Kaupallinen yhteistyö, Urtekram ja Asennemedia
Luet juttua, jonka kohdalla tapahtuu jälleen kerran se, mikä minulla niin kovin usein tapahtuu: yksittäisestä asiasta syntyy pitkä ajatusten ketju. Anna minulle kesäkuussa aiheeksi luonnonkosmetiikka, niin alan ajatella lähestyvää juhannusta, mikä taas vie ajatukseni mökkeilemiseen, mikä taas saa minut kirjoittamaan Suomen suvesta ja maaseudusta ylipäätään.
Minulla on sydämessä samanlainen paikka maaseudulle kuin muillakin suomalaisilla on. Rauhoitun laiturin nokassa, viehätyn pellon laidasta kerätyistä kukkakimpuista ja toivoisin, että kännykkäkuuluvuuden löytääkseen pitäisi edelleen hakeutua saman kiven päälle kuin nuoruudessani. Että ainoan viihteen tarjoaisivat huussin kellastuneet Kotiliedet ja liiterintakainen tikkataulu.
Toisaalta heti, kun avaan silmäni enkä katso enää mökkeilyä romanttisten ja auringon haalentamien pitsiverhojen läpi, muistan kolikon kääntöpuolen. Mökkeily on myös loputonta pakkaamista, ajamista ja ylläpitoa.
Kun vanhempani luopuivat kesämökistämme, en laittanut hetkeäkään hanttiin. Vielä nuorena pidin itsestään selvänä, että mökki siirtyy aikanaan minulle ja perheelleni – kuka nyt ihanasta kesäpaikasta luopuisi! Kolmekymppisenä aikuisena heräsin siihen, että hetkonen, sehän olisi sitten myös minä ja mieheni, jotka ajaisivat nurmikon, kunnostaisivat paikkoja, tyhjentäisivät huussit, asentaisivat hyisevässä vedessä laiturit ja maksaisivat maksut. Mökki ei olisikaan enää vain se rentouttava paikka, jossa saunotaan ja grillataan, vaan myös resurssisyöppö.
Vaikka mökin ylläpidosta vielä selviäisikin, meistä ei olisi pakkaamaan ja suhaamaan lähes kolmen tunnin matkaa joka viikonloppu, eikä yksittäisiä käyntejä varten kannata omaa mökkiä omistaa. Teoriassa kesäpaikan voisi hankkia lähempää, mutta me olemme sukulaisten ja perhetuttujen takia niin kytketyt tiettyyn paikkakuntaan, etten koskaan osaisi kuvitella omistavani mökkiä mistään muualta.
Tällä hetkellä meille sopiikin parhaiten malli, jossa omistamme ainoastaan yhden kodin, joka saunan, grillin ja pihan kanssa toimii myös kesäasuntona. Näin meille jää mahdollisuus myös matkustaa. Onneksi järjestely ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö pääsisi maalle.
Olenkin alkanut ajatella, että enemmän kuin tietty rakennus, kesämökki on mielentila, maaseutu kokemuksena ylipäätään. Kunhan pääsemme joka kesä pulahtamaan samaan järveen ja syömään samat torijäätelöt, ei sillä oikeastaan ole meille merkitystä, nukummeko omassa saunatuvassa vai jonkun toisen lavereilla. Kesäisiä maaseutumuistoja itselle ja lapselle voi luoda näinkin.
Toiveena olisi myös löytää kiva vuokramökki, mutta kuten viime jutussa kirjoitin, Airbnb-kulttuuri on vielä enimmäkseen kaupunkilainen ilmiö, vaikka juuri luontoturismi ja maaseutu sitä kaipaisivat. Harmillisesti Suomesta puuttuu myöskin bed and breakfast -majoitusten kulttuuri. Toki tarjolla meidänkin kesäpaikkakunnalla joitain mökkejä on, mutta hyvin vähän suhteessa määrään. Asiantuntijan väite siitä, että suomalaiset eivät halua lainata kolmea asiaa, asuntoaan, autoaan ja mökkiään, tuntuu pitävän täysin paikkansa. Mökit taitavat olla mieluummin tyhjillään kuin tarjolla vuokralle.
Haaste on myös se, että emme etsi lomakeskuksen hulppeaa huvilaa kahdellekymmenelle hengelle mutta emme myöskään osaa nauttia ihan mistä tahansa ympäristöstä. Vaatimaton mökki saa olla, mutta jonkinlaista hurmaavuutta ja sympaattisuutta maaseutumajoitukselta kaipaan – menemmehän sinne ennen kaikkea rentoutumaan.
