Kaupallinen yhteistyö, Holvi ja Asennemedia
Huomenta! Tänään toteutan päivä kanssani -klassikkopostauksen yrittäjän näkökulmasta. Vaikka tänään on sunnuntai ja työskentelen usein viikonloppunakin, tämä päivä kertoo arjesta.
Vaikka teoriassa voisin nukkua yrittäjänä pidempään, pyrin nousemaan työpäivänä viimeistään noin klo 7.30, mikä yleensä tapahtuu luonnostaan, kun seinän takana hääräilee paitsi lähtöä valmisteleva mieheni myös päivänsä laulamalla aloittava alle metrinen herätyskello. Vaikka heräämisen hetkessä väsyttääkin, ei mikään ole ihanampaa kuin pieni pirteä naama sängyn laidalla ensimmäisenä näkynä. Yleensä ennen nousemista kurkistan nopeasti puhelimelta sähköpostin sekä Instagramin ja Facebookin ilmoitukset.
Kotona syön aamiaisen: arkena aina leivän, kahvia, mehua ja luonnonjugurttia marjoilla. Aamiaispöydässä en vielä avaa konetta kuin poikkeustapauksissa, vaan luen printti-Hesarin. Noin puolet viikosta pidän kotitoimistopäivinä ja silloin siirryn vain aamupalalta sohvalle aloittamaan työt. Niissä päivissä ei paljoa päivä kanssani -raportoitavaa ole, mitä nyt välillä nousen jääkaapille ja kahvikoneelle.
Taas pari–kolme kertaa viikossa lähden liikenteeseen, tapaamisiin, tilaisuuksiin ja työskentelemään. Silloin, kun liikkeelle lähden, pyrin hoitamaan monta asiaa kerralla liittyen niin yrittäjyyteen kuin henkilökohtaiseen elämäänkin. Riippuen aamun aikataulusta, pääsen matkaan yleensä kahdeksan–yhdeksän maissa. Vaikka nykyisen kotimme ihan vierestä menee vain yksi bussi, kulkee se aamuisin niin usein, ettei aikataulua tarvitse katsoa, mikä on kiva, ettei bussiin tarvitse hikihatussa juosta.
Yleensä jo puoli tuntia kestävällä bussimatkalla hoidan jotain asioita, vähintään vastailen Instagram-kommentteihin, minkä koen ihan yhtä tärkeäksi osaksi työtäni kuin laskutettavat projektitkin. Eihän minulla ilman seuraajia ja lukijoita nimittäin olisi laskutettavaa työtä. Ajattelen blogiani kuin minä tahansa yrityksenä ja siksi olen kirjoittanut sille filosofian ja arvot, joista lukijoiden huomioiminen, eli omanlaisensa asiakaspalvelu, on arvoissani todella korkealla. Mieluummin tuotan harvemmin sisältöä kuin kuin jätän kommentteihin vastaamatta, vaikka välillä joudunkin vastaamaan viiveellä (kuten nyt, kun kahden viimeisen postauksen kommentit odottavat matkan takia vastaamista).
Toisinaan keskustareissulla käyn Asennemedialla, joko yksinäni piipahtamassa tai porukalla palaveeraamassa. Keskimäärin neljästi vuodessa pidämme yhteiset kvartaalipalaverit, viimeksi uudella toimistolla vietettiin tupareita. Koen, että tällainen malli, jossa olen itsenäinen yrittäjä, mutta kuitenkin osa tiivistä yhteisöä agentuurin kautta, on itselleni ehdottomasti sopivin. En koe olevani minkään asian kanssa yksin, vaan aina saan apua kollegoiltani ja päinvastoin, mutta saan silti itse päättää kaikesta tekemisestä, kun kirjoitan omassa osoitteessa enkä esimerkiksi portaalin alla.
En ollenkaan pistä pahakseni, että Asennemedia muutti juuri Ullanlinnasta vielä lähemmäs keskustaa Etelärantaan. Nyt toimistolle on entistä helpompi piipahtaa keskustassa liikkuessa. Uudessa isommassa toimistossa suosikkitilani sisustuksellisesti on totta kai aula, oikea hattarahalli, jossa on flamingotapetti sekä Gubin vaaleanpunaiset messinkijalkaiset Beetle-tuolit. Kyllä sitä kliseistä blogiskumppaakin toimistolla juodaan, mutta ennen kaikkea tässä porukassa keskustelu ajautuu aina siihen, miten asioita voitaisiin kehittää vielä paremmiksi. Mietin joka kerta tapaamisissa sitä, miten hienoa on, että näin moni nuori (kai kolmekymppinenkin on nuori), nainen, ja pari miestäkin, on pystynyt työllistämään itsensä sekä sitä, miten kollegojen ammattiylpeys ja kunnianhimo heijastuu väistämättä omaankin tekemiseen.
