Mitä lahjaksi 2-vuotiaalle, tai oikeastaan mitä lahjaksi X-vuotiaalle, on kysymys, jonka olen kysynyt Googlelta kymmeniä kertoja viiden 2–12-vuotiaan kummina. Vaikka nykyään olen itsekin äiti, tarvitsen edelleen kokeneemmilta vinkkejä sopivien iänmukaisten lahjojen ostamiseen ja toivomiseen. En osannut vastata siihenkään, mitä kaksi vuotta täyttävä tyttäreni saattaisi haluta. Vaan hyvä, etten vastannut, sillä vieraamme olivat ihanien pakettiensa kanssa paljon paremmin kartalla kuin minä. Niinpä jaan näin jälkikäteen teille viisauteni kaksivuotiaan ilahduttamiseen.
bObles
bObleseja olen kehunut aikaisemminkin, mutta nyt tuntuu, että taapero on löytänyt hahmot oman kehittymisensä myötä uudestaan. Siinä, missä yksivuotias vasta haki tasapainoa hahmojen avulla, kaksivuotias osaa jo hyödyntää kaikkia bOblesien mahdollisuuksia kiipeilystä keinumiseen. Pieni voimanainen kantaa joka päivä päiväkodin jälkeen hahmot olohuoneeseen (siro tyttö kantamassa huhkien kanaa ja vetämässä elefanttia näyttää samalta kuin maailman vahvin mies -kilpailun osallistuja vetämässä traktoria) ja huutaa äidin yleisöksi. Varsinkin tällaisissa isokokoisissa, koko ajan ympäri kotia esillä olevissa leluissa arvostan vanhempana estetiikkaa. Mitään näin kaunista marmorikuvioista ei mutsi käske koskaan siivoamaan pois. Marmorinharmaata bObles Elefanttia ja bObles Kanaa myy ihana Pikkuvanilja, josta tyttäreni hahmot sai.
Piirustustarvikkeet
Piirtämisen alkaminen on fantastinen uutinen, sillä sehän tarkoittaa paitsi kädentaitojen harjoittamista myös mahdollisesti rauhallista viisiminuuttista pöydän ääressä. Kaksivuotiaalle on tarjolla pieniä puuvärikyniä sekä pois pestäviä liituja. Hittien hitti oli tietysti Muumi-piirustusvihko suosikin mukaan.
Muovailuvaha
Myrkytön muovailuvaha on mainio lahja jo niinkin pienelle kuin kaksivuotiaalle. Vaikka taapero ei hahmoja vielä osaakaan tehdä, muovailuvahan värit ja tuntu kiinnostavat ja viehättävät kovasti.
Hama- ja pistelyhelmet
Samaa kädentaito-osastoa jatkaa Hama- ja pistelyhelmet. Näitä meillä ei ole kotona, mutta olen päiväkodista kuullut, miten paljon kaksivuotiaiden ryhmä niillä tykkää näpertää. Äitien sisäpiiritiedon mukaan helmet toimivat mainiosti myös lentokoneviihdykkeenä (jos ei viitsi viittä tuntia rusinoita syödä). Helmien asettelu vaatii ja opettaa keskittymistä, mikä tuntuu arvokkaalta taidolta hektisessä maailmassa.
Lorukirjat
Satukirjoja meillä toki on paljonkin, mutta tyttären lahjaksi saamasta lorukirjasta on tullut todellinen suosikki. Ja miksi ei olisi tullut: onhan kaksivuotias aika pieni keskittymään pidempään satuun, mutta lorun hän jaksaa hyvin kuunnella. Iltasatu onkin meillä täällä hetkellä iltaloru. Lorujen kieli on niin uskomattoman eläväistä ja kekseliästä, että niiden lukemisella täytyy olla erityisen positiivinen vaikutus lapsen kielen kehittymiseen, sanoisin, että vanhemmankin.
Meidän kirjamme on Kaarina Helakisan Niille joilla on nauravat korvat. Muita suositeltuja lorukirjoja ovat saman Kaarina Helakisan Pikku Pegasos (oma rakas suosikki lapsuudesta), Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Allakka Pullakka, Yökyöpelit ja Tippukivitapaus, Jukka Itkosen Hirvi irvistää, Kaupunkiretki ja Astronautin rusinapulla, Hanna Lundströmin ja Maija Hurmeen Onnen kuplia sekä Tuulia Ahon ja Aino-Maija Metsolan Tähtienlaskijan runoja.