Muistan ajat, kun kesämökin järvessä tuli peseydyttyä miten sattuu, mutta enää sellainen ei tulisi kuulonkaan. Ympäristöystävällinen ja biohajoava luonnonkosmetiikka onkin minusta paras mahdollinen pakattava paitsi omaan matkakassiin myös mökkituliaiseksi. Valitsemalla luonnonkosmetiikkaa voi varmistaa, ettei esimerkiksi kuorintavoiteesta päädy mikromuoveja vesistöihin. Urtekramin luonnonkosmetiikka on mainiota myös siitä syystä, että sarjaa saa mökkimatkalta ihan tavallisestakin marketista vieläpä edullisesti: tuotteet maksavat noin 6–8 euroa.
Itse asiassa Urtekram Kookos on ensimmäinen koskaan ostamani luonnonkosmetiikkasampoo jo ennen tätä yhteistyötä. Varmasti juuri maltillisen hintatason takia uskalsin kokeilla, puhdistaako luonnonkosmetiikka hiukset ihan oikeasti. Vaikka luonnonkosmetiikkavoiteisiin olen luottanut jo kauan, hiusten pesemiseen luonnonkosmetiikalla suhtauduin jostain syystä pitkään skeptisesti, mutta en suhtaudu enää. Minusta Urtekram Kookos -sampoo ja -hoitoaine jättävät hiukset todella pehmeiksi. Urtekramilla on muitakin sarjoja, kuten Laventeli, Nordic Berries ja Aloe Vera, joten uskon, että jokainen löytää omalle hius- ja ihotyypilleen omansa.
Kookos-sarjaa kokeillakseen saa olla, mutta ei tarvitse olla kookostuoksun fani, sillä näissä tuotteissa tuoksu on miedon miellyttävä, kaukana hallitsevasta tai esanssisesta. Ihanaan sarjaan kuuluu myös suihkusaippua, käsisaippua, kuorinta, deodorantti, vartalovoide, käsivoide, hiusöljy ja hiuksiin jätettävä hoitosuihke. Kaikki Urtekramin tuotteet ovat aina luomua ja sarjalla on Ecocert Cosmos -sertifikaatti.
Vaikka laajempi trendi on omistamisesta kohti jakamista, samaan aikaan nousussa on selvästi paluu perusasioiden äärelle, luontoon ja elämyksiin materian sijaan. Perityt ja suvun mökit ovat oma lukunsa, mutta olen huomannut ihan vuoden parin sisään todella monen kollegani aloittaneen rakentamaan tai kunnostamaan varta vasten perheelle nyt hankittua omaa mökkiä. Sanoisinkin, että omalla tavallaan mökit tekevät uutta tuloaan.
Ajatusleikkinä tykkään toki haaveilla omasta mökistä itsekin. Eniten sielunmaisemaani sopisi merenrantakallion saaristomökki, mutta jo mainittujen sukulais- ja perhetuttusuhteiden takia valinta olisi järvenranta- tai mummonmökki. Yhtä kaikki itse pidän siitä, että mökki oikeasti tuntuu mökiltä: muutamia mukavuuksia omassa unelmamökissä kyllä olisi, mutta ei mitään viimeisimmän tekniikan mukaisia seinän kokoisia taulutelevisioita.
Tietenkin olen mielessäni sisustanut oman unelmamökin. Kuten Pinterest-taulustani Summer house huomaa, tyylissä toistuu valkoiseksi maalatut lankut, rennot pellavasohvat, mausteena rottinki ja vanha puu sekä ehkä teille yllätyksenä sininen väri yksityiskohdissa. Oma unelmien kesäpaikkani olisikin The Hamptons maanläheisenä, rentona ja skandinaavisena versiona.
Onko teillä mökkiunelmia – tai vastaavasti haave vapautua perhemökin vastuista ja velvollisuuksista?
Ihana postaus! :) Jännä nähdä itsekin, sitten kun aikanaan mökki jää kokonaisuudessaan meille, että miten siihe kulu- ja tehtävävirtaan tulen suhtautumaan :-0 siitä olen iloinen, että äiti sentään luopui omasta mökistään, koska kaksi kiinteistöä hoidettavana olisi ollut jo mahdoton tehtävä tällä kiinnostuksella pihahommiin. Paitsi – siltikin haaveilen vielä kuvailemastasi Hampton – mökistä Hankoon tai Porvooseen merenrannalle :D ja no – myös siitä kreikan talosta ja alppimajasta. Onneksi haaveilu on ilmaista ja hotelleissa yöpyminen mukavaa! Jos meillä ei olisi suvun kautta tullutta mökkiä, en itse varmastikaan haluaisi ostaa sellaista. Omalla pihalla pääsee jo pitkälle!
