Kaupallinen yhteistyö, Vaasan Taika ja Asennemedia
Ensinnäkin pahoittelut, että sivuni ovat olleet alhaalla monta päivää. Toivottavasti viestini tavoitti teidät Instagramissa tai Facebookissa. Blogissani todettiin haittaohjelman uhka, mitä on nyt jouduttu selvittämään monta päivää. Onneksi löysin huippuammattilaisen ratkomaan asiaa, sillä nyt oli kyse sen tason tietoturva-asioista, että itse tipuin kärryiltä jo otsikon kohdalla. Onneksi vihdoin päästään siirtymään mukavampiin asioihin – syömiseen.
Jos minulle yksi juttu on sydämenasia perhe-elämässä, niin ruoka. Olen Julia Childin kanssa samaa mieltä: People who love to eat are always the best people. Ajattelen, että ihminen, joka rakastaa ruokaa, rakastaa elämää muutenkin: on onnellisempi kokiessaan nautintoja ja viettäessään yhteisöllistä aikaa pöydän ääressä.
En ole laatinut suuria suunnitelmia jälkikasvuni suhteen: tytär saa kiinnostua mistä kiinnostuu ja kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa. Kuitenkin yhtä asiaa olen halunnut erityisesti tukea, monipuolista ja kasvismyönteistä syömistä. Kun tyttäreni puolivuotiaana siirtyi kiinteisiin ruokiin, kirjoitin kalenterini muistisivuille listan kaikista niistä kasviksista, joita halusin hänen maistavan ensimmäisen ruokavuotensa aikana (siis puolivuotiaasta puolitoistavuotiaaksi): kaikki yrtit, vihannekset, marjat, hedelmät ja juurekset mukaan lukien listasta tuli monikymmenkohtainen. Ajattelin, että listan kanssa huomaisin väsyneenäkin napata marketista aina jonkun uuden kasviksen, enkä aina vain kurkkua ja tomaattia, joskin usein niitäkin.
Ajattelen, että mitä aikaisemmin lapsi tottuu monipuoliseen tarjontaan kasviksia, sitä luontevammin hän syö niitä koko loppuikänsä. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen: lapsi saattaa olla nirso, ja vaikkei olisikaan, ennakkoluulotonkin tarvitsee usein monta maistelukertaa omaksuakseen uuden maun. Painostaa ja pakottaa ei missään nimessä saa, sillä silloin lapsen suhde ruokaan ainakin vinoutuu, kuten Helsingin Sanomatkin vähän aika sitten kirjoitti.
Tiedän tasan tarkkaan, miten turhauttavaa on keittää parsakaalipöperö, joka ei kelpaa. Survoa bataattimuusi, jota katsotaan kieroon. Vaikka kaksivuotiaani syö yleisesti hyvin ja ansaitsee monta papukaijamerkkiä äitinsä kasvislistan läpikäymisestä, oikkuja riittää hänelläkin. Eihän siinä ole mitään logiikkaa, että lapsi, joka rakastaa tomaattikastikepohjaisia ruokia, lopetti aivan yhtäkkiä tuoreiden makeiden kirsikkatomaattien syömisen. Turhautuminen, taisinkin jo mainita siitä, mutta onneksi näiden voi ajatella olevan vain niitä kuuluisia väliaikaisia vaiheita.
Me vanhemmat emme muuta voi tehdä kuin olla kaikesta huolimatta kärsivällisiä ja kannustavia: palsternakka ei ehkä maistunut viime viikolla, mutta maistetaanpa vielä tänään.
Itse olen ollut aina leipäihminen ja meillä syödään paljon leipää arkisin ja viikonloppuisin: aamu-, väli- ja iltapalaksi, toki puurojen ja luonnonjugurttien kanssa vaihdellen. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että oikeilla valinnoilla leivästä saa ruokaisan ja ravitsevan annoksen. Yhteistyössä Vaasan Taikan kanssa lähdin pohtimaan sitä, miten lapsiperheet voisivat lisätä kasvisten syöntiä leivällä – näitä saa käyttää muuten aikuisiinkin. En voisi kuvitella otollisempaa alustaa kasvisten syömiselle kuin leipä, sillä leipä on ainoa asia, josta tyttäreni ei ole kieltäytynyt koskaan. Eipääeipää, hän tilaa kauniisti sanottuna melko ponnekkaasti päivittäin.