Legot
Omat yli 30 vuotta vanhat Legoni, tai siis Duploni, ovat nyt tyttäreni leikeissä, joten tällä klassikolla ei voi mennä vikaan. Nyky-Duploissa on vielä laajempi värien, hahmojen ja maailmojen kirjo.
Junarata
Junarataa meillä itsellämme ei ole, mutta voisin kuvitella, että jos Duplo-autoilla huristelu on kivaa, niin niin on junillakin. Duplojen tapaan junaradan osia on mukava alkaa kerätä pikkuhiljaa.
Koti- ja keittiöleikit
Jos kaksivuotiaalla on leikkikeittiö, varma hitti on viedä sinne täydennyksenä leikkiruokia tai astioita. Lahjaksi voi antaa myös itse keittiön, Design Letters Cooking Class on kiva kevyt versio. Kotileikeissä kiinnostavat myös nukensänky ja nukenrattaat, joista jälkimmäisiä meillä ei ole, mutta taaperokärry, jolla yksivuotias opetteli kävelemään, on nyt saanut jatkokäyttöä nallejenkuskaamiskärrynä.
Onkimispeli
Magneetilla toimiva kalojen onkimispeli on sekin kovasti kaksivuotiaan mieleen.
Musisointilaitteet
Näistä saattaa saada lahjansaajan vanhemmilta pahaa silmää, mutta silläkin uhalla suosittelen erilaisia laulamiseen ja musisointiin kannustavia leluja, kuten kauhistuttavaa karaokemikrofonia.
Uima- ja hiekkalelut
Kesän tullen ihana vieminen on setti hiekkaleluja tai jokin puhallettava uimalelu.
Potkupyörä
Varmasti mieluinen menopeli on potkupyörä. Meidän pyörä ja kypärä ovat Banwoodin.
Elämykset
Oma lahjani kaksivuotiaalle oli viedä hänet Muumipeikko ja taikurin hattu -balettiin. En olisi koskaan ajatellut kaksivuotiaan keskittymisen riittävän, mutta kun näin, miten haltioituneena hän katsoi traileria, päätin kokeilla. Meillä oli aivan ihana äiti ja tytär -päivä ja edelleen (potalla) käsiohjelmaa lukien muistelemme elämystä. Niinpä kaksivuotiaallekin voi antaa lahjaksi kulttuuria, kun vain ikään sopivuuden katsoo. Joko liput tai ihan yhtä arvokasta aikaa. Helsingissä (ja tietysti muuallakin) on paljon ilmaista kivaa, kuten Lasten kaupunki.
Eikä tässä varmasti vielä kaikki! Jatkakaa te toki listaa kaksivuotiaiden suosikeilla, niin päästetään kaikki lahjoja pohtivat pälkähästä.
Hieno lista! Itsekin samoja asioita miljoonasti googlanneena aloin itse pitää listaa omien lasten kasvaessa siitä, mistä he ovat minkäkin ikäisenä tykänneet :) Sieltä voi sitten aina katsoa vinkkejä muiden lapsille, sikäli jos ovat nuorempia kuin omat :)
Lisäisin listaan siis tarrat ja tarrakirjan, taskulampun ja palapelit!
Mutta yhtä on pakko ihmetellä: hama-helmiä lentokoneeseen?! Mä niin näen niiden miljoonien pikkuhelmien lentävän kaaressa penkin alle nanosekunnissa… mutta ehkä tässä kohtaa on niitä kuuluisia persoonakohtaisia eroja? :D
Loistavia lisäyksiä, kiitos Jenni! Annoin pienelle pääsiäisenä pääsiäistarroja, mutta ihan vielä hän ei niiden päälle ymmärtänyt, mutta aivan varmasti kohta, koska meneehän se samaan kädentaitojen kategoriaan. :) Palapelit, totta kai! Ja taskulamppu, mainio. Se on varmasti tuon ikäisestä jännä.