Kiitos Sanna! Nimenomaan, varmasti aika teidän tapauksessanne näyttää, että tuletteko hurahtamaan mökkeilyyn vai toteamaan, että ei mökkeily ole sen kaiken arvoista sittenkään. Kaikkea pitää kokeilla, jos mahdollisuus suodaan! Mutta tuon ymmärrän, että kaksi kiinteistöä olisi ainakin ihan liikaa. Olisi muuten pihaintoilijallekin ihan jo pelkästään etäisyyksien takia, kun ei mitään ruohonleikkuita sun muita voisi koskaan hoitaa arki-iltaisin, vaan aina pitäisi ensin matkata tunteja paikan päälle.
Siitä puheenollen, itse ajattelen, että mökkeilyssäkin voisi häpeilemättä hyödyntää enemmän palveluja. Jos meillä olisi mökki, haluaisin löytää jokun paikallisen kivan ”talonmielen” joka voisi silloin tällöin käydä leikkaamassa ruohon ja muuta sen sellaista. Tiedän, että monille suomalaismiehille puuhastelu on nimenomaan henkireikä ja että ulkoistamisen ajattelutapa ei sovi suomalaisen mökkeilijän sielunmaisemaan ollenkaan, mutta itse toivoisin mökkeilyltä juuri sitä, että voisi vaan kellahtaa riippukeinuun. Totta kai haluaisin nyppiä pioneita pihalla kahvikupin kanssa auringon paisteessa, mutta en sitä, että pitäisi aina heti ensimmäiseksi alkaa töihin, kun auto parkkeeraa pihaan.
Olen samanlainen, haaveilen kaikista mainitsemistasi mökeistä! Hamptonsit, alppimajat, pitsihuvilat, saaristolaismökit, Toscanan-talot ja what not. :D Juuri nimenomaan tästä syystä me varmaan pysymme mökittöminä, jotta pystymme kokemaan erilaisia elämyksiä, mitä emme mökinomistajina pystyisi. Aivan totta, että suvun mökki on toki ihan eri asia kuin alusta asti itse ostettu. Odotan tosi innolla, millainen Slettvoll-majasta tulee, kun nyt jo näyttää niin hyvältä!
Minä olen viettänyt nuoruuteni kesät (ja myös talvet) nimenomaan vuokramökeissä. Me suosimme kesäisin mökkikyliä ja talvisin vierailimme joka vuosi Levillä. Joten minä koen myös tämän vuokramökki systeemin oikein toimivaksi ja sitä meidänkin perhe tulee varmasti hyödyntämään.
Mutta jos sellainen oma mökki olisi, minäkin lähtisin etsimään sinne Hamptons tyyliä. :)
Tuo hiusöljy alkoi heti kiinnostella. Hiusöljy on kullanarvoinen tuote luonnonkiharoiden kanssa, mutta luonnollisempi vaihtoehto vanhalle öljylle olisi tervetullut.
Kiva kuulla hyvistä kokemuksistasi! Vaikka vuokramökissä ei pääse tietenkään luomaan samanlaista suhdetta yhteen rakkaaseen paikkaan, oma rentoutumisensa tulee ensinnäkin vapaudesta, toiseksi olemattomasta työmäärästä: sen kun kantaa kamat sisään ja alkaa grillata, saunoa tai mitä ikinä.
Kokeile ihmeessä myös tätä Urtekramin versiota luonnonkosmetiikan puolelta, jos käytät paljon hiusöljyjä. Itse olin jo vähän unohtanut koko kategorian, mutta nyt taas totesin, kuinka kiva hiusöljy on käytössä. Laitan sitä välillä reiluummin hiuksiin ennen hiustenpesua tai saunaa ikään kuin hoidoksi ja toinen käyttötapani on siloittaa öljyllä kuivia ja harottavia latvoja. Kihariin hiuksiin öljy on varmasti omiaan. :)
Meillä oli lapsuudessa kesämökki ja siellä oli niin ihanaa käydä penskana. Nyt vanhemmiten sen varjopuolet on nähnyt liian läheltä ja ajatus omasta mökistä tuntuu todella etäiseltä.
Meidän lapsuuden kesämökki on sen 50 vuotta vanha, ja luonnollisesti jos sitä ei talvella lämmitä, tietää mitä se rakenteille tekee vuosien saatossa. Siellä haisee tunkkaiselle ja siellä on jotain hometta varmana. En ole enää vuosiin viihtynyt siellä, piipahdan lähinnä isovanhempiani kuskatessa esimerkiksi sinne ja ajatus omasta mummonmökistä tuntuu tosi ahdistavalle jopa nyt kun mietin. Sitä lämmityksen määrää tai sähkölaskun suuruutta talvisin, kevät ja syksyharavointia jne ja just huussinsiivoamiset yms.