Viisi vinkkiä lisätä kasvisten syöntiä leivällä
1. Piilota raasteita ja yrttejä tuorejuustoon
Sekoita maustamattomaan tuorejuustoon haluamiasi yrttejä sekä kasviksia raasteena tai ihan pienenä silppuna – esimerkiksi porkkanaa, tomaattia, kurkkua, paprikaa, omenaa, retiisiä tai ruohosipulia.
2. Sekoita avokadopohjainen tahna tai salsa
Oma suosikkini leivällä on avokado sellaisenaan tai tahnana, johon tulee avokadopastan henkeen valkosipulia, sitruunaa, korianteria, oliiviöljyä, parmesanraastetta sekä maun ja syöjien mukaan suolaa ja pippuria. Samoin avokado toimii pohjana totta kai guacamolelle, mutta myös meksikolaishenkiselle salsalle, jonka voi sekoittaa esimerkiksi avokadosta, tomaatista, paprikasta, punasipulista, maissista, mangosta ja limenmehusta.
3. Hurmaannu hummuksista
Olen hulluna kikherneistä sekoitettavaan hummukseen sekä uunipaahdetusta munakoisosta sekoitettavaan baba ganoushiin, mutta hummustyylisiä tahnojahan voi tehdä vaikka mistä: punajuuresta, herneistä, kukkakaalista, kurpitsasta ja bataatista nyt ainakin. Pääkasvisraaka-aineen lisäksi hummukseen lisätään valkosipulia, sitruunanmenua, tahinia, oliiviöljyä ja suolaa – jälleen syöjien maun mukaisesti eli lapsille hieman miedompana versiona. Kollegani Liemessä-ruokablogin Jenni teki lapsilleen hurmaavat kettuleivät porkkanahummuksesta.
4. Liitä kasvisten syömiseen myönteisiä mielikuvia
Vaikka ruoalla ei saa leikkiä, niin hauskaa syöminen saa olla. Lasten kanssa ei sovi unohtaa ikiaikaista kikkaa: leivälle täytyy tietenkin tehdä kasviksista hahmo tai muoteilla kuvioita. Pinterest on leipäideoita pullollaan ja kukan-, tähden-, nallen- ja vaikka minkämuotteja taas löytää hakusanalla ”vegetable cutter”. Oikeasti tein iloisen rillipään minuutissa: väliin juustoa, hiuksiksi salaattia, silmälaseiksi kurkkua, silmiksi mustikoita, nenäksi hunajamelonia ja suuksi avokadoa. Myös pieni salaperäisyys toimii. Ainakin itse olen huomannut, että jos annan uuden kasviksen tyttärelleni lautasella nenän eteen, niin hänellä ei välttämättä ole sitä kohtaan mielenkiinnon häivää. Vaan annas kun kokkaan itsekseni, niin taapero tulee joka kertaa repimään uteliaana lahkeesta, että mitäs sulla siellä on. Kun annan ohimennen maistiaisen, hän maistaa erityistä suupalaa aina mielenkiinnolla.
5. Tarjoa kasviksia myös leivässä
Onneksi kasviksia saa ujutettua myös itse leipään tarjoamalla terveellisempiä leipävaihtoehtoja. Vaasan Taika Kasvispaahdossa on 40 % kasviksia: porkkanaa, valkoista papua, palsternakkaa ja kikhernettä. Rouheutta tuovat auringonkukan- ja pellavansiemenet. Vaasan Kasvis Rieskasten resepti on 32 % kasvimaalta: sellaisinaan tai paahdettuina maistuvissa rieskasissa mukana on porkkanaa ja perunaa. Uutuusleivät ovat hyvällä tavalla aivan tavallisen miedon tuoreen leivän makuisia ja menevät näin ollen varmasti täydestä jokaiselle syöjälle. Meidän perheellä Vaasan Taika -leivät ovat todella mieluinen lisä viikoittaiseen monipuoliseen arkiherkutteluun. Jos pieneltä leipäfanilta kysyttäisiin, ei meillä muuta syötäisikään, eli näille leiville myönnän täyden taaperotakuun.