Nauran kippurassa, kun mietin sieluni silmin Hama-helmien kieppuvan pitkin koneen käytäviä. :D :D Tällaisen vinkin olen kuullut ja kuvankin tästä ihmeestä todistanut, mutta kieltämättä nyt kun asiaa miettii, niin onhan siinä myös kaikki katastrofin ainekset. Ehkä muilla on tästä parempaa dataa, onko kyseessä urbaani legenda vai toimiva kikka. :D
Ihan mahtavaa, että olet alkanut pitää listaa! Mitäpä jos tekisit listoista blogipostauksen, niin voin jatkossa surffailla sinne. ;) Oma haasteeni on, että (lähes) kaikki läheisten ja ystävien lapset ovat omiani vanhempia, eli viisastun lahja-asiassa aina jälkijunassa. Nuoremmille onkin sitten oman kokemuksen pohjalta yllättävän helppo keksiä!
Pelit. Alkuun pelasimme muistipeliä kuvat oikeinpäin ja etsimme vain pareja. Lapselle se oli ihmeellistä ja siitä sai onnistumisen kokemuksia.
Mm. Haballa on ensipelejä, jotka sopivat jo pienille. Hedelmätarha on oma sekä lapsen suosikki. Suosittelen tätä ehdottomasti!
Pelit tietenkin, kyllä! Mutta enpä olisi ajatellut muistipelin käyvän noin pienelle, ellet olisi asiasta vinkannut. Huippua! Se on varmasti juuri noin, lapselle ihmeellistä ja onnistumisen kokemuksia tuovaa löytää samanlaiset parit. Palaan näihin vinkkeihin viimeistään jouluna, niin tänä vuonna tulee ainakin oman lapsen lahjojen ostamisesta todella helppoa. :) Kiitos!
Mun lempparilahjoja antaa on elämysten lisäksi kirjat, palapelit, lautapelit ja pikkulahjoina tarrat. Noita kun voi kaikkia antaa uudestaan ja uudestaan aina ikätasoon sopivana. Siinä tietysti helpottaa, mitä enemmän on lapsen ja perheen kanssa tekemisissä, että tietää lapsen taitotason ja kiinnostuksen kohteet, palapelien kokoamistaidoissa on esim. tosi isoja eroa saman ikäisten välillä. Yleensä jos lahja vaatii yhteistä tekemistä aikuisen kanssa, kuten pienemmillä esim. kirjat ja lautapelit, koitan miettiä, että lahja jotenkin sopisi myös vanhempien makuun. Joskus on kuitenkin kiva antaa myös jotain sellaista, mikä ei ole ihan itsestään selvä valinta, mutta josta voisi ajatella lapsen tykkäävän. Tykkään myös antaa erityisesti pienille lapsille perinteisten sukupuoliroolien vastaisia lahjoja, jos ne tuntuvat sopivan lapsen herkkyyskauteen. Olen huomannut, että erityisesti monet isovanhemmat tuntuu antavan tosi perinteisen sukupuolittuneita lahjoja, pojille autoja ja leikkityökaluja ja tytöille niitä nukkeja ja leikkikeittiöitä. Vanhemmat taas ovat ihan poikkeuksetta olleet tosi tyytyväisiä siihen, ettei noudata lahjoissa mitään vanhoja normeja, se on varmasti ihan hyvä viesti lapselle, että samoilla synttäreillä voi saada Elsa-mekon ja valomiekan.
Jos annan kirjalahjoja, käyn yleensä kurkkaamassa Lastenkirjahylly-blogista suosituksia, siellä on tosi asiantuntevia arvosteluja. Viimeksi bongasin sieltä vajaa 3-vuotiaalle nimipäivälahjaksi kivalta vaikuttavan Tärkeitä asioita eläimistä -kirjan, joka olikin sitten ollut ihan hitti. Saattaisi sopia myös sun… anteeksi siis sun tyttären makuun! :D Tämä on kyllä varmasti hyödyllinen postaus erityisesti meille lapsettomille. Lasten lahjojen ostaminen on ihanaa, mutta tosiaan välillä se voi tuottaa päänvaivaa. Olen itse tehnyt myös sen päätöksen, että en esim. jouluna lahjo kaikkia lähipiirin lapsia. Ja yhteinen tekeminen on tietysti lahjoista paras.