Nykyään rakastan erilaisia vuokramökkejä ja niiden tuomaa helpoutta. Maksat vain yöpymisesi, pidät paikat omalta osaltasi kunnossa ja siivoat lähtiessäsi. Sinun hommasi möki suhteen jää siihen. Jos jokin olisi kiva niin näillä maalla asuvana haaveilee kaupunkiasunnosta :D Sellaisesta minne voisi joskus vaikka ihan yksin menä yötä, kaupat ja muut palvelut lähellä. Katuvalot ja muu elämä ympärillä.
Voi hyvänen aika taas nuita kirjoitusvirheitä. Eli * Sinun hommasi mökin suhteen, * Niin näin maalla asuvana haaveilee..
:D
Kiitos kokemuksista! Luulen, että juuri noin tämä taitaa mennä kaikilla. Lapsena mökkeilystä näkee vain ihanat puolet, mutta monesti aikuisena herää todellisuuteen – jopa inhorealismiin. Ymmärrän todella hyvin fiilikset. Jos ja kun kiinteistö ei ole hyvässä kunnossa, ei sinne voi myöskään rentoutunein ja hyvin mielin mennä, kun ensimmäiseksi mieleen tulevat homeet ja työleirit. Sähkölasku, totta! Voin vain kuvitella sen suuruutta, jos on isompi talo ilman nykyaikaisia energiaratkaisuja. Kaikenlainen haravointityyppinen puuhastelu on minusta ihanaa ja raikasta hyötyliikuntaa kotipihalla, mutta ajatus siitä, että ajaisin tuntien päähän vain haravoimaan toista pihaa, on todella väsyttävä.
No juuri näin! Vuokramökissä ei mielestäni ole mitään muuta miinusta kuin se, ettei vaihtelevaan tai vuokrattuun paikkaan synny koskaan samanlaista suhdetta kuin omaan mökkiin. Mutta muuten vuokramökki on todella joustava, taloudellinen, rentouttava, helppo ja riskitön vaihtoehto. Et muuten varmasti ole ainoa maalla asuva, joka haaveilee kakkosasunnosta kaupungissa! Minusta on se on sangen loogista. Itse asiassa jos nyt totta puhutaan, niin olen aika pitkään ihmetellyt, että mitä ihmettä maalla omakotitalossa asuvat ihmiset tekevät enää mökillä. :D Mutta tottahan hekin haluavat pois arjestaan. Yksi vaihtoehto kaupunkilaisille on kakkosasunto maalla tai pienellä paikkakunnalla. Eläkeikäiset eivät jaksa ylläpitää mökkiä, vaan hankkivatkin synnyinseuduiltaan kerrostaloasunnon. Toiseksi urbaanit milleniaalit kokevat, että siinä on kesämökkiä kerrakseen, kun hankkii kakkoskerrastaloasunnon vaikka Hangosta. Kiinnostavia ilmiöitä ja järjestelyjä kaikki! Kirjoitusvirheitä ei täällä tarvitse murehtia, antaa palaa vaan ajatuksenjuoksun kanssa. :D
Omat vanhempani möivät mökkinsä viime kesänä. Ymmärrän kyllä, että varsinkin äiti kaipaa sinne, sillä kesäaamut järven rannalla ovat ihan omaa luokkaansa. Mulle riittää tää meidän kotisavotta, en millään jaksaisi hoitaa vielä mökkiäkin. Lisäksi sinne on viiden tunnin ajo. Ihania kuvia taas kerran sulla!
Samoin, kaipuun ymmärrän täydellisesti! Valehtelisin jos väittäisin, ettei itsellänikin olisi ikävä tuttuun laiturinnokkaan juomaan aamukahvia, joten ymmärrän äitiäsi paremmin kuin hyvin. Yritän oikeastaan olla miettimättä lapsuudenmökkiä liikaa, koska siitä seuraa vain haikea olo. Jos ei kustannuksia tarvitsisi miettiä ollenkaan, minulla olisi mökki mutta myös ”talkkari”, joku kiva paikallinen, joka auttaisi edes osassa töistä, jotta mökki ei nimenomaan olisi työleiri vaan rentoutumispaikka. Se ei kuitenkaan näillä matkustushaluilla ole mahdollista, vaan nyt menee paukut kotiin ja muihin majoituksiin. :) Silloin täytyy minustakin olla luonteelta todellinen puuhastelija, jos innokkaasti ja vapaaehtoisesti jaksaa hoitaa sekä oman pihan että mökkikiinteistön. Kiitos paljon Marjukka, ilahduin kuvakehuista!