Se, mitä ei ehkä tule ajatelleeksi on, että tässä työssä postauksen julkaiseminen on vain jäävuoren huippu. Todellisuudessa työhön kuuluu valtava määrä kaikkea ei-ulospäin näkyvää: kampanjoihin ilmoittautumista sisäisessä Facebook-ryhmässä, myymistä ja asiakassuhteiden hoitamista, raportoimista, blogisivun ja yhteisen tekemisen kehittämistä, viesteihin ja kommentteihin vastaamista, kampanjoiden aikatauluttamista, postausten suunnittelemista, alan seuraamista, pressitilaisuuksissa käymistä, tapaamisten hoitamista, muuta verkostoitumista, tarvikkeiden hankkimista, laskutusta ja kirjanpitoa.
Itse en ennen yrittäjyyttä ymmärtänyt, miten monia asioita yrittäjän täytyy hallita. Yrittäjä onkin usein se, joka parhaiten toista yrittäjää ymmärtää. Holvin perustajat ovat suomalaisia yrittäjiä itsekin ja ymmärtävät sen, kuinka yrittäjän arkea oikeasti helpotetaan: yksinkertaistamalla yhteen käyttäjäystävälliseen palveluun yrittäjän liiketoimintatyökalut ja sähköisen taloudenhallinnan. Holvilaisilla on sama ajatusmaailma kuin minullakin: hallinnollisen puolen on sujuttava, jotta yrittäjä voi keskittyä itse asiaan.
Itse sanon suoraan ja rehellisesti sen, että itse inhoamalla inhoan kaikkea hallinnollista, niin yksityiselämässä kuin yrittäjänä. Olen tarvinnut paljon henkistä tukea mieheltäni yrittäjyyden alkuun pääsemisessä. Hän ei paperilla osaa yhtään sen enempää kuin minäkään, mutta on luontaisesti rautahermoisempi ottamaan asioista selvää. Voitte siis kuvitella, miten paljon arvostan sitä, että minulle tehdään asiat helpoksi.
Helsingissä vuonna 2011 perustettu, Suomen Finanssivalvonnan valvoma Holvi auttaa pienyrittäjää monessa asiassa. Holvin uudenlaisen palvelun kautta yrittäjä voi muun muassa laskuttaa, ylläpitää verkkokauppaa, maksaa palkkaa, hoitaa kirjanpitoraportoinnin ja säilyttää tositteet sähköisessä muodossa. Palveluista voi vapaasti valita, mitä käyttää.
Holvista hyötyy freelancer, pienyrittäjä tai muu verkossa tai kivijalassa toimiva muutamia työntekijöitä työllistävä yrittäjä. En tiedä, kuinka paljon teissä lukijoissani on yrittäjiä, mutta viimeksi ainakin päädyimme muutaman kanssa keskustelemaan siitä, miten yrittäjyyttä ei välttämättä ole koskaan erityisemmin suunnitellut (niin kuin en minäkään ollut), mutta että nykyajan työelämän luonteen vuoksi monen polku saattaa ennen pitkää päätyä yrittäjäksi.
Joka kerta keskustassa ollessani menen kahvilaan työskentelemään, niin tälläkin kertaa. Työskentelypaikaksi valitsen usein porvariston hillittyä charmia henkivän kahvilan, joka on enemmän rauhallisten eläkeläisrouvien kuin nuorison suosiossa, kuten Cafe Aalto Ateneumissa tai tämänkertainen Svenska Teaternin Cafe Artist. Myös Robert’s Coffee -pisteissä työskentelen usein. Pitkäaikaiset lempikahvilani La Torrefazzionen ja Fratellon olen joutunut hylkäämään netin puutteen takia. Joskus piiloudun kirjoittamaan Rikhardinkadun kirjaston rauhaan.
Kuten sanottu, lähden enää harvoin erikseen kaupungille, vaan silloin kun olen liikenteessä, pyrin hoitamaan monta asiaa kerralla liittyen niin yrittäjyyteen kuin henkilökohtaiseen elämäänkin. Tällä kertaa kävin apteekissa, latasin bussilipun ja ostin kuvauksiin kukkia. En pidä sanasta kuvausrekvisiitta ja vältän sitä, että ostaisin mitään kertaluontoista vain kuvien takia – pois lukien totta kai kukat, joiden ostamiseen ammattini antaa ihanan syyn. Toki työni luonteen takia minulla on matalampi kynnys ostaa vaikka uusi keittiötekstiili, mutta siltikin teen ostoksen vain, jos pidän hankinnasta kovasti muutenkin ja tulen käyttämään sitä useissa kuvauksissa.
