Kaupallinen yhteistyö, Taste of Helsinki ja Asennemedia
Viimekertaisesta elämän tarkoituksesta päästään luontevasti ruokaan, sillä onhan hyvä ruoka oikeastaan sama asia kuin hyvä elämä. Jokaisella meistä on elämässä haaveita ja tavoitteita. Ehkä juosta maraton, valmistua tohtoriksi, oppia tuunaamaan autoja, päästä alkuun japanin kielessä tai lähteä vuodeksi reppureissulle. Koen oman elämäntavoitteeni toteutuneen, kun saan syödä työkseni. (Tai voisihan sitä pistää paremmaksi ja syödä työkseen Välimerellä.)
Syödä haluan myös treffeillä. Käymme edelleen aivan liian vähän kahdestaan ulkona mieheni kanssa ja siitä ei voi kyllä syyttää kuin itseämme. Kun keskustelimme viime treffeistä – tai oikeastaan treffien puutteesta – totesimme yhdestä suusta, että miksi miettisimme mitään muuta aktiviteettiä kuin sitä, mikä meidät oikeasti tekee onnellisimmaksi. Ihailen pariskuntia, jotka käyvät milloin ajelemassa kartingia tai hitsautumassa yhteen pubivisassa, mutta minä ja mieheni, me vain haluamme syödä.
Taste on Helsinki tulee jälleen Helsingin keskustaan kesäkuun puolivälissä, torstaista sunnuntaihin 14.-17.6. Minulle Taste of Helsinki on ennen kaikkea yhteisen ruokaharrastuksen vaalimista miehen kanssa, mutta rento ja hyväntuulinen gourmetfestivaali toimii ihan kaikilla kokoonpanoilla: ystävien kanssa tai työporukalla. Töölönlahden kupeeseen on nimittäin tosi kiva poiketa myös after work -hengessä.
Vaikka meille ajattelin ottaa rauhallista aikuisten aikaa ilman kaksivuotiasta, lapsen voi vallan hyvin ottaa mukaan ja joka kerta tapahtumassa pieniä kulinaristeja mukana onkin. Alle 12-vuotiaat pääsevät sisään ilmaiseksi ja haluankin ehdottomasti ottaa tyttären mukaan siinä vaiheessa, kun hän ymmärtää muunkin gastronomian kuin Muumi-keksien päälle.
Taste of Helsinki on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä maistamaan samanaikaisesti yhdeksän huippuravintolan ruokia ja laadukkaita juomia. Festivaali onkin ylistys Helsingin upealle ruokakulttuurille, josta on kehkeytynyt maailmanluokan tasoinen. Seitsemän helsinkiläisravintolan, joita ovat Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, mukana on myös kaksi vierailevaa ravintolaa, Sky Lapista ja Esperanto Tukholmasta.
Koska mukana on yhdeksän ravintolaa ja 36 ruoka-annosta, oma vinkkini on valmistua tapahtumaan kirjaamalla ylös itseä kaikista eniten houkuttelevammat annokset, ettei ruoka- ja tuoksutulvassa mene heti festarialueen ensimetreillä pasmat sekaisin. Heti perään toinen vinkkini on, että suunnitelmaa voi ja pitää muuttaa lennosta, kun annoksia näkee paikan päällä ja kun muiden hehkutuksia kuulee. Itse teenkin aina niin, että seuraan tarkasti Instagramista mitä annoksia ennen kaikkea kollegani, Asennemedian ruokabloggaajat Hannan Soppa, Vaimomatskuu ja 52 weeks of deliciousness kehuvat.
Vaan muutamia tärppejä osaan antaa jo nyt itsekin, sillä osaa annoksista olen päässyt maistamaan etukäteen. Tällä piknikillä meillä oli ruoat Fabrikista. Italialaiseen ja ranskalaiseen ruokakulttuuriin nojaava Fabrik tarjoilee Taste of Helsingissä yhtenä annoksena ranskalaista patéeta, pikkeleitä ja hapanjuurileipää, toisena niin ikään kuvissa näkyviä italialaisia tryffelillä maustettuja risottopalloja. Risottopallot ovat täydellinen esimerkki siitä, miten simppeliä ja helpostilähestyttävää taivaallinen ruoka voi olla.
Garden by Olon kahteen annokseen kehitin maistiaisissa suorastaan pakkomielteen. Haluan ehdottomasti päästä nauttimaan uudestaan annoksen yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä sekä friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta. Erityisesti jälkimmäinen on annos, jota en usko minkään muun päihittävän, mutta muutaman viikon päästä se nähdään.
Raa’an lihan ja kalan rakastajana to taste -listallani on Winon annos tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa sekä Nollan annos siikacarpaccio vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä. Koska Espreranto ja Sky ovat kaupungissa vain pitäytymässä, käytän tilaisuuden hyväksi maistamalla skandinaavisia ja japanilaisia makuja sekoittavalta Esparantolta ainakin annosta sinisimpukka, musta valkosipuli ja peruna sekä Lapin luonnosta ammentavalta Sky-ravintolalta annosta Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä.