Mulla on tosi kaksijakoiset fiilikset mökkiasian suhteen. Asun omakotitalossa aika lailla maalaismaisemassa, joten toista työmaata en kaipaisi. Mutta sit toisaalta kuitenkin haluaisin. Se tunne, kun on ihan rauhassa ja hiljaisuudessa, aamulla laittaa kahvin valumaan ja käy uimassa jo ennen ensimmäistä kupillista, lintujen touhujen seurailu ikkunasta käsin, yöllä jos ei nukuta niin kuutamouinnille jne jne. Mun mökin pitäisi olla niin helppohoitoinen, ei mitään nurtsia tai puutarhaa sinne.
Vietän mahdollisimman paljon aikaa äitini mökillä, sinne on kohtuullinen reilun tunnin ajomatka meiltä. Lähivuosina tulee varmasti sen kohtalo mietittäväksi. Yhteisomistajuudelle sisarusten kanssa en lämpene, tiedän tasan tarkkaan että juhannuksesta riideltäis yhtä lailla kuin kompostikäymälän tyhjennysvuoroista ja kenelläkään ei olisi kivaa.
No sepä se, se tunne! Ne grillin ja saunan tuoksut, aamukahvit lauturilla, vanhaan maljakkoon asetellut luonnonkukat, rätisevä radiot… Eihän sitä mikään voita! Mutta taas toisaalta mikään ei tule ilmaiseksi. Olen samaa mieltä, että mökin pitäisi olla helppohoitoinen, mutta ei sitten kuitenkaan omaan makuuni yhtään liian moderni. Onko tällaista yhtälöä olemassa, en tiedä. :)
Kuten jo aikaisemmassa kommentissa kirjoitin, myönnän, että olen todella pitkään ihmetellyt, mitä maaseudulla omakotitalossa asuvat ihmiset tekevät enää mökillä. Nyt ymmärrän yhtälöä jonkin verran paremmin, vaikka osittain ihmettelen samaa kaupunkilaisena edelleenkin. Jossain sisustuslehdessä oli vähän aikaa sitten asukkaat, joilla oli kesämökki omakotitalosta noin 50 metrin päässä. Täytyy sanoa, että siinä kohtaa en enää saa kiinni, miten mökkeily tuntuu mökkeilyltä. En koskaan tuomitse muiden valintoja, vaan siis lähinnä totean, että kaupunkilaisen näkökulmasta se tuntuu tosi huvittavalta. :D Toisaalta: kyllä täälläkin mennään ratikalla mökille siirtolapuutarhaan!
Minulla ajatus mökistä tai kakkoskodista liittyy varmasti siihen, että haluaisin ylipäätään viettää enemmän aikaa pois kotoota. Olen koti-ihminen sataprosenttisesti kyllä ja rakastan yrittäjyydessä juuri sitä, ettei minun tarvitse lähteä kotitoimistolta minnekään, jos en halua, mutta kyllähän se alkaa näkyä, että kaikki – arki, työt, pyhät, lomat – tapahtuvat samoissa neliöissä. Onneksi on matkustaminen!
Tunnin ajomatka on minusta ihanteellinen! Siinä pääse mökkeilyn fiilikseen, mutta on kuitenkin niin nopeasti perillä, että takaisin töihin voi lähteä vaikka vasta maanantaiaamuna. Minusta on tosi kypsää ja positiivista, että osaat ennakoida tilanteen ja pysyä pois yhteisomistajuudesta, jos tiedät sen jo etukäteen toimimattomaksi. Silloin on suosiolla parempi antaa olla ja miettiä muita järjestelyjä.