Ihania juttuja kaikki, elämykset, kirjat, palapelit, lautapelit ja tarrat! Olet ihan oikeassa. Lapsissa on totta kai luonnekohtaisia eroja, minkä takia lahjan saajan tuntemisesta on tietysti paljon apua. Tosin välillä tuntuu, että lasten hitit ja it-jutut muuttuvat niin äkkiä, että ei siinä aikuinen pysy perässä. :D
Sukupuolen mukaiset lahjat olikin hyvä ottaa puheeksi, kiitos! Näin se varmasti hieman yleistäen on, että etenkin vanhemmat sukupolvet suosivat sukupuoliroolien mukaisia lahjoja, me nuoremmat taas herkemmin mitä sattuu. Itse olen monta kertaa ostanut kummitytöilleni kliseisesti esimerkiksi nukke- tai prinsessajuttuja, mutta en siksi, että olettaisin heidän pitävän vain niistä, vaan siksi, että tiesin heidän toivovan juuri niitä siinä kyseisessä hetkessä. Aivan yhtä mielelläni veisin valomiekan ja mietinkin usein, miten itse rakastin leikkiä rinnakkain sekä Barbeilla että He-Maneilla. Eli juurikin tärkeintä on minustakin tasapaino ja lapsen omien toiveiden kuunteleminen. On tärkeää ainakin tarjota pienelle monipuolisesti vaihtoehtoja, vaikka hän sitten päätyisikin leikkimään perinteisten sukupuoliroolien mukaisilla leluilla. Olen samaa mieltä siitä, että mielestäni meidän sukupolvmme suhtautuu todella mutkattomasti sukupuolirooleihin. Minulla ei ole yhtään sellainen olo, että lapsia enää yleisesti pakotettaisiin muottiin, vaikka totta kai yksittäisinä tapauksina sellaistakin vielä tapahtuu. Sekin on upeaa, että nykyajan päiväkodissa tarjotaan pojille yhtälainen mahdollisuus leikkiä kotia ja tytöille autoilla.
Kiitos Lastenkirjahylly-blogisuosituksesta! Kävin juuri Akateemisen lastenkirjaosastolla ja minulle tuli suorastaan positiivisesti masentunut olo siitä, miten paljon herkullisia teoksia lapsille on. Onneksi on kirjasto, sillä ihan kaikkea ei voi ostaa omaksi, mutta kyllä minä jonkinlaisen kirjaston haluan lapselle kerätä. Ihana kirjavinkki! Kävin googlaamassa ja voi miten kaunis teos, täyttä lahjapotentiaalia, myös äitien makuun. ;) Ihana, jos koit postauksen hyödylliseksi, kiitos! Olen itse todella iloinen näistä teidän täydentävistä vinkeistä. Googlaan oman postaukseni, kun tyttäreni on kesäkivaa tai joululahjaa vailla. :D
Loppuun vielä tärkeä keskustenaihe, sillä juuri näin asia on. Niin rakkaita kun lapset ovatkin, niin lahjat voivat tuottaa päänvaivaa, ja toiseksi kohtuu kaikessa. Ostin itse ennen lahjoja myös kummilapseni kahdelle sisarukselle, kunnes totesimme hänen äitinsä kanssa, että ei siinä ole mitään järkeä: minulla meni paljon aikaa ja rahaa hankkimiseen, heidän kotinsa taas pursusi turhasta tavarasta. Vaikka monesti puhutaan siitä, että lastensynttärit ovat menneet överiksi suorittamikseksi ja lahjonta ylenpalttiseksi, omassa lähi- ja ystäväpiirissäni sellaista ei ole nähtävissä. Kaikki ymmärtävät nykyään kohtuullisuuden päälle niin lahjojen määrän kuin arvon suhteen. Siitä olen todella iloinen! Ja kun omaa lapsuuttaan muistelee, niin oikeasti jo tarra-arkki todellakin riitti ilahduttamaan, eivätkä lapset ole siitä miksikään muuttuneet. Samoin isompia lahjoja voi ostaa kimpassa niin, ettei kenelläkään tule liian iso osuus. :)
Kun oma lapseni oli kaksivuotias, hän nautti Luonnonhistoriallisesta museosta kovasti, siellä on panoraamoissa kovasti katsottavaa, sekä eväsretkistä Helsingin Talvipuutarhaan (suosikki kaktukset ja kala-allas) ja Kasvitieteelliseen puutarhaan (suosikki jättiläislumpeen lehdet).
Ihania kohteita, kiitos! Kaikkiin olen ajatellut viedä tyttären, mutta rehellisesti sanottuna olisin luullut, että lapsen pitää olla vähän vanhempi, mutta miksi ei voisi kaksivuotias nauttia jo vaikka mistä. Ja ainahan voi mennä myöhemmin uudestaan!