Kun maksan mitä vain yrittäjyyteen liittyvää, maksan sen Holvi Business Mastercard -maksukortilla, joka toimii yhdessä Holvin mobiilisovelluksen kanssa. Tässä piilee minulle Holvin tällä hetkellä merkittävin elämää helpottava etu: saan ostoksesta ilmoituksen puhelimeeni ja pystyn tallentamaan kuitin kirjanpitoon samantien. Heippa kotona viidellä eri tasolla pyörivät ja taaperon varastelemat paperiset lippulaput ja kuittirumba, ei tule ikävä! Holvi Business Mastercard -maksukortilla voi hoitaa yrityksen menot maailmanlaajuisesti kiviljakaliikkeessä, automaatilla ja myös verkko-ostoksissa.
Viimeistään iltapäivällä lähden keskustasta takaisin kotiinpäin, jotta ehdin hakemaan tyttäreni päiväkodista, ellei muista järjestelyistä ole sovittu. Kotiinpaluussa parasta on Onnin vastaanotto, koska hän on paitsi sisustuskoira myös toimistokoira – ainoa tyyppi, joka minulla on päivisin kotikonttorilla uskollisena seurana. Onni ei kyllä paljoa tekemisistäni perusta, vaan katselee touhujani kulmien alta ja torkahtelee läppärin näpyttelyn ääneen.
Se, että joudun lähtemään perinteisen toimistoajan päätteeksi neljältä, on hommat kesken tai ei, puolen tunnin kävelylle ja happihyppelylle hakemaan pienen päiväkotilaisen, tekee todella hyvää yrittäjälle, jolle kukaan ulkopuolinen ei määritä työaikoja. Vaikka jatkaisinkin töitä vielä illalla, muutamatuntinen lapsen kanssa katkaisee päivän terveellä ja tarpeellisella tavalla. Tyttärenhakureissulle otan aina Onnin mukaan, niin samalla iskulla laskanpuoleinen assistentti saa lenkkinsä. Työsuhde-etuihin kuuluu myös nakkipalkka kuvausten jälkeen.
Olipa mielenkiintoinen blogikirjoitus! Jäin miettimään tuota yrittäjäksi siirtymistä, auttoiko Holvin henkilökunta sinua alussa? Entäs Asennemedia – otitko itse agentuuriin yhteyttä vai ottiko se sinuun?
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi
Moi Elisabeth! Kommenttisi oli jostain syystä mennyt roskapostin puolelle, mutta onneksi huomasin julkaista sen sieltä. :) Kiitos paljon palautteesta, tosi kiva kuulla! Holvin henkilökuntaan olin yhteydessä ainoastaan maksukortin toimitukseen liittyen (toimituksessa ei ollut mitään häikkää, mutta postausaikataulun takia joudun kysymään toimituksesta). Sain todella hyvää ja nopeaa asiakaspalvelua, joten voisin kuvitella, että he auttavat mielellään myös alkuun pääsemisessä. Omalla kohdallani agentuuriin liittyminen meni niin, että Asennemedian Ulla oli yhteydessä minuun, mutta on ihan tyypillistä, että bloggaaja itse ottaa yhteyttä. Kysy vaan ihmeessä vielä, jos jotain tulee mieleen. Ihanaa viikkoa!
Olipas mukava lukea päivästäsi yrittäjänä, kun itsekin sellainen olen. Minun päivät ovat yleensä joko tienpäällä ja asiakkaiden stailattavissa kodeissa tai sitten kotona päätetyöskentelyä kuten tänään. Toivoisin, että kaupunki olisi itselläkin tässä lähempänä, jotta etäpäivinä olisi helpompi hoitaa muitakin asioita ja joskus voisi työskennellä esim. juuri kahvilasta käsin. Ouluun on kuitenkin yli 30km matka joten parempi hoitaa asioinnit niinä päivinä kun siellä muutenkin liikun, päivälle vain tulee sitten monesti pituutta aivan liikaa.
Ja kyllä, on mahtavaa kun hallinnolliset asiat hoituvat taustalla kuin itsestään ja yrittäjä voi keskittyä olennaiseen..!
Moikka Jaana! Kiva, että koit mielenkiintoisena. Samoin lukisin todella mielelläni teidän kollegojen vastaavia kertomuksia. :) Uskon! Haaveilin joskus itsekin sisustussuunnittelusta, mutta totesin, että siinä on paljon osa-alueita, jotka eivät minulle sopisi, kuten ajamista ja pikkutarkkaa pohjapiirustusten tekemistä. Siksi arvostan ammattikuntaanne tänä päivänä entistä enemmän. Sisustussuunnittelijan ja -stailaajan työssä täytyy hallita todella monia osa-alueita ja lisäksi siinä on paljon fyysistä työtä. Ymmärrän täysin välimatkan olevan sellainen, että kaupunkiin ei lähde vain piipahtamaan, vaan että samalla hoitaa useamman asian. Vielä kun hallinnolliset asiat pyörisivät itsestään, mutta se, että ne pyörivät sutjakkaasti, on jo paljon se. ;) Aurinkoisia terkkuja sinne!
Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus. Itselle on sopinut juuri nyt tämä lehden alla kirjoittaminen. Saan apua, tukea ja turvaa, sekä yhteisöllisyyttä ja mahdollisuuden tutustua rauhallisella tahdilla tämän bloggaamisen uusiin puoliin. Tulevaisuudessa itsenäisyys saattaa hyvinkin kiehtoa enemmän, mutta toistaiseksi on hyvä näin.
Kiitos paljon Jenni, ilahduin palautteesta! Lehden alla kirjoittaminen on varmasti juuri oikea ratkaisu nyt. Yhteisöllisyys on tässä työssä tosi tärkeää, ettei kirjoittaminen ja kuvaaminen mene yksinäiseksi puurtamiseksi. Muutenkin kaikki erilaiset kokemukset alalla kuin alalla ovat arvokkaita.
Mietin itseasiassa pitkään lähdenkö bloggaamaan lehden alle, koska kyseisen lehden blogialusta ei ole se kaikkein kaunein. Mutta koska koin tämän ainoaksi miinukseksi ja plussa puolella oli paljon isoja juttuja, päädyin joustamaan tässä.
Tuon näkökulman ymmärrän hirvittävän hyvin ja samasta ovat muutkin lehtien alla ja portaaleissa bloganneet kollegani sanoneet, että miinuspuoli on sivustojen visuaalinen ulkoasu, joka ymmärrettävästi on aika sekava ja mainospainotteinen. Mutta kuten sanottu, kaikissa vaihtoehdoissa on aina jotain hyvää ja huonoa, joten joustaa pitää yleensä aina jossain. :)
Oli mielenkiintoista kulkea mukanasi yrittäjän työpäivässä. Itse olen myös yrittäjä ja päiväni ovat hyvin erilaisia, kuin sinun. Nauratti, kun luin, että eniten inhoat kaikkea hallinnollista. Varmaan arvasit jo, mitä mä teen? Sitä kaikkea hallinnollista:) Ei alun perin toiveammattini ollenkaan. Opintoni suoritin ihan eri alalta ja sillä alalla työskentelin useamman vuoden. Sitten elämä lähti viemään ihan toiseen suuntaan. Tapasin mieheni ja muutin toiselle paikkakunnalle. Eipä aikaakaan, kun perustimme kuusi henkilöä työllistävän konsulttitoimiston. Mun jakkarakseni lankesi ’se kaikkea hallinnollista’. Oikeasti nautin työstäni, myös siitä, että yhtä hyvin voin tehdä työpäiväni kotona. Toimisto kulkee läppärillä. Kesäaikaan teen enemmän etäpäiviä, kuin muulloin. Silloin saan kotiterassille täydellisen toimiston työsuhde-etuineen, eli koirat ympärilläni terassin varjoisissa nurkissa.
Toivotaan kaunista kesää ja paljon terassipäiviä:)
Kiitos, kun kuljit matkassa päivän ajan! En tiennytkään, että olet yrittäjä. Hienoa kuulla! Ja vielä hallinnollinen sellainen. Saako sinulle soitella, kun mieheni kärsivällisyys loppuu. ;D Minusta alan vaihdokset ovat aina hurjan mielenkiintoisia. Itselleni oli aika selvää, mille alalle halusin, ja siksi on kiinnostavaa kuulla, millaisia täyskäännöksiä muut ovat tehneet. Minusta on pelkästään oikein, että joskus elämän antaa vain viedä, sillä joskus palaset loksahtelevat kohdilleen suunnittelematta. Pääasia on, että nautit nyt työstäsi ja että olet saanut sen hyvin sovitettua muuhun elämään. Etätyö on iso plussa, eikä muuten mikään itsestäänselvyys edes tänä päivänä tavallisena palkoillisena läppärityössä. Ihana kotitoimistoporukka! Varmasti koiratkin nauttivat, kun ei tarvitse olla yksin ja todella, mikä sen parempi konttori kuin oma terassi. :) Näin toivotaan, voi kunpa kaunis toukokuu jatkuisi!
Mukava postaus. Kivat balleriinat! Minkä merkkiset?
Kiitos Salli! Ballerinat ovat merkkiä Geox ja suosittelen niitä todella todella lämpimästi. Mallia en muista, mutta tätä klassikkoa pitäisi olla heillä aina valikoimassa. Nämä ovat jo toiset samanlaiset Geox-ballerinani. Kun olin kuluttanut edelliset loppuun, ostin samanlaiset uudet tilalle, sillä tämän mukavampia ballerinoja ei olekaan. :)