Haaveilen kyllä omasta mökistä, mutta en ole varma, onko se sellainen haave, joka joskus tulee toteutettua. Mulla on kyllä mökkihaaveissakin aika selvä käsitys siitä, että mökin ja mökkipihan pitää olla helppohoitoinen ja kompakti ja mukavuuksia sen verran, että ehtii tehdä muutakin kuin tyhjentää huussia, kantaa vettä ja tiskata. Tällä hetkellä kaipaan niin kovasti kesäistä Suomea, että muiden mökkikuvien katsominen jopa välillä kirpaisee! En oikeastaan edes halua nähdä kuvia miehen suvun mökiltä, ennen kuin päästään sinne itse heinäkuussa! :D Juhannus täytyy pitää varmaan somepaastoa… Paitsi, ettekös te ole juuri silloin Toscanassa? Somessa mun mökkifiilistelyidoli on At Maria’s blogin Maria ja heidän perheen mökki, hänen mökkijuttuja jaksan fiilistellä vuodesta toiseen. Ja aivan ihanat kuvat muuten tässä postauksessa, näytät ihan super kauniilta! :)
Hyvin sanottu Kristiina, olen aivan samoilla linjoilla! Haaveilen omasta mökistä ajatusleikkinä, mutta en sellaisena haaveena, jonka haluaisin välttämättä koskaan konkreettisesti toteutuvan. Työmäärän pelko taitaa yhdistää meitä kaikkia! Onhan siinä nyt jotain väärää, että mökin pitäisi olla paikka rentoutua – ja sitten kuitenkin se onkin niin monelle työleiri. Ymmärrän todella hyvin! Itse kiellän itseni ajattelemasta liikaa vanhaa mökkiä, koska tuleehan siitä aina haikea olo. On siis oikein hyvä idea pitää idyllisiltä juhannus- ja kesämökkikuvilta somepaastoa. ;)
Muistat ihan oikein, olemme juhannuksen Toscanassa. :) Se onkin minulle se, joka kiteyttää kaiken. Vaikka mökkeily on ihanaa, en vaihtaisi sitä Toscanaan. Oma mottoni taitaakin olla ”You can have anything, not everything”. Koska kaikkea ei voi saada, on pakko priorisoida ja meillä matkustaminen menee oman mökin omistamisen edelle. Ja toistaiseksi myös parempien mökkien vuokraamisen edelle. Nimittäin paremmista vuokramökeistä pyydetään Suomessa sellaista viikkohintaa, että samalla summalla perheemme lähtee Välimerelle. Täytyy siis yrittää löytää joku mahdollisimman hyvä tasapaino kotimaan maaseudun ja matkustamisen välillä. :)
Ihan samaa mieltä, ei ole Marian mökkitunnelmien voittanutta! Heillä on aina niin kodikas ja lämminhenkinen tunnelma myös viikonloppuisin kotona. Ja ihanaakin ihanamman näköiset ruoat. Maria, jos olet linjoilla, älä ihmettele, jos kohta mökkinne oveen koputetaan. :D
Kiitos aivan ihanista kehuista, tulin tosi onnelliseksi! Ihanaa mökkilomaa teille sitten, kun se heinäkuussa koittaa. :)
Voi olipa ajankohtainen postaus itselleni! Minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni mökkikuume! Kaipaisin sitä, että voisimme vaihtaa maisemaa lähtemättä matkalle. Olemme harkinneet vanhempieni mökin ostoa, mutta tuo lähes 3 tunnin ajomatka on pitkä, ja omakotitalon lisäksi mökin lisähommat tuntuvat kyllä olevan liikaa. Toisaalta mökkimme on niin rakas paikka meille koko perheelle ja itselleni jo syntymästäni saakka, että en voisi ajatellakaan, että ostaisimme ns. vieraan mökin lähempää. Huoh. Olen muuten huomannut, että ainakin omalla kohdalla iän lisääntyessä luontoa ja perinteitä arvostaa ihan uudella tavalla, mikä on varmaankin juurikin tämän mökkiharkinnan taustallakin.
Ihanaa alkavaa viikkoa! :)
Moi Hanna! Tosi kiva kuulla, että en ole ainoa, joka näitä pohtii. Kiitos, kun kerroit omasta tilanteestasi! Oletpa samanlaisessa jamassa kuin minäkin: lähes kolmen tunnin matka on pitkä ja hommaa riittää kotipihassakin, mutta olisi suorastaan vääryys miettiä mökkiä mistään muualta. Tietysti perhe- tai sukumökkiin liittyvät tunteet ovat niin erityisiä, ettei niitä voi täysin rahassa mitata. Iällä on ihan varmasti vaikutusta! Tässä iässä ja ruuhkavuosissa kaipaa luontoon ihan erilailla kuin parikymppisenä, ja nykyään hiljaisuus on suurinta ylellisyyttä. Huomasin sen muuten jopa ulkomaan matkaa varatessa. Vaikka olemme kyllä edelleen myös kaupunkilomailijoita, en tulevaa Italian-kesälomamatkaa varatessa katsonutkaan kaupunkeihin päin, vaan halusin nimenomaan mennä lomailemaan maaseudulle, jossa aika on pysähtänyt ja olosuhteet sopivan yksinkertaiset. Meillä ei ole koivumaisemaa juhannuksena, mutta oliivipuumaisema on. :) Toivottavasti löydätte rauhassa ajan kanssa jonkun kivan ratkaisun mökin suhteen ja kiitos samoin, aurinkoista ja leppoisaa viikkoa myös sinne!