Toivottavasti ideat inspiroivat koko perheen kasvisten syömiseen. Kokkaamisessa ei tietenkään tule unohtaa sesonkikasviksia: itse odotan jo parsakauden alkamista kuin kuuta nousevaa. Kiitos vielä kärsivällisyydestänne blogini tauon aikana! Jonoon onkin jo kertynyt monta postausta, joten kuullaan taas pian.
Mielenkiintoinen kasvispostaus, kyllähän tätä kannatti odottaa..
Vegetable cuttereilla saa kivasti ilmettä salaattiin ja koristuksiin. Mun suosikki on salaattikulhon reunaa ympäri juokseva westie-jono melonista. Muotti on itseasiassa piparimuotti, mutta toimii meloniin.
Tuo rieska täytyy kokeilla. Meillä syödään poikkeuksetta leipää aamiaisella ja vaihtelua täytyy olla.
Ja hei, tähän loppui odotus. Ainakin Citymarketeissa on jo parsaa, meillä herkuteltiin viikonloppuna. Puntin hintakin on kohdallaan, alkaa kakkosella.
Kiitos paljon! Ihana kuulla, että tykkäsit ja että oli odottamisen arvoinen. :) Eikä! No nyt meidän cookie cutterit jäävät ihan kakkoseksi, jos siellä westie-versio. :D Ihan totta, vähän pienemmät pipirimuotit toimivat myös meloniin. Meloniin käytän myös pallorautaa, niin kuin tässäkin hahmopaahtiksessa nenään. Voidaan siis todeta, että melonit ovat ihan erityisen hyviä koristelukäyttöön! Sama: kun leipää menee niin paljon, on vaihtelu välttämätöntä. Yksi lemppariresepteistäni rieskaan on muuten seuraava: piparjuurituorejuustoa, härän kylmäsavupaistia sekä pienenä hakkeluksena punasipulia, omenaa ja kurkkua, väliin vielä herneeversoa. Toimii eväänäkin! Ah, loistavaa, kiitos parsapäivityksestä! Toki nykyään melkein kaikkea saa ympäri vuoden, mutta ei se ole sama asia kuin nauttia sesonkina, kun tavara on edullisempaa ja parempaa. Kantapään kautta opin, että parsaa myydään eri paksuisina. Kerran ostin vahingossa ohuinta ja sen parsan kuoriminen oli täysin mahdotonta eikä kuorten jälkeen jäänyt jäljelle mitään. Siispä kärryyn paksumpaa, edullista, sesongin parasta parsaa. :)
Mielenkiintoinen postaus, kiitoksia. Ja vinkkejäkin tästä sai. Tiedätkö mä tässä ihan vähän aikaa itsekkin pohdin näitä samoja asioita (miinus lapsen ruokavalio) että miten tärkeätä olisi syödä niitä kasviksia enemmän ja kun en hirveästi edes välitä aina lihasta. Mukavaa alkanutta viikkoa! ❤
Voi miten kiva kuulla, kiitos palautteesta! Minusta kasvisten syöminen on tosi helppoa, jos asiaan yhtään keskittyy ja jos tottumuksiaan yhtään tiedostaa. Ainakin meillä homma menee niin, että väsyneenä lähikaupasta haen valmismakaronilaatikon, mutta kun teen koko viikon ruokatilauksen kerralla netissä, on yhtäkkiä helposti puolet ostoksista kasviksia. Siitä tulee aina tosi kiva fiilis, kun näkee ruokapöydällä valtavan satsin värikkäitä kasviksia. Olen myös ajatellut listata meidän perheet vakkarikasvisruoat, niin toivottavasti siitäkin saa inspiraatiota monipuoliseen kasvisten käyttöön. :) Samoin kiitos, rentouttavaa viikonloppua! <3
Voih, ”lisää meipää” kuuluu ihan perus arkikausahduksiin joka päivä meilläkin. Itse syön aika vähän leipää (nyt raskaana huomattavasti enemmän) lukuunottamatta jotain ruisleipävälipaloja silloin tällöin. Ravintolassa kuitenkin hyvä leipä on ihan must ja onkin välillä vaikea hillitä itseään täyttämästä sillä ja merisuolavoilla vatsaa jo ensmmäisen vartin aikana. Viikonloppuisin saatan myös käydä ostamassa jonkin tuoreen leivän, jos siltä tuntuu. Taaperolle yritän valita mahdollisimman hyviä leipiä kaupasta ja nuo kasvisleivät ovat itseasiassa aika hyvä vaihtoehto. Tein itse sämpylöitä viime viikolla, ne eivät uponneet kovinkaan hyvin, vaikka muuten hän tuntuu aika kaikkiruokainen leivän suhteen olevankin.