Melkein unohdin yhden suosikin hieman isompana: Päivälehden museon järjestämät ilmaiset vanhojen painokoneiden esittelyt, joissa lapset itse saivat toimia painajina ja järjestää kirjasimet (mielestäni näitä pidetään yhä). Kävimme pari kertaa myös HAMin lasten taidetyöpajassa, lapsi taisi olla neljä silloin ja nautti kovasti.
Kiitos paljon tästäkin vinkistä! Olin juuri tällä viikolla Päivälehden museossa MediaMaanantai-tilaisuudessa ja mietin, että tänne pitää tulla lapsen kanssa. Painokoneiden esittely toki sopii, juuri niin kuin sanoitkin, varmasti parhaiten vähän myöhempään ikään, mutta olisipa ihana, jos samoja kierroksia järjestettäisiin vielä silloin. Voisin muuten tehdä omien tietojeni ja teidän vinkkienne pohjalta koontipostauksen kivoista kohteista lapsille Helsingissä. Tässä tuli jo niin monta upeaa vinkkiä, ettei näitä raaski olla jakamatta. Kiitos!
Mulle on ollut täysi mysteeri mitä lahjaksi pojille, joita meidän suvussa riittää, koska itse olin useita vuosia tyttöjen äiti (nyt on jo oma 2-v poikakin). Ratkaisin asian laittamalla aina miehen lahjaostoksille, ja lahjat osui aina aivan nappiin kun mies valitsi lahjan sillä periaatteella että mistä itse olisi lapsena tykännyt :)
Tytölle jos en meinaa keksiä lahjaa, niin olen pitänyt periaatteena ettei naisella ole koskaan liikaa käsilaukkuja tai koruja ;) Ne toimii aina!
Moi Satu! Ymmärrän täysin, että lahjaostoksilla voi olla hoomoilasena. :) Tuo on todella hyvä kikka miettiä, että mistä itse tykkäsi tai mistä mies tykkäsi pienenä, koska lapset ovat samoja lapsia edelleen. Ihana kuulla, että valinnat menivät nappiin! Vaikka lahjoja ei minusta tarvitse niinkään ajatella sukupuolen perusteella, niin kyllä se usein niin menee, että tytöillä on luontainen kiinnostus hieman eri leikkeihin kuin pojilla. Niin oiva periaate! Etenkin kolmen-neljän vuoden iästä alkaen kaikki ihanat ponnarit, pinnit, korut ja laukut tuntuvat olevan todella mieluisia pienille daameille. ;)
Herranjestan on täälläkin pähkitty kummilahjoja leluosastolla hikikarpalot selkäpiitä pitkin juosten. Kiitos näistä vinkeistä – palaan postaukseen kun lahjat ovat taas ajankohtaisia. Tällä hetkellä menen helpolla ”kummitäti laittaa lahjasumman lapsen rahastoon” mentaliteetilla.
Uskon, että samaistut! Synttärit ovat vielä ripoteltuina pitkin vuotta, mutta jouluna, kun muistettavana on samanaikaisesti monta eri-ikäistä tyttöä ja poikaa, meinaan seota ostoslistojen kanssa sukkiini, vaikka lahjojen saajat maailman ihanimpia ovatkin. :D Se on minusta hassua, että kaikkien vanhempien ajatellaan osaavan ostaa kaikille lapsille lahjoja. Mutta todella totuus on se, että lapseni ikäisille sopivat lahjat osaan nyt, mutta muissa olen ihan yhtä pihalla kuin lapsettomat aikuisetkin. Onneksi kyllä monissa pikkuliikkeissä saa todella ymmärtävää ja avuliasta palvelua. :)
Raha on muuten todella tärkeä ottaa tähän listaan mukaan! Vaikka jollekin raha saattaa kuulostaa kylmältä, minusta se on erinomainen lahja. On todella upea teko kummilta kerryttää pesämunaa tai avata tili. Eikä kertasumman tarvitse olla iso, sillä kaikki summat ovat pienelle ihmiselle merkittäviä korkoa korolle -ilmiön takia. Ja toki rahan voi ottaa käyttöönkin ja valita itse jotain erityisen mieluisaa. Nyt annan vanhimmalle kummitytölleni urheilukaupan lahjakortin, koska totesin, että kummitäti on nyt niin out, pitääkö olla Nikea vai Addua, että ihana esiteini saa valita itse. :)