Lapsena meidät kärrättiin mummolaan, sisarukset ja serkukset, kun koulu loppui ja haettiin pois koulun alkaessa. Se oli kaikille itsestään selvää. Kai myös mummolle. Nykyään soitellaan ja viestitellään monta kertaa, että jos lastenlapset yhdeksi yöksi kylään.. Ennen oli muutenkin kaikki toisin. Aurinko paistoi koko kesän, satoi vain öisin, mansikkamaalla herkuteltiin, mustikat haettiin lähimetsästä, myymäläautossa tehtiin ostokset, saunottiin, vihdottiin ja leikittiin. Kun mummola lopulta siirtyi perikunnalle (ja perikunta oli kasvanut aikuisiksi) totesin mummolan muuttuneen työsiirtolaksi. Veden kantoa, loputonta nurmikon leikkaamista, kasvimaan perkaamista, puiden pilkkomista ja koko ajan riesana hyttyset ja paarmat. Ajomatka neljä tuntia suuntaansa. Perjantaina työviikon jälkeen maalle, sunnuntai-iltana kotiin, jossa odottamassa ison talon tekemättömät kotityöt ja leikkaamattomat nurmikot.
Meni joitakin vuosia että emme mieheni kanssa enää käyneet lainkaan maalla ja viime talvena myin osuuteni pois. Kotipuutarhassa ja omalla terassilla pääsemme hienosti kesä- ja mökkifiilikseen. Mökkeily on todellakin mielentila, mutta kotona mökkeillessä voi käydä sisävessassa, pesulla juoksevan veden alla, napsauttaa katkaisijasta valot päälle ja keittää kahvit sähköä vaativalla keittimellä. En kaipaa mökille. Näin on hyvä.
Niinpä! Minulla on samanlaisia tuntemuksia siitä, miten maailma on muuttunut. Älä mainitse myymäläautoa, herkistyn haikeudessani! En tiedä, onko minulla mistään yhtä lämpimiä ja nostalgisia muistikuvia kuin siitä, kun asioin isovanhempien kanssa maaseudulla myymäläautossa. Ja miten kävimme vanhalla maanviljelijänaapurilla, jonka talossa oli aika seisahtunut, tuuli heilutti pitsiverhoja, kissa naukui jossain, kello tikitti seinällä ja perunat kypsyivät maassa… Kaikki tuntuu nyt ihan epätodellisen idylliseltä ja kaukaiselta. Toista se on nykyään, kun tosiaan ralli alkaa perjantaina töiden jälkeen ja sitten sunnuntaina tullaan väsyneenä kotiin katsomaan, mitä kaikkea kotona jäikään tekemättä.
Teit varmasti oikean päätöksen. Ei siinä ole mitään mieltä sitoa niin paljoa omaisuutta mökkiin, jos ei siellä käymisestä nauti, jos ei siellä ole mahdollista käydä tai jos se muuten vain ei sovi enää elämäntilanteeseen. Kotona ”mökkeily” on kyllä monella tapaa varsin helppoa ja huoletonta. Itse stressaan pakkaamista – varsinkin, kun joudun miettimään paitsi omat myös lapsen tarpeet – joten nautin siitä, että voin koska tahansa astua kynnyksen yli hakemaan mitä tahansa tarvitsenkin. Näin on hyvä -tunne on ihana tunne. Kesäistä viikonloppua!
Minä olen niin kiinni kasvanut kesäpaikkaanme, etten voi enkä halua kuvitella elämää ilman sitä. Sukumme on asunut samassa kylässä yli 400 vuotta, joten kesäpaikalla tunnen sellaista jatkuvuutta ja jonnekin kuulumisen tunnetta, jota en saavuta missään muualla. Vanhempani ottivat nuorina elämäntehtäväkseen pelastaa vanhan huvilamiljöön (meillä on iso talo, pieni puutarhurin mökki, tavallinen sekä savusauna ja kolme ulkorakennusta), ja sekä sisareni että minä olemme kasvaneet tähän elämäntapaan. Olen ollut ensimmäisen kerran yksin maalla 8-vuotiaana, ja nyt vanhempani ovat alkaneet siirtää omistusta sisarelleni ja minulle. Työmäärä ja kulut eivät koskaan ole olleet yllätys tai shokki, koska olemme kasvaneet tähän. Työt eivät lopu koskaan, mutta nautin niistä juurikin siksi, että kaikki on niin erilaista kuin leipätyöni ja voin toteuttaa itseäni ihan eri lailla kuin missään muualla. Vanhan talon ylläpito on opettanut sietämään myös keskeneräisyyttä. Toki on tietyt asiat, jotka on tehtävä vuosittain, mutta koska talo ei ole talviasuttava, minulla on kaikki talon hyvät puolet, mutta ei lainkaan niitä huonoja (lumityöt saavat jo ajatuksena minut kyyneliin). Minulla on muuten kaapissa hylly, jolle sijoitan vain talven mittaan kertyvää, maalle vietäväksi tarkoitettua tavaraa – joskushan täydelliset lautasliinat kesäisellä lounaalle löytyvät juuri tammikuussa. Kesäpaikkakausi alkaa huhtikuussa jäiden lähdettyä ja päättyy lokakuussa, kun olen kykkinyt päivän lisäämässä kukkasipuleita kevät jo mielessä.