Sinnikkäästi pyrin lisäämään taaperon lautaselle aina kasviksia ja marjoja, varmat suosikit kurkku, mustikat ja vadelmat uppoavat aina, muiden kanssa nirsoilu on vaihtelevaa, nykyisin jopa valitettavan yleistä. Ei auta kuin jatkaa ja toivoa parasta. Pestopastan joukkoon keitin parsakaalia ja se meni varmaan vahingossa.
Yritämme muutenkin kotona korvata lihaa kasviksilla aika paljon, mutta nirson taaperon kanssa se ei ole aina helppoa. Nyhtökaura tai härkis menee bolognesekastikkeessa helposti, tänäänkin hetki sitten. Kikherneet ovat jostain syystä menettäneet suosiotaan ja niitä joudun vähän piilottelemaan ruuan sekaan. Viikonloppuna yritin tarjota hänelle shakshukaa, maistoi sentään. Tosin chorizomakkaralla höystettynä se ei ollut enää kasvisruokaa nähnytkään.
kiva, että blogi toimii taas! Olette tyttäresi kanssa niin style parivaljakko valkoisissa paidoissanne :)
Amen ja vielä kerran amen! Vannon, että en ole koskaan syönyt ravintolassa ihanaa tuoretta alkupalaleipää aidolla voilla ja merisuolalla julistamatta jokaisen suupalan jälkeen kovaan ääneen, että minusta ei ikinä tule karppaajaa (ja olematta jo siinä vaiheessa suhteellisen täynnä). :D Onneksi kotona tulee syötyä vähän raikkaammilla päällisillä. ;) Hei näin ne sämpylät ja sain sämpylähimon! En ole leipojatyyppi, mutta porkkanasämpylöitä muistan pyöräyttäneeni suhteellisen onnistuneesti ja kivuttomasti. Niissäkin on vain tuo vaara, että menee koko pelti tuoreena voin kanssa. Vai eivät sämpylät olleet taaperolle hitti, mitä ihmettä! Juuri näin, ei auta kuin niellä turhautuminen ja jatkaa kärsivällisesti. Piilottelua minäkin teen. Esimerkiksi moussaka on edelleen mainio ruoka, kun se tomaattipohjaisena uppoaa aina, mutta sinne saa piilotettua vaikka mitä munakoisoa ja kesäkurpitsaa, jotka eivät sellaisinaan kelpaisi. Meilläkin pieni on rakastanut paahdettuja kikherneitä, mutta en yllättyisi, vaikka ne joutuisivat jossain vaiheessa pannaan. Nämä mieltymykset ovat niin herran hallussa! Shaksuka on kyllä yksi parhaita kasviruokia ja on pelkästään oikein tehdä siitä silloin tälloin chorizo-versio. Onneksi blogi tosiaan vihdoin toimii! Toivotaan, että nyt on tietosuoja-asiat sekä muut tekniset ongelmat pitkäksi aikaa ratkottu. Kiitos, ilahduimme kommentista molemmat. :)
Siitä ei ole kuin pari tuntia, kun meidän kaksivuotias vaati; ”Minä haluan syödä leipää.” :D Ja voi noita vaiheita. Turhautuminen on välillä aika lievä ilmaus.