Itselleni suolaiset annokset ovat aina makeita tärkeämpiä, mutta jälkiruoillekin on luonnollisesti jätettävä kolo. Etukäteismaistelun perusteella suosittelen lämpimästi Ragun annosta Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia ja suolaheinää.
Juomapuolella on yhtä monipuolisesti tarjontaa kuin ruokapuolellakin cocktaileista viskeihin ja oluisiin, mutta itse tiedän jo nyt suuntaavani Laurent-Perrierin samppanjabaariin. Oma suositukseni festareille onkin Laurent-Perrier Package, joka sisältää sisäänpääsyn tapahtumaan, 25 euroa ruokailurahaa, lasivuokran ja lasillisen Laurent Perrier La Cuvée -samppanjaa, ellei sitten halua Laurent-Perrier Champagne Tasting -maistelupakettia.
Yhtä kaikki liput voi ostaa erilaisina paketteina etukäteen tai sitten portilta. Eikä mikään estä menemästä paikan päälle useana päivänä, jos tuntuu, ettei yksi kerta riitä tarpeeksi monen annoksen maistelemiseen (knoppitietona muuten keskimäärin Taste of Helsinki -kävijä maistaa kahdeksaa annosta). Aikaisemmista vuosista poiketen Taste of Helsinki siirtyy Kansalaistorilta muutaman sata metriä Töölönlahden puistoon Finlandia-talon taakse. Uskon veden läheisyyden lisäävän tunnelmaa entisestään.
Olen erityisen iloinen Taste of Helsingistä siksi, että minullakin on kesäfestari, jonne mennään yhtä lailla sään mukaan joko sandaaleissa tai kumppareissa, ja jossa on iloinen fiilis sekä aina ystäviä ja tuttuja. Nuoruudessani olen käynyt tuhat kertaa Pori Jazzeilla (The Roots vuonna 2003, never forget) ja tietysti Flow’ssakin muutaman kerran. Nyt molemmat niistäkin ovat jääneet, puhumattakaan provinsseista ja ilosaarirockeista, joissa en ole käynyt kertaakaan elämässäni. Ehkä syy mieltymykseeni on se, että ruoassa olen kaikkiruokainen, musiikissa nirso, joten konseptina minulle sopii paljon paremmin laaja kattaus annoksia kuin bändejä.
Taste of Helsingin lausahdus Picnic with a difference kuvaa hyvin sitä mielentilaa, joka minulla tälläkin piknikillä oli. Suunnitelmista poiketen en raaskinutkaan suunnata rantsuun tai puistoon, vaan päätin yllättää mieheni omalla takapihalla, koska kuka raaskii lähteä vain viikon ajan kukkivien omena- ja kirsikkapuiden alta pois.
On kuin onkin olemassa yksi asia, joka tekee minut onnellisemmaksi kuin syöminen. Se on ulkona syöminen ja yhdessä syöminen.
Eikä miten ihana postaus, upea tunnelma ja kauniit kuvat! Noita Fabrikin riisipalloja aion syödä about sata!
About sata ei ole yhtään liiottelua! Kiitos paljon Hanna ja törmätään viimeistään riisipallojonossa. ;)
Mikäs sen parempaa kuin järjestää piknik omalla takapihalla kukkivien omenapuiden varjossa! Näyttää ihanalta tunnelmalta!
Samaa mieltä kaima! Eikä muuten ollut logistisesti hankalaa kantaa eväitä eikä pitkä matka kotiin, joten ilmankos viihdyimme tarjoilujen ääressä pitkään. ;) Kiitos! Saimme Suomessa niin ihanan toukokuun, ettei sen aikana muuta saanutkaan kuin kesäisiä kuvia. Terkut sinne!
Ihanaa. Minäkin kävin nuoruudessa vähän toisenlaisilla festareilla. Siellä missä minä kävin, kokoontuivat nörtit. Tosin ehdin kompensoida onnetonta festarisaldoa useammalla rock-risteilyllä. Nykyisin teen mieluummin täsmäiskuja yksittäisille keikoille.
Piknikit ja ulkona syöminen on kyllä parasta! Heh, kuulostaa kieltämättä vähän erilaisilta festareilta. ;) Pääasia, että jokaiselle löytyy jotain omaa. Musiikin saralla yksittäisillä keikoilla onkin helpompi tässä elämäntilanteessa käydä kuin irrottaa kokonaista päivää tai viikonloppua festareille. Helsinki-festareissa ja -keikoissa on myös se kiva puoli, että pääsee yöksi kotiin. On muuallakin kiva yöpyä, mutta se vaatii aina enemmän järjestelyjä. :)