Kuulostaa siltä, että sinulla on aivan ainutlaatuinen kesäpaikka ja aivan ainutlaatuinen suhde kesäpaikkaan. Tuollaiset ovatkin asioita, joita ei voi rahassa tai ajassa mitata. Kausikin on tosiaan yllättävän pitkä, kun huhtikuussa aloittaa ja lokakuussa lopettaa. Niin kauan kuin muistan olen ihaillut ihmisiä, joille vanhan talon remontointi on elämäntapa. Teitä, joilla riittää kärsivällisyyttä vaalia upeita puitteita ja muistoja. Itselläni on ihan harmillisen huono sietokyky keskeneräisyydelle, samoin oikeastaan miehelläni. Siksi mitoitimme uuden kodin hankinnan niin, että meillä jäi tarpeeksi budjettia tehdä kaikki tarvittavat remontit heti. Muuten en voi sietää sietää kaikki mulle heti nyt -ajattelua, mutta asumisessa olen huomannut, että koemme molemmat keskeneräisyyden, johon usein liittyy jonkinlaista kaaosta, niin kuormittavana, että meidän on pakko pyrkiä saamaan valmista mahdollisimman pian. Ihailenkin täältä etäältä sinun ja kaltaistesi projekteja. Ja juuri noin minäkin tekisin, keräilisin viemisiä kesäpaikalle ympäri vuotta. :)
Heippa!
Tämä ei liity postaukseen nyt kyllä mitenkään, mutta ajattelin kysäistä teidän kokemuksia tuosta Ikean Sundvik pinnasängystä. Onko sänky ollut hyvä ja turvallinen käytössä? Mistä hankitte patjan sänkyyn ja käytittekö erikseen petauspatjaa?
Meille syntyy esikoinen kesän aikana ja nyt olisi korkea aika laittaa vauvan huone kuntoon mutta näitä sänkyjä ja patjoja on niin valtavasti että vähän kauhistuttaa tämä hankintaprosessi jo nyt! Kiitos valtavasti jos voit auttaa kertomalla vähän teidän kokemuksia tuosta pinnasänkyasiasta ♡
Moikka! Aina saa kysyä myös ohi aiheen. :) Pinnasänky on ollut erinomainen käytössä. Ei minulla taida olla siitä mitään huonoa sanottavaa. Myös patja ja sijauspatja ovat IKEAsta, oikein hyvät nekin, mitä nyt näin ei-niillä itse nukkuvana voi kommentoida. :) Sundvikistahan saa myöhemmin laidan pois, jolloin sänky palvelee pitkään. Meillä laita on niin kauan kunnes tytär pääsee kiipeämään pois, sillä koen sen, ettei hän pääse toikkaroimaan leluille, rauhoittavan nukkumaan menoa niin paljon. ;) Paljon onnea pienokaisesta jo näin etukäteen!
Moikka! Kiitos kivasta blogista! Minulle on ilmestynyt itseni ja blogisi väliin tekninen pulma. En saa Android-puhelimellani ja cromella hyväksyttyä evästeitä blogissasi ja pop up-ikkuna vie harmillisesti puolet ruudusta koko ajan. Osaatko kertoa miten saisin evästeet hyväksyttyä? Nappula sitä varten ikkunassa on, mutta se ei tunnu toimivan.
Moi Aino! Kiitos itsellesi, kun luet ja kerroit pulmasta! Ei vitsi, harmillista. En tiennytkään tuollaisesta, kun en itse käytä Androidia enkä Chromea, joten hyvä kun sanoit. Valitettavasti en teknisenä tumpelona tiedä itse, miten evästeet saisi hyväksyttyä, mutta kerron pulmasta koodaajalleni, jos hän tietäisi ratkaisun. Ihanaa lähestyvää juhannusta!