Ja on tosiaan jännää miten joku ruoka maistuu paremmalta leikkuulaudalta, kuin omalta lautaselta. Meillä ne kirsikkatomaatit jäävät lautaselle, mutta kun teen salaattia taapero on nanosekunnissa lahkeessa kiinni.
Lisäksi, ilmeisesti vauvan kulhossa on ilmeisesti pakko olla paremmat eväät. Saa nähdä innostuuko isosiskokin uudelleen maistelusta, kun vauvan kiinteitä jatketaan.
Jep! Leipä on magneettia taaperoille. :D Meillä tytär huutaa yleensä ensimmäisenä aamullakin ”eipääeipää”. Onneksi päiväkodissa on päivittäin leipää, niin hänen hartain toiveensa käy toteen yleensä jo aamupalalla tai viimeistään lounaalla tai välipalalla. Uteliaisuus on kyllä ihmeellinen asia. Kummasti suhtautuminen muuttuu, kun maistiaista pitää erikseen pyytää eikä sitä tarjoilla hopeavadilla. Tuohan on ihan totta! Varmasti pikkusiskon myötä isosiskokin kiinnostuu maistelemaan kasviksia taas ikään kuin uudestaan alusta alkaen. :)
Sulla ihana paita ja farkut mistä ne ovat?
ja kiva blogi sulla :)
Kiitos kivasta kommentista Sonja, ja ihana että olet löytänyt blogini pariin! Farkut ovat Esprit ja paita Marks & Spencer, molemmat jo jokin aika sitten hankittuja. :)
Tosi kiva, että blogi toimii taas! Kun blogi oli pois käytöstä, tausin, että yleensä viikonloppuisin aina ensimmäiseksi klikkaan tänne ja sitten sun postaukset luettuani täältä kätevästi blogroll-osiosta muihin blogeihin, sieltä kun löytyi kätevästi monta omaa suosikkia. En enää käytä mitään sovelluksia tai edes omaa suosikkilistaa blogien lukemiseen, tuntuu, että silloin helposti jumiutuu lukemaan sellaisiakin blogeja, jotka eivät enää juuri sillä hetkellä tunnu omilta. Toivottavasti siis saadaan jossain vaiheessa sun päivitetty suosikkilista takaisin, tietysti sitten kun olet rauhassa saanut vastattua aiempiin kommetteihin ja muutenkin blogin taas toimimaan kunnolla. Uusi ulkoasu näyttää muuten todella hyvältä ja raikkaalta!
Samaa mieltä! Olen niin onnellinen, että blogi toimii taas. Minulla oli jo kova ikävä teille kirjoittamista ja kommentteihin vastaamista. Olen todella ilahtunut, että aloitat viikonloppusi blogini parissa. :) Kiitos paljon siitä! En muuten oikein ajatellutkaan, että blogroll-lista olisi jollakin aktiivisessa käytössä, kun itse olen ajatellut, että se on lähinnä passiivisesti makoillut yhdellä välilehdellä. Tavoitteeni oli yksinkertaistaa blogin rakennetta tämän uuden ulkoasun myötä, enkä ollut ajatellut palauttaa listaa. Mutta nyt kun pyysit, niin mietin vielä, saisinko sen kivasti ja luontevasti mukaan. :) Ihana, että pidät uudesta ilmeestä! Kiitos kivasta palautteesta!
Hei Laura! Sinulla on paljon valkoisia yläosaa. Mistä löydät parhaat valkoiset kauluspaidat? :)
Moikka Krista! Totta puhut. Valkoinen on minulla yleisin väri puseroissa. :) Kauluspaitoja minulla ei itse asiassa kuitenkaan ole kuin kaksi kappaletta, tai no kolme jos yksi modernimpi lyhythihainen versio lasketaan mukaan. Perinteiset kauluspaidat puuvillaisena ja pellavaisena ovat minulla Marks & Spenceriltä. Näitä kahta paitaa (joista toinen näkyy kuvissa) voin ainakin suositella lämpimästi muutaman vuoden kokemuksella. Laatu on hyvä, istuvuus rento eikä paidasta näy läpi, niin kuin joistain valkoisista paidoista näkyy. :)