemmän kirppiksillä ja että ostaisin edes silloin tällöin eettisempiä merkkejä.
Suuri kiitos itsellesi, että tulit mukaan tärkeään ja ajankohtaiseen keskusteluun! Terkkuja pienelle kollegalle. :)